Seitsemän henkilöä mietti, pohti ja päätti sen yhden ja ainoan parhaimman asian golfissa.
Golf on moniulotteinen peli ja laji. Muun muassa kentistä, väylistä, välineistä, lyönneistä, tuloksista ja huippukilpailuista riittää puhuttavaa, keskustelee golfista kenen golfarin kanssa tahansa. Näkemyksiä ja mielipiteitä on niin paljon kuin on pelaajiakin. Golfin hyviä ja ylipäätään positiivisia puolia tulee esiin huomattavan paljon. Mikä asia nousee kaikista parhaimmaksi, kun voi valita vain yhden?
Pohdimme asiaa Golfpisteen toimituksessa ja kysyimme näkemyksiä myös toimituksen ulkopuolelta. Seitsemän golfin parissa aktiivisesti toimivaa henkilöä avasi omaa golfarkkuaan ja poimi sieltä sen parhaimman asian.
Sami Sarpakunnas, tuottaja, Golfpiste:
Näkymät
Maisema kuin maalaus. Kun kaikki on kohdallaan, se pätee golfin kohdalla. Luonnonkauneus on golfin suola. Se on aina saatavilla, riippumatta päivän vireestä ja pelin tasosta. Monella tiipaikalla edessä avautuu kaunis näkymä, joiden ihmettelemiseen en väsy.
Parhaassa mahdollisessa tapauksessa näkymä ei ole pelkästään kaunis, vaan näkymään yhdistyy myös golfillinen ulottuvuus, eli pelikirja. Kun näkymä tiipaikalta avautuu selkeänä, viestittää se pelaajalle, millainen lyönti tälle väylällä sopii ja miten väylä ylipäänsä on syytä pelata. Jos näkymä tiipaikalta ei viestitä mitään pelillistä, eli se ei anna vinkkejä siitä, mitä tuleman pitää, tilanne turhauttaa. Minusta näkymä on olennainen osa golfkentän suunnittelua ja sitä arvostan.
Golfkentät ovat kauniita luontoympäristöjä. Ja vaikka ne ovat rakennettuja ympäristöjä, niiden kauneus perustuu puhtaasti luontoon. Puut luovat raamit maisemalle, vesi rajaa väylää, kummut ja painanteet antavat sille ilmettä.
Monesti maisemat ovat pysäyttäviä. On mukava vain seisoskella hetki ja nauttia näkymästä. Tämä ulottuvuus erottaa golfin muista lajeista, ja siitä en lakkaa nauttimasta. Tuttu väylä näyttää erilaiselta kesäaamuna kuin syysväreissä. Kenttä muuttuu ja elää vuoden kierron mukaan. Usein se on kauniimmillaan aamuauringossa. Jos ilmassa on vieläpä aamu-usvaa, voi luvassa olla maaginen hetki.
Jere Jaakkola, päätoimittaja, Golfpiste:
Meditaatio ja mindfulness
En saa millään kiinni siitä, että golf on joillekin kuin kärsimysnäytelmä. Jotain, mikä riistää, raastaa ja koettelee tarjotakseen nopeasti haihtuvia palkintoja vain juuri ja juuri sen verran, että saa pelaajan taas palaamaan luokseen tarkistamaan, joko nyt. En oikein pysty edes keskustelemaan asiasta. Pelaan eri peliä.
Pelaan peliä, joka palauttaa ja parantaa. Peliä, joka järjestää poukkoilevat ajatukseni, huuhtelee huoleni metsien lampareisiin ja vie murheeni merituulten kyydissä mukanaan. Golf on meditaatiota ja mindfulnessia paketissa, jota ei voisi enää houkuttelevammin tarjoilla.
Arkikiireideni vuoksi pelaan golfia aiempaa harvemmin ja samalla entistä huonommin, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Golf puhdistaa kaikesta kuonasta ja juurruttaa minut aikaan, tilaan ja mielenmaisemaan. Jokaisesta golfhetkestä on tullut erityinen. Jokainen golfkierros saa minut odottamaan seuraavaa.
