10.–17.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[4][3]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Sami Sarpakunnas

Kun vauhtisokeus iskee kilpagolfin ystävään, todellisuudentaju hämärtyy

Tupsahtipas kliseinen otsikko! Pahoittelen ja selitän: otsikko kuvaa hyvin sitä, miten suomalaiset urheilun – varsinkin kilpagolfin – ystävät suhteuttavat omat odotuksensa ja tulkintansa todellisuuteen.

Kyse on nimittäin käytännön tasolla siitä, että kun lukee artikkelien kommenttikenttiä, foorumeilla käytävää keskustelua ja lisää päälle itselleni esitetyt kysymykset, syntyy mielikuva syvällä kyntävästä Suomi-golfin ykkösketjusta, vaikka todellisuuden tasolla tilanne on täysin toinen.

Alkavaan kauteen starttasi miesten pääkiertueelle neljä suomalaista. Heistä kolme on suhteellisen suurella varmuudella uusimassa pelioikeutensa. Siis kolme neljästä. Se on ennennäkemätön tilanne, sillä koskaan aikaisemmin Euroopan kiertueella ei ole vahvalla pelioikeudella edes pelannut neljää suomalaista, eikä kolme suomalaispelaajaa ole koskaan aiemmin pystynyt uusimaan pelioikeuttaan rahalistasijoituksen perusteella.

Kalle Samooja pelaa kiertueella ensimmäistä vuottaan. Ennen tämänviikkoista kisaa hän on pistelistalla sijalla 77 ja menossa kovaa kyytiä mukaan kiertueen finaaleihin. Se on suomeksi sanottuna helvetin hyvä suoritus. Samooja on jopa yltänyt kertaalleen uusintarei’ille pelaamaan voitosta. Melkoinen debyyttikausi!

Vaikka Tapio Pulkkanen ei ole pystynyt parhaimpaansa, uusii hän suurella todennäköisyydellä toista kertaa peräkkäin pelioikeutensa pääkiertueella. Kiitettävän arvoinen suoritus sekin.

Ja Mikko Korhonen sentään voitti kertaalleen. Se ei ole ollut suomalaisessa huippugolfissa ihan jokavuotista hommaa. Kun Korppa ei sen jälkeen olekaan ollut voittokahinoissa joka viikko, on alettu pohtia, mikä mieheen on mennyt. Miksi tekeminen ei ole niin tasaista kuin ennen?

Vastaus taitaa olla se, että Korhonen on nostanut tavoitetasoaan. Hän ei pelaa varmistellen, vaan hakee huippuonnistumisia. Silloin riskit kasvavat ja bogejakin syntyy. Mutta hän pelaa juuri niin kuin pelata pitää, sillä kun taskussa voiton myötä on kahden vuoden työlupa, voi tämän kauden loppupuolen ja tulevan kauden pelatakin pienellä riskillä. Se on järkevää, sillä ET:llä on niin paljon loistavia pelaajia, että varmistellen ei voita. Pistejärjestelmä myös palkitsee kärkipään sijoitukset, joten yhdellä huippukisalla kuittaa tusinan torsoiksi jääneitä yrityksiä.

Muuten – Korhonen on napannut jatkopaikan yhdeksässä viime kisassaan. Ei se tasaisuus mihinkään ole kadonnut.

Naisten Euroopan kiertueella Suomella on kolme pelaajaa pistelistan 28 parhaan joukossa. Haastajakiertueella Sanna Nuutinen voitti kertaalleen. Ei meillä huonosti mene silläkään puolella, vaikka voittoja ei ole tullutkaan.

Tämän jutun tarkoitus ei ole moralisoida ketään tai väittää, että olisi hyvä olla tyytyväinen vähään. Siitä ei ole kysymys. Pelaajatkaan eivät ole tyytyväisiä vähään, vaan odottavat itseltään enemmän kuin ennen. Samoin tekevät fanit. Niin sen pitääkin mennä, sillä kun rima nousee, on pystyttävä parempaan suoritukseen pysyäkseen leikissä mukana. Se kehittää.

Kirkkaan kuvan siitä, miten kovaa touhua kilpagolf huipputasolla on, saa selaamalla läpi jatkokierroksilta karsiutuneet pelaajat missä tahansa kisassa. Nimilista on tulosluettelon siinäkin päässä hurja. Negatiiviseen voivotteluun ei siksi kannata vaipua vaikka joka viikko ei tulosta tulisikaan, sillä siihen ei ole mitään syytä.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)