Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › TasoSwingi
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Sain juuri luettua Raimo Kainulaisen ’Helppo ja Tarkka Swingi’. Kirjassa kuulutetaan tasoswingin perään, jonka keskeisiä elementtejä ovat: – swingin tekeminen yhdessä tasossa – alavartalon passivointi ja tietoisen painonsiirron välttäminen – ylävartalon kierto selkärangan ympäri siten, että maila ja hartiat kiertävät swingitasossa – alaslyönnin rauhallinen aloittaminen tasaamalla paino aluksi molemmille jaloille – painon säilyttäminen molemmilla jaloilla mahdollisimman tasaisena koko alaslyönnin ajan Vältettävinä asioina Kainulainen pitää tehostettua painonsiirtoa ja lyömistä vasenta (pönkkä)jalkaa vasten. Minulle, jolle sivuttaishajonta on ongelma, kirjan teesit tuntuvat järkeenkäyviltä. Kommentteja?
Lyhyesti kirjoitettuna minä sijoitan Kainulaisen tollaseen ’Hilppa Heikki’ kategoriaan. Melkeimpä jokaisessa lajissa aika ajoin ilmaantuu noita poppamiehiä. Ne vaan sitte häviää yhtä äkillisesti kuin putkahtivat esiinkin. Mutta hyviä sumpliikkimiehiä ovat, sitä ei käy kieltäminen. Vähän aikaan pystyvätkin sumuttamaan noilla höpö höpö jutuillaan.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
Sain juuri luettua Raimo Kainulaisen ’Helppo ja Tarkka Swingi’. Kirjassa kuulutetaan tasoswingin perään, jonka keskeisiä elementtejä ovat:
– swingin tekeminen yhdessä tasossa
Energiaystävällisin tapa liikkua on tason muodostava kehä. Joku ehti keksimään ennen Raimoa.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– alavartalon passivointi ja tietoisen painonsiirron välttäminen
Painonsiirron voi välttää tiedostamattakin kiertämällä alavartaloa liukumisen sijaan. Ei sen toteuttaminen tai välttäminen mikään itseisarvo ole.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– ylävartalon kierto selkärangan ympäri siten, että maila ja hartiat kiertävät swingitasossa
Ei onnistu, maila menee liian nopeasti sisään ja follow throughsta tulee liian suppea ja flatti. Aikaa myöten lyönnit alkaa lähtemään kainaloon ja jos sitä alkaa korjaamaan uudella virheellä, tulee vaikka mitä.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– alaslyönnin rauhallinen aloittaminen tasaamalla paino aluksi molemmille jaloille
Raimo on tutkinut nyt liikaa sekvenssikuvia. Siltähän se tosiaankin niissä näyttää.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– painon säilyttäminen molemmilla jaloilla mahdollisimman tasaisena koko alaslyönnin ajan
Vuoden kuluttua duffaa kaikki lyönnit, koska svingin alakuolokohta alkaa pikkuhiljaa siirtymään taaksepäin.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
Vältettävinä asioina Kainulainen pitää tehostettua painonsiirtoa ja lyömistä vasenta (pönkkä)jalkaa vasten.
Vihdoinkin samaa mieltä – todennäköisesti eri syistä.
fukke diise saisse kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)Lainaus:
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– painon säilyttäminen molemmilla jaloilla mahdollisimman tasaisena koko alaslyönnin ajanVuoden kuluttua duffaa kaikki lyönnit, koska svingin alakuolokohta alkaa pikkuhiljaa siirtymään taaksepäin.
Haluaisin mielelläni tietää mihin tämä mielipide perustuu. Onko asiaa peräti tutkittu?
methodrami kirjoitti: (26.12.2006 14:45:05)
fukke diise saisse kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)Lainaus:
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– painon säilyttäminen molemmilla jaloilla mahdollisimman tasaisena koko alaslyönnin ajanVuoden kuluttua duffaa kaikki lyönnit, koska svingin alakuolokohta alkaa pikkuhiljaa siirtymään taaksepäin.
Haluaisin mielelläni tietää mihin tämä mielipide perustuu. Onko asiaa peräti tutkittu?
Jos tuo perustuisi ihan oikeaan tutkimukseen, se vaatisi tietyn kohderyhmän, joka suostuisi vuoden ajan harjoittelemaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Sellaisia henkilöitä tuskin löytyy. Perustan nämä kommentit ihan omaan ’tutkimukseeni’, jota itse arvostan eniten maailmassa.
Olisikin parempi puhua ’painon säilymisestä…..’ kuin ’painon säilyttämisestä….’.
