Myönnetään, otsikon väite on kova, mutta malta hetki, niin perustelen lyhyesti.
Suomen golfkentät ovat kauniita ja kutsuvia liikuntapaikkoja, joita käyttää aktiivinen harrastajayhteisö. Yhteisöjen jäsenet viihtyvät kentillään, ihastuvat väyliinsä ja kiintyvät kenttiensä ominaispiirteisiin. Suuri osa maamme golfkentistä palvelee sellaisinaan aivan erinomaisesti tarkoitustaan.
Tilanne on kuitenkin kokonaan toinen, kun puhutaan yksinomaan kenttien arkkitehtonisista ansioista. Onko golfkentät suunniteltu golfpelin kannalta kiehtoviksi? Istuvatko ne ympäristöönsä? Ovatko ne teknisesti toimivia?
Suomen golfkartalla on vain kourallinen kenttiä, jotka täyttävät kaikki kolme edellämainittua kriteeriä. Yhden tai kaksi kriteeriä täyttäviä kenttiä on hieman enemmän, mutta moni maamme kentistä ei täytä yhtään vaatimusta – ainakaan siinä määrin kuin voisivat melko helposti täyttää. Sille on selityksensä.
Suuri osa Suomen nykyisestä golfkenttäverkostosta rakennettiin suuren golfbuumin vuosina, 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Uusia kenttiä nousi joka puolelle maata, ja joka vuosi useita uusia kenttiä vihittiin käyttöön.
Golfkulttuuri Suomessa oli kuitenkin nuorta. Osaaminen sekä kenttien suunnittelussa että golfkenttien rakentamisessa oli ohutta, eikä siitä ollut monellakaan aiempaa kokemusta. Kenttiä piirsivät rakennusarkkitehdit, klubiprot, elokuvaohjaajat ja muuten vain innokkaat golfin ystävät. Kenttiä rakensivat talkooporukat ja maanrakennusyritykset vailla erityistä golfkenttärakentamisen tietotaitoa.
Osittain ratkaisut saneli raha. Kestävän golfkenttärakentamisen vaatimuksia ei vielä kunnolla ymmärretty, kuten ei sitäkään, miksi kentän suunnittelusta ei kannata aivan ensimmäisenä kulueränä tinkiä.
Golfkenttää suunniteltaessa ja rakennettaessa on olennaista ymmärtää, että tehtävät ratkaisut ovat hyvin pitkäaikaisia, tyypillisesti useita kymmeniä vuosia, varsinkin reitityksen osalta. Kerran paikalleen rakennettua golfkenttää on sekä työlästä että kallista ryhtyä sommittelemaan uudelleen maastoon.
Siksi kenttä olisi hyvä suunnitella ja rakentaa kerralla laadukkaasti. Pelistrategisesti kehnosti suunnitellun kentän kanssa koko golfyhteisön on elettävä pitkään, ja huono tekninen toteutus sekä hyvää kentänhoitoa haittaavat ratkaisut tulevat aikaa myöten huomattavan kalliiksi.
Ymmärrän kyllä, että tarkastelen asiaa toisesta vinkkelistä kuin moni muu golfin harrastaja. Olen päässyt pitkälti ammattini vuoksi kokemaan ja pelaamaan kymmeniä maailman kenttävalioiden joukkoon lukeutuvia golfkenttiä ja siten näkemään, millaista hyvä golfarkkitehtuuri parhaimmillaan on. Maailman kenttärankingien kärkisijoilla komeilevat kentät eivät ole listoilla sattumalta.
Vaikken golfarina vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, yksi haittapuoli niistä on seurannut: minusta on tullut golfkenttien suhteen vähän ronkeli. Mielestäni kehnosti suunnitelluilla kentillä en saa golfista pelinä paljonkaan irti, vaikka golfkierros itsessään voi silti olla – muista syistä – suurikin nautinto.
Huono kenttäsuunnittelu häiritsee pelikokemuksiani kasvavassa määrin. Miksi griini on sijoitettu tähän, eikä tuonne? Eikö kukaan miettinyt väylän yksityiskohtia? Kenen idea oli, että kaikki väylälle suunnitellut esteet ovat kilpapelaajan sijaan tavallisen harrastajan kiusana? Tämänkin kentän suunnittelija taisi unohtaa, että golfia harrastavat myös naiset.
