Pystyi jälkeenpäin, muttei pystynyt varsinaisessa tunnistamistilanteessa. Sen tilanteen mukaisesti asiaa tulee mielestäni tarkastella.

Tuo on yhtä validi väite kuin vaikkapa että ’kyllä pelaaja löysi oman pelipallonsa, mutta vasta viisi minuuttia etsittyään, mutta on se silti pelissä’. Tunnistamisen koko idea on siinä, että se tehdään ennen lyöntiä, jos se ylipäätään halutaan tehdä. Sinun logiikallasi väärän pallon pelaamisesta ei tulisi rangaistusta milloinkaan, koska pelaajahan tietää pelanneensa väärää palloa viimeistään jälkeenpäin ja silloinhan hän pystyy tunnistamaan sekä omat että väärän pallon.

Mutta hyvä case. Mitä siitä opimme? Ainakin sen, että säännöt kannattaa opetella hyvin, muttei sekään aina riitä. Joskus on arvattava, mitä lordit ovat tekstillään tarkoittaneet.

Täsmälleen, mikä tekeekin sääntöjen osaamisen melko haastavaksi. Yhtenä esimerkkinä takavuosien kiistelynaihe ’onko pallo sisällä vai ulkona, kun se on kokonaan ulkona’, johon oikea vastaus on, että pallo voi olla sisällä, vaikka se on kokonaan ulkona. Tämänkin olen varmistanut suoraan R&A:lta, ja selitys oli suunnilleen tämä: ’Kyllä, olet aivan oikeassa, säännön teksti todellakin antaa tuon käsityksen, mutta se pitääkin tulkita…’.

Että semmoista.