En pelaa golfia sen vuoksi, mitä se minulle antaa, vaan siksi, mitä se minulle tekee.
Tarja Hurme, 67, vapaa toimittaja:
Kehollisen itsetunnon vahvistuminen
Koulun jumppatuntien jälkeisinä ruuhkavuosikymmeninä ei liikunta juuri innostanut satunnaisia uinti- ja hiihtoreissuja tai sulkistunteja enempää. Elämä on kulunut enempi henkisissä harrastuksissa. Golfiin hurahdin vasta viisikymppisenä, mutta sitäkin perusteellisemmin.
Golfissa parasta on ollut löytää aiemmin piilossa pysytellyt, liikunnasta nauttiva minä. Se minä, joka haluaa ja jaksaa esimerkiksi kävellä neljä tuntia putkeen. Se minä, jonka keho pystyy tuottamaan niinkin säällisiä golflyöntejä harrastustarpeisiin, että peli-ilo säilyy. Golf haastaa aivojani ja vahvistaa kehollista itsetuntoani, mikä on näillä vuosilla erityisen tärkeää, koska ilman golfia molemmat olisivat nopeammin hiipumaan päin. Golfin voimin olen oppinut enemmän arvostamaan kuin arvostelemaan vanhenevaa varttani.
Marko Kuivasaari, toimittaja, Golfpiste:
Liikunta ja luonto
Golfissa ehdottomasti parasta on liikunta. Kovin usein ei muuten tulisi käveltyä yhtäjaksoisesti sellaista kilometrimäärää, jonka 18 reiän kierros tarjoaa. Heti seuraavina tulevat ympäristö ja puhdas ilma, jota liikkujan kelpaa golfkentällä hengittää. Lähes samalle viivalle nousee monia muitakin tärkeitä asioita, jotka saavat heittämään bägin olalle.
Golfkenttä on mitä osuvin paikka kohdata samanaikaisesti useita ystäviä, ja jakaa pelin tarjoama nautinto heidän kanssaan. Ihailen sitäkin piirrettä golfissa, miten pelatessa onnistuu nollaamaan kaikki muut ajatukset mielestä – puhumattakaan ajantajun katoamisesta. Rentouttavampaa ajanvietettä on vaikea keksiä.
Oma lukunsa on todellinen valttikortti eli suomalainen luonto kaikkine tuoksuineen: siitäkin pääsee kätevästi osalliseksi kenttämaisemissa. Golfkierroksen positiivinen vaikutus kantaa loppupäivän. Tunnen itseni kierroksen jälkeen hyväntuuliseksi riippumatta siitä, miten itse peli sujui.
Marika Voss, viestintäpäällikkö, Golfliitto:
Ihmiset
Olen pyörinyt golfkentillä pian 30 vuotta. Pelaamisen määrä, laatu ja motivaatio ovat vaihdelleet vuosien aikana, mutta mitä enemmän vanhenen, sitä tärkeämpään rooliin ovat nousseet ihmiset.
Lajin pariin ajauduin, kuten monet muutkin, perheen kautta, ja perhegolf on nykyään aidosti mitä parhainta vapaa-aikaa.
Golf on tuonut elämääni suunnattomasti mielenkiintoisia ja yllättäviä kohtaamisia. Osasta on muodostunut läheisimpiä ystäviäni, joiden kanssa olemme jakaneet niin ilot kuin surutkin, ensin kentällä ja myöhemmin sen ulkopuolella. Katsoessani taaksepäin, en kaipaa kilpagolfuraltani matkustelua tai uusia paikkoja, vaan ihmisiä.
Mutta oli ihminen tuttu tai tuntematon, golfista riittää aina puhuttavaa ja fiilisteltävää. Yhteys löytyy helposti, kun sydän sykkii samalla vihreällä taajuudella.
Olen siitä onnekkaassa asemassa, että työelämäni pyörii golfin ympärillä. Minulle golfin tuoma yhteisöllisyys ja yhteys muihin eri tasoilla on parasta, mitä se voi tarjota. Lupaus siitä saa minut palaamaan kentälle.
