Helsingin Sanomissa komeili viime sunnuntaina aukeaman kokoinen juttu ”Golfosakkeiden arvo romahti nollille”. Olin pettynyt, että lehti jota tavaamalla olen pikkupoikana opetellut lukemaan ja jota olen aina pitänyt vastuuntuntoisen journalismin lipunkantajana, julkaisee jotain noin yksisilmäisen näkökulmatonta. Missä luurasivat haastattelut niiltä klubeilta, joiden osakkeiden arvo ei ole lähelläkään nollaa? Vai oliko toimittajan tarkoitus synnyttää mielikuva golfyhteisöjen totaalisesta paniikista?
Ja mikä on golfklubin se osakkeen arvo? Ainakin minulle golfklubin osakkeen omistaminen on oikeutus saada pelata golfia ja olla jäsen klubilla, jonka kentät, klubitalo, ravintola, palvelutaso, filosofia ja sijainti minua miellyttävät. Kun olen aikoinaan hankkinut osakkeen hinnalla, joka on sopinut silloiselle lompakolleni, en sen koommin ole ajatellut osakkeen ”arvoa”. Tiedän, että osakkeet vaihtavat omistajia hinnalla, jonka määräävät kysyntä ja tarjonta. Hinta ei vie yöuniani, koska aion harrastaa golfia ja säilyä tuon minua miellyttävän klubin jäsenenä niin kauan kuin pysyn tolpillani.
Vielä 1980-luvun alussa kaikki suomalaiset golfklubit olivat yhdistysmuotoisia urheiluseuroja. Uusi aika koitti 1984, kun joukko yritysjohtajia kyllästyi erään urheilukentän ruuhkiin ja sai aikaan Sarfvikin, Suomen ensimmäisen osakemuotoisen golfklubin. Näitä kavereita pidettiin hulluina. ”Kuka haluaisi maksaa siitä, että saa pelata golfia?”
Halukkaita ilmaantui yllättävän paljon. Golfkenttien rakennusbuumi poiki kunnianhimoisia hankkeita pitkin maata, myös paikkakunnille, joilta puuttui riittävästi potentiaalisia pelaajia. Mutta innostus myös ruokki itseään ja on kantanut näihin päiviin saakka.
Osakemuotoiset golfyhtiöt sopivat suomalaisille. Mehän olemme tottuneet asumaankin osakehuoneistoissa. Golfyhtiöt ovat kuin asunto-osakeyhtiöt. Antavat oikeuden joko pelata tai asua. Niiden kokouksissa on lupa käyttää äänivaltaa, näyttää tärkeältä ja kiukutella. Ja kun kenttää tai taloa pitää korjata, jokainen työntää käden syvälle taskuun.
Mitä enemmän kuuntelen tätä nykyhapuilua, sitä enemmän arvostan Sarfvikin perustajia. Heillä oli unelma lähellä Helsinkiä sijaitsevasta golfparatiisista, jossa he saisivat pelailla perheineen ja kavereineen ilman ruuhkia, ilman tiiausaikojen varausta. He toteuttivat unelmansa. Eivät ihan pilkulleen, mutta monilta yksityiskohdiltaan ylittämättömän upeasti. Heillä oli jopa ajatus olla liittymättä Golfliittoon, koska heitä närästi se, että liitto jakoi golfviskaaleille ilmaisiin tutustumiskierroksiin oikeuttavia kortteja. Liittyivät kuitenkin. Sattui nimittäin, että liiton suurta kunnioitusta nauttinut puheenjohtaja tuli heidän joukostaan.
Sarfvikista saatiin mittari johon kaikkia golfhankkeita verrattiin. Näin on vieläkin. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vuorineuvosklubin historiaan mahtuu synkkiäkin jaksoja, jotka jätetään juhlapuheissa kertomatta. Mutta filosofia on edelleen voimissaan, kentät pidetään kunnossa, peliväljyys riittää, palloränni toimii startterina kummallakin kentällä, siis ei tiiausaikojen varausta. Sarfvikin ravintola on Suomen golfyhteisöjen paras, klubilla tapaa kivoja ihmisiä ja siellä tapahtuu muutakin kuin golfkierrosten suorittamista. Osoite on mainio ja henkilökunta on motivoitu tai motivoitunut tajuamaan, mitä he siellä ovat tekemässä: varmistamassa, että osakkaat ja pelioikeuden vuokranneet jäsenet kavereineen voivat nauttia kauden parhaista golfelämyksistä. Sarfvikin johtamisfilosofian kantava ajatus on aina ollut tarjota osakkeen hinnalle ja pelimaksuille kunnon vastine.