Jos pelaaja pyrkii säilyttämään painon molemmilla jaloilla, hän pyrkii silloin sijoittelemaan omaa massaansa niin, että se tuntuu molempien jalkojen päällä. Siitä ei tule yhtään mitään, koska svingissä ’painoa’ pyrkivät pitämään takajalalla myös kiihtyvän liikkeen hitausvoima ja keskipakovoiman suuntaansa muuttava komponentti. Toisaalta follow-throughssa vastaava svingin dynamiikka pyrkii ’vetämään’ pelaajaa etujalalle.Minusta Sörenstamin ja Karlsson käyrät olivat erittäin järkeenkäypiä mutta ei siksi, että he niin tekevät, vaan siksi että se mitä he pyrkivät tekemään, saa sen aikaan.
Toi duffijuttu on kokemus siitä, miten elävässä elämässä käy. Olen vuosien saatossa havainnut alavartalon passivoitumisen ja svingin alakuolokohdan välisen yhteyden, mutta datan tavoin pidän laskentakaavan salassa. Itse voit huomata sen esim. kutsumalla mukaasi pelaamaan sellaisen henkilön, joka lyö suhteellisen hyvin mutta pelaa vähän. Kierroksen lopussa alkaa jalat väsymään, jolloin lähestymiset muuttuvat paksuiksi ja pitchit/chipit duffeiksi.
fukke diise saisse kirjoitti: (26.12.2006 7:25:55)
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– ylävartalon kierto selkärangan ympäri siten, että maila ja hartiat kiertävät swingitasossa
Ei onnistu, maila menee liian nopeasti sisään ja follow throughsta tulee liian suppea ja flatti. Aikaa myöten lyönnit alkaa lähtemään kainaloon ja jos sitä alkaa korjaamaan uudella virheellä, tulee vaikka mitä.
Kirjassa esitettyä ’ymmärrysrengasta’ ei kyllä kaulaani saada, mutta kuvista päätellen svingitaso on enemmänkin pysty kuin flatti. Swingitaso on kuvattu ympyrälevyksi, jonka keskipiste on kaulan tienoilla, se on koko ajan kohdelinjan suuntainen ja leikkaa pallon paikan; pyörähdysakseli on selkärangan linjaa loivemmassa kulmassa. Alkuasennossa kämmenet luonnollisesti roikkuvat tason alapuolella (ellei harrasta natural golf oppeja), mutta suurimman osan swingistä mailan lavan, varren ja hartioiden pitäisi seurata tasoa.
Näin olen ymmärtänyt kirjan sanoman. Ei kai tasossa swingaamisesta haittaakaan ole, kontrollointi lienee ongelma.
—
Näin talviharjoittelukauden aluksi olisi joku sivuttaishajontaa pienentävä mielikuva tarpeen.
Nimetön4par kirjoitti: (26.12.2006 18:19:22)
Kirjassa esitettyä ’ymmärrysrengasta’ ei kyllä kaulaani saada, mutta kuvista päätellen svingitaso on enemmänkin pysty kuin flatti. Swingitaso on kuvattu ympyrälevyksi, jonka keskipiste on kaulan tienoilla, se on koko ajan kohdelinjan suuntainen ja leikkaa pallon paikan; pyörähdysakseli on selkärangan linjaa loivemmassa kulmassa. Alkuasennossa kämmenet luonnollisesti roikkuvat tason alapuolella (ellei harrasta natural golf oppeja), mutta suurimman osan swingistä mailan lavan, varren ja hartioiden pitäisi seurata tasoa.
En ole kirjaa tai kuvia nähnyt, mutta käsittääkseni hartialinja ja vasen käsivarsi + maila, eivät kovin helposti voi olla samassa tasossa (planella) toistensa kanssa. Hartialinja on väkisin hieman enemmän flat. Jos kumartuu eteenpäin hyvin voimakkaasti niin ero pienenee. Silloin taas mukaan tulee monia muita ongelmia.
4par kirjoitti: (26.12.2006 18:19:22)
Kirjassa esitettyä ’ymmärrysrengasta’ ei kyllä kaulaani saada, mutta kuvista päätellen svingitaso on enemmänkin pysty kuin flatti. Swingitaso on kuvattu ympyrälevyksi, jonka keskipiste on kaulan tienoilla, se on koko ajan kohdelinjan suuntainen ja leikkaa pallon paikan; pyörähdysakseli on selkärangan linjaa loivemmassa kulmassa. Alkuasennossa kämmenet luonnollisesti roikkuvat tason alapuolella (ellei harrasta natural golf oppeja), mutta suurimman osan swingistä mailan lavan, varren ja hartioiden pitäisi seurata tasoa.
