Golf Digest järjesti Yhdysvalloissa pienimuotoisen testin, millaista kohtelua naispelaaja saa golfkenttien henkilökunnalta ja pelikavereiltaan. LPGA:n ammattilainen Kim Hall lähti pelaamaan viidelle eri kentälle valeasussa. Hän oli aloitteleva ”ruma ankanpoikanen”, poikatyttömäinen golfammattilainen, ”kaunotar pulassa”-aloittelija, kohtuullinen ja arkinen naispelaaja sekä golfammattilainen kilpavetimissään.
Ja lopputulema oli varsin selkeä: missään näistä rooleista hän ei tuntenut ainakaan aluksi itseään kovin tervetulleeksi miehiseen peliporukkaan, paitsi ehkä pulassa olevana kaunottarena. Silloin hän sai tehdä kentällä lähes mitä tahansa, eikä se tuntunut haittaavan ketään.
Kim Hall totesikin, ettei naisen tarvitse kuin laittaa kiharat kuntoon, meikkiä kasvoihin ja räpytellä vähän silmiään, ja miehet ovat sulaa vahaa.
”Miksi kaikki naiset eivät saa samanlaista kohtelua?”, hän kysyykin.
Suomen Golf Digest teki suomalaisten aktiivisten naispelaajien joukossa saman kyselyn, joka oli tehty USA:ssa. Vichy Ladies Golf Touriin osallistuneille 348 naiselle lähetettiin sähköpostilla kysymykset ja peräti 182 vastasi! Vapaata vastausmahdollisuuttakin käytti noin puolet .
Suomessa naispelaajia kohdellaan paremmin kuin Yhdysvalloissa. Täällä ollaan myös paljon sosiaalisempia: 56 prosenttia vastaajista kertoo, että yli puolet kierroksistaan he pelaavat porukassa, jossa on myös vieraita. Yhdysvalloissa sama prosentti oli 7,7!
Miehillä tuntuu olevan myös taipumus neuvoa naisia, ollaan sitten Suomessa tai USA:ssa. He myös helposti ”unohtavat” omalta tiiauspaikaltaan lyövän naisen ja kävelevät ohi.
Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan tuoreesta Golf Digestin numerosta 2.
Kyselyn tulokset:
| Miten usein lähdet yksin tai pelikaverisi kanssa pelaamaan ja ryhmään tulee mukaan vieraita: | ||
| Alle 25 % | 9 % | |
| 26-50 % | 35 % | |
| Yli 50 % | 56 % | |
| En koskaan | 0 % | |
| Tunnetko itsesi tervetulleeksi vieraaseen ryhmään? | ||
| Useimmiten | 77 % | |
| Aina | 16 % | |
| Suunnilleen joka toinen kerta | 7 % | |
| Harvoin tai ei koskaan | 0 % | |
| Jos pelaat sinulle vieraiden miesten kanssa, miten usein he ilmaisevat joko suoraan tai peitellysti, etteivät ole ryhmään tyytyväisiä? | ||
| Joskus | 48 % | |
| Ei koskaan | 50 % | |
| Usein | 2 % | |
| Aina | 0 % | |
| Jos yllätät miehet olemalla hyvä pelaaja, mikä kuvaa parhaiten heidän reagointiaan? | ||
| He ovat mukavia ja rohkaisevia | 77 % | |
| He ovat puolustuskannalla | 10 % | |
| He ovat liiankin vaikuttuneita, ja se tuntuu kiusalliselta | 13 % | |
| Kuinka usein keskimäärin joudut kiirehtimään kentällä? | ||
| Silloin tällöin | 47 % | |
| En koskaan | 22 % | |
| Joillakin rei´illä | 14 % | |
| Pidän aina kiirettä | 17 % | |
| Kuinka usein muut ryhmät pyytävät ohituslupaa? | ||
| Ei koskaan | 68 % | |
| Melko usein kauden aikana | 2 % | |
| Aina silloin tällöin | 30 % | |
| Joka kierroksella | 0 % | |
| Kohtelevatko kenttähenkilökunta ja valvojat sinua samalla tavalla kuin miehiä? | ||
| Joskus | 7 % | |
| Aina | 92 % | |
| Ei koskaan | 1 % | |
| Miten usein miehet eivät muista pysähtyä kävellen tai autolla, kun sinä olet lyöntivuorossa? | ||
| Muutaman kerran kesän aikana | 47 % | |
| Ei koskaan | 46 % | |
| Muutaman väylän välein | 6 % | |
| Joka väylällä | 1 % | |
| Miten usein miehet, jotka tunnet, yrittävät antaa svingiohjeita? | ||
| Ei koskaan | 40 % | |
| Muutaman kerran kesässä tai rangella | 53 % | |
| Melkein joka kerta pelatessani | 7 % | |
| Miten usein miehet, joita et tunne, yrittävät antaa svingiohjeita? | ||
| Ei koskaan | 58 % | |
| Muutaman kerran kesässä tai rangella | 38 % | |
| Melkein joka kerta pelatessani | 3 % | |
| Saatko tasa-arvoista palvelua golfliikkeessä? | ||
| Useimmiten | 49 % | |
| Korkeintaan silloin tällöin | 4 % | |
| Aina | 46 % | |
| En koskaan | 1 % | |
Tässä suomalaisten naispelaajien kommentteja:
Lähes aina peliseura on mukavaa. Joskus sattuu, että miehet unohtavat punaisella tiillä olijan ja kävelevät ohitse.
Suurin ärsytyksen aihe on kuitenkin pallojen etsintä. Miesten palloja haetaan minuuttikaupalla ja jos naisen joudutaan etsimään, on se lähinnä vilkaisu ja sitten sanotaan tai osoitetaan käytöksellä, ettei löydy.
Joskun miesten paineet, en tiedä johtuuko siitä että olen nainen, purkautuvat epäurheilijamaisena käytöksenä. Kiroillaan ja heitellään mailoja. Tuntuu esiintyvän useammin silloin, kun minä osoittaudun joukon parhaimmaksi tai parempionnisimmaksi, kuinka vaan.
Miehet kävelevät naisten tiiauspaikan ohi helposti.
Kerran seurueeseemme liittyi kaksi miespelaajaa. Olimme siis varanneet ajan ja he valitsivat seuramme, emmekä me heidän seuraansa. Miehet eivät puhuneet meille juurikaan kierroksen aikana ja kiire oli kamala kiskoa bägiä eteenpäin ja juosta seuraavalle tiille. Jos putti ei kulkenut, otettiin pienet varaputit tuhisten. Tunnelma oli äärimmäisenkireä ja epämiellyttävä.
Joskus tulee pelikaveriksi rutiseva miesgolfari, jonka mielestä naiset saavat liikaa etua pelatessaan punaiselta tiiltä. Tällaisen golfarin ikä voi olla 35 – 65 välillä – ehkä peliasenne muutenkin kaipaisi reipasta tuuletusta 😉
Useimmiten miehet suhtautuvat varsinkin naispelaajiin hyvin ja kohteliaasti.
Silloin tällöin käy sitä, että miehet lähtevät etenemään kentällä ennen kuin olen ehtinyt lyödä aloituslyöntiä. Tämä turhauttaa. Yleensä huomautan tästä, ja jotkut ovat aidosti pahoillaan ja jotkut sitten ei …
Eniten hampaiden kiristelyä on aiheuttanut tuttujen miesten tarve neuvoa (vaikka heillä olisi varmasti omassakin svingissä tekemistä).
