Golf on maailman kilpailluimpia urheilulajeja. Lajille on hyvin ominaista kilpailuhenkisyys, sillä voit kilpailla jatkuvasti itseäsi vastaan tasoitusjärjestelmän ansiosta, tai sitten voit haastaa kenet tahansa kisaan tasoon tai ikään katsomatta. Pelimuotojakin on niin paljon, että vain mielikuvitus on rajana. Seurat järjestävät erilaisia kisoja pitkin kesää, mutta kauden kohokohtana ovat ehdottomasti seurojen mestaruuskilpailut, jotka käynnistyvät perinteisesti elokuussa. Seurojen mestaruuskilpailuissa ratkaistaan usein voitot naisten, miesten, junioreiden sekä senioreiden sarjoissa.
Monille klubigolfareille tämä on kauden kohokohta ja mahdollisuus päästä pokkaamaan kiiltävä pokaali ja saada nimi klubin seinään. Mestaruuskisojen yllä leijuukin maaginen viitta, sillä on kunnia asia menestyä nimenomaan oman seuran sisällä. Jollain tapaa mestisten vakavuus ja ammattimaisuus on mielestäni sympaattista. On hienoa, että golf merkitsee monille paljon ja että harrastuksen parissa on mahdollisuus kokea niin jännittäviä hetkiä sekä suuria onnistumisen tunteita. Mielestäni mestaruuskilpailut myös tiivistävät hienosti seuran yhteishenkeä. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus kuuluvat golfiin yhtä paljon kuin draiveri tiiboksiin. Kilpaileminen on yhteisöllistä, vaikka golf pääasiassa yksilölaji onkin. Kaikki ovat yhtä lailla lajin arvaamattomuuden armoilla. Toisaalta mielestäni on sääli, että vaikka mestiksiä hehkutetaan seurassa ja golfmedioissakin, niin ne ovat kuitenkin useimmiten vain marginaalisen porukan juttu.
Olen harrastanut golfia viisi vuotta, mutta kertaakaan aiemmin en ole ”vaivautunut” osallistumaan mestiksiin. Olen kokenut ne singelipelaajien heiniksi ja ehkä vähän arkaillutkin osallistumista, kuten moni muukin nainen tai aloittelija. Tämä on mielestäni harmillista, sillä mestiksissä on potentiaalia olla vielä merkittävämpi tapahtuma koko seuralle.
Naisten sarjoissa on edelleen hyvin vähän osallistujia monilla kentillä ja olisi mielestäni tärkeää rohkaistakin naisia osallistumaan kaikin keinoin. Olisi hienoa, jos tämä kulttuuri kääntyisi ja naiset innostuisivat mestikoista yhtä sankoin joukoin kuin miehetkin. Osaa saattaa jännittää eri tiiltä pelaaminen ja osaa taas lyöntipeli. Tiiboksit eivät kuitenkaan tuo niin suurta eroa kentän pituuteen, ja toisaalta vaikka pituus lisääntyy, niin sen puitteissa suurempi lyöntimäärä on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Lyöntipeli osaltaan myös kehittää keskittymään ja pelaamaan loppuun asti. Tänä vuonna olen päättänyt mennä innolla mukaan, jos vain naisten sarjaan saadaan tarpeeksi osallistujia.
Vaikka on hienoa, että mestaruus ratkotaan tasoituksettomana lyöntipelinä, niin olisi mielestäni ihan hyvä käytäntö järjestää samaan aikaan myös sarja klubipokaalista, joka pelattaisiin pistebogey-pelimuotona. Tämä olisi juurikin korkeamman hcp-tasoituksen omaaville. Näin saataisiin pelaajia tutustumaan mestikkatunnelmaan matalamman kynnyksen pelimuodon kautta. Tai mitäpä jos mestiksissä pelattaisiin lyöntipelissä aloittelijoiden sarja suurempien händärien omaavien kesken? Laittamalla vaikka maksimi lyöntimäärä väylää kohden.
Golfin säännötkin muuttuvat joustavimmiksi, miksei voida joustaa tässäkin? Golf on nauttinut suuresta buumista tänä kesänä ja olisi hienoa, jos seura toivottaisi uudet golfarit tervetulleiksi heti mestiksiin ja näin he pääsisivät heti seuran yhteishenkeen mukaan paremmin. Samalla rakennettaisiin yhteisöllisyyttä uusien jäsenien välille. Miksei mestikoista siis yritetä tehdä kauden kohokohtaa ihan kaikkien pelaajien keskuudessa. Samaan tapahtumaan voitaisiin yhdistää vaikka esiintyjiä, grillibileitä yms. Tämä vaatii tietysti aktiivista otetta, viestintää ja tekemisen meininkiä seuralta. Mielestäni tämä olisi kuitenkin hyvä keino puhutella tuoreita jäseniä ja saada pelaajia lähemmäksi seuran toimintaan.
Miten sitten valmistautua mestiksiin, jos päättää ensimmäistä kertaa lähteä mukaan? Golfpisteessä julkaistiin juuri aiheesta juttu, lue täältä. Kilpailuhenkisimmät ovat tehneet varmasti harjoitussuunnitelman ja käyneet aktiivisesti prolla sekä tankkaavat sopivassa suhteessa hiilareita, lepoa ja peliä. Osa innostunut bodaamaan ja tankkaamaan proteiinijuomia DeChambeun inspiroimana. Toiset ottavat rennommin ja tulevat edellisillan rapujuhlien huuhtelemana. Tyyli vapaa, eivät mestikat kuitenkaan niin vakavia ole, eihän?
