Hyvä putti rakennetaan Englannin ykköspelaajan mukaan jo ennen kuin putteri on liikahtanutkaan.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 2/2020)
Jos haluat olla tehokas viheriöllä, paljon riippuu siitä, mitä teet ennen kuin liikutatkaan putteriasi. Siksi Golf Digest pyysi minua kertomaan puttirutiineistani. Haluan samalla sanoa muutaman sanan tekniikastani. Puttaamisessa on monia tyylejä, grippejä, asentoja ja puttiliikkeitä, mutta olennaisinta taitaa olla se, että viheriön lukeminen on tehokasta ja johdonmukaista.
Minä käytän AimPointiksi kutsuttua metodia. Sitä on vähän hankala avata kunnolla lyhyessä artikkelissa, joten pyrin selittämään kaksi asiaa: miten päättelen putin vauhdin ja miten putin linja kallistuu, eli miten putti breikkaa.
Kun astun viheriölle, käytän silmiäni ja jalkojani arvioidakseni sen kallistukset. Kävelen reiän ympärillä ja laskeudun usein alas lähelle viheriön pintaa – en hämähäkkimiestyylillä Camillo Villegasin tapaan – mutta niin alas, että pystyn näkemään, miten pallo tulee käyttäytymään.
Joskus silmät voivat kuitenkin pettää. Siksi pyrin vahvistamaan näköhavaintoni jalkojeni avulla. Pyrin tuntemaan, missä kohtaa jalkateriä tunnen painoni. Sillä tavoin pystyn arvioimaan myös sen, mihin suuntaan pallo putissa kääntyy.
En pyri muuttamaan liikkeen tehoa tai nopeutta, vain sen pituutta.
Kun olen päätellyt putin linjan, asetun seisomaan sen taakse. Kuvittelen mielessäni linjan, jota pitkin pallo kulkee reikään. Visualisoin pallon liikkeen sen todellisella nopeudella, jotta pystyn arvioimaan, kuinka kovaa minun on sitä lyötävä. Sitten seison valitsemani linjan vierellä ja teen pari harjoitussvingiä. Samalla pyrin näkemään mielessäni, miten pallo rullaa reikään. Lopuksi seison puttilinjan yläpuolella hajareisin. Siten saan käsityksen siitä, mitä tulee tapahtumaan. Se on tärkeää, sillä jos katsot linjaa vain pallon takaa, näyttää se erilaiselta kuin asettuessasi pallolle.
Kuten useimmat ammattilaiset piirrän pallooni viivan, jonka pyrin asettamaan samansuuntaisesti haluamani puttilinjan kanssa. Alkuasentoni on neutraali. Kaikki on niin kohtisuorassa puttilinjaan nähden kuin mahdollista. Se tuskin täysin onnistuu, mutta en ole koskaan niin pahasti vinossa, että huolehtisin asiasta. Paljon tärkeämpää on saada pallo lähtemään halutulle linjalle.
Viimeinen vaihe on puttiliike, jossa putterin lapa tekee työn. Tällöin puttiliike on ennen osumaa yhtä pitkä kuin sen jälkeen. En pyri muuttamaan liikkeen tehoa tai nopeutta, vain sen pituutta. Pyrin tuntemaan, että maila liikkuu vapaasti. On tärkeää, että kehosi liikkuu niin vähän kuin mahdollista olematta kuitenkaan jäykkä. Pidän esimerkiksi pääni paikallaan osuman jälkeen, mutta annan sen kääntyä kohti reikää.
Haluan vielä korostaa, että puttaamisessa on tärkeää luottaa itseensä. Et onnistu aina lukemaan linjaa oikein, etkä onnistu aina puttaamaan oikealla nopeudella, mutta jos asetut pallolle luottaen siihen, mitä olet tekemässä, on sillä suuri vaikutus siihen, miten puttaat. Valitse siis linja, arvioi nopeus ja laita pallo matkaan. Älä jää arpomaan asiaa.
Lue seuraavaksi: Kolme eaglea siivittivät Tommy Fleetwoodin ET:n toisen finaalikisan voittoon – Korhonen mukaan Dubaihin