Kahden golfarin tavatessa ensimmäistä kertaa kolme yleisintä kysymystä liittyvät tasoitukseen, hole in onien määrään sekä kotikenttään.
Tarkoitus oli tässä yhteydessä nostaa esiin suomalaishuippujen ennätysmäinen holariputki viimeisten 12 kuukauden aikana.
Oliver Lindell teki hole in onen Challenge Tourin Kenian kilpailussa maaliskuun lopulla.
Oliver Lindell oli voittajaakin kuvatumpi hahmo Keniassa. Elokuussa hän oli tehdä holarin uransa ensimmäisessä ET-kilpailussa Tanskassa. Kuva: getty images
MikkoKorhonen ylsi samaan neljä viikkoa myöhemmin Kiinassa.
Molempien palkintoauto jäi kohdemaahan, myynnin kautta tilille kolahtaa kuitenkin iso, viisinumeroinen summa euroja.
Noora Tamminen hyppi tasajalkaa Saksan LET-kisassa syyskuussa holarinsa johdosta.
Onnelliset Omegan omistajat Minea Blomqvist-Kakko sekä Noora Tamminen. Kuva: LET/Tristan Jones
Minea Blomqvist-Kakon kausi päättyi joulukuussa Dubaissa kahteen kierrokseen, joista ensimmäisellä hänkin juhli hole in onea.
Molemmat saivat onnistumisistaan ranteen koristukseksi upean Omega-kellon.
Kun listaan lisätään vielä Roope Kakon Valderraman kentällä huhtikuun 15. päivänä tekemä hole in one, on vuoden ja kuuden päivän jaksoon osunut viisi täysosumaa. Kakko osui myös kaudella 2014 Hongkongissa. Ajoitus meni molemmilla kerroilla pieleen, korvaukseksi tuli pullo shampanjaa.
Tämä holarien sarja suomalaispelaajille isoilla kiertueilla vuoden jaksoon on ennätyksellinen ja vaikeasti rikottavissa.
Vahva veikkaukseni on, että ei tule tapahtumaan ko. tourit mukaanlaskien seuraavien sadan vuoden aikana.
Menestystä holikka ei kyseisissä kisoissa tekijöilleen tuottanut, Roope Kakko oli tuloslistan 64:s, Noora Tamminen oli 31:s, Oliver Lindell 41:s ja Mikko Korhonen 39:s.
Oma holarihistoriani on lyhyt. 1988 talviolympialaisten aikaan Aurinkorannikolla Mijasin kakkosreiällä väärän mailavalinnan takia pallo lensi yli ja ohi viheriön, rullaten sieltä suureksi yllätykseksi ensin viheriölle, ja lopuksi reikään.
Loistavia liki piti lyöntejä, ”melkein holareita” on ollut kymmenittäin. Harras toive ja usko on, että ennen pelien päättymistä seuraavien 40-45 vuoden aikana kolahtaa vielä 2-4 kertaa.
Se lämmittäisi, vaikka alkaneen kauden totisempi tavoite on pelata onnistuneesti muutama kotimaisen Senior Tourin kilpailu.
European Tourin ykköseksi holarien tekijänä nousseen Miguel Angel Jimenezin luku on hätkähdyttävä 10. Yhtä vaikuttavaa on hänen tyylikäs juhlintansa onnistumisten jälkeen.
Näistä kolme viimeistä hän teki kaudella 2015. Arvatenkin espanjalaistaiteilija onnistuu vielä harjoituskierroksilla, ehkä Champions Tourillakin.
ET:lla ennätyksen korjaaminen jäänee muiden tehtäväksi, sillä 53-vuotias Jimenez pelaa normisarjoissa vuosi vuodelta entistä harvemmin.
Kukaan ei ole koskaan kysynyt montako holaria olet tehnyt tai montako kertaa olet voittanut lotossa. Pelitaidolla ja holarien määrällä on hyvin vähän korrelaatiota. Klubituupparin holari syntyy usein topatulla lyönnillä, väärällä mailavalinnalla (kuten kirjoittajalla), kimmokkella kuusesta yms. onnenkantamoisella. Tulos tehdään sijoittamalla pallo lipun lähelle kerta toisensa jälkeen ja sellaista peliä on helppo ihailla.
3 holaria. 1 niistä samalla väylällä Mijaksessa kuin Teemun, eli Mijas Los Lagos 2. Kaikki lyönnit lippua kohti, griinillä alas ja kuppiin. Onnenkantamoisia tai ei.