PGK on Ville Tuovisen aikana varttunut pikkuruisesta golfseurasta isoksi, vakavaraiseksi golfkeskukseksi.
Porin Golfkerhon toimistossa istuva Ville Tuovinen katselee mietteliäänä ikkunasta ulos. Maaliskuussa tuli 30 vuotta täyteen seuran toiminnanjohtajana, ja nyt hän hoitaa vakanssiaan viimeistä päivää.
Tunnelma on hieman haikea, mutta onnellisuus valtaa päällimmäisenä komean rajapyykin saavuttaneen golfjohtajan mielen.
Tuovinen on pienen mutkan kautta päätynyt takaisin siihen samaan huoneeseen, missä kaikki kerran alkoi vuonna 1993. Kerhon toimisto on ollut välillä kahdessa muussakin paikassa, ja nyt ympyrä on kirjaimellisesti sulkeutunut.
”Jälkikäteen voi vain ihmetellä, mihin se aika on mennyt. Jos miettii kolmeakymmentä vuotta eteenpäin, niin tuntuuhan se todella pitkältä ajalta. Kiitollinen pitää olla, että olen saanut tehdä tätä niin kauan”, hän sanoo.
Yhtäjaksoisesti pidempään saman golfkentän ”toimarina” kotimaassa on työskennellyt vain Kyösti Rousti, jonka pesti Helsingin Golfklubin toiminnanjohtajana (1969–2000) kesti 31 vuotta.
Tuovinen toimi työuransa alussa pari vuotta siivousalan yrityksen johdossa, jonka jälkeen hän lähti vaimonsa kanssa puoleksi vuodeksi Australiaan. Noihin aikoihin lama iski Suomessa lujaa, eikä kotiin palanneella ekonomilla ollut töitä.
Vähäinen golfkokemus ilmeni vahvuudeksi
Pari vuotta vierähti kotikonnuilla Kuopiossa kiinteistönvälittäjänä, kunnes hän huomasi ilmoituksen avoimena olleesta Porin Golfkerhon toiminnanjohtajan paikasta.
”Olin juuri ennen Australiaan lähtöä aloittanut golfin, ja siellä tuli pelattua paljon. Kun en ollut täysin noviisi lajin suhteen, laitoin rohkeasti hakemuksen sisään, ja sillä tiellä ollaan.”
Tuovinen on sitä mieltä, että vähäinen golfkokemus oli hänelle vahvuus aloittaessaan työt PGK:ssa.
”Kenttä oli juuri laajentunut 18-reikäiseksi, ja ensimmäinen tehtävä oli saada jollain konstilla lisää pelaajia Kalaforniaan. Tuoreena golfarina saatoin oivaltaa paremmin, mitkä olivat suurimmat esteet saada kentälle uutta porukkaa. Lajiasiantuntemusta kerhossa riitti, kunhan vain kysyi.”
Työasiat mielessä yötä päivää
Neljän lapsen isä kertoo, että Porin Golfkerhosta on ajan kuluessa muodostunut hänelle ikään kuin viides lapsi. Tehtävät seuran toiminnanjohtajana ovat vastanneet Tuovisen toiveita ja hän kokee olleensa kutsumustyössä.
”Kun olen viihtynyt täällä niin hyvin, on työstä toisaalta päässyt tulemaan liian iso osa elämää. Työasiat ovat välillä pyörineet mielessä yötä päivää. Ikävuosien karttuessa olen ollut joka syksy väsyneempi ja palautuminen on kestänyt pidempään.”
Koronavuodet olivat kotimaan golfkentillä hektistä aikaa, joka laittoi klubeilla henkilökunnan lujille. Seurojen ja kenttäyhtiöiden talous kiitti, mutta ennennäkemättömällä buumilla oli myös hintansa. Tämän vuosikymmenen alussa henkilökunnan vaihtuvuus kenttien toimistoissa on ollut suurta.
Satakunnan Kansa kertoi keväällä 1993 tuoreen toiminnanjohtajan luottaneen teemaan: Golf on parasta Porissa.
Tuovisen jaksaminen oli koetuksella reilut viisi vuotta sitten, jolloin hän koki burnoutin oireita.
”Ei sitä diagnosoitu, mutta kyllä se työuupumukselta vaikutti. En nukkunut enkä saanut syötyä. Onneksi se osui kauden loppuun, niin sain palauteltua rauhassa. Kävelin itseni kuntoon. Joka päivä muutaman viikon ajan lähdin pitkälle kävelylenkille ja kuuntelin mielimusiikkiani.”
Tunnen itseni, enkä tapojani muuta.
Samankaltaisia oireita Tuoviselle on puskenut syksyisin tämänkin jälkeen, mutta hän on osannut ajoissa höllätä.