Näin olen ymmärtänyt kirjan sanoman. Ei kai tasossa swingaamisesta haittaakaan ole, kontrollointi lienee ongelma.
—
Näin talviharjoittelukauden aluksi olisi joku sivuttaishajontaa pienentävä mielikuva tarpeen.
Tuossa kohdassa mennään niin monissa opeissa pieleen, kun kuvitellaan, että swingi pitäisi saada suoraksi. Pyörivä liike ja suora linja eivät vaan sovi yhteen. Mitenkäs se Hogan sanoikaan…. Suora palloon tulo on liian herkkä mailan lavan asentovirheille, eikä siihen sen vuoksi pitäisi edes pyrkiä. Lisäksi moni pyrkiessään tulemaan suorasta, tekee todellisuudessa jotain aivan muuta. Pallon voi panna sisäkierteen tai ulkokierteen, mutta suoraa siihen ei pysty panemaan kukaan. Vielä 70-luvulla swingit olivat pystyjä proffillakin tuon suoran ajatuksen vuoksi.
Hogan oli kuitenkin jo 50- luvulla koittanut viestiä toisin. Seuraava taisi olla Jimmy Ballard, joka ei myöskään saanut kovin suurta mainetta tuosta. Sitten muuan valmentaja kirjoitti uudelleen tuon Ballardin kirjan 🙂 ja nousi maailmanmaineeseen, siitä huolimatta, että 95% tulkitsi hänen opeejaan väärin.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
– ylävartalon kierto selkärangan ympäri siten, että maila ja hartiat kiertävät swingitasossaKirjassa esitettyä ’ymmärrysrengasta’ ei kyllä kaulaani saada, mutta kuvista päätellen svingitaso on enemmänkin pysty kuin flatti.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
Kirjassa esitettyä ’ymmärrysrengasta’ ei kyllä kaulaani saada, mutta kuvista päätellen svingitaso on enemmänkin pysty kuin flatti.
———————–
Sorry, edellinen viestini ’karkasi’.
Ymmärrysrengas sekä mailaohjain ovat osoittautuneet erittäin hyödylliseksi, kun yritetään saada tavallinen klubigolfari ymmärtämään oikein swingin ydinliikkeet. Eihän sitä tietenkään enää tarvita, jos asiat ovat jo kunnossa. On sillä muuten paljastettu oleellisia virheitä opettajienkin swingeissä!
methodrami kirjoitti: (26.12.2006 19:13:30)
[Ymmärrysrengas sekä mailaohjain ovat osoittautuneet erittäin hyödylliseksi, kun yritetään saada tavallinen klubigolfari ymmärtämään oikein swingin ydinliikkeet.En yritä millään lailla kyseenalaistaa ko apuvälineitä. Vaatii vaan melkoisesti kansalaisrohkeutta mennä rangelle heilumaan ohjausrengas kaulassa. Aloin heti miettiä eikä joku huomaamaton elektoninen vempain voisi hoitaa asian…
ps. sattuuko ’menetelmäRami’ olemaan mitään sukua kirjailijalle 😉
4par kirjoitti: (26.12.2006 19:25:07)
methodrami kirjoitti: (26.12.2006 19:13:30)
[Ymmärrysrengas sekä mailaohjain ovat osoittautuneet erittäin hyödylliseksi, kun yritetään saada tavallinen klubigolfari ymmärtämään oikein swingin ydinliikkeet.En yritä millään lailla kyseenalaistaa ko apuvälineitä. Vaatii vaan melkoisesti kansalaisrohkeutta mennä rangelle heilumaan ohjausrengas kaulassa. Aloin heti miettiä eikä joku huomaamaton elektoninen vempain voisi hoitaa asian…
ps. sattuuko ’menetelmäRami’ olemaan mitään sukua kirjailijalle 😉
Sukulaisuussuhde on selvä.
Swingiohjaimen tai ’ymmärrysrenkaan’ kanssa ei toki tarvitse mennä rangelle. Sillähän ei lyödä ollenkaan. Sillä vain opetellaan ymmärtämään oikeat liikeradat. Sillä voi harjoitella vaikkapa olohuoneessa – kun ketään ei ole kotona – telkkaria katsellessa ja opettaa lihakset vähitellen tunnistamaan ja hyväksymään oikeat asennot, eli harjoitetaan lihasmuistia. Uusien asentojen ja liikeratojen omaksuminen on muuten vaikeaa, kun ne kentällä tuntuvat alussa ’vierailta’.
