Mastersissa moni asia on saanut leuan loksahtamaan, mutta nämä viisi ylsivät listan kärkeen.
Ennen saapumistani Augustaan minulla oli monia ennakkotietoja ja -olettamuksia paikasta. Kun media-akkreditointini oli varmistunut, olin siitä lähtien perehtynyt huolella kentän ja kilpailun historiaan ja nykypäivään, mutta jotkut asiat pääsivät siitä huolimatta yllättämään. Tässä listattuna viisi eniten yllättänyttä asiaa. Vaikka kentällä ei ole yhtäkään videotaulua, eikä kilpailun kokonaistilanteesta ole alkuunkaan kartalla, on yksittäisten peliryhmien seuraamisesta tehty helppoa. Kilpailun päivittäisiä yleisömääriä ei julkaista, mutta paikalla on joitain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ei liikaa mutta tarpeeksi, jotta syntyy ainutlaatuinen kisafiilis. Katsojien kulkeminen kentällä on tehty helpoksi, ja korkeuserojen ansiosta näköyhteys tiipaikoille, väylille ja viheriöalueille on yllättävän hyvä. Seurasin Sami Välimäen ryhmää kaksi ensimmäistä päivää, ja näin lyönnit todella hyvin. Amen Cornerissa pelaajat ovat kaukana katsojista, mutta 11. ja 12. viheriön tapahtuvat näkyvät riittävän hyvin katsomoalueelle. Yleisömäärä on totta kai erilainen, kun kisan ykkösryhmät pelaavat. Mutta ei heidänkään kierrostansa seuratessa tarvitse pelkkiä edessä olevien ihmisten takaraivoja tuijottaa, vaan suosikkipelaajien lyöntejä kyllä näkee. Kuten moneen kertaan on kirjoitettu, ainoa virallinen tie Mastersin katsojaksi käy lippuarvonnan kautta. Se johtaa lippujen kovaan kysyntään jälkimarkkinoilta, mutta lippukaupan laajuus on hämmästyttänyt. Augusta on kieltänyt lippujen myymisen eteenpäin, mutta se on vain hidastanut sitä, ei missään kokonaan lopettanut. Kentän lähettyvillä on pitkä rivi banderolleja ja muita kylttejä, joissa halutaan joko myydä tai ostaa lippuja. Masters-liput ovat haluttua tavaraa Augustan kaduilla. Kuva: Juha Hakulinen Kaikista räikein esimerkki oli isolla valotaululla pyörinyt mainos, jossa kaupusteltiin lippuja. Augustalla on kuitenkin keinot lippukaupan hillitsemiseen, ja sitä se on alkanut entistä painokkaammin toteuttaa. Tämän takia esimerkiksi monet aiemmin Augustaan korkean profiilin vip-reissuja tehneet matkanjärjestäjät ovat joutuneet hankalaan asemaan, kun he eivät enää pysty sadan prosentin varmuudella takaamaan asiakkailleen, että nämä pääsevät lipuillaan Augustan porteista sisään, jos matkanjärjestäjä on hankkinut liput jälkimarkkinoilta. En ole törmännyt Augustassa kuin kahteen jonoon, Masters-tuotteita himoavien jonoon sekä klubitalon edustalla olevalle valokuvauspisteelle pyrkivien jonoon. Niissä on joutunut jonottamaan, mutta mihinkään muualle ei merkittäviä jonoja ole syntynyt. Jos kesken kierroksen on jano tai nälkä yllättänyt, ei läpikävelyperiaatteella toimivilla myyntipisteillä ole tarvinnut jonottaa. Tai jos on pitänyt piipahtaa wc:n puolella, ei sekään reissu ole alkanut jonon takia ahdistaa. Yksi syy tähän sujuvuuteen on työntekijöiden aivan valtava määrä. Se auttaa paljon. Jokaiseen hommaan on oma työntekijä, jolloin viimeisen päälle rasvattu koneista pysyy käynnissä ja katsojat tyytyväisinä. Kentällä olevista myyntipisteistä kerätään ostokset ja kävellään mökin läpi kassalle. Maksutapana käy vain korttimaksu. Jonoja ei ole käytännössä ollenkaan. Kuva: Juha Hakulinen Papukaijamerkin ripeästä toiminnasta saa Augustan mediakeskuksen ravintola, Bartlett Lounge. Siellä kaikki tapahtuu hämmästyttävällä nopeudella ja tehokkuudella. Normaalilla golfkentällä on klubitalon lisäksi ehkä huoltohalli, rangekatos ja taukokioski. Augusta Nationalin tontilla on sen sijaan kolmatta kymmentä rakennusta, ja kaikki kuin samasta puusta veistettyjä. Sami Välimäki nauroi alkuviikosta, että hänellä on ollut välillä vaikeuksia löytää oikeaan paikkaan, kun rakennuksia on niin paljon ja kaikki näyttävät samanlaisilta. Jälleen on pakko nostaa esiin myös mediakeskus, jollaista toista ei taida maailmasta löytyä. Hulppeat työpisteet 350 toimittajalle tarjoava rakennus on kooltaan tuhansia neliöitä, ja se pitää sisällään kaiken mahdollisen, mitä toimittaja voi vaatia. Alueella on myös erilaisia mökkejä, joissa kilpailun aikana kestitään ja majoitetaan ykköskorin vieraita. Lupasin itselleni, etten kirjoittaisi tästä aiheesta enää. Mutta kun tämä puskee joka päivä silmille ja korville, ei sitä pystynyt jättämään listalta pois. Gnomet, eli Masters-teemaan puetut puutarhatontut ovat olleet viikon ylivoimaisesti kovin puheenaihe. Aikuiset ihmiset ovat niin haltioissaan tontuistaan, että se pistää miettimään, mihin tämä maailma on matkalla. Mutta tämänkin toisaalta ymmärtää, kun olen itse ollut paikalla maanantaista asti ja suurin osa katsojista pääsee paikalle vain yhtenä päivänä, niin sama tonttumania toistuu päivästä toiseen uusien ihmisten myötä. Torstaina kuulin, kun yksi rouva jutteli miehelleen, että hän haluaisi kymmenen gnomen kokoelman, minkä oli sosiaalisessa mediassa nähnyt. Sitten hän alkoi epäillä, että se tosin saattoi olla tekoälyllä luotu kuva. Tekoälytonttu – se olisikin näky.Kisaryhmien seuraamisen helppous
Mustanpörssin lippukauppa
Olemattomat jonot
Rakennusten määrä
Gnome-hysteria
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