Ja koska miehet oppisivat, että se ei välttämättä ole niiiin mielenkiintoista kuunnella koko kierroksen sujumista lyönti lyönniltä vastaukseksi kysymykseen: ”miten kierros meni?”
Yleensä naisena on helppo pelata, sillä miehet keskittyvät lähinnä kisaamaan keskenään ja saan pelata rauhassa omaa peliäni.
Joillekin miehille on todella vaikeaa hyväksyä sitä, että naispelaajan avaus draiverilla on suorempi ja pidempi kuin miehen. Ja mies suorastaan kummeksuu ja katsoo erittäin merkitsevästi 1. tiillä, jos nainen kertoo pelaavansa keltaisilta. Hyvin usein miehet olettavat, että kaikki naiset pelaavat aina punaisilta.
Usein olen törmännyt siihen, että vanhempi mies pelaa keltaisilta, vaikka lyönnin mitta ei ole enää vuosiin riittänyt kuin korkeintaan bogey-peliin keltaisilta. Aloitteleville miehille on myös kova hinku keltaisille vaikka taidot eivät sinne vielä riitä.
Olen myös usein pelannut todella mukavien miespelaajien kanssa, jotka ovat reiluja ja asiallisia ja kannustavat kanssapelajiaan, niin naisia kuin miehiä.
Olen pelannut golfia 4 vuotta ja kiertänyt Suomessa noin 30 kentällä. Koskaan en ole kokenut että minua olisi kohdeltu erilailla koska olen nainen. Hämmästyin että tällainen kysely tehdään, mutta samalla huomasin, että kohdalleni on siis sattunut vain kohteliaita/fiksuja pelaajia.
Hyviä kokemuksia on huomattavasti enemmän, mutta ei tule mitään erityistä just nyt mieleen.
Pelaan yleensä mieheni kanssa ja ryhmässä olevat miehet ovat olleet naisia kohtaan asiallisia, myös vierailla kentillä, ei pelkästään kotikentällä.
Ei ole kokemuksia kummastakaan ääripäästä (tai olen unohtanut ne). Olisin ruksannut aivan eri paikat silloin kuin hcp:ni oli yli 36, sillä miesten käytös muuttui täysin händärini ollessa alle 18.
Olen ehkä poikkeus naisgolfarina. Käyn useimmiten pelaamassa yksin (kuka-tahansa-ryhmässä), tuttavien kanssa muutaman kerran kaudessa/kukin. Pelaan oikeastaan mieluiten about vieraassa seurassa ja hoidan muun sosiaalisen toiminnan kentän ulkopuolella. Pelaan suhteellisen ok. Jos peli ontuu, olen sinut senkin asian kanssa. Harvoin kukaan tuputtaa pyytämättä ohjeita, ohjaan todennäköisesti silloin keskustelun muihin asioihin.
Halusin järkyttää tätä varsinkin kilpailutoiminnan miehistä linnaketta ryhtymällä mukaan oman seurani kilpailutoimikuntaan ja tuomaroimaan. Siinä vanhojen herrojen toimikunnassa saa välillä pitää puolensa tytöttelyä vastaan – pidän puoleni.
Pelaan tasoituksella 14, ja olen ns. aktiivipelaaja. Meillä LGV:ssa (kotiseurani) olen aina saanut pelata mukavassa herrasmiesseurassa, oli sitten ryhmässä tuttuja tai vieraspelaajia.
Olen todella tyytyväinen miesten kohteluun kentällä.
Svingejäni päinvastoin kehutaan. Kotikentälläni naiset ovat arvossaan.
Lähinnä negatiivista kokemusta olen joskus saanut erään Uudellamalla sijaitsevan kentän entiseltä headcaddiemasterilta (nainen). Hän saattoi olla joskus töykeä – ei vain naisille – niille, jotka eivät häntä miellyttäneet. Saman kentän entisen pron asenne oli naisia halventava, yksi tunti hänen kanssaan riitti.
En koe kohdanneeni sukupuolista syrjintää; ennemminkin kanssapalaajien persoonaan liittyviä negatiivisia, ei golf-henkisiä puolia/ominaisuuksia.
Tuntematon mies tuli viime hetkellä ryhmäämme: seurustelemme nykyisin – rakkaus kukoistaa!
Vaikka olen keski-ikäinen nainen, liikun silti kentällä reippaasti enkä jää pohtimaan lyöntejäni. Useiden vuosien pelikokemuksen tuoma varmuus ja taitoja vastaava tasoitus (15) takaavat yleensä sen, että miesten kanssa on viimeistään toiselta väylältä eteenpäin rentoa ja mukavaa pelata (naisten tiiauspaikan ohi säännöllisesti kulkee vain oma mieheni). Ohjeita antavat vain singelimiehet ja hekin harvoin. Epämiellyttävimmät pelikokemukset ovat naisten kanssa – valitettavasti. Huonointa peliseuraa on yli 120 lyöntiä kierroksella pelaava kukkeimman nuoruutensa ohittanut kuivakka naishenkilö, joka on täysin vakuuttunut siitä, että oikea golfkierros kestää aina vähintään 4 tuntia ja huono lyönti johtuu aina enemmän tai vähemmän pelikaverin housujen kahinasta.
Kun Kim Hall esitti keskivertogolfaria, pelikumppanit jättivät hänet käytännössä ulkopuoliseksi.
Pääsääntöisesti miesten kanssa on mukava pelata. Joskus on käynyt jotakuta melkein sääliksi, kun on joutunut neljänneksi pyöräksi kolmen naisen seurueeseemme. Vaikka miesten kanssa pelaaminen ei minua haittaa, huomaan usein kuitenkin, että miehet enemmänkin keskustelevat keskenään kentällä. Huomaa konkreettisimmin, kun on itse avannut viimeisenä punaisilta ja miehet jo laukkaavat omille palloilleen, kun itse vielä pakkaan driveria bägiin.
ks myös blogini: http://pallonjamailanvalissa.blogspot.com (huom! en ole kertonut henkilöllisyyttäni blogin yhteydessä)
Golfliikkeissä useimmiten miehiltä saa hyvää palvelua. Useamman kerran naismyyjät tarjoavat ostettavaksi naisille myynnissä olevaa hörhelöä ja hattaraa vaikka olisit katsastamassa uusia mailoja.
Muutaman kerran 11 vuoden aikana tuntematon miespelikaveri on yrittänyt opastaa svingissä, muuten opetusta annettu pallojen etsimisestä huitsin kuusesta (siis tämän miespuolisen pelikaverin pallon etsintää). Jos miehet unohtavat punaisen tiin ja kävelevät ohi, on näin käynyt myös kun ryhmässä naisenemmistö eli keltaiset tiit jääneet huomiotta. Espanjassa koettu, että siellä eivät naiset saa ohituslupaa. Usein miehet eivät kohtele tasa-arvoisesti vaan kuten asiaan kuuluu, herrasmiesmäisesti naispuolisia kanssapelaajiaan ja se tuntuu aina hyvältä.
Tuntuu, että turhan usein miehet hämmästelevät suhteellisen matalaa tasoitustani. Samoin melko kova kilpailuviettini saa aikaan ihmetystä. Tässä näkyy selkeästi sukupuoleen kohdistuvia ennakkoluuloja ja -ajatuksia.