Kysymys kuuluukin: Voiko tällaisella ajatuksella, jossa ’lihasmuistiin’ ajtaan yhtä liikemallia, oikeasti oppia pelaamaan Golfia. Mikä on oikea liikerata?? Mikä on oikea swingi.
Oikea swingi on kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopiva. pelaaja tarvitsee kentällä pelatessaan lähes rajattoman määrän liikemalleja (mieluiten mielikuviin pohjautuvia) selvitäkseen kaikista vastaan tulevista tilanteista. Yhden liikemallin filosofialla voidaan rakentaa ehkäpä neutraaleissa olosuhteissa parhaan tuloksen tuottava lyönti. Entäs kun tuulee, on ylä- tai alamäkiä ja sivurinteitä? Jos pitääkin hieman säätää mittaa ja käsitellä pallon lentoa? Painonsiirrossakin on eroa, pyrittäessä erilaiseen lopputulokseen. Mihin silloin joutuu pelaaja, joka harjoittelee lyöntiä vakioinnin kautta?
Lisäksi asiaa vielä on sotkemassa planen käsite, joka todellisuudessa on vain seurausta käsien ja vartalon keskinäisistä suhteista. Nämä kaksi ovat vielä varsin erilaiset taakseviennissä ja osumaan tulossa. pienin huijauksin saadaan videolla esim plane näyttämään hyvältä, jonkin asennon silti ollessa pielessä. Ja sitten taas ihmetellään…
Golf on peli, ei sarja mekaanisia liikkeitä!
ts kirjoitti: (26.12.2006 20:29:53)
Oikea swingi on kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopiva. pelaaja tarvitsee kentällä pelatessaan lähes rajattoman määrän liikemalleja (mieluiten mielikuviin pohjautuvia) selvitäkseen kaikista vastaan tulevista tilanteista.
Tässä on täsmälleen se asia, mitä TasoSwingi-konseptilla pyritään muuttamaan. Huippuammattilaiset voivat hallita ’rajattoman määrän liikemalleja’, kun heillä on kaikki aika harjoitella ja pelata. Klubigolfarilla tätä ylellisyyttä ei ole. Hänen tulisi selviytyä kunnialla edes tavallisista tilanteista ja tässä swingin yksinkertaistaminen auttaa.
Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa pelata ylä- tai alarinteestä – TasoSwingi toimii joka paikassa. Suora lyönti tulee vaikka jalkojen asento olisi auki tai kiinni 45 astetta, kun alakeho on passiivinen ja fokus on hartioiden kiertosuunnassa. Helppo demota rangella.
Painonsiirtokuvio on yleensä hyvin pelaajakohtainen ja lyönnistä toiseen samanlainen, koska alaslyönnin nopean osuuden liikeketjut tulevat automaattisesti lihasmuistista. Tämä on testattu myös huippuammattilaisilla, mukaanlukien suomalaiset huiput, Mikko ja Minea.
Tiedän, että jotkut asiat saattavat tuntua epäilyttäviltä – näin kirjoitettuna. Tervetuloa kokeilemaan painonsiirtomittausta ja keskustelemaan. Haluan olla täysin avoin kaikille hyville ajatuksille mitä Suomen maasta löytyy. Swingi on tosi monimutkainen asia ja se voidaan suorittaa hyvin eri tavoin. Kyse on myös siitä, mikä tapa on kullekin helpoin ja luotettavin.
4par kirjoitti: (26.12.2006 18:19:22)
Ei kai tasossa swingaamisesta haittaakaan ole, kontrollointi lienee ongelma.
Ei olekaan. Taso on erittäin hyvä mielikuva. Tarkoitin sitä, että tasajaloin pelkän ylävartalon kierrolla (kuten mainitsit kirjan sanoman) taso ei toteudu yrittämälläkään, vaan liikelaajuudet ottavat vastaan ja maila kääntyy liian nopeasti sisään ja flatiksi.
Jotta svingaaminen tasossa onnistuisi, vasemman lantion täytyy antaa tilaa vartalon kierrolle ja oikean polven tule taittua sisään, jotta kädet pystyisivät ’venymään’ laajaan followthroughun, jotta tasapaino säilyisi ja maila pysähtyisi ilman horjuilua.
methodrami kirjoitti: (26.12.2006 20:59:01)
Huippuammattilaiset voivat hallita ’rajattoman määrän liikemalleja’, kun heillä on kaikki aika harjoitella ja pelata. Klubigolfarilla tätä ylellisyyttä ei ole. Hänen tulisi selviytyä kunnialla edes tavallisista tilanteista ja tässä swingin yksinkertaistaminen auttaa
Kyllä huippuammattilaisetkin pyrkivät vain yhteen svingiin, jota se hallitsevat tiettyjen lihasmuistiin vakioitujen liikeosien avulla.
