Kesän EM-kisat antavat viitteitä siitä, miten maajoukkuevalmennus on työssään onnistunut ja missä Suomi menee amatöörien golfkartalla.
Urheiluvalmennus on pitkäjänteistä työtä. Tulokset eivät näy puolessa vuodessa, eivätkä välttämättä edes parissa.
”Valmennuksessa tietynlainen aikajänne on seitsemän vuotta. Kun siinä tehdään määrällisesti ja laadullisesti riittävästi töitä, niin nähdään jo tuloksia”, sanoo Suomen golfmaajoukkueen toinen päävalmentaja Petteri Nykky.
Mutta urheilussa työtä mitataan tuloksin, eikä seitsemän vuoden työrauhaa juuri koskaan ole tarjolla. Tuloksia pitää saada usein jo vuodessa. Nykky ja toinen päävalmentaja Jussi Pitkänen eivät asiaa kiistä. He sanovat odottavansa työltään tuloksia jo tänä kesänä. Kaksikko myös tiedostaa olevansa niin sanotusti tutkan alla, sillä tuloksia odottaa moni muukin.
Alkava kesä nimittäin on ensimmäinen realistinen tasonmittari valmentajaparivaljakon työlle ja Suomen amatöörimaajoukkueille. Viime kesän EM-joukkuekisat tulivat niin nopeasti, ettei kaksikon kädenjälki vielä ehtinyt näkyä käytännössä. Kisat menivät kuitenkin hyvin, kun sekä pojat että miehet voittivat 2. divisioonan kilpailun nousten takaisin 1. divisioonaan.
”Tänä vuonna minimitavoite on pitää paikka 1. divisioonassa. Sekin on haastavaa, ihan jos katsotaan meidän maailmanlistasijoituksia tällä hetkellä… Nyt tullaan siihen, onnistutaanko me virittämään ryhmä siten, että pystytään pelaamaan parasta mahdollista golfia, ja sitä kautta pystytään ehkä vähän ylittämään se oma taso”, Nykky pohtii.
”Joukkueet ovat eläneet melkoisesti jo sen johdosta, että moni pelaaja on vuoden vanhempi eikä näin enää mahdu poikien joukkueeseen ikänsä puolesta”, Pitkänen muistuttaa.
Naisten ja tyttöjen kohdalla viimekesäiset EM-kisat menivät alakanttiin. Silmiinpistävää oli se, että moni pelaaja teki vaativalla Royal County Downin kisakentällä liian monta suurta yksittäistä reikätulosta.
”Pelisuunnitelma on silloin pettänyt. Golf on peli ja kentällä pitää osata pelata. Meidän on entisestään painotettava sitä, että kisatilanteessa ei enää mietitä teknisiä asioita, vaan keskitytään pelaamaan peliä”, Nykky sanoo.
Sen kummemmin selittelemättä kannattaa muistaa, että Royal County Downin kaltainen links-kenttä on todella armoton ja suomalaisille vielä liian tuntematon kisa-areena. Kokemusta erilaisista kentistä ja peliolosuhteista on saatava, ja siinä maajoukkuevalmennus voi ja haluaa olla apuna.
”Tähän liittyy se, että pelaajien on vietettävä kentällä tarpeeksi paljon aikaa. Pelaamaan oppii pelaamalla”, Nykky jatkaa.
Numeroiden valossa suomalaisen amatöörigolfin tilanne on tällä hetkellä häkellyttävän heikko. Suomalaisten sijoitukset ovat viime vuosina valuneet alaspäin kuin se kuuluisa lehmän häntä. Naisamatöörien maailmanlistalla paras suomalainen on Krista Junkkari 210. sijallaan. Toiseksi paras suomalainen on Anna Backman (420. sija), jonka paras noteeraus samalla listalla on 300 sijaa parempi kuin nykyinen.
Miesten rankingissa Elias Haavisto on parhaana suomalaisena sijalla 525. Se kertoo olennaisen.
Valmentajakaksikko muistuttaa, että covid-19 sotki kilpailukalenterin ja sitä kautta rankingit pahasti. Maailmanlistoilla huomioidaan edellisen 104 viikon kisatulokset. Kahden viime vuoden aikana suomalaiset ovat päässeet kilpailemaan paljon aiempaa vähemmän, joten rankingpisteitä ei ole voinut kertyä kovin kummoiseen tahtiin.
Vastaavasti Yhdysvalloissa kisat ovat pyörineet lähes normaalilla tavalla koko pandemian ajan, joten jenkkipelaajilla ja Yhdysvalloissa opiskelevilla nuorilla on maailmanlistalla iso etu puolellaan esimerkiksi eurooppalaisiin ja aasialaisiin verrattuna.
Se on kuitenkin vain osa totuutta. Esimerkiksi ruotsalaisia ja tanskalaisia pelaajia on niin naisten kuin miestenkin rankingeissa aivan kärkisijoilla, eivätkä he kaikki asu USA:ssa. Suomalaiset eivät siis ole pysyneet yhtä hyvin kilpailussa mukana.
Osaltaan tilanne selittyy sillä, että useat menestyneet amatöörit ovat siirtyneet ammattilaisiksi. Ammattilaispuolella tilanne on kuitenkin samansuuntainen eivätkä ranking-sijoitukset mairittele. Pääkiertueella pelaavia lukuun ottamatta suomalaiset eivät ole pystyneet menestymään jatkuvasti, vaikka yksittäisiä onnistumisia on tullutkin.
Piristävä poikkeus on Kiira Riihijärvi, joka on aloittanut uransa Epson Tourilla erittäin pirteästi. Riihijärvi tosin menestyi jo amatöörinä erittäin hyvin.
”Poikkeuksiakin on, mutta aika usein menestyvillä ammattilaisilla on takanaan menestyksekäs amatööriura”, Pitkänen näkee.
Suomalaisurheilijoiden työmoraalia pidetään yleensä erittäin hyvänä. Treenimääristä menestys ei useinkaan jää kiinni, tai niin halutaan uskoa. Kaksikko haluaa hieman haastaa käsitystä.
”Jos katsotaan Yhdysvaltojen NCAA:n menestyneitä joukkueita, niin keskimäärin 287 päivää vuodessa treenata 4–4,5 tuntia päivässä”, Pitkänen sanoo.
”Golf on lajina omanlaisensa ja armoton. Treenimäärät ovat maailman huipulle pyrkivillä pelaajilla todella kovia. Maajoukkueessa leireillä on hyvät ohjelmat ja siellä harjoitellaan määrällisesti paljon ja oikealla tavalla. Mutta olemme joutuneet huomaamaan, että me emme saa ihan parasta irti, koska väsy tulee pelaajille”, Nykky pohtii.
Oikoteitä menestykseen ei ole. Kilpailu kaikessa urheilussa, myös golfissa, on vuosi vuodelta kovempaa. Millä eväillä Suomi pysyy kilvassa mukana?
Vastauksia mm. tuoreimmassa podcastissa. Löydät sen SoundCloudista ja Spotifystä, kuunneltavissa myös alla.
