26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Analysaattorin avulla oikeat mailat

Pirjo Nuotio on kokenut ja rutinoitunut pelaaja.

Pirjo

Uutisankkuri Pirjo Nuotio osti suurimman osan nykyisistä mailoistaan 1999. Titleistin LeFemme- rautojen jatkona ovat Wilsonin 26-asteinen hybridi, Mizunon puu-9 ja KZG:n draiveri.

Pirjon mielestä hänen kenttäpelinsä suurin ongelma on yltää pidemmillä par-nelosilla viheriölle kahdella lyönnillä. Draivin jälkeen puu-9 ja hybridi lentävät suunnilleen saman matkan sillä erolla, että puuysin lentorata on selvästi korkeampi. Useimmiten puuttuva mitta on 15 metrin luokkaa. Pirjo on pohtinut, voisivatko uudet mailat tuoda lisäpituutta ilman, että tarkkuus kärsisi?

Lähdimme Gumbölen rangelle ottamaan asiasta selvää. Käytössä oli Golf Balancen FlightScope -analysaattori ja nippu Pirjon bägistä tuttujen valmistajien uutuusmailoja. Titleist tilalle tuli TaylorMade, koska Titleist ei tällä hetkellä valmista naisten mailoja. Testipallona oli Wilsonin DX2 Soft Lady. Asiantuntevaa apua antoivat PGA Pro Ari Koutuaniemi ja Golf Balancen Tommi Mäkinen.

Pirjo osoittautui oivaksi testihenkilöksi, koska lyöntien toistuvuus oli erinomaista, luotettavat keskiarvot analysointia varten syntyivät nopealla tahdilla. Tulokset vääristyvät helposti, jos pelaaja joutuu lyömään kymmeniä kertoja samalla mailalla. Väsymys näkyy heti monitorilla.

Testaus aloitettiin rautaseiskalla. Pirjon totesi TaylorMaden, Wilsonin ja Mizunon uutuuksista, että ne tuntuivat alapainoisemmilta ja tämä onkin totta. Varret ovat keventyneet ja osa säästyneestä painosta on siirretty lapaan. Vaikka lyöntien pituuserot Pirjon oman ja testimailojen suhteen jäivät merkityksettömiksi, niin uudet mailat nostivat palloa korkeammalle, lyönnit tulivat jyrkemmin alas ja pysähtyivät nopeammin.

Pirjon suosikki oli Wilsonin Di9 UST V2- varrella. Keskipituus kasvoi vain metrin, mutta spinniä tuli selvästi enemmän ja alastulokulma jyrkempi, joten Wilson osoittautui tarkemmaksi. Oman mailan hajonta oli 10 metriä ja Wilsonin vastaava luku seitsemän metriä.

Analysaattori

Puuttuvat 15 metriä

Seuraavaksi kävimme läpi pitkät kenttälyönnit. Silmämääräisestikin näytti siltä, että puuttuvat 15 metriä olisi hankittavissa helposti mailasarjan koostumusta muuttamalla. Pirjolla oli 12-asteisen draiverin jatkona vain 26-asteinen hybridi.

Aluksi verrattiin nykyistä hybridiä Taylor Maden 21-asteiseen Burner-sarjan uutuuteen. Nostokulman viiden asteen erosta huolimatta lyönnit TaylorMadella olivat yhtä korkeita. Teho kuitenkin lisääntyy, kun osuma tulee enemmän kohtisuoraan. Keskiarvona uutuusmailalla pallo lensi ilmassa kahdeksan metriä ja rullien kanssa yhdeksän metriä nykyistä hybridiä pidemmälle, vaikka mailat olivat samanmittaisia. Uuden mailan lavan alhaisempi painopiste ja pienempi nostokulma olivat suurimmat vaikuttavat tekijät.