Pelaan mieluiten suht’ hyvien pelaajien kanssa sukupuolesta riippumatta, koska silloin pitää yrittää itsekin pelata hyvin ja peli on yleensä sujuvaa. Vaikka olenkin pelannut jo 30 v. golfia, niin ei tule mitään kovin erikoisia tapauksia mieleeni.
Minulla on aika pitkä drive ja kun se (useinmiten) on pidemmällä kuin peliseurassa olevien miesten aloitus, tulee kommentteja, miten epäoikeudenmukaista on kun naiset saavat pelata punaisilta ja saavat niin paljon siitä etua ja slopesta vielä lisää… 🙂
Minulla on golfista vain pääosin hyvää fiilistä. Joskus hitaat miehet ärsyttävät ja toisinpäin eli nopea nainen ärsyttää hitaampia.
Hyvä osaamisen taso voi joskus nöyryyttää miehiä, jotka eivät esim. draivaa yhtä pitkälle:)
Itse aloitin pelaamisen n. 7 vuotta sitten Pickalassa ihan noviisina enkä tuntenut montaakaan golfaria ko. kentältä. Olen saanut alusta asti pelata mukavien pelaajien kanssa, mitään syrjintää (päin vastoin) en ole kokenut. Pelaan ka 80 rundia vuodessa ja edelleen samat kokemukset miesseurassa pelaamisesta, kuten myös naisporukoissa. Mielestäni on täysin itsestä kiinni miten kanssapelaajat suhtautuvat.
No huh huh. Varsinkin kilpailuissa on joskus tuskaa: alkaen metsään menneistä avauksista, hillitä äijäjoukkio, että itse saa avata … juosta etsimässä palloja , kuunnella uusimmat mailauutuudet, loftit, varsien jäykkyydet, tarinat kuinka juuri tällä väylällä vuonna se ja se oli holari lähellä(huom. par4) ja kuinka monta super hyper kenttää onkaan tullut bongattua, tietty sen ja sen kuuluisuuden kanssa.
Onneksi yleensä loppuväylillä nämä machomiehet hiljentyvät, kun jostain ihmeen syistä tänään(kään) peli ei kulkenut. Vielä korttia tarkastaessa minä minä -tyyppi huomauttaa; no sullahan oli hyvä peli … niin olishan mullakin ollut ilman sitä kakkosen katastrofia … että jep jep
Kun selvisi, että Kim Hall on ammattilainen, miesten kysymystulva ei meinannut loppua millään.
Minulla on melkein singeli tasoitus, lyöntipituus on varsin ’riittävä’ . Pelaan paljon ja ripeästi. On kuitenkin iso kynnys ilmoittautua saman tasuriseen miesporukkaan mukaan, koska aiempien kokemusten perusteella sinne ei ole tervetullut millään taitotasolla tai pelinopeudella. Isompitasuriset miehet taas tekevät ihan turhan suuren numeron mun lyönneistä, jotta se olisi kivaa (huonotkin lyönnit tulee suorastaan ylistetyksi). Tai sitten on kolme kaverusta, jotka puhuvat vain keskenään eivätkä odota edes lyöntivuoroni loppumista, kun kävelevät eteen. Mutta on ollut mukaviakin porukoita. Kerran viime kesänä sattui mukava kolmen kundin porukka, jotka ottivat mukaan pelaamaan skiniä paripelinä. Oli tosi hauskaa kaikilla ja mua vieläkin naurattaa jotkut muistot siitä kierroksesta. Toisella kerralla oli kolme vanhempaa herrasmiestä, jotka pitivät keskenään pientä kisaa, mutta olin siihen peliporukkaan silti lämpimästi tervetullut seuraksi.
Tuntuu mukavalta, kun miespelaaja haravoi bunkkerin puolestani. Hienointa on ollut, kun tein holarin peräkkäisinä päivinä eri kentillä.
Erään kerran meitä oli 4 hengen seurue, meitä 2 naista ja mukana kaksi meille vierasta miestä. Pelasimme omalla tasollamme, (hcp 15 ja 25) ja miehet selvästi omaa tasoaan heikommin (n. 20 molemmilla). Toinen miehistä alkoi aina uusia puttejaan, eli jos ei mennyt viimeinen lyönti reikään, niin hänpä löi uudestaan, jopa niin että me jouduimme odottamaan vielä omia lyöntejämme reikään (usein olimme siis lähempänä reikää, joten olisimme olleet lyöntivuorossa vasta viimeisinä). Sitten uusittuaan lyöntinsä hän jo marssi pois viheriöltä sadatellen. Näin jatkoimme muutaman väylän kunnes 6.väylällä toinen miehistä ilmoitti miesten avauslyöntien jälkeen, että eroavat meistä edelle ja pyysivät meitä odottamaan avauksiemme kanssa, kunnes ovat ehtineet alta pois. Tämän jälkeen loppu kenttä oli meille odottelua, olimme koko ajan miehissä kiinni. Kun pääsimme klubille, tuplaputtailija ei meihin vilkaissutkaan, toinen miehistä oli anteeksipyytävän oloinen ja tiedusteli kunnioittavasti tehtyjen birkkujen määrää. Tämä tapahtui Pirkkalan kentällä, miehet olivat Tammerista.
Karmein kokemus oli ensimmäisessä kisassa (yrityksen kutsukilpailu EGS:ssä), jossa meitä oli laitettu 4 pelaajaa (kolmella tasoitus 54) samaan ryhmään viimeiseen lähtöön. Kisa kesti muutenkin tosi kauan ja saimme odotella joka tiillä. Hieman meidän jälkeen halusi klubin silloinen pj. lähteä pelaamaan ja painosti koko ajan kenttävalvojaa jouduttamaan peliämme. Emme voineet, koska kenttä ei rullannut. Olin ryhmämme ainoa nainen ja minut oli otettu silmätikuksi. Valvoja laski lyöntejäni ja huusi vähän väliä, että lyönnit on täys ja ota pallo taskuun. Ryhmämme paras pelaaja hikeentyi ja samoin minä ja ilmoitin, että tämä on kyllä sellainen kenttä, että tänne en tulee enää ikinä. Enkä ole siellä sen koommin pelannut. Tämä tapahtui 1990- luvun alussa.
Mieleenpainuvimmat mukavat kokemukset ovat Tunisiasta ja Ranskasta, joissa olemme pelanneet todella hyvien pelaajien kanssa. Viimeisin kokemus on Ranskan Rivieralta, jossa pääsimme pelaamaan aitojen herrasmiesten kanssa. Toinen oli 71 v. ammattilainen, 20 vuotta Cannes-Mouginsin kentällä prona ollut ja toinen 84 v.Andre (5 vuotta pelannut). Todella hauska pelikierros, jonka aikana ja jälkeen opimme paljon golfista, ranskan kielestä ja kulttuurista lisää ja ennen kaikkea saimme nauttia erinomaisesta seurasta. Neuvo prolta lyöntiini oli, että sano mielessäsi ”I love my HUSband”. Tällä ohjeella sain tehoa lyöntiini.