Tietenkään en pilaa tällaisilla pohdinnoillani omaa, saati sitten muiden kierrosta, mutta varsinkin ”laiska” kenttäsuunnittelu saa välillä puremaan hammasta.
Tarina kertoo, että eräällä useita Suomen golfkenttiä piirtäneellä suunnittelijalla oli työpöydän laatikossa paksu nippu piirroksia erilaisista griineistä. Kun häneltä sitten oli tiedusteltu mahdollisuutta erään kentän griiniremonttiin, suunnittelija oli vetänyt nipun laatikostaan ja todennut: ”Valitkaa tuosta.”
Suuren golfbuumin aikana perustetut kentät alkavat nyt olla jo kypsässä iässä. Moni kentistä alkaa olla myös jonkinlaisen peruskorjauksen tarpeessa. Kentän teknisten ominaisuuksien parantamisen lisäksi se tarjoaa tilaisuuden tarkastella myös kentän suunnittelua uudelleen. Monella kentällä olisi mittavan kenttäremontin aika – paikoin jopa reitityksen osalta.
Hetki olisi sikälikin otollinen, että tietotaito golfkenttäsuunnittelun ja -rakentamisen saralla on Suomessa nyt aivan toisella tasolla kuin 30 vuotta sitten. Golfkentän teknisistä laatuvaatimuksista tiedetään nykyisin paljon enemmän, ja toimialalla on kaikki reitit uusimman tutkimustiedon äärelle. 2000-luvulla maassamme tehdyt kenttäremontit on tehty pääsääntöisesti hyvin ja laadukkaasti. Golfkentät on korjattu nykypäivän vaatimusten tasolle.
Myös kentänhoito on kehittynyt Suomessa suurin harppauksin. Nykyisin ymmärretään paljon aiempaa paremmin sekin, miten hyvällä kenttäsuunnittelulla luodaan puitteet myös hyvälle kentänhoidolle.
Kenttäsuunnittelussakin on otettu pitkä askel. Kytäjän, Vanajanlinnan ja Vierumäen perättäiset projektit vuosina 2003–2006 nostivat hyvän kenttäsuunnittelun vaatimusten riman uusiin korkeuksiin Suomessa. Kaikissa projekteissa ymmärrettiin kentän layoutin keskeinen merkitys ja turvauduttiin kokeneisiin kansainvälisiin kenttäsuunnittelijoihin sekä huippushapereihin eli muotoilijoihin.
Nyt korkeatasoista osaamista löytyy myös omasta takaa. Lassi Pekka Tilanderista kehittyi kenttäsuunnittelijana maamme ehdoton ykkösnimi, jonka viimeisimmät kenttäprojektit ovat olleet kansainvälistä huipputasoa.
Suuret odotukset kohdistuvat nyt myös Ilonen Designiin, jonka takana on kenttäsuunnitteluun ja -rakentamiseen syvästi vihkiytynyt trio, jolla on sekä näkemystä että osaamista. Ensimmäinen kiinnitys korkealle tähtäävällä Kytäjällä kertoo luottamuksesta uuden suunnitteluyrityksen osaamiseen. Korjausrakentamisen näkymät ovat varsin suotuisat, ja käynnissä oleva kova golfbuumi antaa aiheen aprikoida, voisiko myös uudisrakentaminen päästä pitkän suvantovaiheen jälkeen uudelleen vauhtiin.
Lähtökohdat tasokkaiden golfkenttien rakentamiselle ovat tällä hetkellä aivan toisella tasolla kuin kolme vuosikymmentä sitten, mutta asia on vielä sisäistettävä myös golfkentillä, seuroissa ja osakeyhtiöissä.
Ei tietenkään ole mielekästä saati edes mahdollista ryhtyä muovaamaan kaikista golfkentistä maailmanluokan kenttävalioita, mutta pikkupaikkakunnan yhdeksänreikäisenkin voi aina suunnitella mahdollisimman hyvin. Tee-se-itse-menetelmällä se tuskin koskaan onnistuu.
Lue seuraavaksi: Lisää erikoisreikiä, kiitos!
Ongelmana on myös kentän käyttövuosien aikana tehtävät korjaukset ja muutokset jotka tehdään amatööri voimin ja ilman kentän filosofiaa eli yksityiskohtaista kuvausta kentästä ja sen luonteenpiirteistä. Ilman filosofiaa kentän alkuperäinen luonne hajoaa.
