15.–22.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[8][13]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Sami Sarpakunnas

Golfareiden määrä kasvoi, mutta miten päästään torjuntavoitosta riemuvoittoon?

Suomen Golfliiton jäsenmäärä kasvoi viime vuonna. Alle prosentin kasvu on enemmän torjunta- kuin riemuvoitto, mutta voitto yhtä kaikki. Urheilussa on tapana ajatella, että voitto on voitto riippumatta siitä, miten se tuli.

Miten kasvu sitten saavutettiin? Kuin itsestään, kuten tähänkin asti: miespelaajien kasvun kautta. Golfliitossa on satsattu rajusti naisten ja lasten harrastajamäärien kasvattamiseen. Määrät kuitenkin jatkavat laskuaan. Toteutumattomien skenaarioiden maailmaa emme tunne, mutta on oletettavaa, että ilman satsauksia laskeva trendi olisi nykyistäkin vahvempi.

Draivia kouluun -ohjelma, jolla lajia tehdään tutuksi koululaisille on innovatiivinen ja arvokas konsepti, jonka tuloksia on kuitenkin jouduttu odottamaan yllättävän pitkään. Niitä varmasti saadaan, mutta massiivisia juniorivirtoja sekään ei ole saanut aikaan.

Golf tuntuu luontevasti vetävän puoleensa eri ikäisiä miehiä. Naispuolisia harrastajia se ei samalla tavalla puhuttele. Moni laji painii saman ongelman kanssa. Osalla, kuten vaikkapa taitoluistelulla, voimistelulla tai ratsastuksella, tilanne on käänteinen. Näissä lajeissa ei ole mitään, mikä tekisi niistä sopivampia tytöille ja naisille. Kuitenkin naispuoliset harrastajat muodostavat leijonan osa lajien harrastajista. Miehiä ne vain eivät tunnu puhuttelevan. Ja ehkä se on ihan ok?

Millä muulla lajilla on tällä hetkellä Suomessa niin laaja puolestapuhujien joukko kentillään kuin golfilla?

En toki tiedä, ovatko ne suunnanneet aktiivista lajimarkkinointia miespuoliselle yleisölle. Golf on panostanut naisiin, lapsiin ja perheisiin. Silti tulokset laahaavat. On keksittävä jotain muuta. Ja ehkä on myös aktivoiduttava miesten suhteen, sillä heidän parissaan kasvupotentiaalia tuntuu olevan.

Olen keskustellut aiheesta useiden golfkenttien toimitusjohtajien kanssa, ja he kaikki ovat huomanneet käytännössä kentillään sen, minkä me nyt näemme tilastoista: laji vetää puoleensa keski-ikäisiä miehiä kuin itsestään. Heidän aloittamisensa on vain tehtävä niin helpoksi, ja mielellään edulliseksi, kuin suinkin. Loppu hoituu omalla painollaa, siitä golf pitää huolen.

Entä jos heitä vielä entistä aktiivisemmin rekrytoitaisiin lajin pariin? Kannattaisiko kokeilla? Väitän, että kannattaisi. Sillä uhalla, että joku haluaa lukea tämän viestin väärin, lisään varmuuden vuoksi, etten nyt ole tolkuttamassa, että unohdetaan naiset ja lapset. Mutta jos kasvua halutaan, kannattaa sitä hakea siltä suunnalta, jossa sitä on helposti saatavilla.

Sitä paitsi nyt golfilla on monella tavalla etsikkoaika. Suomen Euroopan kiertueella pelaavat kärkinimet pitävät huolen siitä, että laji näkyy jatkuvasti urheilu-uutisissa. Ja ensi vuonna on olympiavuosi. Kolme vuotta sitten Riossa golf sai valtavasti näkyvyyttä, toivottavasti tilanne on sama Tokiossa.

Tätäkin olennaisempaa on se vetoapu, jota golf saa lajia harrastavailta julkkiksilta. Millä muulla lajilla on tällä hetkellä Suomessa niin laaja puolestapuhujien joukko kentillään kuin golfilla? Uskallan välttää, ettei millään. Patrik Laine, Kimmo Timonen, Aleksander Barkov, Teemu Selänne, JVG:n Jare ja nykyään myös VilleGalle, Mikael Gabriel, Mikko Leppilampi ja monet muut, jotka ovat golfista niin tohkeissaan, että tekevät parasta mahdollista markkinointityötä pyytämättä ja ilmaiseksi. Entä voisiko heidän aitoa, pyyteetöntä, sisäsyntyistä intoaan valjastaa jollain tavalla lajimarkkinoinnin avuksi? Se ei varmasti ole mahdotonta. Mutta se pitää tajuta ja osata tehdä. Nyt on se hetki ja siihen pitää tarttua ennen kuin se menee ohi.