Eniten tai useimmiten ärsyttää tii-paikan ohi kävely. Sitten muutaman metrin jälkeen huomataan, että ”oho, tuokin on vielä lyömättä”. Siitä tulee aina sellainen olo, että on kiire ja kiireessähän ei tule muuta kuin huonoja lyöntejä, jotka puolestaan aiheuttavat lisälyöntejä ja peli tietysti hidastuu. Tiipaikan ohikävely on yleisin merkki naispelaajien arvostuksen puutteesta. Toinen on se, että samalta tiiltä lyövät miehet ovat yksi porukka, joka kulkee ja juttelee yhdessä, ja naispelaaja saa yksin tarpoa perässä (koska miesporukkahan lähtee saman tien kävelemään, kun draiveri on kopsahtanut palloon naisten tiillä, ei siinä mukaan ehdi millään!).
Silloin, kun oma peli kulkee ja avaukset punaisilta ovat selvästi pitempiä kuin miehillä keltaisilta, saa yleensä mukavasti kehuja. Ja seurauksena myös monien miesten yrittäminen lisääntyy ja tulos huononee!
Jos peliseuraksi tulee kaverukset, jotka aina pelaavat leikkimielistä mutta hyvin vakavaa kisaa keskenään, on usein hyvin ulkopuolinen olo. Tosin sen tyylisten pelaajien seurassa ei sen enempää haluaisikaan olla tekemisissä.
Eräällä pelikierroksella jouduin huomauttamaan monella tiiauspaikalla, että on minun lyöntivuoroni, kun miesporukka porhalsi aina ohi keskenään jutellen. Sen verran otti päähän, että aloituslyönteihin oli vaikea keskittyä 🙁
Aloittelevaa naista ei haluttu yhdistää mihinkään peliryhmään.
Ei kuitenkaan riipu lainkaan pelitaidoista tai iästä, kuinka hyvin miehet huomioivat naispelaajia. Parhaimpia pelikierroksia tässä suhteessa oli esim. viime kevään pelikierros Vihdissä. Seuraamme liittyi pelaamaan Henri Satama. Hän on todellinen nuori herrasmies:) eli myönteisesti asennoitunut, huomioiva ja kohtelias.
Mies, jota en tuntenut, pelasi kotikentälläni vieraspelaajana. Hän ei kunnioittanut muita kolmea pelaaja ryhmässä, löi vaikkei ollut hänen vuoro, käveli puttilinjojen yli ja jopa avasi seuraavan väylän ihan yksinään, koska oli nostanut edellisellä väylällä pallon taskuun eikä halunnut odottaa ryhmäänsä, joka pelasi väylän loppuun.
Yhden kerran on käynyt niin, että ilmoitin itseni mukaan ryhmään, jossa oli kolme miestä. Yksikään ei saapunut paikalle ja lähdin kierrokselle yksin.
Olen suurimmaksi osaksi pelannut ihmisten kanssa joita en entuudestaan tunne. On mukavaa, kun saa uusia tuttavuuksia ja ihan vierailta ihmisiltä tsemppausta lajin saloihin.
Miehet ovat oikein mukavaa peliseuraa. Miesten kanssa saa skinit aikaiseksi ja sitten kun vielä voittaa niin sitä makeammalta tuntuu 🙂
Golfkentillä kohteliaisuus ja ystävällinen käytös on onneksi vielä kunniassa.
Lähdin kerran Belekissä pelaamaan yksin ja peliseurueeseeni sain kolme vanhempaa itävaltalaista herrasmiestä. Kuvioni menivät sekaisin, kun miehet lähtivät pelaamaan valkoiselta tiiltä ja ensimmäinen väylä meni minulta hermoillessa tosi huonosti. Onneksi kuitenkin sain koottua itseni ja pelasin elämäni parhaan kierroksen. Miesten kohtelu muuttui täysin ja varsinkin, kun olin näppärä löytämään palloja. Niin pelikokemus oli kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä. Vaatii aikamoista rohkeutta keski-ikäisen ja keskitasoisen naisgolfarin lähteä ulkomailla yksin pelaamaan. Se on kuitenkin osa golfin viehätyksestä, kun nämä kierrokset ovat aikamoisia seikkailuja;)
Eräällä kierroksella (jonka hyvin poikkeuksellisesti jätin kesken) yksi ukonkääkkä seisoi vieressäni hokemassa: noin pitkällä backsvingillä ei voi ikinä osua palloon …. Osui kyllä ja lensi joka kerta tuplasti pappaa pidemmälle
Hieno kokemus on se, kun olemme kaikki pelikavereita sukupuoleen, ikään tai pelitaitoon katsomatta. Ikävin kokemus miespuolisesta pelikaverista on kierrokselta, jolla mieheni läksi pois 9 reiän jälkeen. Minä jatkoin itselleni entuudestaan tuntemattoman miehen kanssa. Ns. kymppikioskilla menin hänen jälkeensä istumaan samaan pöytään ja puhuttelin häntä. Vastaukseksi sain hänet kääntämään minulle selkänsä. Loppukierros olikin sitten varsin hiljaista etenemistä.
Yleensä on helpompi pelata reilusti vanhempien miehien kanssa, golf ei ole heille enää maailman vakavin asia.
Aika usein käy niin, että miehet eivät puhua pukahda.
On vain ihan hyviä kokemuksia miesten kanssa pelaamisesta, sekä vieraiden että tuttujen. Se on vähän itsestä kiinni miten suhtautua vieraspelaajiin. Jos itse on kohtelias ja ripeä eikä turhaa höpise, niin kaikki menee kivasti.
Olin aloitteleva golfari ja kiersin mieheni kanssa ensimmäisiä kertoja kahden herrasmiehen kanssa muistaakseni Rinkun kenttää. Herrat antoivat todella positiivista ja kannustavaa palautetta, vaikka taitoni eivät kummoiset olleetkaan. Kun he kuulivat, että olen ensimmäistä kesää kentillä, niin vielä enemmän he kannustivat. Sain mukavasti itseluottamusta ja siitä lähtien täysin tietoisena, etteivät golfpäivät ole samanlaisia ammattilaisillekaan. Olen itseluottamusta puhkuen pelannut yhtenä päivänä pitkin metsiä ja toisena koko kierroksen tarkasti ja taitavasti kaikilla mailoilla. Sitä se golf on meille kaikille golfareille sukupuoleen katsomatta.
Muutaman kerran ryhmässä ollut mies, joka on harrastanut sellaista piilovinoilua, mutta onneksi vain harvoin.
Huvittavin kokemukseni on Peuramaalta, missä pelasin kolmen vieraan miehen kanssa. Kohteliaita herroja kaikki kolme olivat. Väylällä 17 löin sitten metsän puolelle ja ekan kerran eksyin väylältä sinä päivänä. Asiaan kuuluvasti löin tietenkin varapallon. Seurassani olleet miehet löivät milloin minnekin raffiin ja joka väylällä etsittiin jonkun palloa. Siinä sitten yhden herran palloa hakivat hieman raffin puolelta, niin kipaisin metsään katsomaan, josko avaus löytyisi. Tähän sitten yksi herroista huutamaan minulle, että onko sinun pallosi timantista kun sitä etsit 🙂 Naurua pidätellen tuumasin, että ei ole mutta täältä etsin sitä sillä välin kun te kierrätte jälleen niitä raffeja:))
Toteamus, että tyttöhän osaa pelata hymyilyttää aina. Ihan kuin se olisi jokin suuri ihme.
