FOMO eli fear of missing out on yksi hektisen nykyajan vitsauksista. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa jotain merkittävää tai hauskaa tapahtuu juuri kun olet toisaalla. Fomo aiheuttaa pahimmillaan totaalista uupumusta, sillä jatkuvasti asioista perillä oleminen ja tilaisuuksissa ravaaminen fomon pelossa on kuluttavaa.
Golfareiden fomo-hetkien tilastoon piirtyy piikki yhden tietyn keväisen viikon kohdalla. Kyse on tietysti mystisestä ja kutkuttavasti Masters-viikosta. Lähetyksiä tapitetaan tunti toisensa perään, sillä kukaan, EI KUKAAN, halua olla se untamo, joka ei nähnyt turnauksen hienointa upotusta tai azalea-pensaan seasta pelastettua paria.
Ensi kesänä golfkierroksilla puhutaan Masterista – se on varmaa. Tosifanit seuraavat toki kaikki kisatapahtumat, mutta nekin, joille tv-golfin katselu ei kuulu arkirutiineihin puhuvat Masterista. Silmän pyörityksiä, hölmistyneitä katseita ja häpeällisiä Fomo-hetkiä on siis tiedossa niille, jotka eivät tätä “maailman kovatasoisinta klubikisaa” ole seuranneet.
Mastersin viehätysvoima perustuu suurilta osin nimenomaan sen mystisyyteen. Kilpailun salaperäinen ja kiehtova julkikuva koostuu lukuisista tarkkaan varjelluista yksityiskohdista, joista väläytellään vain osia golfkansan nähtäväksi.
Yksityinen Augusta Nationalin klubi, jonne pääsee vierailemaan vain jäsenen kutsumana ja jonne saavutaan puiden kehystämää Magnolia Lanea pitkin. Tiukat koodit, miten mistäkin kentän osasta tulee puhua (esimerkiksi kentän sillat, vesiesteet, väylät, jopa jotkin puut on nimetty ja kentän reunustoilla näkyviä mökkejä saa puhutella vain nimellä cabin). Ikoninen pantone 342 -värinen Green Jacket, jonka saa pukea ylleen vain eksklusiivisen klubin jäsen, jollaiseksi myös Mastersin mestarit hyväksytään.
Mastersin ympärillä leijuu aina salaperäisyyden huntu ja se tekeekin kilpailusta erilaisen kuin mikään muu. Kaikki haluavat palasen Mastersista. Jokainen pelaaja odottaa kutsua juuri tähän kilpailuun, jokainen katsoja haluaa nähdä juuri tämän palkintoseremonian ja kuulla juuri tämän voittopuheen.
En itse seuraa kilpagolfia niin aktiivisesti, että tietäisin kenen pelaajan kuntokäyrä olisi nousussa tai kenen pelityyli sopisi parhaiten Augusta Nationalin kentälle. Kuitenkin, jok’ikinen vuosi osallistun Masters-kisan voittajaveikkauksiin (useimmiten vakiovastauksilla). Jokin Masterissa sytyttää eri tavalla kuin muut majorit tai pienemmät kisat.
Tämän vuoden kisaa seuraan itse erityisen tarkalla silmällä yhdestä tietystä syystä. Vasta vuosi sitten rajusti auto-onnettomuudessa loukkaantunut Tiger on ilmoittanut palaavansa Augusta Nationalin väylille. Tämä oli tieto, joka nostattaa ihokarvat pystyyn ja kyyneleet jokaisen isomman ja pienemmän Tiger-fanin silmiin. One more Tiger!
Lue seuraavaksi: Piileekö hiihtelijöiden joukossa tulevaisuuden golfareita?