Golfbuumi näkyy monessa paikassa korkeina hintoina ja täysinä kenttinä. Suomalaisten suosikkikohde on siksi taas ajankohtainen.
Hiki puskee läpi jokaisesta solusta. Olemme vasta kolmannella reiällä ymmärtäessäni, että golfautoa suositellaan Thaimaassa hyvästä syystä. Päätös kävellä kaduttaa. Golfsortsit liimautuvat reisiini. Olen nykäissyt ne ylös, jotta kävely sujuu. Enää ne eivät laskeudu hikisellä iholla alaspäin. Caddiea näky naurattaa. No, mennään sitten beckenbauereilla.
Paitakin on niin hikinen, ettei kasvojen pyyhkimisestä tule mitään. Suurin ongelma on kuitenkin kämmenten hikoilu. Hanskakäsi ei tuota päänvaivaa – kun kierrättää kolmea golfhanskaa – mutta hanskattoman kämmenen hikoilu on niin voimakasta, että maila pyörähtää kädessä, ellei kämmentä pyyhi puhtaaksi juuri ennen lyöntiä.
Olen kuullut varoituksia lämpimässä säässä pelaamisesta, mutta vasta asian omakohtaisesti kokemalla varoitukset ymmärtää ottaa vakavasti.
Kolmen hanskan kierrätystaktiikalla hanskat ehtivät sopivasti kuivaa.
Thaimaassa on kuumaa ympäri vuoden, ja juuri sään perässä moni maahan matkustaakin. Eteläisessä Thaimaassa lämpötilat eivät sanottavammin heilahtele, vaan pysyvät aina 25–32 asteen tietämillä. Korkea ilmankosteus lisää lämpövaikutusta.
Pohjoisessakin, kuten maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Chiang Maissa, t-paita riittää käytännössä aina. Kesäkaudella pohjoinen on kuitenkin kuuma pätsi, ja korkeimmat lämpötilat mitataan siellä. Vuoden ensimmäisinä kuukausina ilmassa on Pohjois-Thaimaassa myös tuhdisti savua, kun maanviljelijät polttavat satokauden jälkeen oksat, oljet ja muut ylijäämämateriaalit. Syksyllä keli on mukavan raikas. Osansa on jatkuvilla sateilla, jotka puhdistavat ilmaa. Pohjois-Thaimaa onkin parhaimmillaan syyskaudella.
Vettä! Jano korventaa, eikä mene juomalla ohi. Vähintään kaksi, mielellään kolme litraa juotavaa kierrosta kohti on hyvä nyrkkisääntö. Mielellään suolojen kera, muuten elämänneste vain hulahtaa kehosta läpi.
Pienet sipsipussit ja suolapähkinät taukokioskeilla tekevät kauppansa, vaikken normaalisti niihin vetoa tunne.
Eväät kannattaa nauttia kioskin terassilla. Kulkukoiria on jokaisella kentällä. Rauhalliset ja hellyyttävät karvaturrit muuttuvat hetkessä ärhäköiksi kerjääjiksi, jos kädessä rapisee sipsipussi. Kun sapuskat on syöty, koirat jolkuttelevat raukeina varjoihin.
Olemme päättäneet kävellä, koska Pineapple Valley on kaunis golfkenttä. Postikorttimaisemiin ei kyllästy, ja kävellen niistä saa nauttia koko rahalla. Aasiassa golfarin peruspakettiin kuuluu aina caddie ja golfauto, mutta Thaimaassa on paljon kenttiä, joilla kävellen pelaaminen sallitaan. Valtaosa kierroksista pelataan kuitenkin autolla. Kun golfaria kuljettaa pääsääntöisesti kumipyörällä varustettu sähköinen menopeli, jää kävellen etenevä pelaaja herkästi jälkeen, ja uupumus on todellinen uhka hyväkuntoisellekin.
Keho sopeutuu lämpöön muutamassa päivässä, mutta alkuun olo on tukala.
Pineapple Valley tunnettiin ennen nimellä Banyan. Se kilpailee Hua Hinin ykköskentän tittelistä yhdessä ruotsalaisomisteisen Black Mountainin kanssa. Kaikkiaan kenttiä on Hua Hinissä kymmenkunta, eikä niistä yksikään ole huono. Peruskentän taso on Thaimaassa erittäin hyvä.