Ja hyviä uutisia: se osakkeen hinta on taloussynkkyyden tahdittamana tullut sen verran alas, ettei siihen yltääkseen enää tarvitse olla vuorineuvos. Itse asiassa Sarfvikin osake on kalleimmillaankin ollut halpa. Nyt niitä kuulemma saa 30 000 euron hintaan. Ja yhdellä osakkeella pelaa koko perhe..
Mitä Sarfvikissa sitten on tajuttu paremmin kuin monessa muussa golfyhteisössä? Ei paljon. On vain pidetty golfklubin tarkoitus kirkkaana mielessä. Sarfvikin malliin – eikä ole lipsuttu. Koko tarjonta on viritetty niin nautittavalle tasolle kuin on osattu ja keskitytty palvelemaan jäseniä ja näiden vieraita. On tarjottu elämyksiä, ei myyty alennuksia. Kun pelioikeus aika monella golfklubilla irrotettiin osakkeen omistamisesta ja pelaamaan pääsi jos jonkilaisilla lapuilla, alennuspaketeilla, yhdistelmäalennuksilla, seniorialennuksilla, superalennuksilla…, ei menty mukaan.
Voitaisiko viimein, vaikka tuosta Hesarin jutusta viisastuneina, ottaa seuraava askel? Voitaisiko kertoa ihan julkisesti ja ääneen, että golfklubeja on erilaisia? Voitaisiko klubit jakaa vaikka kahteen osaan ihan olemisen oikeutuksensa mukaan?
1. Klubit, jotka tarjoavat korkeatasoisia golfelämyksiä osakkailleen ja pelioikeuden vuokranneille sekä näiden vieraille, piste.
2. Klubit, jotka palvelevat sekä osakkaitaan että jäseniään ja sen lisäksi myyvät kertapelioikeuksia sopiviksi katsomissaan erissä ja sopiviksi katsomillaan alennuksilla.
Meillä on ympäri Suomea ihan riittävästi näitä klubeja, jotka hoitavat maksa ja pelaa -tyyppisen tarjonnan. Osa klubeista on luonnollisesti riippuvaisia green fee -tuloista. Kausitoiminnan rahat tulevat pieninä puroina ja kaikki kerätään talteen. On pakko kerätä.
Ykköskategorian klubit pidetään pystyssä osakkaiden vastikkeilla, pelimaksuilla, jäsenten vieraiden green fee
-maksuilla sekä yritystapahtuma- ja mainostuloilla. Suomessa on muutama ykkösketjuun sopiva golfklubi. Näiden klubien osakkaiden ei tarvitse olla huolissaan golfomistustensa arvosta. Kun tässä tilanteessa vain malttavat olla hötkyilemättä.
Seppo Palminen
Hyvä Seppo, kiva lukea näitä Budhattomia juttuja. Tässä oli paljon asiaa ja osakepohjaiset kentät ansaitsevat ja tarvitsevat tukea ja arvostusta. KIITOS
Muilla kentillä saatiin tarpeeksi näistä ”me ollaan Sarfvikista” pelaajista. Nokka pystyssä olevia #skiaisia
Olen täsmälleen samaa mieltä Sarfvikin vahvuuksista ja syistä niiden taustalla. Se on vielä lisättävä, että onneksi Sarfvikissa on noita viisaita miehiä johdossa riittänyt; samoja muuten, jotka ovat Suomen talouselämääkin vetäneet menestyksellä. Heille kuuluu iso kiitos.
Parahin Seppo, kaikki on niin suhteellista. Kolkyt donaa ei tunnu mitenkään erityisen halvalta keskiverto pelehtijän kannalta, mutta varmaan niissä piireissä missä pelaat se on totta. Mutta voi sanoa, että metsästysseuroissa asia on vielä hullumpi. Maksat liittymismaksun ja jäsenmaksun ja kun lähdet, niin mitään et saa mukaan. Puhumattakaan niistä tuhansista talkootunneista mitä tehdään jopa yhteiskunnankin eteen. Joten eikö sitä sanota, että se koira älähtää, johon golfpallo kalahtaa… 🙂
Ainut mitä Hesarille kannattaa tehdä on lopettaa sen tilaus. Muutenkin koko lehti mennyt viherpipertäjien temmelyskentäksi, jopa pahempi kuin vihreä lanka. Ei ihme että lehdellä menee huonosti sen verran sontaa se suoltaa mitä ajatteleva järkevä ihminen ei voi hyväksyä. Yllätyin kuinka paljo elämänlaatu parani kun se ei enää postiluukusta kolahda.
Mainio kirjoitus Sepolta. Taitaa olla Sarfvik ainoita klubeja jossa ymmärretään jäsenen etuja. Muita sitten vetävätkin kaikenlaiset ADHD oireilevat, parhaita golf kilpailuja ja tapahtumika kalastelevat hyypiöt, jotka ovat niin narsisteja että itse pitää aina olla esillä.