”Täytän kohta 60 vuotta. Täysillä kun tätä työtä teen, niin ajattelin, että 30 vuotta saa riittää. Tunnen itseni, enkä tapojani muuta. Hyvillä mielin voin kuitenkin jäädä pois, sillä kerhon asiat ovat kunnossa.”
Jäsenyyttä turha rummuttaa
Ennen korona-aikaa täydellä pelioikeudella pelaavien määrä oli Porin Golfkerhossa romahtanut ja seuran hallitus joutui tosissaan miettimään, mitä pitäisi tehdä. Asiat purettiin palasiksi ja avainkysymykseksi nousi, mistä pelaajat ovat valmiita maksamaan.
”Jäsenmaksulla ei oikeastaan saa muuta kuin Golflehden ja vakuutuksen. Tulimme siihen johtopäätökseen, että jäsenyyttä on turha rummuttaa. Sen sijaan näimme, että pelaaminen on kaiken keskiössä.”
PGK tuotteisti palvelunsa uudelleen, ja lopetti jäsenyydestä puhumisen. Seura rakensi kolmitasoiset pelioikeuspaketit, joihin jäsenyys sisältyi. Se oli askel oikeaan suuntaan. Uudet pelaajat sisäistivät paremmin, mitä heille on tarjolla.
”Aikaisemmin pyöriteltiin erikseen jäsenmaksua ja liittymismaksua, jotka suoritettuaan ei kuitenkaan päässyt vielä pelaamaan. Kuvio oli uutta harrastusta suunnitteleville turhan monimutkainen.”
Pelioikeusuudistus käänsi laivan
Pandemiaa edeltävänä aikana uudelleen pohdittavaksi tuli Kalaforniassa myös se, milloin pelioikeuksia kannattaa myydä. Keväällä vai jo edellisellä kaudella elokuussa, kun kenttä on parhaassa kunnossa ja ihmisten kiva pelata.
”Apinoimme Veikkausliiga-joukkue Rovaniemen Palloseuran markkinointia. He myivät jossain vaiheessa kausikortteja ehdollisesti muutamalla kympillä. Ehtona oli, että edullinen hinta pysyy voimassa, jos ostajia on tarpeeksi. Niitä oli lopulta 3000, ja seura ylitti reilusti edellisen kauden kausikortti- ja irtolippumyyntinsä.
PGK lanseerasi pelioikeushaasteen. Pelioikeuden ostajille luvattiin sadan euron alennus, mikäli lunastajia tulisi riittävästi. Neljänä vuotena seura myi elokuussa 700 pelioikeutta.
PGK:n malli on askel toiseen suuntaan, mutta se on esitetty eri tavalla.
Tänä vuonna PGK:ssa otettiin käyttöön ”Loyalty-ohjelma”, johon päästäkseen pelaajan on täytynyt pelata täydellä pelioikeudella vähintään yksi pelikausi. Alennuksen saa ja ohjelmassa pysyy automaattisesti mukana, ellei sano sopimustaan syyskuun loppuun mennessä irti.
Kalaforniassa on pelattu parhaimmalla kaudella liki 80 000 yhdeksän reiän kierrosta.
Pakkomaksamisesta eroon pääseminen on ollut pidempään kuuma puheenaihe kentillä. PGK:n malli on askel toiseen suuntaan, mutta se on esitetty eri tavalla. Loyalty-ohjelmassa on mukana vajaat 600 henkilöä eli noin kolmasosa PGK:n jäsenistä.
”Se on hyvä määrä, kun ottaa huomioon, että ohjelmaa on myyty vain niille, joilla on ollut täysi pelioikeus. Pienimmällä pelioikeudella pelaa noin 500 jäsentä ja loput ovat siltä väliltä. Näillä toimenpiteillä saimme laivan kääntymään.”
Tekemisen meininki tarttui
Ennen pelioikeusuudistusta Porin Golfkerhossa vietettiin kovia aikoja. Lomautuksiin oli turvauduttava. PGK sai vakituiset työntekijät ymmärtämään, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Tuovinen lomautti esimerkillisesti itsensä ensimmäisenä.
”Kausityöntekijöihinkin tarttui tekemisen meininki. He ymmärsivät, että nyt on tosi kysymyksessä. Pari kolme vuotta oli todella tiukkaa, mutta niistä selvittiin.”
Kun Tuovinen aloitti PGK:n toiminnanjohtajana, oli hän yhteisössä ainoa palkattu työntekijä. Toimikuntatyö ja talkoohenki olivat voimissaan. Seura sai Porin kaupungin työllistämistuen kautta muutaman työntekijän kentälle, eikä konekannassakaan ollut kehumista.
Tuudittauduimme, että ihmisiä vain tulee kerhoon, eikä meidän tarvitse tehdä mitään.
