Paras uutinen pitkään aikaan oli Juhani ”Jussi” Kärkiselle viime viikolla luovutettu Pro Urheilu -apuraha, joka ei olisi voinut mennä oikeampaan osoitteeseen. Stipendi perustui tietenkin Kärkisen komeaan mäkihypyn Maailmanmestaruuteen 110.000-henkisen kotiyleisön edessä, melkein 53 vuotta sitten. Viimeiset 50 vuotta Jussi Kärkinen on kuitenkin ollut golfari, eikä ihan tavallinen sellainen, vaan yksi kaikkein uutterimmista. Jussi tutustui lajiin kilpailumatkoillaan Yhdysvaltoihin jo 1950-luvun loppuvuosina, mutta uusi ura pääsi varsinaisesti alkuun vuonna 1962, Lahden Golfin ensimmäisellä kentällä Hollolan Hälvälässä. Kärkisen perässä tuli pian muitakin mäkimiehiä kuten Veikko ”Viki” Kankkonen, heti kultaisen vuotensa (1964) jälkeen. Mäkiuran ajoilta tuttu voitontahto oli Jussi Kärkiselle ominaista alusta alkaen myös golfissa. Aina pelattiin niin takaa kuin mahdollista ja vanhanaikainen ja vaikeasti hallittava puu-puu-draiveri oli hänellä käytössään silloinkin, kun olisi ollut viisasta pelata vähän varmistellen. Muistan pienen, mutta hauskan episodin Jussin golfuran alkuvuosilta. Isä Toimi Kärkinen oli tuonut Jussille hienot uudet mailat Ruotsin reissultaan, mailat joita pelikaveritkin kateellisina hypistelivät. Jussi ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen draiverinsa keveyteen järkeillen, että sillä voisi lyödä pitemmälle jos se olisi vähän painavampi. Eräänä päivänä sain Jussilta soiton, jossa hän pyysi, salaperäisyyttä äänessään, käymään työpaikallaan. Siellä hän esitteli minulle ”keksintöään” eli uutta puuykköstään, jonka sisään hän oli kovertanut syvän kuopan ja johon hän oli juuri kaatamassa sulaa lyijyä. Ajoimme melkein saman tien kokeilemaan painavaa ”työkalua” Hollolaan ja kuten jo ounastelin, tulos oli täydellinen katastrofi. Ihan hyvä kuntoväline mailasta tuli, mutta ei sillä palloa voinut enää lyödä. Jussi Kärkisen urheilusuhteilla saimme 1960-luvulla Lahteen ensimmäiset jenkkien isokokoiset Titleist-golfpallot, joita hän antoi meidän muiden auliisti kokeilla. Silloinhan Suomessa olivat käytössä pelkästään pienikokoisemmat brittipallot. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana Jussille on alkanut tippua mestaruuksia, mitalisijoja ja edustustehtäviä myös golfissa ja nimenomaan seniorisarjoissa (65v. ja 70v.) Viime kesänä hän olisi ikänsä puolesta päässyt jo 75v -sarjaan, mutta valitsi mieluummin nuoremman ikäluokan ”koska minähän en suostu lyömään munattomien tiiltä!” Ongelmat muilla elämän alueilla pakottivat Jussi Kärkisen aloittamaan 1970-luvun loppuvuosina, elämänsä uudelleen ja lähes tyhjästä. Seurasi pitkä ja rankka työrupeama, kovaa kuntoa ja rämäpäistä luonnetta vaativissa päätähuimaavissa kohteissa öljynjalostamolla. Hommat, joista elokuvien ”stunt” -miehetkin olisivat kieltäytyneet, eivät vanhaa mäkikotkaa pelottaneet. Näinä päivinä jo pitkään eläkkeellä ollut Jussi tekee edelleen paljon töitä kotiklubilla Takkulassa, jossa hänen tehtävinään ovat yleensä hommista raskaimmat. Kun myrsky pari vuotta sitten kaatoi kentällä paljon isoja puita oli niiden poisraivaaminen lähinnä Jussin hommia. Onnittelusoittooni viime maanantainakin hän vastasi Takkulan kentältä, jonne hän oli parastaikaa valmistamassa Lahden Golfin perinteistä talvirataa, ns. ”Pölkkygolf” -kenttää.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