Hua Hin on suomalaisten suosikkikohde Thaimaassa. Turismin juuret ovat siellä pitkät ja kaupungissa on myös maan vanhin golfkenttä Royal Hua Hin.
Hua Hinin kadut ovat suloinen sekamelska pikkuputiikkeja, hierontapaikkoja ja ravintoloita. Yleisilme on suomalaisen järjestyksen kasvatille sekava, moneen muuhun Aasian maahan verrattuna sittenkin melko järjestelmällinen. Levollisuutta luo myös se, että Thaimaa on varsin turvallinen maa, jossa rehellisyyttä pidetään arvossa. Olkapään yli ei tarvitse vilkuilla, eikä joka paikassa yritetä viilata linssiin. Toki riittävä varoivaisuus on täälläkin paikallaan.
Kuiva kausi on Thaimaassa sesonkia. Sadekausi osuu sesongin ulkopuolelle.
Monella on se kuva, että sadekaudella vettä tulee aamusta iltaan. Se ei pidä paikkaansa. Sateet saattavat golfaria kiusata, mutta niiden ajankohdan voi ennustaa melkein kellontarkasti, koska kuurot toistuvat päivittäin lähes samaan aikaan. Yleensä sade osuu iltapäiviin ja iltoihin. Lämpötiloihin sade ei vaikuta, joten ilmankosteus nousee huomattavasti. Etelä-Thaimaassa sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun, pohjoisessa kesäkuusta syyskuuhun.
Sateen sattuessa kohdalle vettä voi tulla kuin saavista kaatamalla. Yleensä myräkkä kestää puolesta tunnista kahteen. Maanviljelylle ja golfkentille sateet ovat elinehto, mutta kaupunkien viemäriverkostot ja joet sateet saavat tulvimaan.
Matkailijan ei kannata sadekautta pelätä, sillä sadekausi tarkoittaa selkeästi edullisempia hintoja. Me olimme Thaimaassa reilun viikon syyskuun puolivälissä. Pelasimme aamupäivisin, emmekä kastuneet kertaakaan. Yhtenä iltana Bangkokissa ukonilma osui päälle, ja vesimassat saivat kadut tulvimaan hetkessä.
Korkeasta lämpötilasta huolimatta lyönnit eivät ole tuntuvasti pidempiä kuin Suomessa. Selitys löytyy ilmankosteudesta.
Puista kuuluu erikoista sirkutusta ja pusikoista muitakin ääniä. Vesiesteessä lekottelee leguaani. Tropiikissa on elämää joka oksalla, joskus vähän liiankin kanssa. Etsiessäni palloani väylää reunustavasta pitkästä heinästä ohut, vajaan metrin mittainen käärme luikertelee kiireesti tiehensä. Tämän jälkeen tömistelen jalkojani aina väylän reunassa, ja kuin vahvistukseksi valitsemalleni strategialle karkotan näin tieheni ainakin kaksi luikertelijaa. Kysyn caddielta, onko tuo pieni, ruskea ja valkomahainen käärme vaarallinen.
Pineapple Valleyn klubitalo on upea.
”Yes”, hän vastaa oikopäätä hymyillen.
”Voisiko se tappaa minut?” kysyn.
“Yes”, hän vastaa yhä hymyillen.
Selvä homma. Nyt on motivaatiota pitää pallo pelissä ja poissa puskista. Onneksi käärmeet jäävät ainoiksi, joihin reissullamme törmään.
Pineapple Valley on upeasti suunniteltu golfkenttä. Vanha ohje siitä, että kenttä kannattaa pelata itselleen oikean mittaisena, korostuu. Oikean mittaisena kenttä pelaa siten, kuin sen on suunniteltu pelaavan. Tiillä on mietittävä pelilinjaa ja mailavalintoja, ja lähestymiset pääsee lyömään riittävän lyhyellä rautamailalla niin, että pallon saa jäämään suomalaisittain varsin nopeille viheriöille.