Tätä yhtä svingiä he sitten soveltavat erilaisiin tilanteisiin stansseja, grippejä, pallonpaikkaa ja muita vastaavia parametreja muuttelemalla. Lihasmuistia ei kuitenkaan muutella, se on saletti.
fukke diise saisse kirjoitti: (26.12.2006 21:32:04)
4par kirjoitti: (26.12.2006 18:19:22)
Ei kai tasossa swingaamisesta haittaakaan ole, kontrollointi lienee ongelma.
Ei olekaan. Taso on erittäin hyvä mielikuva. Tarkoitin sitä, että tasajaloin pelkän ylävartalon kierrolla (kuten mainitsit kirjan sanoman) taso ei toteudu yrittämälläkään, vaan liikelaajuudet ottavat vastaan ja maila kääntyy liian nopeasti sisään ja flatiksi.
Ehkäpä kirjan sanomaa ei ymmärretä oikein, varsinkaan kirjaa lukematta. Sanoman ydin on se, että fokus on ylävartalon kierrossa ja alakeho on passiivinen. Jännite luodaan alakehon ja yläkehon välille ja vatsan alueen kiertolihakset ovat avainasemassa. Alakeho ei tietenkään ole täysin jäykkänä paikoillaan, vaan myötää yläkehon liikettä ’passiivisesti’ – ja taso toteutuu. Tällainen swingimielikuva myös johtaa ruotsalaistyyliseen painonsiirtoon, jolla on viime aikoina tehty isoa tiliä toureilla.
Tällaisessa keskustelussa hienoa on se, että voidaan olla voimakkaasti eri mieltä. Ehkäpä näin löytyy jokin uusi ’oivallus’.
fukke diise saisse kirjoitti: (26.12.2006 21:32:04)
Kyllä huippuammattilaisetkin pyrkivät vain yhteen svingiin, jota se hallitsevat tiettyjen lihasmuistiin vakioitujen liikeosien avulla.Tätä yhtä svingiä he sitten soveltavat erilaisiin tilanteisiin stansseja, grippejä, pallonpaikkaa ja muita vastaavia parametreja muuttelemalla. Lihasmuistia ei kuitenkaan muutella, se on saletti.
Pitkästä aikaa saadaan olla asiosta varsin paljon eri mieltä. Tai siis niin… molempiahan toteutetaan menestyksekkäästi. Tai nii … toteutetaankohan?
Jokainen pienikin muutos otteessa, mailan vapauttamisessa ym aktivoi eri lihassoluja. Esim jos pelkkää stanssia kääntäisi ja muuten suorittaisi tuollaisen perus late draw swingin, kyllä oltais vallan hemmetin kaukana mehtässä. Eli faden tuottamiseen tuossa tilanteessa täytyy myös hermotuksen käsivarsissa muuttua. Silloin ollaan jo siirrytty mielestäni pois yhden mallin swingaamisesta. Onko tuo yhden swingin ja peruslyönnin ajatus vaan niin syvällä kulttuurissa, että asioita ei huipullakaan nähdä riittävän laajasti?
Toisaalta, kun tietää joidenkin pelaajien käyttävän viikkoja yhden tietyn lyönnin hiomiseen (siis tietyn kaaren ja korkeuden) täytyy siinä tuon herkänkin hermotuksen muuttua aika paljon. Eli taas ollaan irti lihasmuistin filosofiasta. Taas kerran… aika laaja ja hankala aihe…Niijuu… Methodramille… kyllä tuo laite tuli kesällä Porvoon seudulla testattua. Hyvin meni painonsiirto samaan tyyliin kuin ruotsalisilla.Samaan tyyliin meni niillä muutamalla junnulla, jotka siinä kävi lyömässä. Mitä ny nenälleen meinas muutma lentää 🙂
Heti kun kuulin TasoSwingistä, tuli mieleen Jim Hardyn opettama one-plane swing, eli yhden tason swingi. Kuvailemasi TasoSwingi onkin hyvin samankaltainen kuin Hardyn opettama swingi, luulenpa että Kainulainen on saanut ’inspiraatiota’ TasoSwingiin häneltä.
