Kirjoitin tällä viikolla ilmestyneen Golflehden mukana julkaistuun Aloittajan oppaaseen muutamia infopätkiä, mukaan lukien tiivistelmän golfin perussanastosta. Tekstiä koostaessani pohdin taas pitkästä aikaa omaa suhdettani golfin terminologiaan. Ensin lyhyt taustoitus.
Golfin lajikieli on hakenut Suomessa lajin varhaisina vuosina muotoaan ja asettunut jo kauan sitten uomaansa, vaikka ajan virtaukset ja kielen hidas evoluutio penkereitä hiljaa ja huomaamattomasti muokkaavatkin. Oma näkemykseni on, että golfin lajisanaston on monilta osin vakiinnuttanut Suomen Golflehti, jolla on ollut lajikulttuurin vaikuttajana vahva rooli erityisesti golfin voimakkaan kasvun vuosikymmeninä. Myös itseni käyttämä golfkieli nojaa vahvasti Golflehdessä käytettyyn sanastoon, ja niihin valintoihin, joita erityisesti 26 vuoden ajan Golflehteä tehneessä Viestinä Tarmio Oy:ssä aikanaan tehtiin.
Myös nykyinen Golflehti, Golfpiste.com, kaikki muut golfmediat ja kaikenlainen golfviestintä muokkaavat edelleen lajin kieltä. Tiedostamme sen työssämme, ja teemme sen pohjalta ajoittain yhä valintoja, vaikka terminologian suuret linjat ovatkin varsin vakiintuneet. Jokaisella golfmedian ja -viestinnän parissa, samoin kuin jokaisella golfarilla, on myös omat henkilökohtaiset mieltymyksensä. Seuraavassa avaan napakasti omiani.
Englannin ehdoilla
Golfin terminologia nojaa käyttökielestä riippumatta edelleen vahvasti englanninkieleen, niin myös Suomessa. Suomenkielinen golfsanasto on erikoinen hybridi, jossa vilisevät kiltisti sekaisin suorat englanninkieliset termit, kuten birdie ja draw, selvät suomennokset kuten karheikko ja reikäpeli sekä englanninkielistä alkuperäistermiä myötäilevät väännökset kuten griini ja slaissi.
Suomennoksia käytän vain silloin, kun ne luontevilta tuntuvat, esimerkkeinä vaikkapa nyt väylä ja reikäpeli. Luontevia suoria suomennoksia on kuitenkin vain kourallinen. Esimerkiksi karheikon kyllä tunnustan lajisanastoon kuuluvaksi, mutta omaan suuhuni se ei ainakaan puhutussa kielessä sovi. Kirjoittamaani tekstiin se saattaa silloin tällöin vaikkapa tautologian välttämiseksi ilmestyä.
Griini vs. viheriö
Karheikkoa vastaava termi on myös viheriö. Se ilmestyy tekstiini useammin kuin karheikko, yleensä samasta, toistoa välttelevästä syystä, mutta aina kun mahdollista, puhun ja kirjoitan griinistä. Griiniosuma sen sijaan on itselleni aina, poikkeuksetta, griiniosuma. Viheriöosuman käyttämisestä pitäisi antaa seuraavalle pelattavalle reiälle kaksi rangaistuslyöntiä.
Reikä vs. väylä
Kun puhutaan siitä noin 100-600 metrin pituisesta ”etapista”, joka ulottuu tiiltä griinille ja reikään asti, ja joita on täysimittaisella kierroksella pelattavana 18 kappaletta, toisille kyse on reiästä, toisille väylästä. Itse puhun reiästä. Väylä on ollut minulle väylä, fairway, lyhyeksi leikattu reiän osa. Joku tietysti vastaa, että reikä on reikä, se 108 millimetriä halkaisijaltaan oleva kolo, johon palloa yritetään toimittaa. Vasta-argumenttina reiän kannattajilla on englanninkielinen vastine, hole, reikä. Käytti ”etapin” nimenä sitten kumpaa tahansa termiä, reikää tai väylää, sen kaksoismerkitykseltä ei voi välttyä. Puhekielessä väylä on niin yleinen, että olen alkanut suhtautua siihen aiempaa suopeammin, ja oma käyttönikin on lisääntynyt, varsinkin puhekielessä. Kenttä ei kuitenkaan edelleenkään ole 18-väyläinen, vaan 18-reikäinen.