Toivotusta 15 metristä jäi kuitenkin vielä puuttumaan kuusi metriä. Ratkaisua haettiin pidempivartisesta TaylorMaden R9 Ti -puuviitosesta. Titaniumista tehdyn lavan edullinen painojakauma yhdessä pidemmän varren antaman vauhdin kanssa tuottikin maksimissaan 19 lisämetriä nykyisen hybridin parhaaseen osumaan verrattuna. Hajontakin pysyi kahdeksan metrin sisällä, joten pidempi varsi ei aiheuttanut lisäongelmia.

Vanha draiveri toimi

Vaikka tehtävä olikin tavallaan suoritettu, niin halusimme vielä katsoa, löytyisikö draivereistä eroja. Pirjon nykyinenkin draiveri on mittatyönä tehty luottomaila KZG-lavalla,12-asteen kulmalla ja 68 gramman varrella. Vaikka lapa on keskikokoinen, niin uusimmat ”mopontankit” saivat Pirjon hämmästymään. Suuresta koostaan huolimatta ne tuntuivat kevyiltä.

Wilsonin ja Mizunon vastaavat 12-asteiset draiverit tuottivat selvästi enemmän alakierrettä kuin nykyinen eikä lyöntipituuksien keskiarvoissa syntynyt mainittavaa eroa. Alakierre saatiin kuriin TaylorMaden R9 -draiverin 10,5 asteen versiolla. Paras lyönti lensi kuusi metriä pidemmälle kuin pisin omalla mailalla lyöty, mutta keskiarvossa ei näkynyt mainittavaa eroa.

Tässä vaiheessa oli lyöty harjoituksineen pitkälti yli 100 palloa, joten testaamista oli turha jatkaa. Päädyimme suosittamaan TaylorMaden Burner Superfast -mailaa mukaan seuraavan päivän pelikierrokselle. Uusilla mailoilla tuli selkeitä eroja sekä raudoilla että pitkissä kenttälyönneissä. Draivien erot olivat pieniä.

Pirjo hyötyi eniten lisäämällä puuviitosen arsenaaliin ja ottamalla huomioon Ari Koutuaniemen svingivinkin. Analysaattorinkin mukaan Pirjon lapa oli lähes aina hieman auki ja lyönneissä oli sivukierrettä oikealle. Tämä vei paljon tehoa osumasta ja parhaat lyönnit olivat niitä, jotka kiersivät hieman vasemmalle tai menivät suoraan. Lapa jäi helposti auki, koska svingin rata kulki hieman ulkoa sisälle.

Tommi

Kannattaako sovitus?

1. Kannattaa, jos svingisi on vakiintunut. Aloittelijan on vaikea saada vertailukelpoista dataa.

2. Et ole tehnyt tätä koskaan ennen ja olet hankkimassa uusia välineitä. Nykyaikaisten analysaattorien avulla harrastajakin saa vaivattomasti tärkeää tietoa omasta svingistään. Aiemmin vain huippuammattilaiset pääsivät käsiksi tähän tietoon.

3. Mailasi ei toimi kunnolla ja haluat tietää, onko vika pelaajassa vai välineessä. Esimerkiksi varren jäykkyys ei ole oikeassa suhteessa mailanpään nopeuteen.

4. Haluat tarkistaa onko mailasarjasi koostumus oikea. Useimmilla pelaajilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka pitkälle pallo kullakin mailalla lentää. Usein 2-3 mailan lyönninpituus on suunnilleen sama, ja toisaalla voi olla kymmenien metrien ero kahden mailan välillä. Isoimmat aukot ovat yleensä pisimmän raudan ja puumailan tai wedgen ja hiekkamailan välissä.

5. Pelaatko optimaalisella pallolla? Analysaattorin avulla voit myös hakea omaan peliisi parhaiten sopivan pallon. Jos svingisi tuottaa paljon alakierrettä, niin silloin on turha pelata paljon kierrettä tuottavalla pallolla ja päinvastoin. Erot pallojen lentoradoissa ovat merkittäviä.

Teksti Janne Altonen / Kuvat Pasi Kokko

Jutut on julkaistu Golf Digestin 6/10-numerossa

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje