Viisikymppisiään tällä viikolla viettäneen Mickelsonin tiukan harjoittelumotivaation taustalla lienee etenkin U.S. Openiin liittyvät tavoitteet.
Tiistaina 50 vuotta täyttänyt Phil Mickelson on yksi modernin ajan merkittävimmistä golfareista. Hän ehti viettää yhtäjaksoisesti yli 25 vuotta maailmanlistalla 50 parhaan joukossa. Se on saavutus, johon nykypäivänä on enää kenenkään vaikea yltää.
Mickelson kuuluu niiden 12 maailmantähden ja legendan joukkoon, joiden tilastoista löytyy voitto tai useampi vähintään kolmesta eri major-kilpailusta. Niin sanotusta career grand slamista häneltä uupuu vain U.S. Open, mutta läheltä on liipannut: Mickelson on sijoittunut Yhdysvaltain avoimissa kakkoseksi ennätykselliset kuusi kertaa.
PGA Tourin pelaajilla on viisikymppisten koitettua automaattinen pääsy kiertueen ikämiessarjaan. Valtaosa myös siirtyy rajapyykin saavutettuaan seniorikiertueelle, mutta Mickelson ilmoitti jo aiemmin tänä vuonna, ettei aio vaihtaa PGA Tour Championsin kirjoihin niin kauan kuin ”pommittaa palloa tarpeeksi pitkälle”.
”Uskon, että pystyn pelaamaan edelleen korkeimmalla tasolla. Mielestäni kroppani ja pelini laatu riittävät siihen, mutta katsotaan miten tämä kesä sujuu. Olen ainakin tehnyt lujasti töitä”, hän kertoi merkkipäivänsä alla antamassaan haastattelussa.
Mickelson sijoittui alkuvuodesta kahtena peräkkäisenä viikkona kolmanneksi European Tourin ja PGA Tourin kilpailuissa. Kyseessä ovat myös pelaajan ainoat jatkopääsyt kaikkiaan seitsemässä tänä vuonna pelaamassaan turnauksessa. Hän totesikin, että on oltava itselleen rehellinen, ja katsottava kauden edetessä, vastaavatko tulokset henkilökohtaisia odotuksia.
Viimeaikaiset toimet kertovat Mickelsonin joka tapauksessa olevan suunnitelmiensa kanssa tosissaan. Hän muutti edelliskesänä ruokavaliotaan ja on sen jälkeen laihtunut 20 kiloa. Tämä yhdistettynä ahkeraan treenaamiseen on johtanut siihen, että ”Lefty” lyö tällä hetkellä palloa ehkä järeämmin kuin koskaan.
”Jos tavoitteeni eivät olisi PGA Tourilla, en pelaisi golfia niin paljon kuin pelaan, enkä treenaisi fysiikkaa 4–5 päivänä viikossa”, Mickelson sanoi.
Hän otti uransa 44. PGA Tour -voiton vuoden 2019 helmikuussa Pebble Beachillä käydyssä kilpailussa, mutta sen jälkeen tuloksissa ei ole ollut hurraamista. Edelliset 28 kilpailua ovat tuoneet vain kolme top 20 -sijoitusta, joista kaksi on aiemmin mainittuja alkuvuoden kolmansia sijoja.
Mickelson ei ole puhunut enää yhtä ponnekkaasti pyrkimyksistään päästä USA:n pelaavaan kokoonpanoon syksyn Ryder Cupissa kuin esimerkiksi vielä viime vuonna. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö Mickelson uskoisi aidosti itseensä, mutta realismilla on asioissa oma vaikutuksensa. 50 vuoden rajapyykki on tunnetusti sellainen, että huippupelaajan suurimmat saavutukset alkavat vääjäämättä olla ohi.
Onkin mielenkiintoista nähdä millaiseen ratkaisuun Stricker päätyy, jos Mickelson on syksymmällä korkeintaan välttävä ehdokas villin kortin saajaksi.
Kiertueen historia tuntee seitsemän PGA Tourilla yksittäisen kilpailun voittanutta vähintään 50-vuotiasta pelaajaa. Heistä 2000-luvulla tähän tilastoon ovat yltäneet vain Craig Stadler, Fred Funk sekä Davis Love III.
Phil Mickelson ja Tiger Woods dominoivat pitkään huippugolfia. Kaksikon aiemmin niin viileät välit ovat sittemmin lämmenneet ystävyyden tasolle. Kuva: Getty Images
Kenties tärkein yksittäinen syy, miksi hän haluaa pitää itsensä tavallista kilpailukykyisempänä, liittyy U.S. Openiin, jonka valloittamisen kanssa alkaa jo olla kiire. Seuraava tilaisuus tähän on syyskuun jälkipuolella, jonne turnaus siirrettiin pandemian vuoksi juhannusviikolta.
