Naispelaajien kesällä golfkentällä kokema kiire näkyy myös paikoin heidän talviharjoittelussaan.
Kops. Kops. Kops. Kops. Tahti on päätähuimaava. Kops. Ehtiiköhän tuossa välissä edes miettiä mit… Kops.
”Keskeyttäkäähän hetkeksi”, pyydän. ”Lyökää hieman rauhallisemmalla tahdilla. Nyt pallot lähtevät kuin liukuhihnalta.”
”No, ei kentälläkään ehdi jäädä katsomaan pallon perään, kun pitää jo mennä”, eräs nainen vastaa minulle.
”Joo, ei siellä ehdi jäädä ihailemaan lyöntejä”, viereisellä paikalla samalla tahdilla palloja tykittävä rouva komppaa.
Tämä tilanne jää pyörimään mieleeni. Onko todella niin, että osalle naispelaajista, jotka pelaavat punaisilta tiiltä, golfista on tullut niin nopeatempoinen peli, että heidän talviharjoittelunsakin kärsii sen takia, kun heidän kesäisillä golfkierroksillaan tuntema jatkuva kiireentuntu kolkuttaa takaraivossa myös talvella?
Asia ei ole mustavalkoinen. Tässä ei olla nostamassa tikunnokkaan kaikkia miehiä, eivätkä kaikki naiset koe samoin. Mutta asiassa on varmasti joku perä, joten otan asian puheeksi seuraavissa naisten harjoituksissa.
Kiire tuntuu. Se on selvä.
Punainen rec-valo syttyy, ja annan naisille puheenvuoron. Heitä on toistakymmentä, ja iPhonen nauhurille tallentuu painokkaita puheenvuoroja – asiasta ja asian vierestä.
”Kiire tuntuu. Se on selvä. Ja mikä on ärsyttävää, niin punaisilta pelaavan pelaajan lyöntejä ei välttämättä katsota, ja taaemmilta tiipaikoilta lyöneet pelaajat lähtevät saman tien kävelemään edeltä, kun olen osunut palloon. Olemme kyllä lähteneet pelaamaan samalla lähtöajalla, mutta pelaan silti yksin ryhmässä”, toteaa ensimmäinen.
”Ehkä kyse on kunnioituksen puutteesta ja varmasti myös ajattelemattomuudesta”, toinen ääni sanoo.
Niin. Tuskinpa tässä on tahallisuudesta kyse. Tai ainakin niin olisi syytä toivoa. Mutta jos tällaisia kokemuksia osuu näinkin pieneen haastattelujoukkoon useampia, niitä on varmasti laajemmassa joukossa paljon enemmän.
Seuraavaksi nauhalla ääneen pääsee pari vuotta golfia pelannut nainen.
”Näin vähemmän pelanneena teen todennäköisesti sen kiireen tunteen itse, kun mietin olevani tukkeena siellä. Mutta eivät pelikaverit ainakaan helpota sitä. Ja siinä tulee vähän sellainen ’anteeksi, että olen olemassa’ -tunne, jos ryhmässä on selvästi parempia pelaajia”.
Tämäkin saa minut pohtimaan asiaa. Pelinopeus on yksi tärkeimmistä asioista, mitä korostamme alkeiskursseilla. Mutta se ei saisi jäädä kolkuttamaan takaraivoon niin kovaa, että se tekee kenenkään harrastuksesta hosumista.
Ja oravanpyörä on valmis.
Ihmiset kokevat kiireen totta kai eri tavoilla, mutta jos kiire kolkuttaa alitajunnan syövereissä ennen jokaista lyönti, mahdollisuudet lyönnin onnistumiselle eivät ole parhaalla mahdollisella tasolla. Ja oravanpyörä on valmis.
Kelataanpa nauhaa eteenpäin. Keskustelu on lähdössä hetkeksi täysin väärille urille, kun rouvat innostuvat arvostelemaan puolisoidensa pelitapoja ja muuta käyttäytymistä golfkentällä, mutta tähän tunteeseen monet punaisilta pelaavat pelaajat osaavat samastua:
”Kun lyö avauslyönnin viimeisenä, pitää lähteä hirveällä kiireellä omalle pallolle, kun se on lyhimmällä, ja joudut lyömään jatkolyönninkin ensimmäisenä. Siinä tulee kiireen tunne.”
Tämä on varmasti haaste, se on selvä. Mutta jos tulevalla kaudella peliryhmät ottaisivat yhteiseksi tavoitteekseen sen, että jokaisella ryhmän pelaajalla olisi miellyttävä kierros, ilman, että kenenkään tarvitsee kokea ylimääräistä painetta pelinopeudesta tai mistään muustakaan. Yleinen ripeys on hyvä pitää kunniassa, mutta kiire on ikävä tunne.
Annetaan kaikkien pelaajien nauttia loppuasennoistaan.
Kirjoittaja työskentelee golfopettajana Aulanko Golfissa.
Lue seuraavaksi: Nämä uudenvuodenlupaukset on helppo pitää – pidäthän sinäkin niistä kiinni?
”Kun lyö avauslyönnin viimeisenä, pitää lähteä hirveällä kiireellä omalle pallolle….”
No ei sitä aina tarvitse lyödä viimeisenä! Varsinkin jos tosiaankin on niin lyhytlyöntinen, niin voi lyödä sillä aikaa, kun pitkälyöntiset odottaa, että väylä on vapaa tai jos punainen tii on lyhyemmällä kävelymatkalla jne.
Ja vaikka kaikki pelaisi samalta tiipaikalta, niin kyllä sitä lähdetään kävelemään ihan samalla tavalla heti, kun viimeinen on lyönyt – siihen jäädä enää keräilemään kamoja…
Onhan se tietysti ikävää jos golfkentällä joutuu pelaamaan golfia, eikä saa keskittyä juoruamiseen, somen päivittelyyn ja turhanpäiväseen haahuiluun.
Asia mikä tahansa, niin onhan se tietysti helpompaa etsiä muista ongelmia kuin itsestä ratkaisuja.
Kyllä tämän ilmiön tunnistaa vaimon kanssa pelatessa. Usein sanoo että kauhea kiireen tuntu. Varsinkin jos ryhmässä on jotain setämiehiä, niin ei ne paljon noteeraa punaisesta pelaajia tai sen puoleen edes katso pallon perään. Usein tälläisissä tilanteissa siirryn pelaamaan etunmaiseen boksiin ja avaan itse viimeisenä griinille tai lähelle niin saadaan se kiireen fiilis pois.
Just. Tuolla tavalla varmaan vaimo illalla arvostaa, mutta eivät ryhmässä olevat ”setämiehet”.
”Kiireen tuntu” yllättää kyllä kokeneenkin naisgolfarin. Jos satut ryhmään, jossa muut pelaa keltaisilta, on iso todennäköisyys sille, että ”pelaat yksin” sen kierroksen. Keltaisella tiillä aloitettu juttu jatkuu, pieni hetken viivästys punaisen kohdalla ja taas kolmikko jatkaa keskenään jättäen sen yhden naisen yksin kiirehtimään joukkion perään. Kyse ei ole pelinopeudesta vaan käytöstavoista. Olen huomannut, että mitä nuorempia miespuoliset pelaajat ovat, sitä paremmin ja kohteliaammin huomioivat yksin pelaamaan lähteneen naisen ryhmässään.
Eli vaikka nainen olisi kuinka hyvä tai kuinka huono – muistettaisiinko kuitenkin ne käytöstavat. Neljäkin tuntia on aika pitkä aika kokea ulkopuolisuuden tunnetta ryhmässä, joka selkeästi ei olisi halunnut sua mukaansa tai sitten ovat vain ajattelemattomia ilman käytöstapoja.
Miksi vastuu on aina muilla? Jos haluaa flaitista seuraa ja kuulua siihen, niin ei muuta kuin juttelemaan sille kolmikolle. Ihan turha puhkua yksin ja odottaa, että porukka tulee sen yksinäisen luo, jos yksinäinen ei viitsi itse tulla vastaan.
Ratkaisu ongelmiin löytyy monesti peilistä jos haluaa ja uskaltaa katsoa sinne.
You missed the point. Tuo seuraan hakeutuminen tarkoittaa juuri sitä, että lähdet juoksemaan sen mieskolmikon perään tiiboxista, kun ne harppoo pidemmillä jaloillaan menemään seuraavat 200 m…
Kyllä noi hosujat on paljon pahempi ongelma, kuin hidas pelaaminen. Avauslyönti ei ehdi edes maahan, kun kaverit tunkee boxiin ja yrittää kauttarantain vinkata, että nopeammin. Toivottavasti saadaan nuo ylinopeat pelaajat kuriin.
Omat kokemukset taas sellaisia että kun ryhmässä on kolme naista ja minä niin naiset juttelee resepteistä ja kukaan ei katso mihin minun pallo päätyy. Ihmettelevät vain että lähtipä se kovaa…
Ja tuo on vastaavasti huonoa käytöstä niiltä naisilta. Perushomma unohtunut, jos pelikavereiden palloja ei seurata.
Enemmän mulla on ongelma, jos pelaa kolmen ladyn kanssa nii ne käyttää aikansa kyselläkseen niitä reseptejä multa
Tuttua juttua varsinkin oman puolison kanssa pelatessa. Tarkoituksellisesti en halua kenellekään kiirettä aiheuttaa. Olen vain oppinut menemään omalle pallolle ripeästi valmistautumaan jos siitä ei aiheudu ongelmaa toisten lyöntilinjalle. Itse en pidä pelityylistä jossa lähdön kaikki pelaajat menevät ryhmänä pallolta toiselle. Myös ripeähkö kävely kentällä tuntuu aiheuttavan muille kiireen tunnetta.
