Eka kisani ja paljon upeita kenttiä…
Sain heinäkuussa viettää päivän Pron kanssa ja se olikin varsin otollinen hetki tehdä korjauksia ja viilauksia lyöntiini. Lyöntini ovat järjestäen menneet oikealla ja olen korjannut asentoani eli kuuluisaa temppua, kun korjataan virhettä virheellä. Voin kertoa, että oli erittäin hyödyllinen päivä. Paitsi, että tuntui päivän päätteeksi muistanko enää mitään mitä Pro sanoi. Kyllähän ne tulivat mieleen seuraavissa peleissäni.
Paljon upeita kenttiä…
Minullahan oli tavoitteena kiertää 50 eri kenttää tämän kauden aikana. Olen tällä hetkellä lukemassa 22. Kiire tulee saada 50 täyteen eteenkin, kun olen varsin mieltynyt Viipurin Golfin Tuosan kenttään. Tähän asti parhaani pelini pelasin siellä iltasella 9-reiällisen 25 pisteellä. Ystäväni lisäksi mukana tuli hänen ystävänsä, ja ennen puolta väliä kysyin oletko Pro ja sain vahvistuksen asialle. Ystäväni halusi kertoa sen vasta pelin loputtua, etten saisi suorituspaineita. Sen verran olen lajiin jo vihkiytynyt, etten enää jännitä uusia peliseuralaisia. Kohtelias Pro kysyi pelin alussa haluanko hänen sanovan, jos lyönneistäni tulee mieleen jotain kummallisuuksia ja ilman muuta annoin hänelle siihen luvan. Sain hyvän vinkin chippeihini, jotka ovat olleet heikkouteni. Vika oli ranteessani ja se korjattiin.
Yksi mieleenpainuvimmista kentistä oli Talman Laakso. En ole alkuajoissani piitannut juuri kenttien kunnoista, koska kaikki ajatus ja energia menee ihan muihin asioihini. Esimerkiksi vain lyöntien laskemiseen tai etten olisi tiellä tai mihin menen seuraavaksi. Enää ei tällaistä ole, mutta kahdelta peliseuralaiseltani olen kuullut, että olen kuulema nopein tähän asti näkemistään pelaajista. Minun on pitänyt itselleni toistaa sitä, että tässä ei ole sellaista kiirettä, että pitäisi mennä kuin aroporo, joten malttia siihenkin. Toisaalta kun ajattelee kuinka paljon on Talmassa pelaajia, oli kentän kunto mitä mainioin. Sen laadukkuus vain pisti minunkin silmiini.
Minulla oli ensimmäinen kisani sunnuntaina 16.elokuuta. Uskaltauduin siihen, koska se oli parikisa ja sain parikseni ystäväni, jolla on jo mittava kokemus kilpailemisesta. Lähdin hakemaan kokemusta ja sainkin vielä enemmän. Kotikenttäni on Oulujokilaakson Golf ja heidän kenttänsä on Muhoksella. Se on vähän niin kuin siellä meillä päin, josta olen lähtöisin. Hioimme pelistrategiaa edellisenä päivänä, koska kenttä oli molemmille uusi. Paljon parkolmosia enkä voi sitä helpoksi kutsua, mutta odottavin mielin lähdin kisaan. Vastassamme oli pari, jossa meillä naisilla oli miltei sama tasoitus. Hävisin hänelle, mutta se ei haittaa, koska he sijoittuivat pronssisijalle, joten en huonolle hävinnyt. Emme edes aina tajunneet olevamme kisoissa, koska se iloittelu ja hauskuus oli tämän kierroksen juttu. Jo ensimmäisestä lauseesta huomasin, että nyt ollaan samalla aaltopituudella tämän Päivin ja Jarin kanssa. Sen verran kuitenkin jäi häviö karvastamaan, että sovimme uusintaottelun syksyllä.
Anssin ja minun sijoitus oli 9. ja pistemäärämme 57. Väylä numero 10 osoittautui eniten palloja nieleväksi väyläksi ja se söi miehiä. Lähden siis elokuun lopulla olevaan kutsuvieraskisaan ilman suurempia jännittämisiä. Sinne mennään iloisin mielin nauttimaan päivästä ja uusista pelikavereista.
Händärini on nyt 38, mutta en saa järjestelmään Ozossa pelaamani kierrosta. Järjestelmä näyttää tasoitukseni olevan 41, mutta onko sillä merkitystä tässä vaiheessa tai myöhemminkään?
Työelämässäni kaupallisesti toivon, että kylmä syksy tulisi pian, mutta golfarina tietysti toivon, että se jatkuu oikein lämpimänä.
Kisafiilistä hakemassa, Oulujokilaakson Golf, Muhoksella…
