Markku ”Näppis” Leinonen on todennäköisesti maamme ahkerimmin pelaava golfari. 90-luvun alusta lähtien vain yhtenä päivänä kierros on jäänyt pelaamatta. Syykin oli pätevä; armeijan kertausharjoitukset. Paltamon kasvatilla on tavoitteenaan pelata kaikki Suomen 18-reikäiset kentät kahdessa kuukaudessa kaudella 2008. Golfpiste ja Golf Digest tukevat hanketta. Lähes kaikkien golfinpelaajien unelma on, että voisi pelata vuodet ympäriinsä omalla kentällä. Näppis Leinosella on lähes privaattikäytössä kaksikin kenttää; luonnonkaunis Paltamo sekä talvisin omille pelloille itse suunnittelemansa lumikenttä. Paltamossa Näppis on noussut kulttihahmon asemaan, maine kiirii puskaradion kautta. Syystäkin, tämä mies täyttää legendan mitat mainiosti; Näppis elää ja hengittää golfin kautta. Takana on 18 vuoden aikana yli 5 000 kierrosta, päälle tulevat vielä omalla talvikentällä pelatut tuhannet kierrokset ja muut pitkät harjoitusrupeamat. 
Paikallinen kuuluisuus Heinäkuussa 2007 Golf Digest lähti tutustumaan hahmoon, jota voidaan perustellusti kutsua Suomen vannoutuneimmaksi golfariksi. Paltamon komealle uudelle klubitalolle saavuttaessa toimitusjohtaja Viivi Sirkeinen tekee nopean ja varman havainnon: ”Näppis on pelaamassa, mailat eivät ole vajassa.” Hän osoittaa kentän ykköstiin viereistä metsänreunaa, jossa tarinan pääosan esittäjä pitää koko kauden mailojaan, ympäri vuorokauden. Siis taivasalla. Niitä ei ole koskaan varastettu, ei myöskään moottoripyörää, jonka avaimet on aina virtalukossa. Kainuussa moni asia on toisin. Tässä vaiheessa useampikin Näppiksen tarinan kuullut vielä epäilee, että häntä vedetään höplästä aprillipäivän hengessä. Muutaman minuutin odottelun jälkeen Näppis saapuu kentältä klubitalolle. Leveästi hymyilevä kainuulaismies, jonka pitkä tukka hapsottaa ympäriinsä, on alkuun hieman varautunut, mutta vauhtiin päästyään puhetta tulee tiuhaan tahtiin. Resuinen olemus on vahvassa kontrastissa perinteisen golfmiljöön kanssa. Näppiksen käytös on kuitenkin toiset huomioivaa eikä puhe kierrä oman navan ympärillä. Ulkonäkö pettää; toisenlaisessa ympäristössä hän menisi täydellisesti laitapuolen kulkijasta. ”Näppis on tällä kentällä kuitenkin se henkilö, jonka kanssa voi keskustella mistä tahansa päivänpolttavasta aiheesta; politiikasta, talouselämästä ja elämänmenosta yleensä. Jostain hänellä on vielä aikaa aamuisin lukea lehdetkin. Hämmästyttävä tapaus kaiken kaikkiaan”, jatkaa Sirkeinen.
Vuorokaudessa 5 tuntia unta, 10 golfia
Näppiksellä on ikää 47 vuotta. Maatilan poika asuu edelleen äitinsä kanssa kotitilallansa, isä on kuollut, kolme sisarta muuttaneet Etelä-Suomeen. Pellot pistettiin pakettiin 80-luvun lopussa. Puhelinasentajan koulutuksen saanut Näppis toimi siihen asti metsurina, lopetti sitten työt, nyt lähes 20 vuotta sitten. 
Väärin, hän ei mennyt kortistoon. Näppis hairahtui golfiin. Paltamon keskustassa olevan hotellin pihalla oli pieni kenttä, jossa paikalliset aloittelivat harrastusta. Eräs kaveri pyysi Näppistä kokeilemaan. ”Rikoin vahingossa hänen mailansa ja jouduin ostamaan uuden. Sain rikkoutuneen itselleni ja siitä se lähti. Ensimmäinen kesä pelattiin sillä kentällä pientä parkolmosrattoo”, Näppis valottaa tutustumistaan lajiin. Paltamon kentän valmistuttua Näppiksen elämä muuttui täysin. 45 tuntia vuorokaudessa nukkuva Näppis on lähes aina ensimmäisenä kentällä, heti auringon noustua. ”Miljoona euroa olen varmasti menettänyt, kun en ole töitä tehnyt, mutta näin on hyvä. Mihin sitä ihminen rahaa tarvittoo”, Näppis pohtii. Elämänfilosofia on etelässä asuvalle hieman kaukainen, mutta Paltamossa Näppiksen osalta toimiva. Asumiskustannuksia ei kotitilalla juuri ole, ruokakulut ovat samoin minimissään. Rahaa ei kulu myöskään viinaan, tupakkaan tai naisiin, ja 17 vuotta vanha moottoripyöräkin on käyttökustannuksiltaan huomattavasti edullisempi kuin auto. Kännykkää Näppiksellä ei koskaan ole ollut. Nettiin hän on tutustunut vain muutamaan otteeseen ystävänsä kanssa moottoripyörien tietoja etsiessään. ”Alkoholia en ole koskaan kokeillut, pisaraakaan. Auto tulloo kalliiksi, moottoripyörä on minulle paljon käytännöllisempi.” Näppis on lähipiirinsä, Paltamon pelaajien, mukaan käsistään erittäin taitava. Hän hoitaa joitain pihoja ja auttaa remontti- sekä rakennushommissa, joita kentän alueella on käynnissä. Vakituisia tuloja ei kuitenkaan ole.