Allekirjoitan tämän ongelman. Itse peräänkuulutan reipasta pelaamista ja olen sitä mieltä, että kierros ei saisi kestää paljonkaan yli 4 tuntia edes ruuhka-aikaan.
Tosiasia on, että yksinäinen punaisilta pelaaja valitettavasti monesti unohdetaan. Ensin olen katsomassa keltaisilta kolme avausta, riennän sitten omalle tiilleni, kun toiset jo valmistautuvat lähtöön tai pahimmassa tapauksessa lähtevät jo kävelemään. Kukaan ei olekaan katsomassa, mihin minun palloni menee. Lyöntini ovat sen verran pitkiä, että voivat hävitä jopa minulta.
Kaikki me maksamme pelaamisestamme samaa hintaa. Oikeudetkin pitäisi olla samat.
Yhdyn ylempään kommentiin, että pahimpia hätähousuja ovat vanhemmat miespelaajat, jotka ylenkatsovat naisten peliä. Niille on vaan parempi pistää luu kurkkuun pelaamalla itse paremmin kuin he
Minua säälittää alittelevat naiset, joilla on olo, että jäävät kaikkien jalkoihin. Kaikki olemme joskus olleet aloittelijoita ja on vain hienoa, että laji saa lisää harrastajia.
Kolme miestä ja yksi nainen tai kolme naista ja yksi mies on harvoin hyvä ratkaisu. Golf ei ole pelkkää pallon lyömistä, siihen kuuluu myös pelin sosiaalinen rento puoli.”Yksin” pelaava jää helposti ulkopuoliseksi.
Onneksi harjoituskieroksilla on mahdollista valita sopiva ryhmä. Ryhmästä voi esittää toiveita myös kilpailuissa.
Jos keskitytään siihen miksi golfkentälle mennään eli pelaamaan golfia niin ei ole mitään ongelmaa ketä ryhmässä on. Sitten jos sinne mennään puuhaamaan kaikkea muuta niin siitä tulee se ongelma.
Se on juuri noin, kuin jipsi sanoi. Voi hyvin käyttää oman ajan lyöntiin, kun jätetetään turha pois. Esim. pallojen etsintä outista tai pallon onginta ei kuulu golfkierrokselle, vaan ne haetaan erikseen otsalampulla.
Golfin mahdollistaa klubipelaajat, joille peli on on paljon muutakin kuin tuloksen tekemistä ja juoksukilpailua. Kierrokset neljään tuntiin onnistuvat kaikilta, kun muistetaan kierroksella tärkeimmät säännöt: ” Edessä oleva ryhmä ei saa kadota ja pallon saa milloin vain pistää taskuun”. Joskus peliä häiritsevät huutelijat kannattaa päästää edelle, vaikka oman ryhmän pelinopeus kentän pelinopeteen on hyvä.
Ei sillä kentän ihanneajalla ole mitään tekemistä pelinopeuden kanssa vaan sillä että pysyy edellä menevän ryhmän perässä.
Jos kenttä on brändätty nopeaksi kiertää ja kierroksen suositusaika 18 reiälle on 4 tuntia, voisi olettaa pelin sujuvan jouhevasti. Kesäisenä arkiaamuna kenttä oli täynnä, ja seurueeseemme sattui nuori aloitteleva nainen, joka vielä harjoitteli käytännön rutiineja – kuten minne kärri kannattaa jättää ja muita pelin kulkuun liittyviä asioita. Meillä oli hyvä peliporukka, ja nainen otti vinkit vastaan, jopa niitä itse kysyen.
Pelasimme kierroksen aikaan 3 tuntia 50 minuuttia, eli alle suositusajan. Kaksi meistä oli single-pelaajaa.
Mutta mitä tapahtui kierroksen jälkeen? Menimme lounaalle, kun takana tulevasta ryhmästä yksi mies saapui kesken ruokailumme valittamaan suu vaahdossa hitaasta pelinopeudesta – vaikka kierrosta ei olisi voinut pelata yhtään nopeammin.
Olen itse pelannut golfia 30 vuotta ja ymmärrän reippaan tahdin sekä sujuvan pelaamisen merkityksen. Valitettavasti tähän hienoon yhteisöön mahtuu kuitenkin monenlaisia kulkijoita ja uusia pelaajia tulisi kannustaa. Se hyvän mielen kierros sai lopun lounaspöytään!