Monasti saan tutuilta sekä tuntemattomilta miespuolisilta pelikavereilta positiivista palautetta lyönneistäni sekä pitkistä avauksistani.
Jos pelaan joskus harvoin yksin tuntemattomien miesten kanssa, olen heille kuin ilmaa – varsinkin, jos heidän händärit ovat pieniä.
Minusta miehet ovat suhtautuneet minuun ja peliini asiallisesti ja kannustavasti.
Minulla ei ole mitään moittimista miesten kanssa pelaamisesta. Kokemukseni perusteella uskoisin, että alhaisella tasoituksella pelaava nainen otetaan vastaan keskimääräistä paremmin.
Kaunotar sai tehdä kentällä mitä halusi.
Epämiellyttävin kokemus sattui kotikentälläni toissa kesänä, kun satuin pelaamaan puolikasta noin 65-vuotiaan, jotenkin epämiellyttävän näköisen miehen kanssa. Helteisenä päivänä minulla oli ylläni lyhythihainen, v-aukkoinen paita ja lyhyt skortti. Olen rintava ja naisellinen nainen ja varsin tottunut siihen, että usein miehet kiinnittävät katseensa muotoihini.
Pomputtelin palloa mailani lavalla par3:lla tiiausta odotellessa, kun pallo tipahti maahan. Mies totesi siihen, että koppaappa pallo seuraavan kerran sisään kaula-aukosta, ja katsoi rintojani irstaasti. Jonkin tutun miespuolisen pelikaverin sanomana en olisi välittänyt kommentista varmaan lainkaan, mutta kyseessä oli epämiellyttävän ja irstaan oloinen vanhempi vieras mies, jolta en sitä todellakaan odottanut. Se oli tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pelasin sen miehen kanssa, ja ehdottomasti ällöttävin pelikokemukseni golfkentällä.
Olen pelannut golfia yli 8 v, enkä koskaan ole kohdannut vastaavaa. En kaihda mennä pelaamaan vieraiden ihmisten kanssa, mutta pelaan itse mieluummin vieraiden miesten kuin vieraiden naisten kanssa. Lähes poikkeuksetta pelikaverini ovat olleet ystävällisiä ja kohteliaita, enkä ole kokenut sovinismia heidän taholtaan. Olen luonteeltani erittäin huumorintajuinen ja rakastan tilannekomiikkaa, joten luulen säästyneeni pahimmalta niiden ominaisuuksieni avulla. En myöskään koskaan ole ”pelännyt” lähteä kiertämään metsäistä kenttää vieraiden miesten seurassa.
Useimmiten miehet mielellään allekirjoittavat tasoituskorttiin nimensä tai toivovat kohteliaasti saavansa pelata toistamiseen. Molempien pelaajien sukupuoleen katsomatta pitää osata myös huomioida ja kunnioittaa toista ja hänen yksityisyyttään. Sen kun osaa huomioida, niin omakin peli kulkee hienosti. En usko, että täysi tasa-arvo koskaan täyttyy miesten ja naisten välillä kaikessa, mutta jos pelaat hyvin ,niin saat arvostusta.
Hienoimpia:
kun AIHEELLISESTI mainitaan positiiviset pelitaidot
Karmeimpia:
– kun AIHEETTOMASTI huomautetaan pelitemposta
– kilpailussa oman klubin SÄÄNTÖtoimikunnan herra aliarvioi kahden saman flightin naispelaajan sääntötuntemusta pelaamalla sääntöjen vastaisesti ja `harmaalla` alueella! MOT: huomautettuamme asiasta JOUTUI DISKAAMAAN ITSENSÄ!!
Satuinpa lukaisemaan alkuperäisen artikkelin juuri eilen, ja jo silloin ajattelin, että eihän tämä asia meitä pohjoismaalaisia tai edes pohjoiseurooppalaisia koske! Golfurani on muutaman vuoden pituinen, ja ainoa asia, mikä on haitannut itseäni, on ollut se, että aloittelijana punaisilta pelaavana on aloituksen jälkeen aina kiire, koska joutuu heti seuraavana lyömään uudestaan avauksen lyhyydestä johtuen. Mutta samahan se on kaikille punaisilta pelaaville aloittelijoille, sukupuoleen katsomatta – ainakin jonkin aikaa.
Hienoimpia kokemuksiani: Pelasin ryhmässä 2 naista + 2 miestä, yksi miehistä oli saksalainen todella herrasmies. Hän huomioi, ettei naisten lyödessä puhuta, ei tiillä eikä kentällä, eikä naista kuulu kentällä opastaa. Kuulin myöhemmin, että tämä suomalainen mies oli ottanut opikseen ja alkanut olla myös huomaavaisempi naispelaajia kohtaan.
Miesten yleinen pelko on, että naiset hidastavat peliä.
Karmein kokemukseni: Seuramme noin 35-v singelipelaaja harmitteli kun peliryhmässä oli nainen ja yksi vanhempi mies, vieraspelaaja (joka osoittautui todella hyväksi pelaajaksi), ”koska tässä menee nyt koko päivä”. Itse tämä 35-v pelaaja epäonnistui eräällä väylällä ja alkoi lyönnin jälkeen lyödä fileitä 6 kertaa ilmaan harmissaan. Kehotin häntä kunnioittamaan kenttää ja lopettamaan, johon hän vastasi että ”ämmät ja seniilit hiljaa”. Pelasimme koko ryhmä hiljaisuudessa loppupelin. Klubille mennessämme kerroin fileiden lyönti asian paikalla olevalle valvojalle, jonka tiesin kyllä olevan tämän 35-v pelaajan ystävä.
Sen huomaa selkeästi, että kun oma tasoitus on alle 10, niin miehet kyllä kunnioittavat minua ja antavat pelata omaa peliä ihan rauhassa. Joskus kun ryhmässä on korkeammalla tasoituksella pelaava nainen, olen joutunut häpeämään ryhmän miehen käytöstä tätä naista kohtaan. Ihan järkyttävää neuvomista, vaikka miehen omat pelitaidotkaan eivät ole kehumisen arvoisia. Mutta onneksi nämä ovat harvinaisia poikkeuksia.
Nautin joka kierroksesta. Vain yhden kerran 10 vuoden aikana on sattunut ikävä pelikumppani ja se oli nainen. Hän viskeli pelikortteja kierroksen aikana (kilpailu), haukkui pelikaveriaan, lopetti kesken kierroksen ja palasi yhtäkkiä viimeisille rei´ille.
Kaikki kokemukseni miesten kanssa pelaamisesta hyviä ja positiivisia, aina ihan ekoista kerroista lähtien (olen pelannut vuodesta 2004 lähtien). Tosin tiedän, että aremmilla ja heikompitasoisilla naispelaajilla saattaa olla joskus vähän ahdistava tunne miesryhmän kanssa pelatessa. Mutta ainakin kahdella tutulla kentälläni – ent. kotikenttä Lakeside ja nykyään GolfPirkkala – miehet ovat joviaaleja ja ottavat naiset porukkaan kuin porukkaan (tietty aina joku poikkeusyksilö vahvistaa säännön …).
Olen huomioinut, että miehiä ei niinkään rassaa huono pelaaminen, kuin useimminkin naisten – miesten mielestä – ”huono keskittyminen” peliin. Niin kun pelattais vaan ihan huvin vuoksi… 😉
Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.