Erikoinen huomio on se, että korkeasta lämpötilasta huolimatta lyönnit eivät ole tuntuvasti pidempiä kuin Suomessa. Selitys löytyy ilmankosteudesta. Kosteassa ilmassa on enemmän läpäistävää massaa kuin kuivassa, eikä pallo siksi lennä tavallista pidemmälle.
Siaminlahden toisella rannalla sijaitseva Pattaya on Hua Hiniäkin suurempi turismikeskittymä. Hua Hiniin ajaa Bangkokista 3–4 tunnissa, Pattayalle matka kestää tunnin vähemmän.
Pattaya on loistava golfkohde. Sen ykköskenttiä ovat Laem Chabang International Country Club ja Siam Country Club. Pattayan yöelämä on pari pykälää rajumpaa kuin rauhallisen Hua Hinin.
Myös suositussa Phuketissa on loistavia kenttiä, mutta pelaaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin Hua Hinissä ja Pattayalla.
Thaimaassa kyydit hoituvat koreilla pikkubusseilla.
Koronapandemian aikaan Thaimaa sulki lähes kokonaan ovensa turisteilta. Tilanteen normalisoiduttua turismi pyörii ennennäkemättömillä tehoilla. Hinnat ovat nousseet kysynnän kasvaessa joka paikassa, ja osansa on tehnyt Thaimaan valuutan, bahtin, vahvistunut kurssi. Kierroksen kokonaiskustannus caddiemaksuineen liikkuu nykyään satasen tietämillä. Sesongin aikaan, lokakuun lopusta helmikuun loppuun, on kalliimpaa, sesongin ulkopuolella edullisempaa.
Aasiassa green feetä ei yleensä kannata ostaa suoraan golfkentältä. Jos sellaisen sattuu edes saamaan, hinta on kalliimpi kuin matkaoperaattorin kautta hankittuna. Operaattorit hoitavat green fee -kaupan ja neuvottelevat itselleen ja asiakkailleen hyvät hinnat.
”Thaimaahan tulevat golfarit rakentavat matkansa hyvin vahvasti golfin ympärille. Tyypillisesti reissu kestää kolmetoista yötä ja turisti yöpyy neljän tai viiden tähden hotelleissa. Hän pelaa kahdeksan kierrosta golfia viidellä tai kuudella eri kentällä. Tähän kuvaukseen sopii 90 prosenttia reissuista”, Thaimaassa yli kymmenen vuotta matkailualalla toiminut Juha-Matti Vuorinen kertoo.
”Loma rakennetaan golf edellä. Tyypillisesti pelataan viikko golfia, ja sen jälkeen välipäivä voidaan varata nähtävyyksille tai retkelle”, hän jatkaa.
Thaimaalainen ruoka on maistuvaa ja paikallisissa paikoissa todella edullista.
Taas virtaa hiki. Nyt syypää on chili. Olemme tulleet thaihieronnan jälkeen paikallisten suosimalle ruokatorille, Baan Khun Porille. Täältä saa käytännössä mitä vain. On saksalaista olutmakkaraa, grilliruokia, sushia ja hampurilaisia. Sekä tietenkin perinteistä thairuokaa, jossa pitäydymme.
Olen pyrkinyt valitsemaan listalta kevyesti maustetun vaihtoehdon ja pyytänyt annokseeni mahdollisimman vähän chiliä. Vaan eipä auta. Taas ruoka on omaan suuhuni äärimmäinen kokemus.
Maut ovat kuitenkin runsaita ja ruoka poikkeuksetta hyvää. Thaimaalaisessa keittiössä käytetään paljon tuoreita kasviksia. Maussa yhdistyvät makea, hapan, suolainen ja tulinen. Suositut ruokalajit kuten Tom Yum -keitto, Pad Thai ja vihreä curry herättävät makuhermot eloon. Yrtit, kuten korianteri ja sitruunaruoho, sekä mausteet, kuten chili ja inkivääri, antavat ruoille niiden tunnusomaisen maun. Etelässä on enemmän tulisia ja kookosmaitopohjaisia ruokia, pohjoisessa kastikkeen pohjana on usein pähkinä.