Pallo on reiässä
Kun kerran reikään asti päästiin, niin puhutaan siitä nyt toinenkin tovi. Englannissa pallo on joko reiässä, in the hole, tai kupissa, in the cup. Jos minulta kysytään, kuppi on suomeksi golfin epäkieltä, ja kuulukoot vaikka ratagolfin sanastoon. Pallo on reiässä. Kupista juon kahvia.
Puhu minulle birdieistä
Kun reikätulos yksi alle par’in esiintyy tekstissä, se on birdie. Aina ja poikkeuksetta. Puhekielessä birdie toki taipuu suomalaisen suussa kehnosti ja keskimäärin pöödiksi, kun pehmeää beetä ja pyöreää ärrää ei jaksa monikaan lausua, mutta yleisesti käytetty birkku närästää itseäni myös puheessa kuultuna. Tekstistä editoin birkut armotta birdieiksi.
Toisiin golftermeihin on syystä tai toisesta muodostunut ehdottomampi suhde, toisiin suhtaudun varsin välinpitämättömästi. Se, että nostin esille juuri edellä mainitut tapaukset, olkoon rehdisti tämänkertainen yritykseni muokata taas pikkuriikkisesti golfin suomenkieltä, termi ja golfari kerrallaan.
Mitään oikeita vastauksia mieltymykseni eivät tietenkään ole. Melkoinen mentalisti saa kuitenkin vastassani olla, jos aikoo taivutella minut suosimaan viheriöosumaa.
Lue seuraavaksi: Joe Biden palauttaa myös golfin takaisin normaaliaikaan
Mutta pallosta ei taida puhua kukaan. Siis monta teitä on samassa pallossa? Mikä se on? Flaitti kuulostaa yhtä kornilta kuin birkku.
Jöin miettimään miten Jere mahtaa lausua tuon sanan birdie, ja miten hän hyväksyy sen lausuttavan. Itse pidän sanasta birkku, koska sitä on mahdoton lausua väärin ja se sopii suomalaisen suuhun loistavasti (vrt. kirkko, pirkko, kirppu).
Väylä vs. reikä on haastavampi, koska moni ajattelee pelattavan reiän nimenomaan avauslyönnin kautta, ja sehän yleensä pyritään lyömään väylälle. Se oikea termi on kuitenkin reikä, piti siitä joku tai ei.
Möllikän ihmettelyyn vastaisin, että ryhmä (group) sopii tuohon vallan hyvin, sitä käytetään myös lajin säännöissä ja kilpailuohjeistuksissa, sekä suomen- että englanninkielisissä. Sanaa flaitti / flight ei niistä taida löytyä.
Poro, ilkka
..karkasi.., siis ’pörö’, ’ilkka’, ’birkku’, ’palli kuppiin’, kaikki käy ja hauskaa vain kun kuulee erilaisia ilmaisuja. Itse käytän lähtöä, kun puhun peliryhmästä.
Toki on hyvä, että lehdessä käytetään vakiintuneita ilmaisuja.
Ihan hyvää pohdintaa. Toivon, että kirjoittaja opettaisi myös muita toimittajia sanasta GOLFARI. Monesti siinä on kaksi f-kirjainta. Joskus jopa golfiin on kirjoitettu tuplat.
Lähtö on hyvä, flaitti ei. Väylä ja reikä ovat ok.
Toivottavasti kirjoittaja ei lähde niitä muita toimittajia opettamaan, koska:
’Kielitoimiston sanakirjan (Kielikone, 2012) mukaan golfinpelaaja on golffari tai golfaaja. Sanakirjan mukaan golffari on arkikielinen ilmaisu.’