70 000 palloa pellolle
11 kilometrin matka kotoa kentälle taittuu moottoripyörällä, mailat odottavat parkkipaikan vieressä kuusen alla. Kierroksia kertyy päivästä riippuen 13, parhaimmillaan on mennyt 216 reikää ”samoilla unilla” eli nukkumatta välillä. Paltamossa on noin 50 omaa aktiivipelaajaa. Loma-aikaan kentällä on enemmän väkeä, mutta ruuhkaa hyvin harvoin. Tilaa siis on. Talvisin Näppis kunnostaa kotitilansa pelloille par 3 -kentän, johon myös vieraat ovat tervetulleita. Maksua kenttänsä käytöstä hän ei suostu ottamaan. Vieraspelaajia on kauden mittaan ollut lähemmäs 500. Kenttämestari herää usein aamuneljältä laittamaan tuotetta kuntoon. Pakkanen ei ole pelaamisen este, vain hidaste; elohopea on ollut alimmillaan 32 miinusasteessa Näppiksen pelien aikana. ”Se on kuule komia kenttä. Oikeastaan siellä viihdyn jopa paremmin, tulet sitten talvella ehdottomasti pellaamaan.” Näppis on kehittynyt hyväksi pelaajaksi omin avuin, tasoitus on hieman päälle viiden. Pron tunteja hän ei koskaan ole ottanut, ”Ne kun ovat niin kalliita”. Erikoisuutena on chippaaminen pelkästään oikealla kädellä. Vaikka suoritus näyttää huteralta, tuhannet toistot ovat luoneet tavasta hyvin toimivan. ”Lempimaila on ehdottomasti draiveri, sillä lyön myös maasta. Olen minä harjoitellutkin, eräänä talvena löin aittaan rakentamastani lyöntipaikasta pellolle 70 000 palloa, näistä rautakuutosella 50 000. Silti on sama lenkura (fade) silläkin vaan tallella”, Näppis nauraen harmittelee. Periaatteisiin kuuluu myös se, että mies ei käytä sateenvarjoa, sadepukua tai golfhanskaa. Lempinimi Näppis syntyi siitä, että hän pelasi ensimmäiset vuodet näppylähanskoilla. Tavoitteena pelata kaikki Suomen kentät
Näppis kertoo oma-aloitteisesti yhdestä haaveestaan: ”Haluaisin pelata kaikki Suomen kentät yhteen menoon, siinä olisi haastetta ja kokemusta tulisi myös. Mutta olen laskenut että green feet maksaa 5 000 euroa, sellaista rahaa ei ole lompakossa.” Keskustelukumppanin huomautus siitä, että green feet tällaiseen ennätyskokeeseen järjestyisivät varmasti, saa Näppiksen todenteolla innostumaan. ”Uskotko niin? Olen minä tosissani, moottoripyörällä saa mailat kuljetettua mainiosti. Kyllä kahdessa kuukaudessa pitäisi reilut sata kenttää pystyä pellaamaan”, Näppis laskeskelee. Haasteita tällaisen ennätyksen tekemisessä on muitakin, siirtymiset ja logistiikka ensimmäisinä. Ajatushan on täysin järjenvastainen, mutta todella kiehtova. Golf Digest ja Golfpiste lupautuivat kättä päälle sopimuksella välittömästi Näppiksen yhteistyökumppaneiksi projektiin, jota lähdetään toteuttamaan kesällä 2008. Mikäli hanke etenee suunnitellusti, saa golf Näppiksestä melkoisen viestinviejän ja pr-henkilön kotimaisille kentille. Teksti Teemu Tyry, Kuvat Tuomas Kaakinen, Päivi Dufva Juttu julkaistu Golf Digestin numerossa 1/07