Ruokatoreilla eli food marketeissa annoksen hinta on pari, kolme euroa, puolet siitä mitä paremmissa ravintoloissa. Kyytipojaksi saa limpparin tai oluen eurolla. Erikoisuutena on live-musiikki. Koko tunnin ajan soi rennonletkeä thairokki, ja meininki on muutenkin huoletonta ja elämänmakuista.
Thaimaassa ravintoloita on kaikkialla tuhkatiheään. Paikalliseen elämänmenoon kuuluu se, että iltaisin syödään ulkona tai vähintäänkin haetaan pikkukojusta ainekset illallishetkeen. Hyvistä ruokapaikoista on helppo kävellä ohi. Pikkukujat ja sisäpihat ovat kulinaristin taivas, joka ei avaudu kaduille. Hyvät vinkit ovat siis arvossaan.
Vatsatautia ei nykypäivän hygieniatasoilla tarvitse juuri pelätä, vaikka söisi paikallisissa pikkupaikoissa.
Kuningas on Thaimaassa pyhä ja hänen kunniakseen pystytettyjä alttareita näkyy siellä täällä.
Pohjois-Thaimaan suurimmassa ja maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Chiang Maissa häly ja kiire ovat tiessään. Kaupunki tuntuu enemmän suurelta kylältä kuin suurkaupungilta. Rakennukset ovat pääsääntöisesti kaksikerroksisia ja etenkin vanhankaupungin tietämillä on säilytetty vanhoja taloja ja temppeleitä sekä pitkiä pätkiä ikiaikaista kaupunginmuuria.
Lento Bangkokista Chiang Maihin kestää reilun tunnin. Lentoja on molemmilta kentiltä. Me valitsimme kentistä pienemmän, mukavamman ja nopeamman Don Mueangin. Helsingistä lennetään Suvarnaphumin lentokentälle, ja jos matka jatkuu heti kohti pohjoista, ei lentokenttää kannata vaihtaa. Kenttien väli on 35 kilometriä, ja matkaan menee vähintään tunti.
Chiang Main hintataso on Bangkokiin ja etelän turistikohteisiin verrattuna huomattavan edullinen. Turismi näkyy täälläkin esimerkiksi ravintolatarjonnassa. Golfin lisäksi matkaohjelmaan kannattaa ehdottomasti varata aikaa kaupungin pohjoispuolella oleviin luonnonpuistoihin ja retkikohteisiin tutustumiselle. Vesiputoukset, elefanttiretket, vaellukset ja erilaiset luontoretket sekä melonta ja koskenlasku kumiveneellä ovat suosittuja huvituksia hyvästä syystä.
Pinta-alaltaan Chiang Main alue on laaja, ja majoitus kannattaa valita järkevän matkan päästä keskustasta. Esimerkiksi Nimman on sijainniltaan hyvä alue, jolta löytyy kohtuuhintaisia hotelleja. Kävelymatkaa vanhankaupungin sydämeen kertyy nelisen kilometriä. Se taittuu tarvittaessa taksilla, mutta kävellen kaupungin kokee vahvimmin. Aremmankaan turisti ei tarvitse vilkuilla olkapään yli.
Uskonnollisuudella on edelleen merkittävä rooli Thaimaan kulttuurissa ja arjessa. Maan pääuskonto on Theravada-buddhalaisuus. Vanhoja munkkeja kunnioitetaan, ja uskonnollisia pyhäpäiviä on useita.
Buddhalaisuus on luonteeltaan hyvin suvaitseva uskonto, eivätkä thaimaalaiset kaihda avata temppeleitään tai uskontoaan ulkomaalaisille. Arjessa tämä näkyy ystävällisyytenä, vieraanvaraisuutena ja rehtiytenä.
Toinen toistaan viihtyisämpiä ja rauhallisempia temppeleitä on Chiang Maissa paljon. Kaupunki ei silti ole pysynyt immuunina maailmaan muuttumiselle. Eräässä somassa temppelissä kuvataan täyttä päätä sisältöä sosiaaliseen mediaan. Pätkän naistähtien asustus liikkuu hyvän maun rajoilla.
Naapuritemppelissä oranssiin kaapuun pukeutunut munkki istuu alttarin vieressä katsomassa kännykästään saippuaoopperaa. Vaikka rukoilevia ja meditoivia ihmisiä näkyy siellä täällä, henkistyminen ei taida olla täällä pääroolissa.