On todella kiva päästä pelaamaan vähän parempien pelaajien kanssa, olivatpa he miehiä tai naisia, sillä se tuo peliin pientä kilpailufiilistä. Ei minua haittaa, jos ei välttämättä ole hyvä pelaaja kunhan liikkuu kentällä sujuvaa vauhtia.
Ärsyttävintä on sellainen peliseura, jossa kanssapelaaja on huonompi, mutta pitää itseään oikein hyvänä pelaajana. Jokaisen huonon lyönnin jälkeen tulee jokin selitys, miksi se ei onnistunut tällä kertaa, kun se yleensä onnistuu. Ja pelatessani itse hyvin lähelle omaa tasoitustani tulee kanssa pelaajalta kommenttia heti, jos jokin lyönti ei onnistukaan täydellisesti.
Pari kertaa olen sattunut sellaiseen miesryhmään, jossa he tuntevat toisensa ja puhuvat toisillensa koko ajan. Jos joku heistä on lyömässä tai puttaamassa, he ovat hiljaa, mutta alkavat puhumaan kun minä olen lyöntivuorossa. Kyllä minä huomautan siitä heille, mutta he eivät sitä kauaa muista.
Kerran, mennessäni pelaamaan klubin viikkokisaa ryhmään, jossa oli 3 miestä, kaveruksia keskenään, he ilmoittivat minulle, että pelaavat yleensä aina 4 kaveruksen porukassa, mutta yhdellä oli este tänään. Viestivät siis minulle, että ikävää kun tulit. Peli meni kuitenkin ihan ok alun mielipahan jälkeen.
Jos mieshenkilö on tullut ryhmään, jossa meitä naisia jo 3, on hän yleensä ollut hyvin imarreltu peliseurastaan.
Ei tämä ole minusta niinkään mies/naiskysymys yleisesti ottaen. Normaalisti miehet suhtautuvat yleensä kohteliaasti ja golf-etiketin mukaan naispelaajiin.
Sen sijaan tämä on pariskuntien välinen kysymys. Niissä näkee jatkuvasti valtapeliä, jossa mies ei kunnioita kumppaniaan golf-kentällä pätkääkään. Ikään kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan golf-etiketistä. Sama sovinistimies on sitten aivan kuin eri maailmasta, kun hän pelaa jonkun muun kuin aviopuolisonsa kanssa. Tuollaisessa ”valtapeli”-ryhmässä on muiden ikävä pelata.
Olen monta kertaa nähnyt kun vaimoparka on lopettanut kierroksensa täysin poljettuna ja itsetunto nollattuna, kun mies on antanut hänelle joka lyönnillä määräykset, miten tulee milloinkin toimia. Välillä ohjeet ovat olleet saman kierroksen aikana hyvinkin ristiriitaisia. Aivan hirvittävää katseltavaa ja muille peliryhmäläisille tulee vaivautunut olo.
Toinen ryhmä, jossa olen jonkin verran kohdannut tietynlaista vähättelyä, on nuorilla miehillä ikähaitarissa 20-30 v. suhteessa > 40 v. naisiin. He eivät kuitenkaan yleensä sano mitään, mutta osoittavat asenteensa puhumattomuudella tai siten, että kohdistavat kaikki puhumisensa vain jollekin peliryhmäläiselle.
Ns. keskitason pelaajan, yli 10 tasoituksilla kohtelevat ryhmässä pelaavia vieraitakin naisia oman kokemukseni mukaan erittäin hienosti ja tasavertaisesti. Single pelaajat ovat kaikessa ”äijämäisyydessään” melko rasittavaa porukkaa. Jonkun varmaan pitäisi kertoa tälle tavalliselle klubi-pelaajalle, että hän ei tosiaankaan ole Tiger Woods, ja eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Hieman rennompi ote sekä kentällä että klubilla voisi olla toivottavaa. Ehkä single pelaajatkin voisivat hieman pelailla myös muiden kuolevaisten kanssa, myös naisten, tämä voisi olla kasvattava kokemus monelle. Harrastushan on kuitenkin vain harrastus, ei ihan niin totista, että jokainen kierros on pelattava siinä omassa tutussa kilpailuhenkisessä porukassa. Huh. Ihan vinkkinä, että me naiset joskus hieman naureskelemme näille ”puoliammattilais-porukoille”.
Golfseuran puolelta tulisi huomioida, että väylää koskevat satunnaiset tiedotteet on myös punaisilla tii-paikoilla. Ei ole ihan yksi kerta, kun ryhmässä on vain naisia ja ohjeet/tiedotteet on vain keltaisilla tii-paikoilla. Kiva huomata sitten jälkikäteen, että on toiminut väärin tietyissä tilanteissa.
Olen jäsenenä Lakeside Golfissa, enkä ole siellä kohdannut negatiivista vastaanottoa koskaan miltään peliryhmältä. Meillä on tosin niin asiantuntevat ja pitkään alalla toimineet sekä jäsenet hyvin tuntevat caddiet, että mihin ryhmään tahansa ei ketä tahansa laiteta. Tämä lisää varmasti kaikkien pelinautintoa.
Mieliinpainuvia kokemuksia ovat olleet esim. seuraavat:
– vanhemmanpuoleinen herrasmies otti lippiksen pois päästään jokaisella naisten tiiauspaikalla, kun olin avaamassa
– elämäni ensimmäisellä kierroksella, joka kesti 5h 45 min, herrasmies lainasi omia pallojaan minulle, koska olin kaikki omani lyönyt vesiesteeseen. Kierroksen päättyessä meillä oli yhteensä enää 2 palloa jäljellä ja herrasmies kertoi, ettei ole aikoihin nauttinut pelaamisesta niin kuin tänään.
Pahimpia kokemuksia oli varmaan yksi neljän miehen ryhmä, joka ei naisryhmäämme ohi päästänyt ennen kuin takanamme tuleva toinen miesryhmä heitä hiukan ohjeisti.
Pelaan nykyään tasoituksella 18 ja koen olevan täysin tasa-arvoisessa asemassa.
Pelaan aina mieluummin mies- kuin naisryhmässä. Kaiken ikäiset miehet ovat leppoisaa huumorintajuista ja mukavaa peliseuraa. Nuoret taitavat miehet kuitenkin olla parasta, heiltä saa yleensä aivan ilmaiseksi upeita neuvoja ja kiittävää kannustusta. Miesten kanssa golf on pelaamista ja urheilua, naisten kanssa lähinnä seurustelua. Toki poikkeuksia aina löytyy. Pelikierroksen mukavuus on yleensä lähinnä itsestä kiinni.
Poikatyttömäinen ammattilainen sai arvostusta vasta, kun miehet huomasivat, miten hyvin hän pelaa.
Itselleni ei ole osunut mitään järisyttävää kokemusta, mutta olen niistä kuitenkin kuullut. On ollut pelikavereita, jotka ovat saattaneet huomauttaa pelikaverin ulkomuodosta, tehneet omia tulkintoja säännöistä, laskeneet lyöntejään tahallisesti väärin jne. Yleisesti ottaen peleistä on jäänyt hyvät fiilikset niin harjoitus- kuin kisakierroksilta. Hieno harrastus, jonka myötä olen saanut paljon uusia mukavia tuttavia ja ystäviä, niin mies- kuin naispuolisia.