”What better time than now”, kuten kysyi Rage Against the Machine kappaleessaan.

Lajiliitto ei tietenkään voi yksin yhtälöä ratkaista. Suuri vastuu on seuroilla. Kun tarkastelee kasvukäyrällä olevia golfyhteisöjä, pari yhteistä nimittäjää on löydettävissä helposti: hinta ja lähestyttävyys. Yhteisöön on oltava helppo mennä, kynnyksen on oltava matala eikä kenenkään pidä joutua tuntemaan alemmuudentuntoa uuden harrastuksensa alkumetreillä. Vastuu aloittelijoiden kohtelusta ja vastaanottamisesta on osaltaan kaikilla harrastajilla. Harrastuksensa alkuvaiheessa ihmiset ovat epävarmoja. Mitä helpompi kentälle on mennä ja mitä enemmän aloittelijat tuntevat kuuluvansa siellä joukkoon, sitä paremmin he siellä viihtyvät. Nyt ja tulevaisuudessa.

Muistan, kun ajoimme veljeni kanssa rämisevän, pörisevän ja haaleanpunaisen Peugeot 307:n harrastuksemme alkuvaiheessa 1990-luvun lopulla useamman eteläsuomalaisen golfkentän parkkikselle pelireissuillamme. Vastaanotoissa oli eroa. Toki vahva antipatia ranskalaisia autoja kohtaan on niin yleistä, että kyse saattoi olla siitäkin. Niin tai näin, oma mielikuvani noista golfyhteisöistä muodostui tuolloin, eikä se sanottavammin siitä ole muuttunut. Ehkä olen itsepäinen? Ajan muuten edelleen ranskalaisella autolla.

Hinta ei myöskään saa olla este. Vanha totuus nautintoaineiden maailmasta sanoo, että ensimmäinen fiksi on aina ilmainen. Sitä kannattaa golfin kohdalla kokeilla. Fiksi voi tarkoittaa viikkoa tai kuukautta. Sen jälkeen, kun ihminen on koukussa, hän kyllä maksaa harrastuksestaan mielellään ja golfin tapauksessa usein eläkevuosiin asti.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (2 kpl)

  • golftintti says:

    Kerrankin on myös toimittajalla aiheesta asiaa muusta kuin millä saadaan nuoria golfin pariin. Olen yrittänyt jo vuosia toitottaa joka puolelle, että golfin tulevaisuus on nykyisissä ja tulevissa senioreissa, joihin nämä keski-ikäiset miehet kuuluvat.
    On mahdotonta ymmärtää mikä tekee golfista lajina paremman jos on mukana enemmän nuoria.
    Nuoretkin keski-ikäistyvät ja löytävät golfin kuin itsestään, tulevat nuoret samoin jne. jne. Nuorilla on lajeja joista valita ja kaverit hyvin pitkään vaikuttavat lajivalintaan. Meilläkin on monia ammattilaisia, jotka ovat muiden lajien jälkeen löytäneet golfin ja huomanneet sen omaksi lajikseen.
    Rekrytointia voisi siis keskittää keski-ikäisiin ja senioreihin, heitä voisi olla vieläkin enemmän, me kaikki vanhenemme. Naisia saadaan mukaan kohdistamalla kursseja ja golf-tutuksi-tapahtumia nimenomaan heille – asiallisesti ja näkyvästi, ei millään hömppäjutuilla.
    Ehdotin kerran golfkursseja kansalaisopistoille. Sinne uskaltavat tulla nekin, joilla ei ole kavereita joiden kanssa harrastaa ja sieltä niitä uusia pelikavereita myös löytyy.
    Golfseurojen ja Golfliiton toiminta voisi herätä myös tähän päivään. Lajin aloituskynnys on matala ja harrastaminen on edullista. Olisi aika miettiä mitä voisi tarjota vain kotimaassa pelaaville golfareille vastapainona toinen toistaan hienommille ulkomaanmatkoille. Enemmän esim. seurojen välisiä tapahtumia. Yhteinen pelimatka bussilla lähikaupunkiin pelaamaan on hauskaa yhdessäoloa ja tutustuttaa samankin seuran pelaajat paremmin toisiinsa.