Suurin osa maailman proista opettaa ns. kahden tason swingiä (two plane swing), jossa käsivarret ja vartalo liikkuvat eri tasoissa. Vartalo kiertää ja käsivarret liikkuvat ylös ja alas. Nämä kaksi tapahtumaa pitäisi ajoittaa oikein. Yhden tason swingissä (Hardyn opettama) kädet liikkuvat samalla tasolla kuin hartiat. Swingikaari on tämän takia paljon laajempi kuin kahden tason swingissä – painonsiirto ei ole niin tärkeätä, koska se laajentaisi kaarta liian paljon. Koska kädet liikkuvat hartioiden kanssa samalla tasolla, pitää kumartua enemmän, jotta svingitaso ei olisi liian flatti. Kuulostaa aika samalta, kun verrataan TasoSwingiin.
Koska yhden tason swingissä ei tarvitse ajoittaa vartalon kiertoa ja käsivarsien liikettä paljoakaan, voidaan sitä sanoa tarkemmaksi, kuin tavallisten proiden opettama kahden tason swingi. Se on myös tavallaan helpompi, koska kun mailan on saanut oikeaan asentoon taakseviennin huipulla, voidaan vain kääntää vartalo läpi ja antaa käsivarsien heilahtaa kehon ympäri.
Henkilökohtaisesti en aio Kainulaisen kirjaa ostaa, yhden tason swingistä on paljon parempaakin luettavaa. Tai ehkä ostan, jos kirjan saisi todella halvalla.
fukke diise saisse, tämä yhden tason swingi on erittäin toteutettavissa. Ongelma on siinä, että yhden tason swingitekniikkaa ei ole opetettu missään pitkään, varsinkaan Suomessa. Kaikki prot kertovat tekniikoista, jotka sopivat kahden tason swingiin. Valitettavasti suurin osa niistä ei sovi yhden tason swingiin. Olen itse siirtymässä tämän talven aikana yhden tason swingiin. Videolla alkaa näyttää jo hyvältä, maila kulkee mukavan helposti optimitasolla 🙂
methodrami kirjoitti: (26.12.2006 22:37:24)
Ehkäpä kirjan sanomaa ei ymmärretä oikein, varsinkaan kirjaa lukematta. Sanoman ydin on se, että fokus on ylävartalon kierrossa ja alakeho on passiivinen. Jännite luodaan alakehon ja yläkehon välille ja vatsan alueen kiertolihakset ovat avainasemassa. Alakeho ei tietenkään ole täysin jäykkänä paikoillaan, vaan myötää yläkehon liikettä ’passiivisesti’ – ja taso toteutuu. Tällainen swingimielikuva myös johtaa ruotsalaistyyliseen painonsiirtoon, jolla on viime aikoina tehty isoa tiliä toureilla.
Kirjan sanoma on minulle välittynyt 4parin tiivistelmän kautta, kun hän pyysi kommentoimaan. Ymmärrän sen kyllä, mutta en hyväksy, sillä alakeho ei voi myötää, koska koska sitä käytetään yläkehon kierron tukielementtinä. Mitä enemmän yläkehoa harjoitetaan, sitä enemmän se kampeaa alakehoa vastakkaiseen suuntaan (passivoi). Voit tehdä tätä vuoden tai kaksi tai kolme, mutta svingin alakuolokohta sirtyy koko ajan taaksepäin, ja silloin kun itse sen huomaat, olet jo isossa kusessa.
Tarkoittamasi jännite ylä- ja alakehon välillä on minulle epäselvä. Jos se on lihasten venymisestä johtuvaa kireyttä ala- ja yläkehon välillä, silloin alavartalo ’vetää’ ylävartaloa. Jos sen on lihasten supistumisesta johtuvaa kireyttä, silloin ylävartalo pyrkii saavuttamaan ja kiertymään alavartalon ohi. Niitä ei voi tehdä samaan aikaan. Niitä voi yrittää tehdä peräkkäin saman svingin aikana, mutta isot lihakset ovat kömpelöitä eikä niitä onnistu ajoittamaan Jeesuskaan (Leadbetter kylläkin). Olen edelleenkin Ben Hoganin, Darren Clarken ja Annika Sörenstamin kannalla, eli kierto kannattaa pelata alavartalolla läpi koko osuma-alueen.
