Blade-malliset mailat mielletään syystäkin vain huippupelaajien työkaluiksi. Niiden ulkonäkö, kauneus ja sirous saavat usein myös hyvän harrastajan tai kilpapelaajan huokailemaan blade-mallisten mailojen perään. Lähtökohta tämän testin tekemiselle oli se, että 15-vuotias kilpapelaaja Tommi Nykänen halusi selvittää, sopivatko hänelle paremmin bladet vai kehäpainotteiset. Nykäsellä on käytössään Hoganin Apex-malliset bladet. Otimme lyönti- ja fiilistestiin mukaan myös Golfpisteen Juha Tuukkasen sekä Golf Balancessa välineitä myyvän amatöörihuipun Henri Pyykölän. Testin teknisenä johtajana ja asiantuntijana toimi Ari Koutuaniemi Golf Balancesta. Testit suoritettiin Paloheinän rangella yhteistyössä välineitä myyvän Golf Balancen kanssa. Mittauksissa käytettiin FligthScope lyöntianalysaattoria, joka mittaa doppler-tutkan avulla hyvin yksityiskohtaisesti sekä mailan että pallon liikkeet. Kaikki data tallentuu tietokoneelle. ”Testaaminen antaa sekä pelaajalle että kauppiaalle pohjan, jonka kautta ratkaisua haetaan. Päätöksen mailavalinnasta tekee kuitenkin aina lopulta pelaaja”, Koutuaniemi kertaa marssijärjestyksen. Kolmelta merkittävältä valmistajalta otettiin yksi kehäpainotteinen ja yksi blade-tyyppinen mailasetti. Testilyönnit suoritettiin kahdeksikolla ja nelosella. Jokainen pelaaja löi lämmittelyn jälkeen kullakin mailalla kuusi testilyöntiä, joiden yksityiskohtaiset tiedot tallennettiin myöhempää analysointia varten. FlightScopen muistiin tallentuivat myös tiedot jokaisen lyönnin osumatarkkuudesta, golfpallon sivu- ja vaakakierteistä, mailanpään nopeudesta sekä kaikista muista pallon lentorataan vaikuttavista osa-alueista. Palloina käytimme uusia Wilsonin rangepalloja.
TaylorMaden testimailat
Mizunon testimailat
Testimailat
Mailamerkeistä mukaan otettiin Toureilla eniten käytetyt merkit, Mizuno, Taylormade ja Titleist.
Mizunolta saimme mukaan MP-63 -bladet sekä uuden kehäpainotteisen JPX800 Pro -setin. Molemmissa mailoissa oli Mizunon ovaalinmuotoinen grippi, josta toiset pitivät ja toiset eivät. Pienilapainen MP-63 noudattaa Mizunon perinteitä ja sen offset on hyvin pieni. JPX800 Pron lapa on selvästi muita testin kehäpainotteisia kookkaampi, mutta tämäkin maila on silti kilpapelaajalle suunniteltu. Kummassakin setissä varsi on aavistuksen kilpailijoitaan lyhyempi.
TaylorMadelta mailoista bladea edustaa MB ja kehäpainotteista MC. Näissä Swingweightiä säädetään lavan taakse ruuvattavalla painolevyllä. Muissa mailoissa asia hoidetaan lisäämällä painoa varren liittymäkohtaan. Taylormadessa paino ei siis siirry lavan kantaa kohti ja parantaa näin valmistajan mukaan lyöntituntumaa. Molempien mailojen lavat ovat muotoilultaan samankaltaisia, joskin MC on lavaltaan aavistuksen suurempikokoinen.
Titleistin mailat olivat MB ja AP2. Mallistossa näiden välissä on myös kilpapelaajalle tarkoitettu CB-sarja. MB on kaunis ja aivan klassisesti muotoiltu blade-maila. Siinä ei ole käytetty mitään ylimääräisiä muotoilukikkoja, minkä takia se juuri kiinnostaa monia huippupelaajia. AP2:n lapa taas on tehty useammasta eri metalliseoksesta ja taakse alareunaan on sijoitettu vielä painavammasta wolframista valettu insertti, joka siirtää merkittävän osan painosta blade-tyyppisesti mailan alle.
