Kannattaako majoria voittaa? - Golfpiste.com

17.–24.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][30]
KilpailuaSuomalaista

17.–24.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][30]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf - Major

Kannattaako majoria voittaa?

Iso voitto saattaa olla joskus koko uran kannalta kohtalokas. © Getty Images

Ammattilaisgolfissa ei jaeta maailmanmestaruuksia, vaikka World Touriin kuuluvaa Match Play Championshipiä kutsutaankin usein reikäpelin MM-turnaukseksi. Lajin ehdoton eliitti kilpailee lyöntipelissä neljä kertaa vuodessa eräänlaisissa MM-kisoissa eli major-turnauksissa.

On täysin makuasia, minkä näistä neljästä kisasta priorisoi kaikkein merkittävimmäksi. Eurooppalaisille se on tavallisimmin British Open, sillä muita major-turnauksia ei vanhan mantereen puolella pelata. Yhdysvalloissa Masters on legenda, mutta US Open himottu. PGA Championshipin voitto on aina makea, sillä se päättää kahdeksaksi kuukaudeksi major-turnausten sarjan. Yksikään maailman huipulle pyrkivä pelaaja ei koskaan epäröi vastata kysymykseen: Minkä turnauksen sinä haluaisit voittaa kaikkein eniten?

Major-voittoja on jaettu jo vuodesta 1860 lähtien. Luonnollisesti vain yhden major-turnauksen voittaneiden lista on pidempi kuin vähintään kaksi tai useamman majorin voittaneiden lista yhteensä.

Syynä tähän valitettavasti on useimmiten elämän kenties suurimman ammatillisen haaveen toteutuminen. Valitettavasti siinä mielessä, että ensimmäisen ja ainoan major-voittonsa saavuttaneet eivät tietenkään haluaisi uran kääntyvän laskusuuntaiseksi sen kaikkein korkeimmalla aallonharjalla.

Miksi siinä sitten käy niin usein niin kuin käy? Major-voitto on ammattilaispelaajien ja suuren yleisön keskuudessa niin arvostettu asia, että sen käsitteleminen voi olla pelaajalle mentaalisesti ylitsepääsemätöntä. Kun sitten odotukset kasvavat suuren yleisön ja lähipiirin toimesta, saattavat menestyspaineet käydä sietämättömiksi. Seurauksena on tavallisesti oman maksimikapasiteetin pysyvä tai ainakin pitkäaikainen menetys.

Kuvaan astuu hyvin tavallisesti myös huippu-urheilijan pahin vihollinen eli mukavuuden halu. Major-voiton tuottama autuas olo voi tuottaa pelaajalle niin kylläisen tunteen, että siitä palautuminen saattaa käydä ylivoimaiseksi.

Shaun

Shaun Micheelin ura lähti vuoden 2003 PGA Championshipin voiton jälkeen väärään suuntaan. &copy Getty Images

Tässä mielessä monen maailman huippupelaajan onneksi major-voitot ovat kiertäneet tavoittelijaansa vuodesta toiseen. Kun nälkä majorin saavuttamiseksi on ollut kyltymätön, on myös työskentelymoraali pysynyt riittävän korkealla. Esimerkkeinä tästä käyvät muun muassa LeeWestwood, Steve Stricker, IanPoulter, Sergio Garcia sekä jäähdyttelijöistä Colin Montgomerie. Heistä jokainen voi kaikesta huolimatta olla uraansa tyytyväinen, kävi jatkossa sitten miten tahansa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhden major-turnauksen voittaneista pelinsä kanssa ovat enemmän tai vähemmän korpivaellukselle ajautuneet Rich Beem, Shaun Micheel, Todd Hamilton, Michael Campbell ja Ben Curtis. Sivuraiteille joutuneita ovat puolestaan Geoff Ogilvy, Trevor Immelman, Lucas Glover sekä Stewart Cink. Vaaravyöhykkeen lähellä liikuskelevat lisäksi Zach Johnson, Graeme McDowell ja Louis Oosthuizen, mutta heidän kurssinsa on vielä reitillä.

Ehkä nopeimmin tuntumansa huippugolfiin menettäneistä major-voittajista on nykyinen tv-toimittaja Ian Baker-Finch, joka hukkasi täysin osaamisensa pian vuoden 1991 British Openin jälkeen. Omat hiipujansa löytyvät myös multivoittajista. Tuoreimpana tapauksena Padraig Harrington, joka voitettuaan vajaat kolme vuotta sitten kolmannen majorinsa on sittemmin valahtanut maailmanlistalla sijalle 41.

Joskus major-voitto on kruunannut kreivin aikaan upean uran. Näin kävi muun muassa vuoden 1992 US Openissa Tom Kiten kohdalla pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen.

Marko Kuivasaari

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)