Mitä tulee ruotsalaistyyppiseen painonsiirtoon, niin naapurit saavat tässä ansiotonta arvonnnousua siksi, että pääsivät ensin mitattavaksi ja referoitavaksi. Nimittäin ilman kummempaa painonsiirtoa lyövät lähes kaikki maailman kärkipelaajat (hihavakio).
ts kirjoitti: (26.12.2006 23:38:34)
Jokainen pienikin muutos otteessa, mailan vapauttamisessa ym aktivoi eri lihassoluja. Esim jos pelkkää stanssia kääntäisi ja muuten suorittaisi tuollaisen perus late draw swingin, kyllä oltais vallan hemmetin kaukana mehtässä. Eli faden tuottamiseen tuossa tilanteessa täytyy myös hermotuksen käsivarsissa muuttua.Joo, näin on, ei pelkkä stanssi riitä. Se muuttaa ainoastaan mailanpään radan suuntaa. Lapa pitää myös saada auki esim. gripin avulla. Sillä saa jo faden aikaan.
Mutta jos faden haluaa vielä varmistaa (ylikorostuksen vaara), voi muuttaa hermotusta esim. viivyttämällä releasea tai kuten januz tässä taannoin mainitsi, kiertämällä oikeaa kättä vasemman alle (ei siis päälle kuten krossauksessa). Tämän hermotuksen muuttamisen minä ymmärrän kuitenkin yhden ja saman perussvingin soveltamisena, en toisena svinginä. Ja kun näitä perussvingin sovelluksia harjoittelee, kyse on taitoharjoittelusta, ei tekniikkaharjoittelusta. Sitten taas, jos pyrkii samaan tietyn hermotuksen lihasmuistiin pysyväksi perussvingiksi, se on tekniikkaharjoittelua, ja sitä voi harjoitella esim. hallissa talvella – taitoa ei oikeestaan voi eikä kannata … voi mennä perseelleen.
NimetönJoo siitä vaan taas pää sekaisin liialla miettimisellä.Mulla on lyönti parantunut vuosi vuodelta kun olen myös vuosi vuodelta päässyt turhasta analysoinnista irti.Kun vaan lyö ja lyö ja kun pallo menee suoraan ja kovaa niin toistaa sitä swingiä.Todella yksinkertaista.Voi sitä yrittää näyttää pro-pelaajalta mutta se on turha vaiva kun näillä sivuilla ei sen tason tyyppejä ole.Vaikka neuvot on suoraan sieltä,pro-pelaajilta.
Oneplanessa hieman hirvittää muutama asia. Aika lailla tuollaista swingiä tuli paljon opetettua vuosituhannen vaihteen tienoilla, mutta sitten alkoivat ongelmat esiintyä sen verran laajoina, että oli hieman pakko tulla takaisin perinteisempään.
Jos tuota teoriaa oikeen tarkastellaan, täytyisi hartiaplanen olla varsin pysty varsinkin lyhyillä raudoilla. Mielenkiinnolla odotan, missä kunnossa on ihmisen kroppa jos tuota tyyliä kilpagolfari soveltaa vaikkapa 20 vuotta. Veikkaampa että ei sovella. Vääntö ja kierto yhdistettyinä eivät kovin hyvää alaselälle nimittäin tee.
Toinen ongelma oli, että maila oli liian ’connected’ kroppaan, eli pienetkin virheet vartalon asennoissa vaikuttivat suoranaisesti pallon lentoon. Perinteisemmässä (??) mallissa maila vapautuu enemmän, ja liikkeellä on osumaan tultaessa annettu suunta ja voima, jota vartalon liike tukee ja tasapainottaa varsin soputuvaisesti.
Kolmantena asiana tuli eteen lihaskireyden suurempi vaihtelu eri päivien välillä ja sen vaikutukset suoritukseen. Erityisesti tuo näkyi vasemman käsivarren haluna irtaantua tuosta rintakehän poikki kulkevasta linjasta, ja sitä seuranneena paketin karkaamisesta ulkokehälle kovin aikaisessa vaiheessa.
Myös tulokulman muuntelu oli tuossa vaikeampaa, kun kehää ei päästy yläasennosta supistamaan ja siten rannekulmaa säilytettyä riittävän pitkään.
4par kirjoitti: (25.12.2006 16:40:04)
Sain juuri luettua Raimo Kainulaisen ’Helppo ja Tarkka Swingi’. Kirjassa kuulutetaan tasoswingin perään, jonka keskeisiä elementtejä ovat:Onneksi olkoon – mie en oo viel lukent. Ja kiitos yhteenvedostasi.