Hyvä että Seppo tuo esiin Sanoma Median lippulaivan ja ” vastuuntuntoisen journalismin lipunkantajana” (lainaus), tuntemansa lehden rappiotilan Ei voi kuin ihmetellä lehden nykyistä ” vihervasuri mennään ilmaiseksi vapaudenbussilla” -. journalismi tasoa. Onnea vaan lehden omistajille Kirjoitus oli tarkoitushakuinen, suppeasta näkökulmasta tehty ja naiivi, Lisäksi aihe ei ole sen ajankohtaisemnpi kuin 2 vuotta sitten.
Hyvä klubi. Kunhan omistajilta irtoaisi vielä senverran rahaa, että new course saataisiin reunoiltaan viimeisteltyä, ettei osanottajamääriltään isoissa kisoissa tarvitse 6 tunnin kierrosta pelata.
Ei hassumpi katsaus Sarfvikin historiaan Sepolta, ja kronikoita on yleensä viihdyttävää lukea. Omien kokemusteni perusteella yksi asia tuossa vaatii poikittaisen kommentin. Tuossa (muistini mukaan) 90-luvulla Sarfvik sulki kenttänsä muilta kuin jäseniltä (tarkoittaa siis osakkaita). Vieraspelaajilla ei siis ollult kentille asiaa. Suomen Golfliitto kuitenkin edellytti, että sen jäsenseurojen kentille tulee olla päästy muidenkin jäsenseurojen jäsenille ja ryyditti kommenttiaan ukaasilla. Tämän johdosta Sarfvik salli vieraspelaajien pelaamisen maanantaisin jäsenen seurassa. Sittemmin rajoitusta on väljennetty ja hyvä niin. Sarfvikin kentät ovat hienoja.
Suomessa on reilusti yli sata golf-kenttää. Hesarin juttu käsitteli näistä muutamaa. Sepon kolumni yhtä. Kumpikaan tapa ei kerro Suomi-golfin kokonaiskuvaa. Hesarin juttu kertoi trendistä muutaman ääriesimerkin kautta. Seppo haluaa pistää päänsä pensaaseen ottamalla esiin klubin joka on täysin ainutlaatuinen Suomessa. Seppo, todellisuus muilla kentillä on jotain aika erilaista kuin Sarfvikissa.
Parhaat tarinat on niitä, missä ei sanota sanaakaan. Paras soppa tarjotaan ulkoklubilla keväthangella. Aina on hapuiltu, tänä päivänä vaan kitistää siitä mistä joku toinen ei saa kitistä. Vaikka saisin Sarfvik osakkeen ilmaiseksi ja maksetut vastikkeet ja vaikka aina olisi maksettu taksi pihassa en pelaisi sielä, koska 2 x reilu 1h matka liian pitkä. Pelaan sen toisen säästyneen tunnin ajan mielummin Golffia. Minun golf elämykset maksan miten vaan kun on aika ja paikka kohdallaan, ja ite laitan sen pirkun per kierros sisään. Huonossa porukassa en ole pelannut, ehkä aavistuksen totinen touhu joskus naurattaa. Aika on golffissa kortilla. Aloittelevien ja satunnaisesti pelaavien (alle 15 kierrosta per vuosi, usein elämän tilanteesta johtuen), suuri tärkeä reservi, maksut ja rajoitukset ovat edelleekin kohtuuttomat. Puolikierrokset ja sesonkiaikojen eri hinnoittelu on ainut mahdollisuus, suuruuden ekonomiaa ei voita näennäinen tuki eikä arvostus eikä höpöttäminen. Frisbeegolffi ei maksa mitään….
””Olin pettynyt, että lehti jota tavaamalla olen pikkupoikana opetellut lukemaan ja jota olen aina pitänyt vastuuntuntoisen journalismin lipunkantajana, julkaisee jotain noin yksisilmäisen näkökulmatonta.”” Jos HS:n juttu on yksisilmäinen niin tämä bloggaus edustaa täydellistä sokeutta. Blogi olisi voinut vastata lehden yksilmäinen näkökulmaan monipuolisemmalla analyysillä, mutta vajosi vain kirjoittamaan yhdestä täysin epärelevantista casesta joka poikkeaa HS:n artikkelin kentistä. On ymmärrettävää että itselle rakas asia saa omassa mielessä suuremman painoarvon kuin mitä sillä oikeasti on. Silti, jos vastine HS:n artikkeliin golfista on vahva tuulahdus westendiläistä menneisyyttä 90-luvulta niin kyllä se on mielestäni enemmän harppaus alaspäin kuin ylöspäin.
Syitä – Valta ja vastuu, ovat golfosakeyhtiöissä osakkaiden valitsemalla hallituksella ja hallituksen valitsemalla toimitusjohtajalla toteutusvastuu. Hyvä toimitusjohtaja voi saada kohtuullisia tuloksia heikommankin hallituksen kanssa. Mutta heikko hallitus ja toimitusjohtaja, joka on heikko toteuttaja on taatusti turmioksi. Asiakaslähtöisyydestä ja golfosakeyhtiöiden so. -kenttien profiloitumisesta ja strategioiden tärkeydestä on pidetty paljon parranpärinää, mutta tavallisen golfarin näkökulmasta kovin vähän on tapahtunut. Vielä vähemmän toteutunut. Kaikesta huolimatta uusia golfareita tulee yhä yli 10 000 vuodessa GC-koulutuksen kautta. Poistumaa on samanverran. Tämä kertoo patsi tyytymättömyydestä ja golfareiden ikääntymisestä myös sitä, että lähes jokainen golfosake löytää uuden omistajan.
”Kaikesta huolimatta uusia golfareita tulee yhä yli 10 000 vuodessa GC-koulutuksen kautta. Poistumaa on samanverran. Tämä kertoo patsi tyytymättömyydestä ja golfareiden ikääntymisestä myös sitä, että lähes jokainen golfosake löytää uuden omistajan.” Oikeassa elämässä 10.000 uutta golfaria vuodessa ei tuo samaa määrää osakkeenostajia. Vain murto-osan siitä. Miksi ostaa osake ja sitoutua kentän ylläpitokustannuksiin perikuntaa myöden kun voi pelata ilman sitoumuksia samaan hintaan tai halvemmalla? Nyt ja pitkälle tulevaisuuteen golf-osakkeen ostamiselle ei ole mitään syytä. Pelasi 1 tai 150 kierrosta vuodesta, yhdellä tai useammalla kentällä. Parempia vaihtoehtoja on tarjolla.
Niin ja vielä: Lämpimät kesäkiitokset Sepolle, joka viitsii nostaa ”kissoja pöydälle”. Luultavasti suurin osa lukijoista saa kirjoituksistasi ajattelemisen aihetta itselleen ja omalle golfilleen.
Hyvä TimoP, Tunnelatauksinen mielipide. Taidat kannattaa ”jokamiehenoikeutta golfkentille”? Tavalla tai toisella kulut ja investoinnit on katettava sekä huomioitava peliaikojen, erityisesti haluttujen, rajallisuus. Jopa Suomen lyhyt pelikausikin. Omistajat päättävät ja kantavat vastuun loppupelissä kuitenkin – mikäli he kaikkoavat ei paljon jää jäljelle, eritysesti halvinta ratkaisua hakeville. Erilaisia toimintamalleja valittavaksi löytyy riittävästi ja sitä kautta myös pelimahdollisuuksiakin, myös vähemmän pelaaville. Niitä syntyy vain omistajien päätöksillä ja vastuulla.
”Tunnelatauksinen mielipide. Taidat kannattaa ”jokamiehenoikeutta golfkentille”?” Juuei. Osake löytyy takataskusta ja tunnelataus on perusinsinöörimäisellä tasolla. Yritän herätellä muita osakkaita herämään menneiden vuosikymmenien koomasta tähän päivään. Maailma on muuttunut. Jos osakkaat pyörittävät kenttää 30 vuotta vanhalla ajatusmallilla niin noutaja tulee nopeammin kuin Nokialle.
Voi kun olisi edit: Joskus vuonna miekka ja kilpi Suomessa osakkuus oli edellytys pelaamiselle. Tässä ajassa pelata voi paljon tai vähän siellä tai täällä haluamallaan tavalla. Osakkuus on optio jonka voi lunastaa jos sellaisen haluaa. Osakkuusoption valinneilla ja heidän perikunnillaan on siinä mielessä mustapekka handussa että he ovat sitoutuneet kustantamaan kentän ylläpidon maailman tappiin tapahtui mitä tahansa. Muut pelaavat ja maksavat omilla ehdoillaan.
” Omistajat päättävät ja kantavat vastuun loppupelissä kuitenkin – mikäli he kaikkoavat ei paljon jää jäljelle,” Minne he kaikkoaisivat? Timbuktuun? Osakkeen maksuvelvoite ei häviä minnekään.
Takatii: ”… ettei osanottajamääriltään isoissa kisoissa tarvitse 6 tunnin kierrosta pelata.” Viltti mukaan elämysgolffiin. Timo Parantainen: ”Yritän herätellä muita osakkaita herämään menneiden vuosikymmenien koomasta tähän päivään. Maailma on muuttunut.” Hyvä, mutta taitaa aktiivipelaajaenemmistöllä ja firma maksaa porukalla olla kuitenkin asiat vielä ok, vaatinee syvempää kyykkyä.