Gassan on korealaisten suosima kenttä, jolta ei vesiesteitä puutu. Tiukka testi on mieleenpainuva.
Kaiuttimista raikaa taukoamaton puhe. Kyseessä on jonkinlainen live-radio pelto- ja maatyöläisille, jotka ahertavat golfkentän liepeillä sijaitsevilla riisipelloilla ja karjalaitumilla. Monotoninen jankutus tuo mieleen Vietnamin sodasta kertovat elokuvat.
Aamukaste viipyilee vielä viheriöillä, mutta siihen on piirtynyt jo useita jalanjälkiä ja puttilinjoja. Kello on vasta seitsemän, mutta kentälle on tapana lähteä Chiang Maissa hyvin aikaisin. Gassan Legacyssa pelataan keinovaloissa jo aamuviidestä eteenpäin. Päivällä aurinko on täälläkin polttava, ja iltapäivällä sade voi sotkea suunnitelmia.
Lähes kaikki Chiang Main kentät sijaitsevat kaupunkia ympäröivillä vuorilla. Ilma on raikas, ja luonto on vahvasti läsnä. Kukko kiekuu, kalat räpsivät lammikoissa, sirkat sirittävät ja linnut livertävät, joskin osa niistä suorastaan meluaa äänellä, joka tuo mieleen elähtäneen kantritähden viskinhuuruisen mörinän.
Kello kahdeksalta aamun viileys on muisto vain. Vettä kuluu. Golfkentällä paikalliset suojautuvat auringolta pitkillä punteilla ja hihoilla. Osalla on jopa huivi kasvoillaan. Ruskettumista kartetaan, koska päivettynyt iho yhdistetään alempiin sosiaaliluokkiin ja ulkotöihin. Ei ole tavatonta, että caddien tehtäviin kuuluu sateenvarjon pitäminen lyömässä olevan pelaajan suojana aurinkovarjona.
Suomalainen nauttii auringosta koko sielullaan, mutta jos aurinkorasva on unohtunut, vaikkapa sitten vain korvalehdistä tai pohkeista, ei samaan virheeseen herkästi sorru toistamiseen.
Edessämme on ryhmä, joka ottaa pelaamiseen aikansa, eikä näytä edes yrittävän pitää kiirettä. Ei valvoja heitä myöskään hoputa, ja caddieille esitetyt ohituspyynnöt sivuutetaan vaivihkaa. Rahalla saa ja golfautolla pääsee.
Jääpähän aikaa nauttia maisemista ja turista caddien kanssa. Vasta 17-vuotias caddie ei tosin puhu sanaakaan englantia, hänen kollegansa sentään jokusen. Hän on kuitenkin selvästi tiedonhaluinen ja utelias. Googlen kääntäjä on ahkerassa käytössä, ja kun aikaa on, keskustelemme kierroksen aikana sen välityksellä enemmän kuin yhdenkään toisen caddien kanssa.
Käy selväksi, että edellämme pelaava ryhmä on Koreasta. Korealaiset, joita pohjoisessa on paljon, pelaavat suorastaa hitaasti. Ehkä he keskittyvät niin tarkasti, koska pelissä on panosta. Pohjois-Thaimaassa jokaisella golfkentällä on pankkiautomaatti siksi, että uhkapelaamiseen viehtyneet korealaiset pelaavat lähes aina golfia pienillä panoksilla.
Chiang Maissa caddiet myös puhuvat englantia huomattavasti heikommin kuin etelässä. Pääasiallinen työkieli on korea. Korealainen golfmarkkina on valtava. Maassa on golfareita enemmän kuin Suomessa asukkaita, ja pohjoisen Thaimaan kentillä pääosa pelaajista on korealaisia, mikä näkyy myös kaupunkikuvassa. Riittää kentille täällä silti pelaajia myös omasta takaa. Chiang Maissa on vahva golfkulttuuri, ja paikallisia harrastajia on paljon. Moni Thaimaan huippupelaajista tulee tältä alueelta.