– swingin tekeminen yhdessä tasossa –
MÄK: tuntuu selkeältä. KISS– alavartalon passivointi ja tietoisen painonsiirron välttäminen
Mäk: panee funtsaan KISS ?– ylävartalon kierto selkärangan ympäri siten, että maila ja hartiat kiertävät swingitasossa
MÄK: ja selkäranka pysyys suorana ? KISS– alaslyönnin rauhallinen aloittaminen tasaamalla paino aluksi molemmille jaloille
MÄK: näin mie tiän KISS– painon säilyttäminen molemmilla jaloilla mahdollisimman tasaisena koko alaslyönnin ajan MÄK: en oo varma- teenkö ? KISS
Vältettävinä asioina Kainulainen pitää tehostettua painonsiirtoa –
MÄK: tää lienee yl. virhe
ja lyömistä vasenta (pönkkä)jalkaa vasten.
MÄK: mie lyön enempi oikean pönkän avulla ?Minulle, jolle sivuttaishajonta on ongelma, kirjan teesit tuntuvat järkeenkäyviltä. Kommentteja?
MäK: määki heilun ku heinämies – stabiilimpi svingi lienee paree- KISS
Fyysiset välineet auttanevat myös. Kirjan saa kahen lisäapuvälineen paketissa 1. Varsi CD-levy ja 2. kaulaan pantava tasorengas edullisesti 3. Kirja.
Mie luen paraillaan ja palaan asiaan – ku oon sulattanut tekstin ja ajtukset paremmin.
Kitos avusta. Kep It Simple ( ei Stupid -vaa Sfriend ) KISS on hyvä idea ainaskii kuuskymppisille kolohvareille. Keskustelu jatkukoon ja antakkon lisänsä suomilaiseen kolohvin kehittelyyn. Kyl siel on tilaa Raimollekin.ts, en ole kuullut one-plane swingiä käyttäneiltä alaselkäongelmista. 70-80 luvullahan tuli ammattilaispelaajille iso liuta alaselkäongelmia, kun muotia oli liu’uttaa lantiota alasviennissä ja jättää ylävartalo taakse. Tämä aiheutti sen reverse-C asennon, joka rasitti paljon alaselkää. Tälläiseen asentoon ei oikeaoppisessa one-plane swingissä päädytä.
One-plane swingi on siinä mielessä erilainen swingi, että se tarvitsee atleettisemman suorittajan, kuin kahden tason swingi. One-planettaja tarvitsee lihasvoimaa ja notkeutta, jotta saavuttaa täyden hartiakierron niin kumarasta asennosta. Hardy suosittelee, että hartioita käännetään kovaa vasemmalle ja pidetään kädet passiivisena. Näin vasen käsivarsi ei karkaa rinnasta liian aikaisin. Heikommilla ihmisillä tulee ongelmia, kun ei jaksa kääntää hartioita, ja sitten aletaan käyttämään käsiä, jonka jälkeen swingistä ei tule mitään.
Mielestäni on paljon helpompaa kontrolloida mailaa vartalon kierrolla, kuin käsillä. Jim Furykin alasvienti on hyvä esimerkki(taaksevienti on vähän omaperäisempi): se on samankaltainen kuin one-plane swingaajalla. Vasen käsi pysyy rinnassa kiinni, vartalo ohjaa mailaa. Vähän ennen osumaa kädet lähtevät heittäytymään vartalon toiselle puolelle -> vapautus. Ja Jim Furykhan on aika tarkka mies, PGA Tour Driving Accuracy-tilaston kahdeksas.
OPS kirjoitti: (27.12.2006 14:41:51)
ts, en ole kuullut one-plane swingiä käyttäneiltä alaselkäongelmista. 70-80 luvullahan tuli ammattilaispelaajille iso liuta alaselkäongelmia, kun muotia oli liu’uttaa lantiota alasviennissä ja jättää ylävartalo taakse. Tämä aiheutti sen reverse-C asennon, joka rasitti paljon alaselkää. Tälläiseen asentoon ei oikeaoppisessa one-plane swingissä päädytä.Juu.. reverse-C on asento jota tulee välttää kaikin keinoin, se on selvä. Tuo liike kuitenkin on varsin erilainen selän kannalta kuin one planessa ongelmaa aiheuttava. Noista selkäongelmista ei ole vielä kuultu, koska ajatus on kohtalaisen tuore, eikä tuon mallisella swingillä vielä kovin paljon pelaajia työtään tee.
itse uskon, että totuus taas kerran löytyy jostain noiden kahden tekniikan välimaastosta., joka sisältää myös annoksen käsien pystyliikettä ja kehän supistamista (vaatii siis oikean kyynärpään taittumista ja irtoamista laajemmalle kejälle bsw huipulla.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › TasoSwingi