17.–25.1. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][15]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Sami Sarpakunnas

Kun golf luo nahkansa, onko tuloksena uudenlainen golfpallo?

Cameron Champ on kuluvan kauden pitkälyöntisin pelaaja PGA Tourilla keskimäärin 292,6 metrisillä avauksillaan. Siihen nähden Champ on yllättävän pienikokoinen. Hän on vain 183 cm pitkä ja painaa 79 kiloa. Kuva: Getty Images

Pituudella on väliä. Nyt sen myöntävät jo lajin kattojärjestötkin, jotka parin viikon takaisessa ulostulossaan tunnustivat, että etenkin miespuoliset maailmanhuiput takovat palloa jo niin pitkälle, että siitä on tulossa ongelma lajille. Ennen kaikkea siksi, että kentät eivät riitä heille. Eikä kenttien rakentaminen pidemmiksi ole oikeastaan kenenkään etu.

Tämä on ollut tiedossa pitkään, mutta kattojärjestöt eivät ole halunneet ottaa asiaan kantaa. Kai nyt sitten oli jo pakko.

Asian myöntäminen ei sinänsä vielä muuta mitään, mutta nyt lajin päättävät elimet ilmoittivat jo pontevasti etsivänsä keinoja muutokselle. Siitä ei tule helppoa, sillä vastustus tulee olemaan suurta. Ainakin välinevalmistajat saattavat panna kampoihin. Ne ovat epätoivon vimmalla yrittäneet keksiä tapoja lyöntipituuksien kasvattamiselle nykysääntöjen puitteissa. Ja ne ovat siinä onnistuneet.

Tosiasiallisesti kyse ei kuitenkaan ole siitä, että lisämetrejä olisi saatu välineteknologian avulla liikaa koko harrastajakuntaa ajatellen, vaan siitä, että maailman parhaat pelaajat lyövät nykyvehkeillä liian pitkälle. Heidänkään kohdalla kyse ei ensisijaisesti ole välineistä, vaan muuttuneesta ja kehittyneestä harjoittelusta. Siis lajin evoluutiosta.

Golf ei suinkaan ole millään tavalla poikkeuksellinen laji siinä mielessä, että pelaajien suorituskyky kehittyy muuttuneen harjoittelutietämyksen ja osaamisen seurauksena. Golfissa muutos vain on poikkeuksellisen näkyvää.

Monessa muussa lajissa lajievoluutiota on vaikeampi huomata, eikä sitä golfissakaan havaitse erityisen selkeästi kuin lyöntipituuksien kohdalla. Sitä miten paljon parempia tai huonompia nykyhuiput ovat wedgepelissä tai puttaamisessa vaikkapa 50 vuoden takaiseen verrattuna, on mahdotonta arvioida.

Osaltaan näin on siksi, että golfarit ovat panostaneet fyysisten ominaisuuksiensa kehittämiseen laajalla rintamalla jopa yllättävän lyhyen aikaa. Toki yksittäisiä punttiniiloja on golfareidenkin joukossa ollut takavuosikymmeninä, mutta peruskauraksi fysiikkaharjoittelu on juurtunut vasta parin viimevuosikymmenen aikana. Samalla osaaminen ja tietämys on kehittynyt – ja se on tuonut lisämetrejä.

Pituudesta on myös tullut normi. Kisakentät ovat entistä pidempiä, joten pysyäkseen mukana kilpailussa pelaajien on ollut pakko satsata lyöntipituuteen. Kiertueet ovat siis ohjanneet kehitystä tähän suuntaan. Eikä vähiten siksi, että kiertueiden markkinointikoneistot ovat ottaneet pituudesta kaiken irti. Ne ovat pelanneet siinä mielessä avoimesti kaksilla korteilla, että markkinoinnin korulauseissa pituudella on mässäilty, samanaikaisesti kun sitä toisissa yhteyksissä on voivoteltu.

Kenttien virityksellä tilanteeseen voidaan vaikuttaa paljon. Kyse ei ole yksinomaan siitä, kuinka pitkälle pelaajat lyövät vaan myös siitä, kannattaako pitkälle lyödä. Viikonloppuna Pebble Beach pelattiin vain reilun 6200 metrin mittaisena ja kyllä siitä silti vaativa golfkenttä saatiin. Kärki meni kovaa, ja kisan voittotulos oli -19, mutta kärki menee kovaa kisassa kuin kisassa. Yhtään pidempi ei ollut ET:n kisakenttä Australiassa, ja voittotulos oli sama.

Toiseksi sijoittunut Phil Mickelson kiirehti jo tuomitsemaan ajatuksen siitä, että lyöntipituuksia oltaisiin rajoittamassa. Seuraavassa lauseessa hän kuitenkin kertoi, ettei itseasiassa ollut tutustunut koko raporttiin, eikä siis oikeastaan tiennyt mistä puhuu, kunhan puhuu.

Mutta miten huippupelaajien lyöntipituuksia sitten voitaisiin rajoittaa?