”Jäsenmäärän kasvettua ja yhteistyökumppaniverkoston laajennuttua, aloimme saada vähän enemmän rahaa. Pystyimme palkkaamaan pari kentänhoitajaa ja asiat alkoivat hiljalleen edistyä”
Vuodet olleet aaltoliikettä
Muutamia vuosia myöhemmin tullut golfbuumi johti siihen, että kentänhoito muuttui ammattimaisempaan suuntaan. Klubille saatiin palveluhenkilöstöä ja toiminta kävi vireämmäksi.
”Ensimmäisen minun aikani isomman golfbuumin aikana tuli tehtyä melkoinen virhe. Tuudittauduimme, että ihmisiä vain tulee kerhoon, eikä meidän tarvitse tehdä mitään. Jossain vaiheessa kävikin niin, ettei porukkaa enää tullutkaan.”
”Tajusimme, että seurasta poistuneiden tilalle olisi saatava uusia pelaajia, ja siinä kohtaa havahduimme. Sen jälkeen koettiin yksi ’välibuumi’ ennen kuin pandemia yllätti kaikki. Vuodet ovat olleet tietynlaista aaltoliikettä.”
Vuoden golfjohtajaksi 2015 valittu Tuovinen sanoo, että taloudellisesti niukat vuodet olivat henkisesti kovaa aikaa. Raskas kokemus oli sekin, kun jotkut yrittivät kammeta häntä syrjään tehtävistään. Vaativimmistakin tyrskyistä on lopulta selvitty.
Meidän neljä lastamme ovat jo lentäneet pesästä maailmalle, sanoo Ville Tuovinen. Nyt tuli aika päästää irti myös viidennestä.
PGK:n 27-reikäisellä kentällä varaussysteemi poikkeaa tavallisesta kaavasta. Toisinaan kentältä pystyy varaamaan 18 reiän kierroksen ja toisinaan pelkästään yhdeksän reiän kierroksen. Jälkimmäisestä voi rakentaa 18 reiän kierroksen, varaamalla kaksi ysin lähtöaikaa.
”Tämä mahdollistaa sen, että sesongin aikana joka päivälle on tarjolla 200 lähtöaikaa. Vertailun vuoksi, 18-reikäisellä kentällä lähtöaikoja on noin 90. Kysytyimmät ajat ovat kello 16–18 välisenä aikana, jolloin pystymme lähettämään pelaajia kolmelta tiiltä. Ihmisten täytyy päästä sujuvasti pelaamaan ja lähtöaikoja pitää olla tarjolla.”
Meillä kun on vain tämä ry, niin päätöksenteko on varsin joustavaa ja helppoa.
PGK:ssa tilastoidaan kierrokset yseinä. Ensimmäisenä koronavuotena syntyi voimassa oleva ennätys, lähes 80 000 ysiä. Normaalivuosina määrät ovat liikkuneet 60 000 ysin tuntumassa.
Hän sanoo tuntevansa ylpeyttä siitä, että PGK on pystynyt laajenemaan isoksi kenttäkeskukseksi ry-pohjalta. Kentän yhtiöittäminen on ollut joskus harkinnassa, mutta sen pidemmälle suunnitelmia ei ole viety.
”Meillä kun on vain tämä ry, niin päätöksenteko on varsin joustavaa ja helppoa. Osakekentillä oy ja ry tekevät asioista usein liian monimutkaisia golfyhteisön juridisen rakenteen vuoksi. Samalla ne hukkaavat fokuksen, mistä pohjimmiltaan on kysymys eli golfin pelaamisesta.”
Paljon pelanneet eivät heti katoa minnekään
Vuonna 2022 PGK:ssa ja muillakin Suomen kentillä palattiin kutakuinkin koronaa edeltäviin kierrosmääriin. Tuovinen uskoo, että ”villit vuodet” kantavat vähintään muutaman kauden, sillä paljon edellisinä kesinä pelanneet eivät ihan heti katoa minnekään.
”Jos pelaaminen alkaa jäädä pariin kierrokseen kaudessa, ei sellainen ihminen golfin parissa kovin monta vuotta roiku. Siksi ihmiset olisi saatava kentälle ja kierrokselle. Tämän takia meidän halvimpaankin malliimme kuuluu joku valmiiksi maksettu kierros, ettei henkilöllä olisi greenfee-maksun aiheuttamaa kynnystä. Silloin ihmisellä on suurempi mahdollisuus innostua pelistä ja kenties hankkia kattavampi pelioikeus.”
Tuovinen toteaa, että oheispalvelut auttavat ihmisiä viihtymään, mutta kaikkein merkittävin asia on pelaaminen. Hinta on tietysti tärkeä myös. On osattava hinnoitella sillä tavalla, ettei siitä muodostu kynnyskysymystä.
