USA:n Ryder Cup -joukkue ajautui haasteottelun aikana sekasortoiseen tilaan. Kapteeni Jim Furyk ei epäonnistumisesta huolimatta tekisi edelleenkään mitään toisin.
Yhdysvaltain joukkueen tappio Ryder Cupissa johti lähes dramaattisiin seurauksiin heti haasteottelun jälkeen. Tilanne oli kärjistyä maailmanlistan ykkösen Dustin Johnsonin ja kolmosen Brooks Koepkan väliseksi tappeluksi, kaksikon vierailtua sunnuntai-iltana vastustajan joukkuehuoneessa.
Silminnäkijän mukaan Johnson ja Koepka piti erottaa toisistaan. Tapaus on yllättävä jo senkin vuoksi, että ystävysten tiedetään harjoittelevan ja viettävän paljon vapaa-aikaa keskenään. Johnson ja Koepka hävisivät ainoan yhdessä pelaamansa ottelunsa lauantain nelinpelissä Justin Roselle ja Henrik Stensonille.
Johnsonin avopuolison, Paulina Gretzkyn, sekä erään Euroopan joukkueen pelaajan vaimon mainittiin olleen välikohtauksen sattuessa paikalla. Silminnäkijä kertoi jälkimmäisen olleen järkyttynyt uhkaavan oloisesta tilanteesta.
Urheilussa on tapana purkaa lopputulokseen johtaneita syitä, etenkin kun suoritus on ollut selvästi toivottua heikompi. Johnsonin ja Koepkan kaltainen välikohtaus ei kuitenkaan edusta kaikkein rakentavinta jälkipyykkiä.
USA:n joukkue on yrittänyt myös asiallisemmalla tavalla löytää vastauksia siihen, miksi vastustaja oli Pariisissa sitä vähintään vaaksan mitan edellä jokaisella osa-alueella.
Katseet kääntyvät heikolla hetkellä yleensä vastuunkantajiin ja kokeneempaan osastoon. Moni ehti kysyä ennen Ryder Cupia, miksi Tiger Woods valittiin haasteotteluun, jossa hän ei uransa alkuaikoja lukuun ottamatta ole onnistunut. Jotkut pitivät myös Phil Mickelsonille annettua villiä korttia silkkana tuhlaamisena.
Kapteeni Jim Furykin tehtävä ei ollut kahden edellä mainitun pelaajan osalta helppo. Woodsin näytöt olivat riittävän hyvät valintaa ajatellen ja maan pidetyimpiin urheilijoihin kuuluvan Mickelsonin – jolla oli myös kauden osalta varsin kohtuullisia näyttöjä – Ryder Cup -uraa ei kaiketi vain voinut päättää sanomalla hänelle kalkkiviivoilla tylysti kiitos ja näkemiin.
Tigerin peluuttamisesta ja yleensäkin joukkueen peliparien valinnoista Pariisissa voidaan olla jo sitten toista mieltä. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että edellä mainittu kaksikko ei tuonut viime viikolla kuudella yrittämällään joukkueelleen pisteen puolikasta.
Furykin puolustukseksi on sanottava, että tuskin yksikään toinen kapteeni olisi pelkästään julkisen paineen alla voinut jättää Woodsia ja Mickelsonia sivuun puhumattakaan kaksi FedEx Cupin pudotuspeliturnausta voittaneesta – ja kahden edellisen tavoin nollakerholaisiin kuuluneesta – Bryson DeChambeausta. Neljännen villikorttilaisen Tony Finaun ja Xander Schauffelen kesken käytiin tiukin kisa viimeisestä paikasta, mutta Finau osoittautui lopulta hyväksi valinnaksi tuotuaan joukkueelleen kaksi pistettä.
Woods otti osaltaan kontolleen USA:n vaatimattoman esityksen.
”Tilastoni oli 0–4, eli annoin neljä pistettä Euroopalle. Olen yksi suurimmista syyllisistä tappioomme, ja se ei tunnu hauskalta. En vain pystynyt pelaamaan sillä tasolla kuin olen viime aikoina pelannut. Jouduin otteluissa heti alussa takaa-ajajaksi, enkä onnistunut enää nousemaan”, hän sanoi.