Antti Jantunen, kaupallinen tuottaja, Golfpiste:
Rautaviitosen osuman tunne
Olen aloittanut golfin vuonna 2008 ja pelannut arviolta 1000 kierrosta 145 kentällä 17 maassa. Voisi kuvitella, että kysymykseen ”Mikä on golfissa parasta?”, vastaus löytyisi St. Andrewsista tai Thaimaan hiekkarannoilta. Palataanpa kuitenkin Hattula Golfin rangelle syksyyn 2008.
Hakkaan päätäni seinään rautaviitosen kanssa, joka on juuri klubipro Vesa Kontturilta saamani golfbägin pisin maila. Pallokorissa olevat 45 ammusta lentelevät oikealle, vasemmalle ja lyhyelle. Yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta pallo lähtee lavasta itsestään, lähes äänettömästi ja osuu ilmassa takaverkkoon 160 metrin päässä. Ihmettelen tapahtunutta ja jatkan rangepallojen pahoinpitelyä, kunnes muutaman korillisen päästä puhdas osuma toistuu uudelleen.
Nyt 16 vuotta myöhemmin en enää juuri vietä aikaa rangella, mutta edelleen pallon ja rautaviitosen lavan täydellinen liitto on se juttu. Olen oppinut vuosien varrella arvostamaan tätä lyöntiä sen ansaitsemalla tavalla, sillä niin harvinainen se on omassa pelissäni edelleen. Uskon olevani edelleen samaa mieltä, kun olen viihtynyt lajin parissa toiset 16 vuotta.
Krister Jalonen, toimittaja, Golfpiste:
Huippukuntoinen kenttä
Minulle golfin pelaaminen erinomaisella kentällä on parasta, mitä koko pelistä tiedän. Erinomaisella viittaan ylipäätään koko kenttään, mutta ennen muuta sen kuntoon. Puolestani klubitalo saa olla vaikka Buckinghamin palatsi, jos itse peliareena on vaatimattomassa kunnossa.
Golf on minulle peli, ja sen pelin pelaaminen loistavalla alustalla saa minut nauttimaan pelaamisesta maksimaalisesti. Viimeisen päälle hoidettu kenttä on kierroksella koko ajan poikkeuksellisella tavalla läsnä. Jos pelaan tuloksellisesti hyvin, onnistumisen tunne moninkertaistuu, koska sattuman osuus on pienempi. Tiedän siis onnistuneeni oikeasti lyönneissäni. Mikäli peli ei kulje, haluan yrittää pelata mahdollisimman hyvin jokaisella väylällä, kun kenttä antaa siihen mahdollisuuden.
Huippukuntoisen kentän ja surkeassa kunnossa olevan radan välinen ero on monella tasolla valtava. Parhaimmillaan kenttä voi olla koko viikon loistohetki ja pahimmillaan pilata päivän, kun joutuu vastaamaan itselleen kysymykseen, mitä minä täällä teen. Hyvästä kentästä ei kirpaise maksaa vaadittua summaa, mutta huonokuntoisesta kentästä ei halua karrikoiden maksaa euroakaan.
Alkukevään lämmin aamu. Ykköstii. Bägi avauksen jälkeen selkään ja liikkeelle kohti kaukana keskellä väylää odottavaa palloa. Yksin kierrokselle, ilman muita ihmisiä näköpiirissä, ei kiirettä töihin tai mihinkään muuallekaan. Linnunlaulu korvissa, kevään vihreä ruoho silmissä. Kesä edessä.
Tuossa oli jo enemmän kuin vain yksi asia, mutta vahvasti samaa mieltä. Moista tunnetta on vaikea saada kehätien aamuruuhkassa.
Tarinan mukaan Bob Hopelta kysyttiin, mistä hän pitää eniten golfia pelatessaan. Hope vastasi: ”Kanssakilpailijan nopeasta backswingistä”.
Krister. Ihan klubituupparin statuksella vinkki; varovainen rauta5 ei voi onnistua. Oltava kiihtyvä veto–>läpi. Ja samaa mieltä… Se onnistunut rauta5. Ai että.
Korkea draw.