Isot juhlat ovat tämän viikon torstaina alkamassa golfin pyhällä maalla Skotlannissa, kun maailman tärkein golfkilpailu käynnistyy St. Andrewsin ikivanhalla kentällä. Poikkeuksellisen tärkeäksi nämä juhlat tekee se, että kysymyksessä on 150 kerta, kun nämä bileet pannaan pystyyn.
Jo vuonna 1860 Prestwickin kentällä alkanut tapahtuma on ollut välillä eri syistä pysähdyksissä, viimeksi vuonna 2020, jolloin maailmanlaajuinen pandemia sen vuodella siirsi. Molemmat maailmansodat verottivat kilpailusta yhteensä 11 vuotta ja vuonna 1871 turnausta ei pelattu, koska kisan ensimmäinen kiertopalkinto, Mestarin vyö, meni pysyvästi sen kolmasti peräkkäin voittaneelle Young Tom Morrisille.
Nykyinen pokaali The Claret Jug alkoi kiertää vuonna 1872 ja nyt säännöt olivat sellaiset, ettei sitä voinut voittaa enää omakseen. Ensimmäisenä nimenä pystiin kaiverrettiin edelleen nuoren Tomin nimi. Lista olisi hyvinkin saattanut jatkua pitkään, ellei mestari parin vuoden sisällä olisi menehtynyt keuhkokuumeeseen vain 24-vuotiaana.
Ennen tämän vuoden kilpailua on mietitty paljon, kuinka vanhan kentän tulee käymään tämän päivän pommittajien käsittelyssä. Lyödäänkö majorien vanha kierrosennätys jopa useamman pelaajan voimin?
Samalla kentän avuksi toivotaan vähintäänkin kunnon tuulia. Tuo kierrosennätys 62 on muuten Etelä-Afrikan Branden Gracen nimissä ja hän ylsi siihen Royal Birkdale -kentällä vuonna 2017. Edelliseen ennätykseen 63 ehtikin päästä melkein 40 pelaajaa sen ensimmäisenä vuonna 1973 saavuttaneen Johnny Millerin rinnalle.
Mainittakoon, että kaksi edellistä tämän kentän mestaria, Louis Oosthuizen ja Zack Johnson, ovat kuitenkin tuollaisia “nallipyssymiehiksi” luokiteltuja draivaajia eli hyvin rullaavat linksit antavat mahdollisuuksia vähän heiveröisimmille – eli voittajaehdokkaita taitaa olla aika iso liuta.
Monethan muistavat, kuinka vanha ja parhaat päivänsä nähnyt kisan viisinkertainen voittaja Tom Watson, oli vielä 59-vuotiaanakin ottaa jo kuudennen Open-voittonsa Turnberryn kentällä vuonna 2009.
The Openia ennakoidaan myös uusimmassa podcastissa.
Alkavatko nämäkin jutut olemaan nallipyssytasoa. Lieneekö Herra pannut merkille, että useat majorvoittajat ovat kaukana lihaskimpuista, myös muut kuin ”champion golfers of the year”.
Oosthuisen oli reilut 17 yds fieldiä pidempi 2010 ja esim +2 yds pidempi kuin R Mcilroy.
Meinasin juuri kommentoida samaa kuin klubituuppari. Kun Oosthuizen voitti Openin 2010, hänen lyöntipituutensa oli fieldin kolmanneksi pisin ja vielä 2017 PGA Championshipissäkin hän oli 15 jaardia keskiarvoa pidempi. Lyönti on lyhentynyt sen jälkeen verrattuna keskiarvoon, mutta juuri ennen LIViin loikkaamistaankin hän oli tilastoissa aivan keskiviivalla, Justin Rosen ja Cam Smithin seurassa. Kirjoittaja on toki oikeassa Zach Johnsonin suhteen.