”Me loimme covid-pandemian aikana golfkaranteenikonseptin, jossa turisti sai olla kentän alueella ja pelata golfia karanteenin aikana. Pääosa asiakkaista tuli pitkään Pohjoismaista. Yhtenä päivänä korealainen matkanjärjestäjä soitti ja sanoi, että he ottavat koko resortin ja kaikki huoneet toistaiseksi. Silloin ymmärsin Korean golfmarkkinan kokoluokan”, Juha-Matti Vuorinen kertoo.
Alpine-kentällä on buddhalaistemppeli, jonka ohittaessaan caddiet lukivat lyhyen rukouksen.
Chiang Main golfkentistä parhaat, Highlands ja Alpine, ovat maailmanluokkaa. On makuasia, kummasta pitää enemmän.
Highlands on asteen helpompi ja piirun, pari visuaalisempi. Siellä väyliltä löytyy turvallinen paikka, jonne pelaamalla riskejä on vähemmän. Rohkeampi avauslyönti nostaa riskitasoja, mutta onnistuminen palkitaan lyhyemmällä ja usein paremmasta pelilinjasta lyötävällä lähestymisellä.
Highlands on vuoristomainen kenttä, jolla on paljon korkeuseroja. Se on Alpinen tapaan täysin puhdas autokenttä jo pitkien siirtymiensä takia.
Liian usein juuri korkeuserot ovat pakottaneet suunnittelijat pelinautintoa nakertaviin ratkaisuihin. Esimerkkejä on helppo poimia kotimaan kentiltäkin. Highlandissa näin ei ole, vaan väylänäkymät ovat selkeitä myös silloin, kun noustaan ylärinteeseen. Kentässä on samoja piirteitä kuin Pineapple Valleyssa, vaikka suunnittelusta ovat vastanneet eri tahot.
Highlandissa on myös hotelli ja kylpylä. Jos matkan päätarkoitus on golf, täällä viettää mielellään muutaman päivän.
Alpine Golf Resort Chiagmai on isännöinyt Asian Tourin kilpailua, ja se onkin täysiverinen kilpakenttä. Kunnoltaan Alpine on ensiluokkainen. Paperilla kenttä on mitoiltaan Highlandsin tasoa, mutta pelaa pykälää pidempänä, koska pehmeähköillä väylillä pallo ei rullaa avauksen jälkeen pitkälle. Viidestä tiipaikasta perusharrastajan kannattaa valita keskimmäinen, ja naisten etummainen. Higlandsillä itsensä voi haastaa pelaamalla pykälää taaempaa.
Alpinessa on Highlandsin tapaan kolme yhdeksikköä. Molemmilla kentillä viimeisimpänä rakennettu C-lenkki on helpoin mutta myös kaunein ja klubipelaajaa ajatellen antoisin. Jollain lailla on kuvaavaa, että uusimpana tehty osuus on selkeästi muita helpompi. Ehkä lomagolfin luonne on ymmärretty silloin paremmin.
Alpine on Chiang Main kerman kotikenttä. Tämä näkyy klubin tyylissä ja palvelutasossa, samoin hinnoittelussa. Green fee on arvossaan, samoin taukoeväät kioskeilla. Patukkaan ja vesipulloon tärväytyy saman verran rahaa kuin edellispäivän illalliseen.
Pikku Buddhan patsaat ovat iloisia veijareita.
Kello on 4:08, kun saavumme Bangkokin lentoasemalle. Varasimme matkaan tunnin, koska sen verran siihen kului matkustaessamme edellispäivänä toiseen suuntaan. Nyt matka kesti yhdeksän minuuttia. Kaikki on kiinni ruuhkien asteesta.
Bangkok on maailman suurimpia kaupunkeja. Siellä vierailee vuosittain parikymmentä miljoonaa turistia. Nähtävää riittää viikoiksi, eikä valtava metropoli nuku koskaan. Tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Golfkenttiäkin on toista kymmentä. Ne sijaitsevat pääsääntöisesti kaupungin itäpuolella.
Alkuun Bangkokin rytmi tuntuu päällekaatuvalta ja kaupunki hallitsemattomalta, mutta menoon tottuu kuin huomaamattaan. Tuntuu haikealta lähteä. Tällä kaupungilla olisi loputtomasti näytettävää.