Golfkenttien virittäminen kisakuntoon on helppo, mutta silti hämmentävän vähän käytetty keino. Kun siihen ei näytä löytyvän halua, on käytännössä yksinkertaisin vaihtoehto golfpallo. Ajatus ei ole uusi. Esimerkiksi Gary Player ehdotti jo vuosia sitten, että golfpalloa muutettaisiin siten, että se lentäisi nykyistä lyhyemmälle. Golfpalloa käpälöimällä ratkaistaisiin ongelman ydin; maailmanhuiput ja normaaliharrastajat voisivat pelata golfia samalla kentällä.

Phil Mickelsonin mielestä se ei olisi reilua. Hänen mielestään näin tekemällä rankaistaisiin pelaajia siitä, että he ovat kehittäneet fysiikkaansa määrätietoisesti lyödäkseen pidemmälle – ja tässä välissä hattu päästä, kohta 50 vuotta täyttävä Mickelson piiskaa palloaan hämmentävän pitkälle. Lefty kuitenkin unohti miettiä asiaa tarpeeksi ennen kuin kiirehti ottamaan siihen kantaa, sillä vaikka kisapalloa muutettaisiin, löisivät pitkälyöntiset pelaajat sitä yhä muita pidemmälle. Mikään ei siis muuttuisi siinä suhteessa.

Mickelson ei myöskään oivaltanut, että hän ja kilpagolfarit eivät ole nyt jutun pihvi. He ovat osa ongelmaa, mutta olennaisinta ovat golfkentät, siis olemassa oleva infrastruktuuri. Ja lajievoluutio, siis golf. Kattojärjestöt ovat syystäkin huolissaan siitä, että golfin luonne ja vaatimukset muuttuvat, jos lyöntipituus saa liian suuren arvon muiden elementtien kustannuksella.

Ongelma on onneksi ratkaistavissa. Golfin vain pitää luoda nahkansa.

Ratkaisua saadaan odottaa vielä vuosia. Silti näyttää täysin mahdolliselta, että Phil Mickelson on yhä silloinkin mukana karkeloissa. Mies kun ei näytä hyytymisen merkkejä. Ja onnekseen hän taitaa myös wedgepelin.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (5 kpl)

  • Putti-Possu says:

    Ei golf mitenkään kummajainen ole tässä mielessä. Monessa muussa lajissa on törmätty samoihin ongelmiin, kuten
    – keihäänheitossa stadionit muuttuivat liian lyhyiksi ja keihään lento-ominaisuuksia muutettiin
    – mäkihypyssä parannettiin ”liitely” ominaisuuksia siten, että mäkimontut tulivat vastaan
    – uinnissakin uima-asuja rukattiin

    Minusta lajien viehätys niin harrastajien kuin penkkiurheilijoiden näkökulmasta on yhtä mielenkiintoista kuin ennenkin. Miksei siis golfissa rukata pallon lento-ominaisuuksia, jolloin kentät eivät muutu vaarallisiksi. Väite, että asia koskee vain PGA pelaajia on minusta väärä: monet junioritikäiset lyövät yhtä lailla palloa vaarallisen pitkälle, usein siten, että syntyy vaarallisia tilanteita.

  • Pieti says:

    Samaa mieltä kuin edellinen ja mr. Sarpa rivien välissä. Lajissa kuin lajissa rajoitetaan välineiden laatua, tehokkuutta ja painoa, jotta se säilyttää luonteensa ja pysyy turvallisena. Olisi erikoista, jos perinteikkäissä lajeissa, kuten golf, olisi osattu alun perin ennustaa lajin kehityssuunnat ja ennaltaehkäistä ne säännöillä. Jos lajia uhkaa muutos, jota ei ole osattu ennakoida (kuten itseseisova putteri :D), sääntöjä pitää muuttaa.

  • Jarmo2 says:

    P-P osui asian ytimeen. Tähän asti on liikaa painotettu ongelmia kilpapelaamisessa, mutta mielestäni huomattavasti suurempi ongelma on yleinen turvallisuus. Nykyiset amatöörit pystyvät lyömään palloa vähintään yhtä pitkälle kuin ammattipelaajat keskimäärin, mutta huomattavasti laajemmalla sektorilla ja usein alueille, johon pallojen ei odoteta menevän, eikä niitä osata varoa. Riskitilanteet lisääntyvät koko ajan. Toivottavasti asialle tehdään jotain, ennen kuin sattuu pahasti.

  • titullapaahan says:

    Mutta jos pitkiä lyöntejä lyhennetään, ne myös suoristuvat. Jos lyönnit lyhenisivät vaikkapa 10 %, vinoimmatkin olisivat kaikki raffissa. Ja valtaosa väylällä. Kuka sellaista golfia viitsii katsoa? Onko loppujen lopuksi ongelma se, että nykypelaajat lyövät liian pitkälle vai sittenkin se että he lyövät liian hyvin?

  • Bryson says:

    Olen sitä mieltä, että nämä jätkät jotka nyt itkevät liian pitkistä lyönneistä ja liian lyhyistä kentistä, ei tule olla roolia asian muuttamisessa, koska ovat nukkuneet ruususen unta tämän kehityksen ollessa käynnissä. Kaikesta huolimatta tulokset eivät kerro, että näin olisi. Eilenkin nähtiin, että PGA Tourin lyhyin par3 väylä tuotti suurimmat ongelmat.