Suomen kesä ei näyttänyt parhaita puoliaan Vierumäen Challenge Tourilla perjantaina eikä sunnuntaina kun peli jouduttiin keskeyttämään sateen takia. Ei niin tehnyt myöskään Ruotsin kesä LETAS-kisassa Sundsvallissa viime viikolla.
Silloin kun summeri soi pelin keskeyttämisen merkiksi, tiedetään, että on tosi kyseessä. Kaverini ihmetteli, että eikö golfarit muka voi pienessä sateessa pelata? Voivat toki, jos se minusta on kiinni. Harva kilpapelaaja on sokerista, mutta valitettavasti kentät usein ovat. Kun griini lainehtii ja puttilinjalla on Saimaan kokoinen vesistö, on selvää, että ei ole mahdollista pelata peliä niin kuin se on tarkoitettu pelattavaksi.
Pallo on merkattava tiillä, tai mieluiten useammalla, jottei lammikkot ja virtaava vesi siirrä yhtä heiveröistä tiitikkua, ja on aika lähteä vaeltamaan kohti lähintä evakuointipistettä. Joissain kisoissa on tapana antaa evakuointikartta pelaajille startterin toimesta.
Kuulostaapas dramaattiselta.
Tilapäisen veden säännön kanssa on päässyt leikkimään useita kertoja. Se on hyvä sääntö, joka on tehty pelaajan eduksi. Jos maahan astuessa voi nähdä vettä tulevan ruohon pintaan, saa pelaaja dropata pallon lähimpään kuivaan kohtaan (joka saattaa olla myös raffissa). Tämä koskee siis palloa ja alkuasentoa, eli lammikossa ei tarvitse myöskään seistä. Myöskin lähes aina omaan alastulojälkeen uponneen pallon saa nostaa, puhdistaa ja dropata.
Jos griinillä taas on märkä kohta puttilinjalla, voi pelaaja kutsua paikalle lanaajan. Lammikoiden läpi ei siis tarvitse puttailla. Itse jouduin huitelemaan henkilökuntaa paikalle Ruotsissa juuri ennen pelin keskeyttämistä huomatessani, että kymmenmetrisessä putissani litisi ja lotisi kun luin linjoja ja tutkin griiniä.
Toinen syy pelin keskeyttämiseksi on tietenkin ukkonen. Kun sähköä on ilmassa ja ukkonen lähettyvillä, ei kisaorganisaatio ota turhia riskejä, vaan peli vihelletään poikki melko herkästi.
Toisille tauko on saattanut taas tuoda hukassa olleen tatsin takaisin.
No, mitä tapahtuu, kun pelaajat on tyhjennetty kentältä? Yleensä alkuun on aina epämääräistä palloilua ja epätietoisuutta. Sitten ilmoitetaan joku kellonaika, jolloin klubilla pidetään info. Useimmiten infossa taas kerrotaan uusi kellonaika, jolloin annetaan lisätietoa pelin jatkumisesta. Ohjelmassa siis odottelua, kevyttä ruokailua, välineiden kuivattelua ja kärsivällisenä pysymistä.
Pelaajat pelaavat korttia tai pelejä älypuhelimilta ja päivittelevät tilannetta sosiaaliseen mediaan sormet syyhyten. Ruotsissa me juoruilimme pelaajien kesken muun muassa LET:in taloudellisesta tilanteesta.
Säästä ja kentän kunnosta riippuen vaihtoehtoina voi olla pelin jatkaminen, jolloin annetaan usein hieman aikaa lämmittelyyn ja kentälle siirtymiseen. Totta kai pelin jatkaminen lähes kylmiltään tuo aina omat haasteensa. Pelivire on kaivettava taas jostain ja kroppa heräteltävä uudestaan. Toisille tauko on saattanut taas tuoda hukassa olleen tatsin takaisin.
Myös pelin keskeytys ja sen jatkaminen aikaisin aamulla ennen seuraavan kierroksen alkua tai kilpailun viimeisen päivän kyseessä ollessa ja aikataulujen puskiessa päälle, viimeisen kierroksen mitätöinti ja tynkä kisa ovat mahdollisia. Näin toimittiin Vierumäellä, joka oli varmasti tarkkaan harkittu ja oikea päätös, kun illan sääennustekaan ei luvannut parantuvia olosuhteita. Pelaajat kerkesivät tyytyväisinä (ja osa vähemmän tyytyväisinä) paluulennoilleen, ja ei muuta kuin valmistautumaan seuraavan viikon kilpailuun ja katsomaan, mitä haasteita luonto taas tarjoaa.
