Uskomattoman pelipäivän Billeruds Golfklubbilla viettäneen Timo Seilon tempun todennäköisyys on yhden suhde 64 miljoonaan.
Hole-in-onen tekeminen lienee golfin harrastajien suurin yksittäinen lajiin liittyvä haave. Jotakuta ”ässä” saattaa kohdata jo ensimmäisten pelikausien aikana, toiselle sitä ei näy eikä kuulu, vaikka takana olisi kymmeniä harrastusvuosia. Harjavaltalainen Timo Seilokin, 46, kuului tuohon jälkimmäiseen ryhmään, kunnes viime kesäkuun lopussa asia korjaantui oikein kunnolla. Seilo oli pelaamassa eräänä arki-iltana kahden työkaverinsa kanssa Billeruds Golfklubbin kentällä Ruotsissa. Kierros eteni tavalliseen tapaan, kunnes ryhmä asettui 12. tiille. ”Kyseessä on 157 metriä pitkä par-kolmonen hiukan alamäkeen. Sain hyvän osuman rautakuutosella, ja lentokaaressa oli pieni draw-kierre päässä. Pallo katosi näkökentästäni lähellä reikää, enkä ihan tarkalleen nähnyt lippua. Sitten huomaisimme, kun juuri viereiselle lyöntipaikalle menossa ollut etummainen peliryhmä rupesi hurraamaan”, hän sanoi. Timon ajatus karkasi hole-in-onen jälkeen hetkeksi pelistä. Hän löi heti seuraavalla reiällä avauksensa out of bounds, mutta jotain uskomatonta oli hetken kuluttua luvassa. ”Holarista oli mennyt tunnin verran aikaa, kun olimme tulossa 17. reiälle (147 metriä). Se on hyvin saman tyyppinen kuin 12, joskin näyttää pienen griininsä vuoksi vaikeammalta. Löin taas rautakuutosella ja osuma sekä pallon lentorata olivat kuin toisinto 12:lta. Näin että pallon menee hyvin lähelle, kunnes kuului kolahdus.” Seilon pelikaveri sanoi, että sekin pallo meni reikään. Totesin siihen, että ”ei voinut mennä, kolahdus taisi aiheutua vain siitä, kun pallo törmäsi lipputankoon.” ”Siinä alkoi olla jo sen verran hämärää, ettei nähnyt kunnolla, mutta totuus paljastui, kun edellä mennyt sama peliryhmä alkoi jälleen hurrata. Vitsalin siinä kavereille, että teillä taitaa olla täällä Ruotsissa isommat reiät, kun niin helposti uppoaa.” Timo Seilon reikätulokset ja bogipisteet löytyvät tuloskortista oikealta puolelta. Kuva: Olle Andersson ”Tietysti tunnelma sellaisen tapahtumasarjan jälkeen oli epätodellinen. 20 vuotta olen golfia pelannut ilman hole-in-onea ja sitten tulee kaksi muutaman reiän välein. Poikani oli jostain kaivanut tiedon, että kahden HIO:n todennäköisyys samalla kierroksella on yhden suhde 66 miljoonaan. Loton päävoitossa se on vain yhden suhde 5,4 miljoonaan”, Seilo naureskeli. Kyseinen pelikierros tuotti tasoituksella 12,7 pelaavalle sattuneesta syystä hyvin sujuneen takaysin ansiosta mukavat 38 pistebogey-pistettä. ”Laskeskelin, että holari-reikien parillakin tulos olisi mennyt vielä bufferiin.” Metallurgia-alalla leipänsä ansaitseva Seilo ei päässyt tarjoamaan kierroksen jälkeen ruotsalaisille peli- ja työkavereilleen juhlajuomia, sillä ilta oli jo pitkällä ja klubiravintola suljettu. ”Kun lähdin seuraavan kerran työmatkalle Ruotsiin, vein heille viskipullot.” Nakkila Golfin jäsen pelaa liikkuvan työnsä vuoksi paljon eri kentillä.”Nakkilaan ostan yleensä kymppikortteja. Pelaan siellä 5–10 kierrosta kaudessa jonkun perheenjäsenen kanssa. Työmatkoilla tulee kierrettyä eri kenttiä ja myös perheen lomamatkoilla golf on usein ohjelmassa.” Timon holaripallot ovat poikkeuksellisesti hänellä itsellään hallussa, eikä Billeruds Golfklubb ole niiden perään ainakaan toistaiseksi kyselleet. ”Billerudin klubi oli silloin suljettuna, joten pallot jäivät itselle. Molemmat ovat Wilson Sfaffin Px3-palloja, toinen numero 1 ja toinen numero 2, vieläpä oikeassa järjestyksessä.” Timo Seilon hole-in-onet huomioitiin myös värmlantilaisen Nya Wermlands-Tidningenin verkkolehdessä. Katso uutinen täältä.
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje