Pitkä korpivaellus päättyi 14. huhtikuuta, kun Tiger Woods teki jälleen mahdottomasta mahdollista ja palaamalla major-voittajaksi Masters Tournamentissa 11 vuotta edellisen major-voittonsa jälkeen.
Voittojen väliin jäi pitkäksi venynyt jakso, josta on kirjoitettu jo lähes kaikki mahdollinen. Seksiriippuvuuden aiheuttama kohu, avioero, päihdeongelmat ja ties mitä muuta – sellainen vyyhti, josta ihmisen ei enää voi odottaa toipuvan lajinsa ehdottomalle huipulle.
Mutta Woods toipui ja palasi.
Sen jälkeen hän on viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa, kilpaillut harvakseen ja menestynyt tasolleen korkeintaankin keskinkertaisesti. The Openissa hänestä tuli kautta aikain ensimmäinen Maters-voittaja, joka samana vuonna on karsiutunut jatkokierroksilta sekä PGA Championshipissä että The Openissa. U.S. Openissa hän oli sinänsä kunniakkaasti 21:s. Eroa kisan voittaneeseen Gary Woodlandiin jäi 11 lyöntiä.
Woods on kilpaillut säästeliäästi, mutta silloinkin, kun hän on kentällä ollut, on olemus näyttänyt väsyneeltä. Mies näyttää kärsivän fyysisesti ja se näyttää väsyttävän hänet henkisesti.
Tatu Luoto kirjoitti Golfpisteelle paljon puhuvan reportaasin Tiger Woodsin ensimmäisestä kierroksesta The Openissa Royal Portrushissa. Se antaa kuvan väsyneestä ja, pelottavaa sanoa, jopa luovuttamishaluisesta mestarista.
”Haluan vähän vapaa-aikaa, irtautuakseni vain tästä kaikesta… Olen matkustanut paljon, lentänyt paljon, liikkunut paikasta ja hotellista toiseen. Haluan nyt vain mennä kotiin”, Woods totesi tyhjentävästi perjantaina karsiuduttaan jatkosta.
On vaikea kuvitella, millaisen matkan Woods on kulkenut uransa aallonpohjasta takaisin major-voittajaksi. Sen on täytynyt olla henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen kuluttava ja vaativa kun muistetaan, että Woods on 43 vuotta vahva. Siis huippu-urheilijaksi golfissakin vähintäänkin ikääntyvä.
Ei olisi ihme, jos Woods kerta kaikkiaan olisi tällä hetkellä liian väsynyt pärjätäkseen, kuten hän kommenteissaan on antanut ymmärtää. Eikä olisi sen suurempi ihme, jos hän hiljalleen alkaisi taipua siihen mielen perukoissa virinneeseen ajatukseen, että tämä riittää. Menestyminen ja voittaminen ei enää ole kaiken kamppailun arvoista.
Tämä on tietenkin pelkkää spekulaatiota. Tavallisen ihmisen arkiajattelua ja horjuvaa logiikkaa, jonka yläpuolella Woods on moneen kertaan osoittanut pystyvänsä astumaan, kun sitä haluaa. Kyse onkin siitä, haluaako hän enää tarpeeksi.
Se Woods, joka poistui Portrushista oman rajallisuutensa tajunneena, ei tule voittamaan enää yhtään major-kilpailua. On täysin ymmärrettävää, jos asiat menevät niin. Golfille se on menetys, vaikka laji on osoittanut pärjäävänsä ilman vanhaa mestaria. Ja toivottavasti olen väärässä. Jos Woodsin aikakausi kuitenkin on päättynyt, kiitos kaikesta!
