Tanskan vanhin golfkenttä ei tarjoa suoraviivaista ja reilua pelikokemusta eikä samettisia viheriöitä. Silti pelikokemus hakee omaleimaisuudessaan vertaistaan.
Tanskan vanhin golfkenttä, jo vuonna 1901 avattu Fanø Golf Links, sijaitsee aivan maan etelärajan kupeessa, Fanøn saarella. Pari seuraavaa saarta Fanøn eteläpuolella kuuluu vielä Tanskalle, sen jälkeen vaihdetaan Saksan maaperälle.
Tanskan golfin kehdossa palloa on lyöty hiekkadyynien väleissä yli sata vuotta. Vuoteen 1930 asti kentällä oli yhdeksän reikää, mutta maailmansotien välissä se venytettiin 18-reiän kokonaisuudeksi. Vuoteen 2001 asti kentän par oli 65, kun kenttään kuului seitsemän par-kolmosta. Viimein vuonna 2001 tehdyn kenttäremontin yhteydessä kenttä muokattiin par 70:ksi.
Uusimman remontin yhteydessä kenttää modernisoitiin reilusti, mutta olennainen jätettiin rauhaan: Fanø on edelleen niin sanotusti hyvällä tavalla vanhanaikainen kenttä useine lyhyine par-nelosineen ja lukuisine sokkolyönteineen. Keltaiselta tiiltä mittaa kertyy reilut 5100 metriä, punaisilta hieman yli 4300 metriä, mutta pituuden ei kannata antaa hämätä, sillä helposti Fanø ei antaudu. Siitä pitää huolen sää, eli ainainen tuuli.
Links-kentille tyypilliseen tapaan pallo pomppii väylillä pitkälle. Toivottvasti myös suoraan, sillä väylien reunoilla odottaa pitkää heinää, josta palloa on turha etsiä. Erityisen armoton Fanø ei kuitenkaan ole. Useilla väylillä on tilaa suhteellisen anteliaasti, eikä kentän pituus pakota tarttumaan draiveriin jokaisella tiipaikalla. Varma avauslyönti rautamailalla tai hybridillä onkin monesti suositeltava ratkaisu. Onnistuneen draivin jälkeen matkaa birdie-paikoille on toisaalta usein vain kolme–neljäkymmentä metriä.
Vaarojen kanssa Fanøssa ei kannata flirttailla. Pallo kannttaa pitää pelissä ja hyökkäyspaikat kannattaa valita huolella. Linkseille tyypilliseen tapaan kohtuullisuutta tai reiluutta ei kannata etsiä. Tuloksentekeminen onnistuu vain pelaamalla, ei suorittamalla suoria lyöntejä toisensa perään, ja sopeutumalla tilanteeseen ja säähän niiden asettamien reunaehtojen mukaan. Links-kentäksi Fanø on kuitenkin suhteellisen helppo ja siksi oiva mahdollisuus tutustua tähän puoleen golfia.
Kentän, ja Tanskan, viheriöistä vanhin on 16. joka yhä palvelee alkuperäisessä asussaan ja muodossaan. Griini on suojeltu, eikä siihen siksi ole tehty muutoksia. Ällistyttävän kapea ja nurinpäin käännetyn L-kirjaimen muotoinen viheriö on todella poikkeuksellinen pelikokemus. Jos avauslyönti ei viheriöön osu, on pallon pelaaminen sille toisellakin lyönnillä hyvin haastavaa.
Tanskan Golflehden toimituspäällikkö ja Tanskan Golfliiton mediapäällikkö Claus Rødgaard Thomsen aloitti oman golfharrastuksensa Fanøssa.
”Asuimme tuolloin Espanjan Sotograndessa. Silloin Valderraman kenttää ei vielä ollut olemassa, mutta golf oli niin kallista, ettei perheellämme ollut siihen Espanjassa varaa. Kesät asuimme Fanøssä, jossa pelasin veljeni kanssa golfia aamusta iltaan”, Thomsen muistelee.
Greenfee maksetaan klubin aulassa olevaan postilaatikkoon. Tuloskortit ja muut ohjeet löytyvät samasta paikasta.
Nykyisin Fanøssä on noin 3000 asukasta, mutta kesäisin määrä kymmenkertaistuu. Kesäasukkaiden määrä oli jo 1980-luvun lopulla lähes yhtä merkittävä.
”En muista koskaan maksaneeni pelaamisesta mitään. Vanhempamme taisivat tehdä kentän kanssa jonkinlaisen sopimuksen. Pelasimme aamun, kävimme syömässä, pelasimme toisen kierroksen, kävimme taas syömässä ja menimme illaksi etsimään palloja kentän heinikosta ja pusikoista, jotta meillä riittäisi niitä seuraavaksi päiväksi”, hän muistelee.
Fanø on aito links-kenttä, jollaisia manner-Euroopassa, saati Pohjoismaissa, ei ole useita. Viime vuonna julkaistu, Ruotsin GolfDigestin tekemä Pohjoismaiden kenttien ranking noteeraa Fanøn sijalle 97. Korkea arvostus kertoo ennen kaikkea kentän erityisluonteesta, historiasta ja True links -statuksesta. Kunnossapidon ja palvelun tason suhteen se ei pysty kilpailemaan Tanskan parhaiden kenttien kanssa, mutta vahvasti omaleimaisena ja erilaisena pelikokemuksena se on ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Sokkolyöntejä on Fanøssa mahdotonta vältää. Kuvassa kentän 6. reikä, par-kolmonen joka lyödään tuonne jonnekin dyynien väliin.
Jo lyhyt lauttamatka Esbjergin kaupungista Fanøn saarelle voi tarjota ikimuistoisia elämyksiä, sillä matkan aikana voi hyvin onnistua bongaamaan hylkeen. Vaikka niitä ei lauttamatkalla näkisikään, asian voi korjata Fanøn rannoilla, joilla hellyttäviä ja ilmeisesti vähintäänkin puolikesyjä otuksia liikkuu usein. Saaren luontoa on syytä kunnioittaa eikä ihan joka paikassa sovi liikkua. Myös koko golfkentän seutu on luonnonsuojelualuetta, jonka luonto on herkkää ja ainutlaatuista.
Olkikattoiset huvilat häipyvät hienosti maisemaan kentän laitamilla ja luovat osaltaan ainutlaatuisen tunnelman.
Greenfee maksetaan käteisellä kentän klubitalon eteisessä sijaitsevaan puiseen postilaatikkoon. Klubilla saa palvelua heinä–elokuun sesonkiaikaan, mutta sesongin ulkopuolella klubin täyttävät lähinnä paikalliset eläkeläismiehet, jotka palailevat aamukierrokseltaan kiireettöminä puolen päivän jälkeen. Sen jälkeen istutaan alas, siemaistaan janojuoma tai kaksi ja suunnitellaan loppupäivän ohjelmaa. Vieraspelaajia käy sesongin aikana tiuhaan, kesäkuukausien ulkopuolella tiiajan saa helposti silloin kuin haluaa.
Fanø pakottaa nopeasti unohtamaan kireän, liian tavoitteellisen tai tärkeilevän asennoitumisen golfiin. Siitä välittyy links-golfin henki parhaimmillaan. Kenttä on oikukkaasti omanlaisensa, ja juuri se tekee siitä niin upean.