Lassi Tilander kirjoitti aikoja sitten blogissaan, että suomalaisten golffareiden olisi syytä lopettaa junttimainen ja vain Suomeen juuttunut tapa kutsua kentän vastaanottoa Caddie Masteriksi, koska sellainen tarkoittaa yksinomaan paikkaa, josta noudetaan caddie, kärryt tai auto kun se on ensi maksettu kentän vastaanotossa. Sellaista paikkaa ei suomalaisilla kentillä ole. Paikka johon ilmoittaudutaan on siis Vastaanotto, englanniksi Reception. Eipä ole mennyt Lassin oppi perille. Unohtakaa jo ihmeellä Caddie Masterit, kädärit ym. ja alkakaa kutsua vastaaottoa sen oikealla nimellä.
Eikös siellä vastaanotossa ole caddiemaster? Vai mikä se henkilö siellä tiskin takana on?
Itse olen aina kutsunut caddiemasterin toimistoksi tuota paikkaa, jossa kierrokselle ilmoittaudutaan.
Niillä kentillä, joilla caddie, golfauto tai kärryt luovutetaan pelaajalla hänen vastaanotosta (tai toimistosta) saamaansa maksukuittia vastaan, Caddiemaster löytyy officestaan, joka sijaitsee usein klubitalon alakerrassa tai sen lähellä sijaitsevassa erillisessä rakennuksessa.
Vain Suomen junttilassa Caddiemasteriksi kutsutaan vastaanoton esimiestä. Toivottavasti tämä väärinkäsitys oikaistaan kaikilla kentillä jo ensi kesänä.
Onpas tämä asia mennyt Seniorigolfarille ihon alle…
Mutta hänelle tiedoksi, Suomessa caddiemasteriksi EI kutsuta vastaanoton esimiestä, vaan sitä vastaanottovirkailijaa tiskin takana. Vastaanoton esimies on yleensä Head Caddiemaster tai joskus palvelupäällikkö. Nämä tuntuvat olevan ne vakiintuneet termit, joihin itse olen maassamme törmännyt.
Mikä ongelma siinä muuten on, että meillä Suomessa jokin termi tarkoittaa eri asiaa kuin muualla maailmassa? Ei se minua ainakaan haittaa enkä ole tätä ennen kenenkään kuullut koskaan asiaa kummastelleen. Lassillahan on monia omaperäisiä käsityksiä ja ajatuksia ja se hänelle suotakoon ja jopa kunniaksi luettakoon. Ei niistä kuitenkaan tarvitse kaikkien olla samaa mieltä.
’Caddiemaster löytyy officestaan…’
Onkos tuo office sitten mielestäsi hyvä ja äidinkieleemme soveltuva ilmaus..?
Kuten olen kertonut, Caddie Master’s Officea ei pitäisi löytyä suomalaisilta kentiltä, koska meillä ei ole mailapoikiakaan. Mutta monilla ulkomaisilla kentillä Office löytyy. Se on usein erillinen koppi tai tiski auto- ja kärryvarastossa, jossa toimistoaan pitävä Caddie Master tarkistaa, että pelaaja on maksanut mailapojan (Aasiassa useimmiten mailatytön), auton tai golfkärryn käytöstä etukäteen kentän vastaanotossa (reception)
Vielä lisäys edelliseen: Caddiemaster tai Caddie Master on suomeksi käännettynä maliapoikien pomo. Miten ihmeellä vastaanottotiskin takana istuvaa henkilöä voi kutsua mailapoikien pomoksi? Tai edes hänen esimiestään, jota olen nähnyt kutsuttavan Head Caddiemasteriksi. Siis mailapoikien pomon pomoksi. Voi Jeesus!
Enpä haluaisi joutua ”Seniorigolfari” -saivartelijan kanssa samaan ryhmään. Täytyy yrittää varmistaa caddiemasterilta ennen lähtöä … onko saivareita näkynyt.