Kaikkien mailojen lavat ovat taotut ja kaikissa mailoissa vartena oli True Temperin Dynamic Gold S300.
Kaikki testilyönnit suoritettiin Paloheinän rangella samalta lyöntimatolta. Ne mitattiin ja tallennettiin Golf Balancen Flight Scope -lyöntianalysaattorilla.
Testin tulokset:
Ari Koutuaniemi kiteytti testin tulokset seuraavasti
”Bladella pallon lentorata on matalampi. Blade on vaikeampi varsinkin pidemmillä raudoilla. Lyhyemmillä raudoilla erot hyvin vähäisiä. Henkalla lyhyellä mailalla blade tuotti hyvin samanlaista kaarta joka kerta, kun taas kehäpainoisella hieman heittoja. Pallot päätyivät kuitenkin samanlaiseen sektoriin.”
”Yleisesti voidaan sanoa, että blade-mailojen hajonta oli hieman suurempi ja myös sivussa kohteesta. Jos minun pitäisi suositella ryhmänä mailoja näille kolmelle, ne olisivat compo-settejä tai kehäpainoisia.
”Parhaiten palloa testissä lyönyt Henkka hyötyisi kehäpainoisista pitkistä raudoista. Lyhyillä raudoilla hän pystyi lyömään hyvin toistettavia kaaria bladeilla. Blade on kehäpainoiseen verrattuna erittäin kilpailukykyinen silloin, kun palloon osutaan hyvin puhtaasti. Mutta silloin pitää osua jatkuvasti ”sweetspotiin”.
”Kun osuma oli kannassa tai paksu niin eroa bladen ja kehäpainoisen välillä ei juuri ole. Osuman ollessa kärjessä blade rankaisee lyöjää varsin rankasti. Suuria eroja merkkien välillä ei kuitenkaan ollut, eikä yksikään maila noussut selkeästi muita paremmaksi.”
Tommi Nykänen sai testistä paljon mietittävää. Hän oli ajatellut vaihtavansa nykyiset Hoganinsa toisenmerkkiseen bladeen.
”Testi oli todella hyödyllinen, sain paljon dataa ja mietittävää. Uskon, että testaan lisää vielä syksyllä ja teen hankintapäätöksen vasta myöhemmin talven aikana.”
Juha Tuukkasen omat mailat ovat Titleistin MB:t.
”Odotetustikin lyöminen toi sellaista tietoa, että kehäpainotteiset saattaisivat olla minulle paremmat. Asiassa on monta puolta, ulkonäkö ja onnistumisen fiilis bladella ovat minulle niin tärkeitä asioita, että en tämän pohjalta lähde kuitenkaan vaihtamaan työkalujani.”
Mikä on blade?
Blade-rautamailalla tarkoitetaan yleisesti ottaen lapaa, jossa on tasainen tausta ja paino on jaettu tasaisesti koko lavan alueelle. Tämän takia painoa on osumakohdan takana. Yleensä ne on valmistettu takomalla ja pehmeämmästä teräksestä.
Kehäpainotteisissa, nimensä mukaisesti, paino on jaettu enemmän lavan reunoille, kauemmaksi ja alemmaksi osumapinnasta. Blade- raudassa on myös ohuempi lavanyläreuna kuin kehäpainotteisessa.
Tämä kaikki tekee kehäpainotteisesta anteeksiantavamman sekä helpottaa pallon saamista korkeammalle lentokaarelle. Kehäpainotetussa lavan ohuempi lyöntipinta aiheuttaa vähemmän kierrettä sekä antaa pallolle paremman lähtönopeuden kun osuma ei ole ollut keskella lapaa.
Blade-lapa taas toimii päinvastoin ja tekee siis bladesta hieman vaikeamman.
Blade-lavalla on taas yleisen käsityksen mukaan helpompi ”muokata” pallon lentokaarta.
Tämäkin on käytännössä jo myytti, pelaavien ammattilaisten valikoimista löytyy yhä enemmän kehäpainotteisia mailoja, joilla he pystyvät lyömään erilaisia lyöntejä. Nykyään tehdään tuntumaltaan ja ulkonäöltään lähes samanlaisia mailoja kuin perinteiset bladet.
