Darren Clarke ylsi sunnuntaina Sandwichissä, Englannissa uransa merkittävimpään saavutukseen voitettuaan kauden kolmannen major-turnauksen, British Openin. 42-vuotias Clarke jatkoi pohjoisirlantilaisten pelaajien hienoja otteita isoissa kilpailuissa, sillä hänen ykköstilansa oli piskuisen ”Ulsterin” kolmas major-titteli sitten kesäkuun 2010.
British Openin voittopokaalin Claret Jugin 20. yrittämällään haltuunsa saanut Clarke (-5) päihitti toisen sijan jakaneet Phil Mickelsonin ja Dustin Johnsonin kolmella lyönnillä. Hän on kuudes peräkkäinen major-turnauksen voittanut Euroopan kiertueen jäsen.
”Tämä on todella uskomatonta. Omistan voiton lapsilleni”, vuonna 2006 leskeksi jäänyt Clarke sanoi.
Tuore mestari sanoi nauttineensa jokaisesta askeleesta käveltyään Royal St. George’s -kentän 18. väylää hurraavan yleisöjoukon säestämänä. Tässä vaiheessa ero Johnsoniin oli jo turvallisen tuntuinen kolme lyöntiä.
Clarke esitti sunnuntaina horjumatonta peliä. Kahden viimeisen reiän bogit olivat lähinnä varmistelun tuotosta, vaikka 18:nnen par-putissa fokus oli jo selvästi toisaalla. Tilastonikkareita taisi eniten harmittaa päätösreiän kolme puttia, sillä par olisi siivittänyt Clarken koko kierrossarjan kuutosella alkavaksi.
”Yritin välttää kahdella viimeisellä reiällä tyhmiä virheitä ja pelata todella huolellisesti.”
Mickelson ja Johnson hyytyivät
Kilpailusta näytti muodostuvan Clarken ja Mickelsonin kaksintaistelu, sillä ”Lefty” nousi jaetulle kärkipaikalle tehtyään seitsemän ensimmäisen reiän sisällä eaglen ja kolme birdietä. Sisääntulon neljä bogia söivät kuitenkin hänen mahdollisuutensa. Joka tapauksessa Mickelson kohensi British Openin aiempaa parasta sijoitustaan (Troon 2004) yhdellä pykälällä.
Myöskään johtopallossa pelannut Johnson ei pystynyt vastaamaan Clarken päättäväisiin otteisiin, vaikka nousikin sisääntulon alun kahdella birdiellään kahden lyönnin päähän kärjestä. Johnsonin viimeiset pyristelyt päättyivät out of bounds -lyöntiin 14. väylällä.
Vain kaksi pelaajaa on voittanut uran ensimmäisen major-tittelin vanhempana kuin Clarke – Jerry Barber (45) vuoden 1961 PGA Championshipissä ja Roberto De Vicenzo (44) vuoden 1967 British Openissa. Clarke on ”The Openin” historiassa neljänneksi vanhin voittaja De Vicenzon, Harry Vardonin ja Old Tom Morrisin jälkeen.
Thomas Björnin (-1) uusi tuleminen tuotti tällä kertaa kisassa neljännen sijan. Tanskalainen johti samalla kentällä kahdeksan vuotta sitten British Openia neljällä lyönnillä, kun päätöskierrosta oli enää neljä reikää pelaamatta. Tuolloin Björn hölmöili voiton USA:n Ben Curtisille.
Chad Campbell, Anthony Kim ja Rickie Fowler jakoivat Sandwichissä viidennen sijan kokonaistuloksellaan par.
Jenkit jäivät jälleen nuolemaan näppejään major-voiton tavoittelussa. Phil Mickelsonin ja Dustin Johnsonin oikealla puolella kisan paras amatööri, Englannin Tom Lewis. © Getty Images
Tämänvuotinen British Open oli käytännössä yhtä ”Ryder Cupia”, sillä Yhdysvaltain ja Euroopan ulkopuolelta parhaiten sijoittunut George Coetzee (+4) oli vasta 15:s.
Voitto oli Clarkelle tunteellinen. Hän menetti vaimon kuoleman jälkeen parhaan terän maailman huipulla, kunnes kertoi kihlattunsa Alison Campbellin palauttaneen elämän takaisin raiteilleen. Kauniissa voittopuheessaan Clarke kohotti kyyneleet silmissään katseensa taivaalle sanoen jonkun katselevan sieltä tällä hetkellä alaspäin.
Maailmanlistalla 111:ntenä oleva Clarke nousee saavutuksensa myötä OWGR:n maanantaisessa päivityksessä 30 parhaan joukkoon. Clarken kausiansiot kohenivat viikonvaihteessa 900 000 eurolla, mikä nostaa hänet Euroopan kiertueeen tienestilistalla kuudenneksi.
Darren Christopher Clarke pähkinänkuoressa:
Syntymäpaikka: Dungannon, Pohjois-Irlanti Asuinpaikka: Portrush, Pohjois-Irlanti Ikä: 42 Mitat: 189 cm, 89 kg Perhesuhteet: Kihlattu Alison Campbell. Lapset: Tyrone (1998) ja Conor (2000) Harrastukset: Elokuvat, lukeminen, autot, kalastus ja FC Liverpool Ammattilaiseksi: 1990, Euroopan kiertueella vuodesta 1991 Voitot ET:llä: 14, joista yksi major-voitto
Marko Kuivasaari
Vaikkei jännitystä päässytkään oikein syntymään kun Clarke hanskasi homman niin hyvin. Philin hyytyminen loistoalun jälkeen oli ihmeellinen juttu, olin aika varma että Phil pelaa jonkun 62:n mutta ei kun ei…