Pelaamisen ei kuulu olla liian vakavamielistä, eikä tavoitteiden pidä pyöriä vain nopeiden kierrosten ympärillä.
”Greenfee on meillä kohtalaisen kallis. Se perustuu siihen, ettei halpa kertapelaaminen löisi pelioikeusmyyntiä korville. Sillä saa kassaan nopeasti rahaa, mutta kentillä, joilla on todella halpa greenfee, on vaikea myydä pelioikeuksia.”
Jotain on tehty oikein
Tuovinen korostaa myös kentän kunnon merkitystä, ja kiittelee kerhon kahta kenttämestaria.
”Olemme saaneet heidän avullaan nauttia vuosikaudet hyvistä pelialustoista. Rankingeissa emme ole pärjänneet, mutta täällä pelataan paljon. PGK:ssa on iso määrä pelioikeuspelaajia, joten jotain olemme varmasti tehneet oikein.”
Hän sanoo, että Suomen Golfliiton lanseeraama Mun tapa pelata -ideologia on toimiva juttu, jota pitäisi kehittää edelleen.
”Myös kokeneimpien golfareiden olisi hyvä muistaa, että on monenlaisia tapoja harrastaa. Pelaamisen ei kuulu olla liian vakavamielistä, eikä tavoitteiden pidä pyöriä vain nopeiden kierrosten ympärillä. Golfyhteisöissä päätöksiä tehdään usein parempien pelaajien näkökulmasta, kilpaileminen edellä. Pitää muistaa, että valtaosa harrastajista ei kilpaile ollenkaan.”
Vuoden 2015 golfjohtaja on kokenut PGK:n ruorissa lamat, nousukaudet, taantumat, koronat ja paljon muuta.
Tuovinen sanoo, ettei hänellä ole ollut tarvetta tähyillä muualle. Jossain vaiheessa suunnitelmissa oli ajatus hakea toimitusjohtajan paikkaa Siilinjärven TarinaGolfista, kun oma mentori Ari Kärki jäi kenttäyhtiöstä eläkkeelle. Hakemuskin oli kirjoitettu valmiiksi, mutta mieli muuttui.
”Kalaforniassa oli silloin mielenkiintoinen vaihe käsillä, kun kentälle rakennettiin kolmatta ysiä. En ole katunut, että päätin pysyä täällä.”
Vaikea päätös
Päätös irtisanoutua PGK:n toiminnanjohtajan tehtävistä oli Tuoviselle vaikea, mutta ratkaisun jälkeen olo on ollut huojentunut. Sitä hän on miettinyt, miten onnistuu ajattelemaan Kalaforniaa jatkossa vain harrastuspaikkana.
En olisi selvinnyt täyspäisenä näin pitkään, ellei jalkapallo olisi tullut uudelleen elämääni.
Koska Tuovisella on mökki kentän vieressä, on selvää, ettei hän katoa kenttämiljööstä minnekään. Nyt on myös enemmän aikaa omille peleille, jotka ovat toisinaan jääneet vähiin.
Hänen vapaa-ajastaan kilpailee toinenkin tärkeä harrastus, jalkapallo, jota Tuovinen pelaa ikämiesjoukkueessa. Lisäksi hän valmentaa jalkapallojunioreita ja kuuluu FC Jazzin hallitukseen.
”En olisi selvinnyt täyspäisenä näin pitkään, ellei jalkapallo olisi tullut uudelleen elämääni”, kertoo A-junioreissa SM-hopeaa 80-luvulla saavuttanut Tuovinen.
Hän on viime vuosina ollut golfkenttien toiminnanohjaukseen keskittyvän WiseGolfin neuvonantajana kehityspuolella. Tuovinen pitää mahdollisena, että siirtyisi vakituisesti porilaisyrityksen palvelukseen, mutta hän ei halua sitouttaa itseään vielä mihinkään.
”Nyt on aika pitää kunnon kesäloma. Katsotaan sitten syksyllä työasioita uudelleen”, hän sanoo.
Huhtikuun pari viimeistä viikkoa Tuovinen sparraa seuraajakseen valittua Jukka Pelkosta. Vapun jälkeen häntä ei Porin Golfkerhon toimistossa enää nähdä kuin korkeintaan asiakkaana.
”Tämä mahdollistaa sen, että sesongin aikana joka päivälle on tarjolla 200 lähtöaikaa. Vertailun vuoksi, 18-reikäisellä kentällä lähtöaikoja on noin 90.”
Miten tuo on laskettu? Mielestäni sesongin aikana on 18-reikäisellä kentällä ainakin 240 lähtöaikaa (1h 24 aikaa ja esim 10h= 240 lähtöaikaa).
Samaa ihmettelin minäkin. Pikkaisen on vedetty kotiin päin.