Tapahtui viime kesänä Linna Golfissa: olin puolisoni gädinä amatöörien MM-kilpailuihin pyrkivien Suomen finaalissa. Tiiauspaikalla oli ryhmässä pelkkiä miehiä, joista yksi kieltäytyi tervehtimästä minua kääntämällä selän. Olin käsi ojossa ja ihmeissäni. Kierros sujui mukavasti ryhmän muiden jäsenten peliä seuraten ja siitä nauttien. Kierroksen jälkeen emme kiittäneet toisiamme ko. henkilön kanssa mukavasta pelipäivästä. Tällaista vielä 2010- luvulla !!!
Kaikista pahinta on, kun joutuu pelaamaan vieraan avioparin kanssa, jossa mies olemattomilla taidoillaan neuvoo koko ajan vaimoaan. Vaimosta voisi kehittyä ilman miehen läsnä oloa ihan kelvollinen pelaaja 🙂 Ongelma on siis liian kiltit naiset!
Mielestäni tosissaan, ei tosikkomaisesti, pelaava naisgolffari saa useimmiten tasa-arvoista kohtelua tuntemattomilta miespuolisilta peliseuralaisilta. Tähänkin pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Olen aina saanut tasa-arvoista kohtelua niin kentällä kuin golftarvikkeita myyvissä liikkeissä.
Viime kesänä peliryhmässämme oli kolme toisilleen tuntematonta pelaajaa: teini-ikäinen nuori mies, single-pelaaja, keski-ikäinen mies ja minä, em. vanhempi nainen. Single-pelaaja ehdotti euron skiniä, lupauduimme 50 c -kisaan. ”Paras” pelaaja jäi nuolemaan näppejään viemällä vain kolme reikää … Oli mukava tunne, varsinkin kun häviö otti aloitteen tekijälle kovin raskaan päälle, eikä saanut tunnettaan peitettyä. Yleensä en ole vahingoniloinen
Kerran pelikierroksella eräs herra tuumasi 1 teellä: Eikö ole harmillista, kun aina joutuu lyömään viimeisenä ja sitten jatkamaan aina ensimmäisenä väylältä. Minä vastasin hänelle, että ei se nyt hirveesti harmita. Kävi kuitenkin niin, että en kertaakaan kierroksen aikana ”joutunut” jatkamaan avauksen jälkeen ensimmäisenä väylältä vaan avaukseni menivät reilusti ohi peliseurani avausten. Siinä herrahenkilö hiljeni loppukierroksen ajaksi eikä kertaakaan ensimmäisen väylän jälkeen kommentoinut lyöntiäni.
Yleensä kohtelu kentällä on tasavertaista, mutta uran alkuvaiheessa neuvoja riitti. Palvelu kotiklubilla ja useimmilla vieraskentillä on erittäin ystävällistä.
Toisinaan jotkut miehet, varsinkin, jos olen ryhmassä ainoa nainen, niin tällöin miehet eivät ”osaa” olla aloituslyöntiäni lyödessä hiljaa. Lähtevät myös nopeasti liikkeelle, jolloin silloin tällöin joudun kiiruhtamaan siksi, että olen lyöntivuorossa ensimmäisenä. Tätä tapahtuu nykyään onneksi enää harvemmin syystä, että avauslyöntini on pidentynyt.
St. Laurence Golfissa ainakin homma sujuu mallikkaasti ja kun oma asenne on kohdallaan, ei ole ongelmia ollut muutenkaan. Vaikka tasoitukseni ei ole kuin 24, pelaan usein ”miesryhmässä” myös keltaisilta ja sitähän ”pojat” tuntuvat arvostavan kovasti paljon. Kun on ripeä otteissaan, ei yhden lyönnin enemmän teko väylällä pelaamista hidasta.
Mielestäni miehet suhtautuvat hyvinkin positiivisesti naispelaajiin, itselläni ei kovin montaa huonoa kokemusta heistä ole. Huonoimmat kokemukset tulevat naispelaajilta. He tykkäävät nokkia ja ”opettaa” pelin saloihin eikä todellakaan kovin kannustavasti.
Erään kerran jouduin pelaamaan kahden miehen ryhmään, ja he olivat veljeksiä. He eivät puhuneet minulle mitään koko kierroksen aikana, ja muutenkin olin kuin ilmaa heidän seurassaan. Eivät he tosin olleet kovin puheliaita keskenäänkään, mutta minulla oli tosi kurja fiilis sillä kierroksella. Pelaan paljon ilmoittautumalla mihin ryhmään vaan, jos aika on minulle sopiva. Yleensä on mukavaa seuraa vaikka kaikki muut olisivat miehiä, vaikka silloin olo on aika eristäytynyt, koska tiiauspaikat ovat eri paikassa kuin miesten. Mieluummin pelaan porukassa, jossa on edes yksi nainen minun lisäkseni.
Eihän se kohtelu aina ihan tasa-arvoista ole, vaikka suurin osa käyttäytyykin ihan ok:sti. Erityisen hanakoita jotkut miehet ovat yrittämään ohitusta, vaikka kenttä olisi täynnä. Samoin hokeminen HYVÄ LYÖNTI, jos osuu palloon, ärsyttää. Selvästi miehiä ärsyttää sääntötuntemukseni. Usein ajatellaan, ettei 24-tasoituksella voi tuntea sääntöjä. Miesten kanssa pelaaminen sinänsä on ihan ok ja usein hauskaakin, mutta harvoin tapaa tasa-arvoista asennetta. Joko ollaan ylimielisiä ja pidetään huonona pelaajana tai sitten ei aidosti kannusteta.
Eräänä kesäisenä sunnuntai-iltana menin mukaan kahden single miehen ryhmään. Kaverit kertoivat heti alussa, että heillä on kilpailu käynnissä valkoisilta. Peli eteni kuitenkin mukavasti ja lopuksi herrat kiittivät todella mukavasta peliseurasta ja myönsivät, että hieman oli ekalla tiillä mietityttänyt, mitä tästä tulee, kun tuntematon naispelaaja tulee seuraan. Jäi tosi kiva fiilis noin vilpittömästä palautteesta. Yleensä suhtautuminen on asiallista. Huonoimmat peliseurat ovat yleensä olleet yhtä huonoja ryhmässä olleita muitakin miehiä kohtaan. Tosin varmaan asiaan vaikuttaa se, että kuitenkin pelaan alle 20 tasoituksella, joten voin rauhassa pelailla omaa peliäni, eikä pallojani tarvitse muiden etsiskellä…
Yleensä positiivisimmat kokemukset TUNTEMATTOMIEN miesten kanssa pelaamisesta tulleet, kun ryhmässä on pelannut lisäkseni NUOREHKOJA miehiä! Mahtavaa käytöstä, toisin kuin useimmilla vanhemmilla miehillä (joiden tasoitus alle 18). Sitten, jos tämä tuntematon vanhempi mies on yksin, on käytös ihan erilaista! ”Vanhalla” tarkoitan yli 50-v. Vaimojensa kanssa pelaavat miehet käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin. Mutta äijjäporukat ”firman piikkiin” pelatessa ovat kyllä joskus sellaisia öykkäreitä, että hävettää ihan heidän puolestaan.