Mickelsonin mahdollisuuksia lunastaa joukkuepaikka heti U.S. Openin jälkeen pelattavassa Ryder Cupissa kohentaa kapteeni Steve Strickerin käytössä olevien villien korttien määrän lisääminen neljästä kuuteen.
Onkin mielenkiintoista nähdä millaiseen ratkaisuun Stricker päätyy, jos Mickelson on syksymmällä korkeintaan välttävä ehdokas villin kortin saajaksi. Vuosi 2020 kun tarjonnee hänelle vihoviimeisen tilaisuuden esiintyä USA:n maaperällä kuuluisassa haasteottelussa. Tässä mielessä paineet kohdistuvat myös Strickeriin.
Mahdollisen valinnan koettaessa hänestä ei silti tulisi kaikkien aikojen vanhinta pelaajaa Ryder Cupin historiassa. Kyseinen ennätys on Raymond Floydilla, joka pääsi USA:n vuoden 1993 Ryder Cup -joukkueeseen villillä kortilla oltuaan 51 vuoden ja 20 päivän ikäinen.
Major-tilastot eivät tunnista yhtään 50 vuotta täyttänyttä voittajaa, ja kaikkien aikojen vanhin U.S. Openin mestari Hale Irwin oli ennätyksen tehdessään, vuonna 1990, viisi vuotta nuorempi kuin Mickelson on nyt. Aikaa U.S. Openin voittamiseksi on tiimalasissa vielä aavistuksen, mutta yksi tähtipelaajan unelma jää Mickelsonilta varmuudella toteutumatta: kaltaisillaan saavutuksilla hän olisi tosin maailmanlistan kärkipaikan jossain vaiheessa ansainnut.
Mickelson jäi keskeytyneen kauden uudelleen viime viikolla käynnistäneessä Texasin kilpailussa kaksi lyöntiä karsintarajan väärälle puolelle. Hänen nimeään ei löydy torstaina Hilton Headin saarella Etelä-Carolinassa alkavan turnauksen osallistujaluettelosta, mutta RBC Heritage -kilpailun nimilista on jopa aavistuksen kovempi kuin Charles Schwab Challengessa. Koolla on maailmanlistan koko kärkiviisikko ja kaikkiaan 16 rankingin top 25 -pelaajaa.
Viimeisiä mohikaaneja
Phil Mickelsonista saattaa välittyä kuva asiallisesta ja traditionaalisesta huippupelaajasta. Sitä hän onkin, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Hän on itse asiassa yksi tämän ajan hauskimmista golftähdistä, jonka median kysymyksiin esittämät vastaukset ovat toisinaan yhtä rennonletkeitä kuin Mikko Ilosella kilpavuosinaan.
Leftyn leikkisä asenne ilmenee monella tavalla, kuten muun muassa humoristisessa tanssissa paitamainoksessa, tai vaikkapa sillä, kuinka hän videolla neuvoo katse peruslukemilla, miten kaikki muutkin voivat saada istumaharjoituksella samanlaiset muhkeat pohjelihakset kuin itsellään.
Myös Mickelsonin yleisön kanssa käymä vuoropuhelu on usein vitsikästä ja nokkelaa, jonka sisältö ei aina välity tv-katsojille ja medialle. Yleisön varaukseton huomioiminen – hienojen saavutusten ohella – onkin yksi tärkeimpiä syitä, miksi hän kuuluu kotimaassaan pidetyimpien urheilijoiden joukkoon.
Löytyy Mickelsonista toisenlainenkin puoli, mistä on leikki kaukana. Hän ottaa usein kärkevästi kantaa polttaviin kysymyksiin, kuten käynnistämässään kapinassa, mikä uudisti USA:n Ryder Cup -joukkueen rakennetta. Mahdollista on sekin, että Mickelsonin R&A:n ja USGA:n laatimaa lyöntipituusraporttia kohtaan esittämä kritiikki johtaa yhtä vaikuttavaan lopputulokseen.
Mickelson ei ole vielä poistunut isoilta näyttämöiltä, mutta 50-vuotiaan hehkein ura on jo vahvasti loppusuoralla. Vetäytyminen kentän laidalle tai seniorikiertueelle tapahtuu varmasti silloin, kun toivottua tulosta ei ahkerasta harjoittelusta huolimatta enää kuulu ja näy. Kehäraakiksi hän tuskin PGA Tourille tulee jäämään.
Nyt on käsillä viimeisiä hetkiä tai parhaassa tapauksessa vuosia, kun Mickelsonin 90-luvun alkupuolelta saakka nähtyjä otteita voi nauttia pääkiertueiden kisalähetyksissä. Hän on yksi harvoista jäljillä olevista vanhan ajan mohikaaneista, jotka erilaiset ja hieman konemaiset pelaajatyypit ovat PGA Tourilla vähin äänin korvanneet.