Golfmatkalla golf on yleensä keskiössä. Silti reissu voi olla paljon muutakin. Lento Aasiaan on kalliimpi kuin vaikkapa Etelä-Eurooppaan, mutta koska eläminen on paljon edullisempaa, ei parin viikon reissun kokonaiskustannuksissa välttämättä ole sanottavammin eroa.
Golfillisesti Thaimaa tarjoaa paljon, kentän ulkopuolella silti enemmän. Se on ihanan outo ja sykähdyttävä ja samalla varsin helppo lomakohde. Säävarmuuskin hakee vertaistaan.
”Happy, happy!” kuten Thaimaassa sanotaan.
Käteisen rahan maa
Thaimaassa maksaminen hoidetaan käteisellä. Paremmissa ravintoloissa, hotelleissa ja myös golfkentillä korttimaksu onnistuu, mutta muuten käteinen on näppärin maksuväline. Lentokentällä käteistä ei kannata vaihtaa, koska kurssi on siellä huono.
Pankkiautomaatilla kurssi on parempi, mutta nostosta menee yleensä reilun 200 bahtin komissio. Parhaan kurssin saa, kun ottaa Suomesta käteistä mukaan ja vaihtaa ne paikan päällä bahteiksi.
Thaimaassa pelataan caddien kanssa
Yksi thaimaalaisen golfin erikoisuuksista on caddiekulttuuri. Ilman caddiea kentälle on turha kuvitella lähtevänsä. Caddiemaksu maksetaan caddiemasterille, mutta caddie saa pääosan palkastaan tipeistä. Tippi on kierrosta kohti yleensä 400 bahtia eli noin 12 euroa. Caddien työ on suhteellisen hyväpalkkainen ja haluttu ammatti.
Caddiet ovat poikkeuksetta naisia, ja työtehtävä on heidän ainoa leipäpuunsa. Yleensä caddiet tekevät yhden, sesonkina kaksi kierrosta päivässä. Työpäiviä on tyypillisesti vähintään kuusi viikossa.
Ammattitaidon taso on vaihteleva, samoin kielitaidon. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä vanhempi caddie, sitä paremmin taipuu englanti ja sitä vahvempi on golftietämys, sillä niin kieli kuin laji otetaan haltuun työssä oppimalla.
Kuvassa näkyy viheriöllä erittäin vahvaa greiniä. Sen lukemisessa ja puttilinjojen katsomisessa hyvä caddie on arvossaan.
Joskus kierrokselle voi sattua mukaan perehdytyksessä oleva caddie, joka aloittaa itsenäisen työnsä parin kuukauden harjoittelujakson jälkeen.
Parhaat caddiet osaavat katsoa puttilinjoja tarkasti. Hyvä caddie painaa mieleensä pelaajan lyöntimitat parin ensimmäisen reiän aikana ja tarjoaa sen jälkeen lähes aina oikeaa mailaa. Jäljellä olevan lyöntimatkan caddie osaa kertoa lähes metrilleen oikein.
Vinkkejä kannattaa kuunnella. Jo pelkästään grainin, eli pallon käyttäytymiseen melkoisesti vaikuttavan ruohon kasvusuunnan, takia griinien lukeminen on niin kinkkistä hommaa, että hyvä caddie on arvossaan.
Kentän kunnossapito, kuten alastulo- ja lyöntijälkien paikkaaminen on sekin caddien vastuulla. Divotteja ei paineta takaisin, vaan ne kerätään pois kentältä ja lyöntijäljet paikataan hiekalla. Bunkkeriharavatkin kulkevat mukana golfautoissa.
Erinomaisen hyvin kirjoitettu kertomus neuvoineen. Vastaa täysin omia kokemuksiani. Ehkä olisin maininnut kenttien luonnehdinnassa selvemmin niiden machomaisuuden: Suomen kenttiin verrattuna niillä tuntuu olevan pituutta enemmän (mikä koskee tosin isoa joukkoa muitakin golfkohteita). Myös vesiesteiden paljous on luonteenomaista Thaimaan kentille.
Hyvä artikkeli ! Sen verran korjausta, että Chiang Main kentät eivät sijaitse vuorilla, eikä matkoja mitata caddien kanssa metreinä vaan yardeina.