Varmasti pitkälti näin on, normaalin korjausvelan lisäksi pitäisi tehdä isompia remontteja. Ongelma on rahoitus. Kunnon peruskorjaus vie helposti 50 000 – 100 000euroa/reikä, ja harvalla klubilla hinnoista narisevat osakkaat tai jäsenet tälläistä suostuvat rahoittamaan. Golf-sijoittajat taas eivät saa remontista tuottoa. Esim Kytäjän greeniremontti (pelkkä ruohon vaihto, vähän pientä muotoilua joillakin greeneillä) maksoi uutisten mukaan 300 000, ei siis mitään kentän lay-out muotoilua. Muistelen viimeisten 15 – 20 vuoden aikana vanhojen kenttien muotoilusta vain muutaman yksittäisen reiän rakentamisen, Talissa asuntorakentamisen takia ja Sarfvikissa Old Coursen pari täysin uusittua reikää. Suomessa ei yksinkertaisesti ole valmiutta maksaa yli 100 euron greenfeetä, pelataan vaatimattomilla kentillä, kun ei oikeastaan paremmasta tiedetäkään.
Valtaosalle klubituuppareista kelpaa vaatimattomampikin layout, kunhan vuosimaksu on 500€ tai gf max 30€. Pelaajat eivät ole valmiita maksamaan merkittävästi enempää, vaikka layout ja kunto olisivat wow. Sen huomaa esimerkiksi golfpörssissä pelilippujen hinnoissa, kun parhaidenkin kenttien pelilipuista pyydetään 40€ tai alle.
Harmolle muistin virkistämiseksi Nordcenter Fream -kentän uudistaminen 2007 maksoin reilu 3 miljoonaa euroa. Masterissa myös uusittiin Forest-kenttää klubitalon oston/kunnostamisen yhteydessä. Tässä siis vain pari esimerkkiä, joten on noita uudistuksia tehty.
Putti-Possu, olin unohtanut Nordcenterin Fream-remontin ja myönnän virheeni. Remppa liittyi muistaakseni ajatukseen tehdä Nordcenteristä pääosin private country club. Silloisilla pääosakkailla oli laittaa rahaa remppaan, valmius maksaa korkeampaa vastiketta ja vahva usko private club-konseptiin. Remontin ja velkaantumisen jälkeen yhtiön osakkeen arvo tosin romahti, muuttui jopa negatiiviseksi, vaikka remppa maksoi vain muutaman tonnin/aktiivinen osakas. Uutta identiteettiä ei Nordcenterille ole oikein löytynyt, onko private club vai pay and play-kenttä, siinä vasta pulma. Toiminnan ideat ovat vaihdelleet liki vuosittain ja toimitusjohtajien kiertonopeus on ollut huippuluokkaa. Tältä osin vähän pelottava esimerkki monien kenttien omistajille. Uskoisin kyllä Suomeen mahtuvan muutaman klubin, jossa vastike voi olla parin tonnin luokkaa, kenttä pidetään hyvässä kunnossa ja jäsenet saavat peliaikoja tarpeensa mukaan. Tälläinen kenttä pitää olla lähellä asutuskeskittymiä, Nordcenter on liian kaukana sekä pääkaupunkiseudusta että Turusta.
Minua on jo vuosikausia kummastuttanut miksi L-P Tilanderia suitsutetaan suurena kenttäsuunnittelijana. Kieltämättä monet Popon luomuksista ovat kauniita, mutta golfin pelaaminen on niissä lähes poikkeuksetta tehty liki mahdottomaksi. Viheriöiden muotoilussa johtoajatuksena on estetiikka eikä pelattavuus ja se näkyy, ja tuntuu tuloksessa. Jos viheriöllä on vain 2-3 järkevää reiänpaikkaa tai jos palloa ei saa lähestymislyönnillä pysymään kuin pienellä osalla viheriötä, niin kiistatta jotain on suunnittelijalta unohtunut. Ellei muuta, niin kohderyhmä.