Jos näytti Woods väsyneeltä kentällä, oli Mickelsonin olemus Le Golf Nationalilla vielä flegmaattisempi. Toisen värisistä laseista huolimatta ”Leftylle” olisi toivonut hieman kunniakkaampaa päätöstä kenties viimeisessä Ryder Cupissaan.
”Tästä on nyt vaikea puhua, koska haasteottelu on merkinnyt minulle vuosien varrella niin paljon ja pelasin (Pariisissa) huonosti. Tämä Ryder Cup saattoi realistisesti jäädä viimeisekseni”, Mickelson sanoi.
Seuraava USA:n ja Euroopan välinen kamppailu käydään Whistling Straitsilla vuonna 2020, jolloin Mickelson on 50-vuotias. Todennäköisimmin hän on joukkueessa tuolloin varakapteenin kuin pelaajan roolissa, mutta Mickelson ei selvästikään ole heittämässä vielä pyyhettä kehään.
”Olen motivoitunut kovaan työntekoon ja pelaamaan hyvin päästäkseni seuraavaan joukkueeseen. Haluan vielä näyttää, mihin todella pystyn näissä kinkereissä”, hän sanoi.
Itselleni ei ole väliä, pidänkö henkilöstä, jonka kanssa pelaan, tai toisinpäin, niin kauan kuin systeemi toimii ja edistää joukkueen menestystä.
Patrick Reed ei niin ikään ollut USA:n joukkueessa tällä kertaa sellainen pelote kuin kahdessa edellisessä Ryder Cupissa. Ainoan pisteeseensä ”Captain America” tienasi voittamalla Tyrrell Hattonin päätöspäivän kaksinpeleissä.
Oman lusikkansa soppaan heitti Reedin vaimo, joka pyysi mediaa kysymään Jordan Spiethiltä, miksi hyvin aiemmin toiminut tutkapari Reed-Spieth hajotettiin Pariisissa. Virallisen ”syyn” mukaan tulivoimaa haluttiin vain jakaa kahteen pelipariin. Reedin mukaan kyse oli jostain ihan muusta.
”Minulla ja Jordanilla ei ole mitään henkilökohtaista, mutta hän ei vain halunnut pelata kanssani. Itselleni ei ole väliä, pidänkö henkilöstä, jonka kanssa pelaan, tai toisinpäin, niin kauan kuin systeemi toimii ja edistää joukkueen menestystä.”
Reed ei myöskään ymmärtänyt rajalliseksi jääneen ”peliaikansa” määrää, todeten, ”ettei ole järkevää istuttaa kahdesti itsensä tasoista, Ryder Cupissa hyvin pärjännyttä pelaajaa.”
Siinä missä voittaneen joukkueen kapteeni nostetaan kilpailun jälkeen kultatuoliin, nopeimmat ovat vaatimamassa hävinneen joukkueen kipparin päätä pölkylle. Jokainen kapteeni tietää ”leikkiin ryhtyessään”, että tarjolla on joko sankarin tain antisankarin rooli.
”Tulen sanomaan tämän uudelleen ja uudelleen, että minulla oli totaalinen luottamus näihin kahteentoista pelaajaan. Mielestäni meillä oli loistava joukkue. Ottaisin samat pelaajat joukkueeseen, jos toinen Ryder Cup pelattaisiin heti perään. Voitte kutsua minua hulluksi, mutta uskoin täysin, että ryhmäni hoitaa tämän homman. Ja uskoisin siihen edelleen”, Furyk sanoi.
Furyk ei lähtenyt selittelemään, vaikka kapteeni voisi käyttää hieman samantapaista fraasia kuin joukkuelajien valmentajilla usein on tapana: ”Pelaajat pelaa ja kapteenit kipparoi”. Hänen miehistöstään ”synninpäästön” ansaitsivat ainoana yhdysvaltalaisena kilpailutuntumaa ennen Ryder Cupia Le Golf Nationalilta hankkinut Justin Thomas, Jordan Spieth, Tony Finau sekä Webb Simpson. Ja kapteenille itselleen kuuluu kunniamaininta suoraselkäisyydestään.