Monella kentällä olisi paljon paikkoja, joihin voisi punaisten tiiboksin viereen laittaa penkin ja suojaverkon. Näin edestä palaavat voisivat mennä valmiiksi omaan boxiin ja lyödä heti, kun takaa on avattu. Monessa paikassa etutiille pääsee vasta, kun takaa on ensin avattu. Tämä on täysin turhaa hidastamista.
”Monessa paikassa etutiille pääsee vasta, kun takaa on ensin avattu. Tämä on täysin turhaa hidastamista.”
Voi sanoa, että etutiille ei voi mennä juuri missään ensin avaamaan. Jos niin tehtäisiin hidastuisi pelaaminen merkittävästi. Tiit ovat poikkeuksetta sijoitettu niin, että tiipaikoille tullaan ensin takimmaisten tiiden kautta
Kyllä täytyy näin golffarina sanoa, että ei tätä lajia harrasta, kun muuttuviin tilanteisiin reagointikyvyttömät *moderoitu*. Näin näen tämänkin viestiketjun osoittavan.
Ps. Tämähän pätee siis minuunkin.
Hyvin kirjoitettu juttu ja kommenteissa muutama järkevä, lähinnä naisten kirjoittamana.
Omalta osaltani aion asiaan kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta samassa ryhmässä pelaavat naiset eivät kokisi aiheetonta kiirettä.
Toivottavasti kukaan nainen ei joudu jaskajokkulin ryhmään koskaan.
Tässä näkee hyvin miten erilaisia ihmiset on. Osa pelaa saadakseen sosiaalista sisältöä päiväänsä, osa pelaa pelin takia ja voisi pelata hyvin pääosin omissa oloissaan. Sitten kaikilla pitäisi kuitenkin olla intressi pelata niin ripeästi pelikierros kun kohtuudella voidaan vaatia.
Sanoisin siis, että pelin ehdoilla, ei sosiaalisen viihdyttämisen ehdoilla. Tarkoittaa sitä, että punaisilta pelaavat hoitakoot sosiaalisuuden muissa kohdissa kuin tiiboxista lähtiessä. Aika usein on kohtia kun kukaan ei voi tehdä mitään edellämenevie takia, jutelkaa silloin. Tiiboxissa jos kaikki venttaavat, että punaislta pelaavat ovat takaisin bägillään, jotta voidaan jutella mukavia kävellessä pallolle, ei nopeus ole yhtä hyvä kuin ilman tätä venttailua.
Sitten on paljon erikoistilanteita, kuten jos kaksin pelaa neljän ryhmien keskellä eikä ohittaminen hyödytä ketään. Silloin ei ole mitään hoppua ja jutelkaa kuten haluatte.
Eli pelinopeuden ja muiden ajan kunnioittaminen ennen sosiaalisuuden maksimointia on oikea tapa pelata.
O-Juuso aloitti oikealla havainnolla…. mutta oikeasti tämä(kin) ketju paljastaa sen, kuinka erilaisia me ihmiset ollaan. Toiset osaavat käyttäytyä kohteliaasti ja fiksusti, ottaa huomioon kanssaihmisiä (golfkentällä, kaupassaa, liikenteessä, työpaikoilla jne. jne.), toiset taas eivät siihen kykene millään.
Ensinnäkin toisten huomioonottaminen on erittäin tärkeää. Ennen kuin haukutaan kaikki miesseniorit, kannattaa huomioida, että tämä toimii molempiin suuntiin, pelataan sitten taaimmaiselta tiiltä tai ihan edestä. Pelin sujuvuudeen dynamiikka on yleensä parhaimmillaan, kun kaikki peliryhmästä avaavat samalta avauslyöntipaikalta.
Suomen Golfliiton tilastojen mukaan viime vuonna naisgolfareita oli noin 42000. Tässähän voisivat myös golfyhteisöt pohtia voidaanko yhteisöllisyyttä ja naisten pelikokemusta parantaa esim. rajaamalla lähtöaikoja vain naisille.
En missään tapauksessa kannata, että naiset suljetaan omiksi lähdöiksi! Sekaryhmissä naiset oppivat miehiltä JA miehet naisilta. Mahdollisesti eri asioita, mutta hyödyllisiä.
Jos tuohon erotteluun ryhdyttäisiin, pian olisi myös juniori- ja seniorilähdöt.
Eiköhän me mahduta samoihin lähtöihin jatkossakin. Hieno tasoitusjärjestelmä hoitaa sen, että ryhmien koot ovat optimaaliset ja ryhmät etenevät samalla vauhdilla.
Ehdotus peliryhmistä, oli enemmänkin vaan mahdollisuus. Erityisesti jos osa naisista kokee, että miehet eivät ota heitä golfkentällä huomioon riittävästi.
Ja seniorithan pelaavat nyt jo käytännöllisesti keskenään aamupäivisin omissa golfyhteisön sisäisissä mikrotapahtumissaan.