Itse panostaisin muutoksiin, jotka tuottavat pienin panostuksin hyviä ja kestäviä lopputuloksia. Pelilippujen markkinahinnat ovat mainio indikaattori harrastajien maksuhalukkuudesta. Uskoisin, että valtaosa harrastajista hakee kuitenkin ensisijaisesti mukavia ja taitotasoon nähden sujuvia pelikokemuksia, ei niinkään elämyksellisiä kierroksia.
Arkkitehtien ja urakoitsijoiden kannalta ongelma on ilmeinen, lukratiivisiä hankkeita ei varmaankaan ole paljoa näköpiirissä nykyisessä toimintaympäristössä.
Kirjoittaja voisi ottaa hieman ryhtiä sekä siviilirohkeutta ja julkaista oman listansa kentistä jotka täyttävät 3 kriteeriä. Ja jos rohkeutta riittää myös ne joissa ei mikään täyty. Konkreettisista esimerkeistä syntyisi varmasti keskustelua.
PS. Golfpisteen 2019 ranking jutussa toteatte: ”Kokonaisuudessaan suomalaisten golfkenttien taso on niin hyvä, että huonoa golfkenttää maastamme on jo vaikea löytää.”¨Toki kirjoittaja eri.
Ei varmaan löydy monia jotka tosiaan haluaisi maksaa 100€ per kierros. 100 kierrosta kaudessa olis jo 10 000€. Useimmille liikaa. Se on eri asia jos käydään 1-2 viikon matkalla vaikka Teneriffalla jossa ei helposti alle satasen g-feetä löydykään. Epäilen ettei Suomeen kannata tehdä luxus golflomakohdetta mutta voihan se olla että joku tekee. Ei tavallisille Taaveille.
Haluaisin Suomessakin nähdä kentän jota pelataan eri suuntiin eri päivinä! Vaatii varmasti panostusta mutta näin saadaan jokseenkin samaan tilaan kaksi erilaista kenttää!
Suomessa vain Kytäjän kentät täyttää suunnittelun ja toteutuksen osalta kansainvälisen huipputason kriteerit. Se ei ole tullut ilmaiseksi, Kenttäkokonaisuuden rakentaminen maksoi aikanaan 27 miljoonaa euroa. Mikä on moninkertaisesti enemmän kuin mihinkään muuhun kotimaiseen kenttäprojektiin on investoitu. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
– väylät on sijoitettu maastoon ilman yhtäkään sokkoväylää, pelaamisen kannalta vaihtelevasti, maisemia ja näkymiä korostaen. Tämän mahdollistaa kenttien väljä maa-alue (kattaen n. 200 ha)
– väylät ovat keskenään erilaisia ja tarjoavat reilun ja tasapuolisen haasteen niin harrastajille kuin huippukilpapelaajille. Reilut risk&reward mahdollisuudet varsinkin par-5:lla.
– peliin tulevat esteet (vedet, bunkkerit jne.) on muotoiltu ja rakennettu niin että ne on pelaajan havaittavissa kaikilta lyöntipaikoilta.
– koko kentän alueella kiertää golf-autotie (= myös huoltokoneiden kulkuväylä), piilotettuna välien reunamuotoilun taakse. (samalla tavalla kuin lähes kaikilla maailman huippukentillä)
– greenit on vaihtelevia, paljon lipunpaikkoja ja pelaajan kannalta haastavia. Myös sijoittelu ja kallistuksia huomioitu (puusto-maastoesteet auringonvalon suhteen yms.)
– hyvät harjoittelupaikat, klubi, palvelut jne.
Hoitotaso on viime vuosina ollut muuhun kokonaisuuten nähden puutteellista ja osin heikkoa..Tähän on ilmeisesti puututtu. ja korjauksia on tehty (greeniremontti ja henkilöstövaihdoksia.) Kenttiä tullaan ilmeisesti muutenkin uudistamaan.
Kaikki osakkeet on myyty ja jokainen omistaja maksaa vastikkeita. Ehkä tästä johtuen hintataso ei ole Kytäjällä mitenkään erityisen kallis..
– osakkeita on ollut edullisesti tarjolla.
– kausivastike on samaa luokkaa (n. 800-900/kausi) tai jopa edullisempi kuin eräillä 18-reikäisillä kentillä Uudellamaalla.
– PrimeTime’ia lukuunottamatta GF on edullinen ja pelilippujakin on ollut paljon tarjolla.
Pitänee käydä vielä loppukaudesta korkkaamassa uudet greenit!