Golfin pelaaminen 12 osavaltiossa on vaatinut 5000 ajokilometriä. Michiganjärven rannalta löytyi reissun ehkä mieleenpainuvin pelikokemus.
Kahden matkaviikon jälkeen olemme edenneet Wisconsinin Sheboyganiin, Michiganjärven rantamille. Allekirjoittaneen sitkeähköä flunssaa lukuun ottamatta kaikki on mennyt suunnitelmien mukaisesti, ja hieman aikataulua edellä.
Yellowstonen luontonähtävyyksien jälkeen olemme golfbonganneet seuraavat osavaltiot: Wyoming, Nebraska, Etelä-Dakota, Pohjois-Dakota, Minnesota, Iowa ja Wisconsin. Ajomatkat ovat olleet paikoitellen hyvinkin puuduttavia.
Maisemaa Wyomingissa.
Wisconsinia lukuun ottamatta emme ole tehneet kentille etukäteisvarauksia, tilaa on löytynyt pienellä sovittelulla jokaiselta golfklubilta. Kerrottuamme 25 osavaltion savotastamme on vastaanotto ollut kaikkialla lämmin ja näin ollen tunnelma on heikompinakin pelipäivinä pysynyt korkealla.
Minnesotan Lake Cityssä sijaitseva Hale Irwinin suunnittelema The Jewel Golf Club on hyvä esimerkki siitä, miten edullisesti voi pelata huippukentällä. Normaali green fee on 69 taalaa ja GolfNow -applikaation kautta tarjolla on päivittäin 35 taalan lähtöaikoja.
Whistling Straits, Wisconsin
Ryder Cupia ei juurikaan ole Amerikassa annettu public-kenttien järjestettäväksi. Vuonna 2020 järjestelyvastuun on kuitenkin saanut Michiganjärven rannalla sijaitseva, Pete Dyen parikymmentä vuotta sitten piirtämä Whistling Straits ja sen Straits kenttä, joka on kaikkien halukkaiden pelattavissa.
Golf Digest on 2017 rankingissaan sijoittanut Straitsin sijalle 22, mikä on kova saavutus.
Public-kenttien sarjassa se sijoittui nyt neljänneksi oltuaan parhaimmillaan kakkonen 2013–2014. PGA Championship on pelattu kentällä vuosina 2004, 2010 ja 2015.
Onnistuin sitkeällä puhelintyöskentelyllä saamaan lähtöajan ryhmällemme Straits-kentälle. Luvassa oli ns. herkkukorimme eittämätön kruunu, joka kieltämättä lohkaisi korin budjetista melkoisen osuuden.
Tunnelma klubilla oli toki arvokas, mutta jenkkimäisen rento. Syys–lokakuu on kiireistä aikaa ja kaikki lähtöajat myydään loppuun. Yli 200 caddien ryhmä huolehtii siitä, että pallot löytyvät ja peli etenee ripeästi. Siinä onkin työmaata, sillä Straits-kentällä on yli 1000 bunkkeria.
Täysin tasaiselle maalle on kuskattu yli 20 000 rekallista maata, joten ei enää löydy tasaista kohtaa.
Kaikilla pelaamillamme kentillä puitteet eivät ole samaa tasoa kuin Whistling Straitsissa.
Ammattilaiset pääsevät testaamaan taitojaan mustilta lyöntipaikoilta, jolloin mittaa kertyy yli 7 kilometriä. Meille riitti kilometriä lyhempi vaihtoehto loistavasti, sillä täysin tuuleton sää ja noin 30 asteen lämpötila oli tiukka yhdistelmä jatkuvaa kiipeilyä edellyttävällä pelialustalla.
Straits on täysin autoton kenttä, mutta bägien kantamisesta vastaavat ammattitaitoiset caddiet. Omani oli lähes täydellinen Kimi Räikkösen kopio, joten kisatunnelma oli viimeisen päälle.
Vaikka emme yltäneet ihan parhaimpaamme tulostason suhteen, oli ryhmämme illalla tyytyväinen kokemaansa – tällaisia tilaisuuksia ei kovin usein tule eteen.
Mt Rushmore, Etelä-Dakota
Kuluneen viikon ei-golfilliset huippuhetket koettiin Etelä-Dakotassa. Serkkuni Kimi oli kavereineen liikkunut alueella 35 vuotta sitten ja hän suositteli hiljentämään vauhtia Mt Rushmoren ja Needles Highwayn kohdalla.
Presidentin päiden näkeminen ottikin nyt koville, sillä vahvan sumupeitteen takia vasta kolmannella käyntikerralla pääsimme nappaamaan pakolliset valokuvat huikeista kallioveistoksista.
Needles Highway on parikymmentä kilometriä pitkä tieosuus Mt Rushmoren naapurissa ja se tarjoaa upeiden kalliomuodostelmien lisäksi kallioon kaiverrettuja ajotunneleita ja huikeita järvimaisemia. Deadwoodin kaupungissa kävimme muistelemassa Wild Bill Hickokia ja Calamity Janea.
Dakota Winds -kentän viimeinen, eli 27:s reikä.
Huumori säilyy ja auto toimii
Tunnelma Ford Explorerin hytissä on pysynyt edelleen hyvänä. Aikaeron hellittäessä yöunetkin ovat alkaneet hiljalleen löytää paikkansa. Hotels.com on osoittautunut hyväksi applikaatioksi hotellien valinnassa – vertailu ja varausten teko on helppoa ja kustannukset pysyvät kurissa.
Eri motelliketjujen huoneet ovat yllättävän tasalaatuisia ja meille täysin riittäviä – kylpyhuoneiden omalaatuiset suihkutoiminnotkin alkavat jo käydä tutuiksi. Joskus aamupala puuttuu kokonaan, mutta Amerikka on täynnä pieniä ravintoloita, joissa homma onnistuu helposti.
Automme ilmoitti 10 000 mailin mittarilukeman kohdalla öljynvaihtotarpeesta, joten Visa pirautti Hertziin kysellen lisäohjeita. Saimme luvan valita vapaasti huoltopaikan ja niinpä pidimme tauon yhdessä pikkukylässä. Taitaa olla Hertzin tiimikin tyytyväinen, kun saavat operaatiosta vain 35 taalan laskun – kaupan päälle saimme nopean ja ystävällisen palvelun.
Vesku on hyvä kuski ja tykkää ajamisesta, minun ja Visan onneksi. Varsinkin yli 500 kilometrin päiväosuuksia golfin ohessa vedeltäessä on hienoa, että voi vaihdella kuljettajaa sopivin välein.
Matka jatkuu
Seuraavat bongaukset on luvassa Illinoisissa, Indianassa, Michiganissa, Ohiossa ja Pennsylvaniassa. Päiväkohtaiset ajomatkat lyhenevät New Yorkin lähestyessä, joten suhteessa tulemme matkan viimeisinä viikkoina viettämään enemmän aikaa golfkentällä kuin autossa.
Karun kaunis maisema jossain päin Nebraskaa.
Michigan Cityssä Indianassa on luvassa yksi matkan kohokohdista, kun tapaamme viikonloppuna sisareni tyttären Julian – tuskin maltan odottaa!
Lue: Golfbongarit Road Trip to USA: 25 osavaltiota kuudessa viikossa
Lue: Golfbongarit Road Trip to USA – seikkailu alkoi Alaskassa
Lue: Golfbongarit Road Trip to USA – maastopaloja ja kelluvia griinejä
