Opetus |
20.12.2018

Kuinka Francesco Molinari sai lähes 20 metriä lisää pituutta avauksiinsa – menettämättä tarkkuuttaan

Määrätietoinen yhteistyö svingi- ja fysiikkavalmentajan kanssa muokkasi italialaisesta maailmantähden.

Kun Francesco Molinarilta kysyy, miten hän on saanut tarkkoihin draiveihinsa liki 20 metriä lisää pituutta, vastaus on yksinkertainen: ”Otin jarrun pois päältä.”

Uransa tähän asti kovimmalla kaudellaan Molinari saavutti muun muassa ensimmäisen major-tittelinsä Open Championshipissä ja oli paras PGA Tourin kalenteriin kuuluvassa Quicken Loans National -kilpailussa. Italialainen oli myös Euroopan voittoisan Ryder Cupin takuumiehiä tuotuaan kotijoukkueelle täydet viisi pistettä pelaamissaan otteluissa.

Samalla hän liittyi himoittuun ”300 jaardin kerhoon” tilastoimalla PGA Tourin statistiikassa avaustensa keskimitaksi 301 jaardia eli 275 metriä. Tässä oli vuoden 2015 lukemaan nähden kohennusta 18 metriä.

Vaikka hurja pituuskehitys on jo pelkästään kunnioitettava saavutus, ei Molinarin draivien tarkkuudessakaan ole moittimista. Avaukset päätyivät 64,3 prosentin tarkkuudella väylille, ja hän oli väyläosumatilastossa seitsemänneksi tarkin draivaaja.

Jos pelaaja ei ole erityisen pitkälyöntinen, vaihtoehdot ovat selkeät: on keskityttävä lyhyemmillä ja vaikeammilla kentillä pelattaviin turnauksiin tai sitten on vain löydettävä keinot saada pidempiä avauksia. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole erityisen houkutteleva, pelataanhan majorit ja suurin osa isoista kilpailuista kentillä, joilla vaaditaan pidempiä draiveja. Jälkimmäiseen liittyy kuitenkin riski.

”Sanotaan, että pituuden tavoittelu voi pilata svingin, ja näin on luultavasti myös käynyt joillekin pelaajille. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan ollut huolenaihe, koska hoidimme toteutuksen erittäin hyvin”, sanoo Molinari, jonka Golf Digest tapasi lokakuussa Lontoon lounaispuolella sijaitsevalla kotikentällään, The Wisleyllä.

”Tätä ei tehty sillä tavalla, että menin vain yhtenä päivänä rangelle kertomaan valmentajalleni Denis Pughille, että ’nyt ruvetaan lyömään pidemmälle’. Koko prosessi vei vuosia. Sittemmin huomasin, että mitä kovempaa svingaan, sitä paremmin lyön palloa.”

Francesco Molinari kertoo seuraavassa, minkälaisin toimenpitein hän sai reilusti lisää pituutta avauksiinsa.

Backsvingin vapautus

Molinarilla oli tapana viedä maila taakse kiertämällä ylävartaloa ja vastustamalla samalla alavartalon kiertoa. Nyt hänen lantionsa oikea puoli kiertyy samaan aikaan vartalon kanssa. Näin Molinari pystyy kääntymään rajoittamattomasti ja varastoi enemmän energiaa nopeampaan kohteen suuntaiseen liikerataan. Molinarin svinginopeus on noussut muutamassa vuodessa kuusi mailia (107 mph -> 113 mph) tunnissa.

Oikea jalkani suoristuu nyt huomattavasti enemmän backsvingissä – kun en rajoita liikettä.

”Selkälihakseni tuntuivat aikaisemmin paljon kireämmiltä ja jännittyneiltä. Nyt liikkumiseni on vapaampaa.”

Valmentaja Pughin mukaan päämääränä oli saada Molinari viemään maila taakse niin korkealle ja kauas kuin mahdollista – jopa sen kustannuksella, että vasen kantapää nousee ylös.

”En pyri siihen tietoisesti. Vasen kantapää nousee siksi, että käännyn nyt paljon vapaammin”, Molinari sanoo.

Lisää ruutia ylhäällä

Molinari pystyy tuottamaan enemmän voimaa, kun selkä osoittaa kohteen suuntaan ja tiedostaessaan, että kädet ovat etäämmällä vartalosta. Svingin seuraava vaihe – jota hän edelleen työstää – auttaa kuitenkin saamaan pallon vielä kauemmas.

”Se tunne, että vasen jalka on ikään kuin pompannut ylös aloittaessani downsvingin, tuottaa osumaan valtavasti energiaa. Luulisin, että otamme tämän mainitun liikkeen käyttöön tulevaisuudessa.”

Molinari on viettänyt paljon aikaa fysiikkavalmentajansa Dave Alredin kanssa tullakseen vahvemmaksi ja notkeammaksi. Francescon jaloillaan tuottama voima kertoo omaa kieltään heidän yhteistyöstään, Pugh kertoo.

”Voima ei tule tekniikasta, se tulee fysiikasta”, hän sanoo. Tavoite oli vahvistaa häntä mahdollisimman paljon tuottaaksemme lisää voimaa hänen svingiinsä. Meidän oli kuitenkin varmistettava, ettei Francescon tekniikka estänyt hyödyntämästä kohentunutta fysiikkaa.”

Oikealla puolella lyöminen

Rory McIlroyn ja Cameron Champin kaltaiset pelaajat pystyvät tuottamaan ruoskamaisen liikkeen downsvingissä viemällä lantion räväkästi kohteen suuntaan. Molinari haluaisi tuottaa voimaa samalla tavalla, mutta ei pidä tätä fyysisesti mahdollisena.

”Minun on löydettävä toisenlainen voimaliike.”

Hän tuotti svinginopeutensa aiemmin pitkälti käsillään ja käsivarsillaan, mikä oli suuri syy siihen, että hänen avaustensa keskimitta oli vain noin 255 metriä. Nyt hänen kroppansa on huomattavasti enemmän mukana lyönnissä.

”Oikealla hartiallani oli tapana pysyä takana – varsin lähellä tähtäyksessä ollutta asentoa – svingatessani alas. Nyt yritän tuntea huomattavasti enemmän hartiakiertoa downsvingissä – erityisesti oikealla hartialla. Tunnen, että se ikään kuin puskee alas palloa kohti ja samalla kohteen suuntaan.”

Jarrut pois päältä

Molinari arvelee, että hän käytti entisessä svingissään vain 70–75 prosenttia potentiaalisesta tehostaan.

”Saan nykyisellään huomattavan paljon enemmän puhtia lyöntiini, ja pystyn maksimoimaan sen mitä minusta lähtee.”

Avaintekijä oli saada hänet svingaamaan lujempaa tinkimättä tasapainosta ja keskelle lapaa kohdistuvista osumista, Pugh kertoo.

”Tällaisen prosessin seurauksena voi menettää jonkin verran tarkkuutta, mutta etkö olisi mieluummin pari metriä semiraffin puolella kuin 20 metriä taaempana väylällä?” hän kysyy.

Päämääränä oli paitsi tehdä Molinarista fyysisesti vahvempi, myös saada hänet tekemään laajempi backsving ja tuottamaan käsien sijasta enemmän nopeutta vartalollaan.

”Jarrujen käyttö kilparadalla on järkevää ja turvallista. Me sen sijaan halusimme selvittää, mitä tapahtuu, jos lopetamme jarruttelun. Nyt se on tiedossa”, valmentaja Pugh muotoilee.

Teksti: Ron Kaspriske/ GolfDigest
Kuvat: Levon Biss

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.