Omalla kohdallani aion keskittyä lähinnä mentaalipuoleen ja tavoitteeni ovatkin lähinnä henkisiä. Kesän aikana pari erilaista henkiseen puoleen keskittyvää teosta luettuani olen innostunut mielen voiman sekä keskittymiskyvyn harjoittamisesta. Tekniikan suhteen voi vain tehdä parhaansa, mutta golf on kuitenkin aina sekoitus sattumaa, onnea sekä taitoa. Et pysty hallitsemaan lopputulosta ikinä täysin, sillä loistavakin lyönti voi osua kaivonkanteen ja pompata ojaan. Tai yllättävä tuulenpuuska voi hönkäistä pallon outtiin. Ratkaisevaa on, että miten pystyy käsittelemään nämä tilanteet ja lyömään sen tärkeimmän, eli seuraavan lyönnin.
Tsemppiä kaikille mestiksiin, osallistutaan tänä vuonna sankoin joukoin!
Ehdottomasti samaa mieltä, että klubien mestaruuksista pitäisi pystyä pelaamaan kaikki tasapuolisesti. Olen omalla klubillani ehdottanut, että on 2 sarjaa (tasoituksellinen ja Scrats-sarjat) joihin osallistuja voi itse valita oman pelikuntonsa mukaisesti. Ei ole mielestäni reilua, että ykköstiillä antaa singeli pelaajille 10-15 lyöntiä/kierros etua ja sitten olisi muka kilpailussa pelaamassa tasaväkisesti. Golfin hienous on juurikin tasoitusjärjestelmä, mikä mahdollistaa eritasoisten pelaajien kamppailla tasapuolisesti.
Tasoitusjärjestelmä ei nyt ole kovin toimiva koskan ollut. Pelaat aina omaa ilmoitettua pelitasoasi vastaan, siis kisaat itse itseäsi vastaan. Jos kaverilla on parempi päivä hän voittaa sinut vaikka löisi enemmän lyöntejä. Höpö höpö -kisailusta on kyse.
Mestaruudesta pelataan aina ilman tasoituksia, hcp-kisat on erikseen ja eri nimellä. Sotkeminen seis.
Ketun kanssa samaa mieltä. Seuran mestari on se, joka lyö vähiten lyöntejä, eikä se, jonka tasoitus on vähiten kohdallaan.
Se just näin, ei ole ihan yks tai kaks kertaa kun olen ollut rundilla singeli tasoituksella pelaavan kanssa, joka lyö joka kolmannen pallo outtiin. Onneksi kaikille löytyy kilipailuja.
Eihän se mettään lyöminen tee siitä sitten minkään tason mestaria tai sellaisen pelaajan tulos ei ketään kisassa haittaa tai ole sinultakaan pois.
Minua haittasi aiemmin aika paljon kun singelitaitoiset pelaajat pelaa 15-20 händärillä itseäään voittajiksi kaiken maailman etelänlomille.
Kiva kirjoitus! Innostuin tämän perusteella ilmoittautumaan mukaan seurani mestiksiin, kiitos.
Olen aiemmin ankarasti vastustanut kaikenmaailman b-sarjoja kyselemällä mm., että haluaako koku todella olla alasarjan ”mestari”. Nyttemmin olen alkanut ajatella, että voisi ihan hyvin olla seuranmestikset ja sitten klubimestikset klubitiiltä ja kyllä ne alasarjat todella kiinnostavat. Kiinnostavathan tasoitukselliset kisatkin. Mestikset ovat muutenkin todella aika näivettynyt juttu ainakin meidän kentällä. Selkeästi olisi tilausta kunnon kinkerimeiningille.
Meillä on klubi- ja seniorimestikset klubitiiltä, scratchina ja tasoitusrajalla (11 paikkeilla muistaakseni). Klubikisa on kahden kierroksen mittainen ilman cuttia, seuramestis taas pitkän kaavan mukaan takatiiltä. Tämä on mielestäni oikein toimiva systeemi, mutta klubikisaankin saisi silti osallistua enemmänkin väkeä korkeammilta hädäreiltä.
Ja samaa mieltä monien kanssa, ei missään nimessä mitään pistebingoa mestaruuden nimellä kulkevaan kisaan. Niitä kisoja on riittämiin muutenkin.
Tasoitukselliset kisat toimivat vain silloin kun on kaksi aivan identtisesti tasoitustaan ylläpitävää kisaamassa keskenään. Tai toimii ja toimii – silloinkin (kuten aina jos tasoitus huomioidaan) on kyse siitä miten pelaaja pelaa omaan tasoonsa nähden, siis kisaa itse itseään vasten. Hassua, mutta totta.
Leikkimieltä vakavampi kisaaminen muita vastaan pitää olla ilman tasoituksia.
Etelänmatkojen jne voittaminen leikkikisoista menee överiksi ja hyvä että ne alkavatkin olla historiaa.
Klubeilla on kesän mittaan monenlaisia kisoja. Yksi niistä on klubimestaruuskisa. Sitä ei missään tapauksessa saa muuttaa everybody´s -muotoiseksi tapahtumaksi. Klubimestaruuskisa on omanlaisensa kilpailu, jossa sijoitukset ratkaistaan tasoituksettomassa lyöntipelissä. Sillä siisti. Ja siihen voi ja tulee osallistua, vaikkei omaakaan realistista mahdollisuutta kärkipään sijoitukseen. Kun itse olen osallistunut olen verrannut sijoitustani vain itseni tasoisiin kilpailijoihin ja kavereihini, joiden kanssa on pelattu ties minkälaisia sivukisoja. Suosittelen muillekin.