Wilson Golf perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1914. Sen jälkeen mailamerkin mailoilla on voitettu yhteensä 62 majoria. Perinteet ovat pitkät ja niitä kunnioittaakseen Wilsonin herätti henkiin vuonna 1956 lanseeratun Dynapower-brändin.
Golfin parissa pidempään puuhailleille Dynapower on tuttu käsite. Dynapower-raudat mullistivat lähes 70 vuotta sitten golfvälinemarkkinoita. Nyt samaa vau-efektiä haetaan hyödyntämällä uusinta teknologiaa.
Uuteen Dynapower-perheeseen Wilson toi draiverit, väyläpuut, hybridit ja raudat. Draivereista tuli kerralla kaksi mallia, Carbon ja Titanium. Kaikkia uusia mailoja on saatavilla miehille ja naisille. DYNAPWR Carbon -draiveri on suunniteltu lähtökohtaisesti edistyneemmille pelaajille. Säädettävän draiverin kantavana ideana on lähettää pallo matkaan matalalla spinnillä ja menevässä kaaressa. Edistyneempien pelaajien tiedetään haluavan draiveriltaan työstettävyyttä, joten Carbonissa siitä ei ole tingitty.
Viime vuosina ennen kaikkea huippudraivereiden hinnat ovat kohonneet herkästi jo 600 euron yläpuolelle. Wilsonin uusi ajuri poikkeaa tästä edukseen, sillä Carbonin suositushinta on 479 euroa. Jälleenmyyjillä Carbon, kuten muutkin Dynapower -sarjan mailat ovat maaliskuun ensimmäisestä päivästä lähtien.
Dynapwr Titanium on uutuusdraivereista anteeksiantavampi. Hinta poikkeaa edukseen, sillä maila lähtee bägiin alle neljän sadan.
DYNAPWR Titanium -draiveri on “veljeään” anteeksiantavampi. Korkean MOI-arvon ansiosta hieman huonommatkin osumat pakenevat lavasta mukavasti. Draiverin teknologia helpottaa pelaajaa saamaan pallon korkeaan kaareen alhaisemmallakin mailanpään nopeudella. Tämä on ylipäätään draivereissa ominaisuus, jota kannattaa arvostaa. Lavassa on hento draw-painotus, joka auttaa pitämään useimpia pelaajia kiusaavan slaissin paremmin kurissa.Carbonin tavoin myös Titaniumissa on säätömahdollisuudet. Hinta on tämän tason draiveriksi varsin houkutteleva, 399 euroa.
Pikastestissä viime syksynä molemmat draiverit toimivat jo lyhyen testaamisen jälkeen allekirjoittaneen käsissä vähintäänkin kelvollisesti. Samasta puusta niitä ei ole veistetty. Kuten luvataan, on Carbon selkeästi työstettävämpi, mutta vaatii myös parempaa osumaa. Hyvät lyönnit kantavat sillä pidemmälle kuin Titaniumilla, mutta keskimäärin Titaniumilla pallo on paremmin pelissä ja mittakin on hyvä, ellei erinomainen.
Se, kumpaan valinta loppujen lopuksi osuisi vaatisi pidempää testaamista, mutta kummatkin mailat vakuuttivat ensi istumalta.
Rautamailojen ulkoasu on klassinen ja vähäeleisen tyylikäs.
Uusien väyläpuiden, hybridien ja rautojen yhteisenä nimittäjänä voi pitää korkeaa MOI-arvoa. Yksinkertaistettuna MOI-arvo tarkoittaa anteeksiantavuutta ja vakautta. Keskiössä on ollut lyömisen helppous ja se, että pallo on helppoa lähettää korkeaan lentokaareen, jolloin lyöntiin myös tulee hyvin mittaa.
Vaikka mailat ovatkin helpommasta päästä, on ulkonäkö saatu säilytettyä maltillisen perinteikkäänä. Lavan ylälinja on pidetty ohuena eikä lavan offset pomppaa alkuasennossa silmille. Kokonaisuus on hyvin perinteisen näköinen ja miellyttää silmää. Olennaisinta on kuitenkin lavan suorituskyky, eli käytännössä se, ettei maila rokota liikaa lavan keskikohdan ulkopuolelle suuntautuvista osumista.
Koko Dynapower -perheen suorituskyky on kohdillaan, eikä ulkonäköäkään voi moittia. Näihin yhdistettynä kentien kovin kilpailuvaltti on kuitenkin hinta. Esimerkiksi kuuden mailan rautasetin suositushinta on 750 euroa. Väyläpuut maksavat 249 euroa ja hybridit 219. Ihan kuin vanhaan hyvään aikaan.