Vieraidenkin miesten kanssa pelatessa on ollut mukava huomata, että he kannustavat naisia vaikka aina ei menisikään ihan putkeen. Koskaan en ole joutunut kiusalliseen tilanteeseen, jossa mies olisi minun takiani hermostunut tms. Mukavia miehiä (kuin myös naisia) Suomen golfkentillä! 🙂
Karmein kokemus: Pelaamme (naiset) täysin kentän tahdissa. Olemme lyömässä lähestymislyöntiä, kun takana oleva senior-miesryhmä lyö ylitsemme. Ei anteeksipyyntöjä, ei mitään – paitsi solvausta. Ei edes toiminnanjohtaja ottanut asiaa mitenkään käsiteltäväksi kyseisten ”herrojen” kanssa.
Kesällä 2011 pelatessani kilpailussa meitä oli kolmen hengen ryhmä. Pelasin kahden minulle entuudestaan tuntemattoman miehen kanssa. Kolmen ensimmäisen reiän aikana toinen miespelaajista ei sanonut sanaakaan ja oli tosi töykeän oloinen. Hän oli ehkä noin 70 v. Omakin peli oli ihan sekaisin melkein ensimmäiset 9 reikää. Onneksi tunnelma vähän muuttui mukavammaksi, mutta kaiken kaikkiaan oli melkoisen epämiellyttävä kilpailu.
Yleensä pelikierroksella on mukavaa ja kaikki huomioivat toisiaan. Ainoana naisena ryhmässä joskus käy niin, että miehet menevät omia reittejään ja juttelevat omia juttujaan, mutta erittäin harvoin. Kerran satuin kilparyhmään, josta en tuntenut muita ennestään ja yhdellä naisella oli miehensä caddiena (ja omana prona) mukana. Tämä opasti vaimoaan koko ajan niin, että se hiukan alkoi jo ärsyttää. Viimeisillä väylillä hän sitten innostui jo opastamaan meitä kahta muutakin naista ja siitä emme ihan niin paljon ilahtuneet kuin hän ehkä oletti 😉
Yhden kerran vuonna 2010 lähdössä oli mies (kertoi olevansa suunnistaja), joka keskittyi tiukasti vain omaan peliinsä. Ei minkäänlaista sosiaalisuutta tai toisten pelin seurantaa, rupattelua tms. Kierros oli erittäin kiusallinen ja mies tuntui oudolta ja kireältä.
Pelin jälkeen selvisi, että oli aivan ok, mutta golfin luonnetta ei tuntenut, ei ollut opetettu. Suhtautui pelaamiseen kuin yksilökisaan (huom. suunnistaja) ja ei ollut yhtään kivaa peliseuraa.
Löysin nykyisen kihlattuni golf-kentältä eli siis oikein hyvä kokemus. Ikävänä kokemuksena muistan kierroksen, kun singlepelaaja sai minut kiinni mutta ei voinut ohittaa, kun edessäni oli neljän hengen hidas ryhmä. Joutui ja jouduin pelaamaan yhdessä, mutta hän ei puhunut mitään koko aikana.
Harjattulan kenttä (kotikenttä) väylä 3 13.6.11 hole-in-one! Jes, hieno kokemus!
Sanoisin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudellaan, ja turhan nirppanokkainen ei tarvitse olla, vaikka kaikki ei aina niin hyvin ottaisikaan sinua huomioon. Peliseurueen kuunteleminen heti alussa yleensä tuo hyvän mielen koko kierrokselle, juttua kyllä sitten aikanaan riittää jos kemiat sopivat yhteen.
Miesten kanssa pelatessa parin kolmen väylän jälkeen kuulen useasti kehotuksen siirtyä lyömään keltaisilta. Tuntuu ihan mukavalta.
Kamalin/mieleenpainuvin muisto on eräästä tunnetusta miehestä, joka kilpailussa pudotti aina taskustaan pallon hukkaan menneen pallon tilalle ja pokkasi vähiten lyöntejä saaneen palkinnon. Vaikka itse luulee, että toiset eivät huijausta näe, niin kyllä sen näkee!
Jos olisi ollut ensimmäinen kierrokseni kyseessä, olisin lopettanut harrastukseni lajin parissa siihen; Ensinnäkin toinen vieraista miespelaajista meni melkein joka kerta tiiauspaikkani ohitse ennen kuin olin avannut. Ja yhdellä väylällä sain häneltä kommentin lyönnistäni: paska tyyli, mutta lopputulos tyydyttävä.
Todella hauskoja pelikavereita: Uudessa Seelannissa paikallinen pelaaja haki palloni kuuman lähteen reunalta, St Andrewsissa tarjottiin viskihörppy ja Thaimaassa aussit tarjosivat tiikaljat.
Ainoa ajoittain häiritsevä asia miesryhmässä ainoana naisena pelatessa on se, että viimeisenä avatessani näen hepuista aina perävalot, kun he säntäävät pallojaan kohti riippumatta siitä, joudunko lyömään vielä kerran ennen heitä. Etenkin vieraammassa porukassa tulee hieman ulkopuolinen olo. En kuitenkaan normi tilanteessa viivytä ryhmän peliä, koska pelini etenee väylää pitkin 🙂 Ja siksi tuntuisi huomaavaiselta, jos minun ei tarvitsisi juosta porukan jäljessä. Olen pelannut toki sellaistenkin herrasmiesten kanssa, jotka aina odottavat että siirrymme väylälle yhtä matkaa.
Mun mielestä kaikkien miesten pitäs lukee näitä juttuja, et ymmärtäs käyttäytyy paremmin, jos he kohtelee naisia huonosti. Ite ku oon 14 ni pelaan aika paljo samanikästen tai iskän kaa. Joskus kilpailuissa on ollu peliseurana pelkkiä miehiä ja ne on ollu vähä ihmeissää mun taitotasosta. Yhesti ku olin parikisassa (mun pari oli mun iskä) nii ku eka miehet oli avannu ja menin punasille ni seuraava ryhmä oli tulos jo meijän väylälle punasen tiin eestä. Sit pelikamu huus et täält lyyään viel ja ne oli vaa et oho. Pelihä siinä meni sekasi. Hitto, se oli eka väylä ja löin puskaan. Ois kyl inhottavaa, jos ois tollasia tyhmiä pelikavereita mitä nois jutuis lukee. Miehet varmaa ajattelee et naiset on tyhmiä jos niillä on korkea tasotus. Ryhdistäytykää miehet! Ottakaa naiset huomioon!
Tosi mielenkiintoinen juttu! Huonosti käyttäytyvät ihmiset (miehet tai naiset) ovat tosi ärsyttäviä ja usein pilaavat kierroksen, kun itse haluaisi vain nautiskella ja keskittyä peliin. Olen nuori mies eikä itselläni ole juurikaan väliä kenen kanssa pelaan, kunhan peli on sujuvaa ja seura mukavaa. Monessa yllä kirjoitetussa kokemuksessa tosin mainitaan se, että miehet lähtevät heti marssimaan palloilleen, kun naisen draiveri osuu palloon. En ole ennen nähnyt sitä huonona käytöksenä, sillä tarkoituksena on varmasti oman pelin nopeuttaminen. Nykyään puhutaan niin paljon pelinopeuksista ja miten ei missään nimessä saa olla kentän tukkeena, niin omalta osaltani voin nopeuttaa peliä kulkemalla ripeästi omalle pallolle valmistautumaan lyöntiini, tietenkään menemättä toisten lyöntilinjoille. En näe sitä ollenkaan huonona käytöksenä.