Perinteisiä bladeja on helppo taivuttaa lie- ja loft-kulmia säädettäessä. Myös tuntuma lyödessä on pehmeä. Nämä johtuvat pehmeämmästä teräksestä. Blade antaa myös toistettavamman lentokaaren ja toimii tasaisemmin kuin muut mailat. Tämä vaatii kuitenkin aina hyvää osumaa.
Kenelle blade sitten sopii?
Osuman on oltava puhdas ja sen pitäisi toistua jokaisessa lyönnissä. Siksi bladet soveltuvat paremmalle lyöjälle, joka haluaa tuntea ja saada tarkkaa tuntumaa osumista.
Blade on monen mielestä myös paremman näköinen kuin kehäpainoitettu. Tämä lienee tärkeimpiä syitä kun mailoja valitaan. Vaikka se ei muuten olisikaan paras vaihtoehto, on visuaalisuus tärkeä. Bladen rinnalle löytyy hyviä vaihtoehtoja. Moni ammattilainenkin on tämän huomannut. Voitto ja hyvät sijoitukset ovat usein kiinni vain muutamista lyönneistä. Ratkaisevaa on usein, että epäonnistuneista suorituksista maila ei rankaise kohtuuttomasti.
Mailoja sovitettaessa pitää aina ottaa huomioon pelaajan omat toiveet. Testaajan näkemykset on hyvä kertoa ja pelaajalle on oltava rehellinen. Lopullisen valinnan tekee aina pelaaja itse.
Golf Balancessa perinteisten bladien osuus myydyistä mailoista lienee noin 5 prosentin luokkaa. Vaihtoehto blaideille voikin hyvin olla ns. combo-setti, jossa pidemmät mailat korvataan kehäpainotteisilla.
Lyhyemmillä mailoilla bladella voi kuitenkin osua palloon jopa puhtaammin kuin kehäpainotteisella. Erot näkyvätkin pitkissä raudoissa joilla lyötäessä blade on pääsääntöisesti huomattavasti kehäpainotteista vaikeampi.
Tämä tekijä onkin syy, jonka johdosta yhä useampi huippupelaaja valitsee kehäpainotteiset mailat.
Henri Pyykölä, asiantuntija Ari Koutuaniemi, Tommi Nykänen ja Juha Tuukkanen
Teksti TEEMU TYRY ja JUHA NYKÄNEN Kuvat: Pasi Kokko Testiryhmä: Ari Koutuaniemi, Henri Pyykölä, Tommi Nykänen, Juha Tuukkanen ja Teemu Tyry
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan 6/2011 Golf Digestissä.
Niitos Teemu&Co tästä erinomaisesta artikkelista! Itse pelasin 10 vuotta bladeilla, mutta vaihdoin kuluneella kaudella Mizunon JPX800 Pro -settiin. En ole katunut päivääkään. Lavan kokoon tottui erittäin nopeasti. Valinta kuitenkin aina yksilöllistä ja rautojen 7-PW voisin edelleen kuvitella pelaavani bladeillla. Rauta 6:sta ylöspäin ero on valtava.
Itselläni on jokaiselle viikonpäivälle oma rautasettinsä. Se johtuun siitä, että säästelin alkuperäisiä Mizunon Faldoja ja hankin huonon halvan setin. Sittemmin olen hankkinut Titleistin, La Jollan, Yonexin, Lynxin, Gallawayn ja muiden merkkein settejä, bladeja ja kehäpainotteisia. Kaikkein helpoimmat mailat joilla olen koskaan pelannut ovat kuitenkin Gallawayn vanhat ”haukansilmät”, joissa on iso lapa, kehäpainotus sekä wonframpainot pohjissa. Rauta nelonen on yhtä helppo väylältä kuin monen muun sarjan seiska. Näitä mailoja ei kylläkään enää ole näkynyt edes käytettyinä myynnissä. Alkuperäinen hinta oli markka-aikaan grafiittivarsilla 1990-luvun lopulla 12 000 markan luokkaa. Nämä mailat vaativat kuitenkin hyvän osuman ja kunnon pallon.