Paljastaa rosoisen puolensa ja kertoo, miten hän ottaa seuraavan askeleen eli voittaa majorin.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 2/2020)
Vain 25-vuotiaana Jon Rahm on matkalla ylöspäin, huipulle. Vuonna 2015 hän oli maailman paras amatööri. Siirryttyään vuotta myöhemmin ammattilaiseksi häneltä kesti vain 61 viikkoa kivuta maailmanlistalla viiden parhaan joukkoon. (Vain Tiger Woods, joka teki saman 33 viikossa, on kyennyt nousemaan top 5:een nopeammin.) Maailmanlistan kakkoseksi Rahm kipusi alle kahdessa vuodessa. Hän on voittanut 10 ammattilaiskilpailua, kolme PGA Tourilla ja kuusi European Tourilla ja tienannut jo yli 25 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Kahdeksassa viime majorissaan hän on ollut kolmesti neljän parhaan joukossa. Seuraava luonnollinen kysymys onkin: milloin hän voittaa ensimmäisen majorinsa?
Rahmin nousu huipulle ei ole tapahtunut ilman takaiskuja – eikä ilman kiukunpurkauksia. Rahmilla on keittänyt muutamaan otteeseen pahasti yli, kuten vuoden 2017 U.S. Openissa Erin Hillsissä, jossa hän potki ja paiskoi wedgeään ja löi opastetaulua tiipaikalla. Rahmin paremmin tuntevat kuitenkin vakuuttavat, ettei hän ole kentän ulkopuolella lainkaan sellainen. Hän on mukava – voitontahtoinen mutta rennonletkeä – ja uransa ensimmäisessä Ryder Cupissa hän solahti mukaan porukkaan kitkattomasti.
Kun hän lipuu Phoenixin monenkirjavaan ja tekotaiteelliseen ympäristöön aurinkoisena aamuna ruskeassa Mercedes AMG G 63 -maasturissaan, parinsadan tuhannen taalan peltilehmässä, Rahm näyttää edelleen nuorelta opiskelijapojalta. Hänessä on pehmeyttä, ja hän on kohtelias, kantaa itse mailansa ja saapuu ajallaan. Hänen katseensa on intensiivinen, mutta siitä on luettavissa myös mietteliäisyyttä ja syvyyttä hänen istahtaessaan alas puhumaan häistä, tunteidenhallinnasta ja siitä, miten Tiger Woodsin voi voittaa.
Kelley Cahill oli Jon Rahmin rinnalla tämän voittaessa DP World Tour Championshipin ja samalla European Tourin Race to Dubain viime marraskuussa. Kuva Getty Images
Veit vihille Kelley Cahillin (hääseremonia järjestettiin joulukuussa Espanjassa ja toiset häät helmikuussa San Diegossa), jonka tapasit opiskellessanne Arizona Staten yliopistossa, muistatko ensimmäiset treffinne?
Minulla ei ollut juuri rahaa. Kuukauden käyttörahabudjettini oli korkeintaan kaksisataa dollaria, joten olin aika tiukilla. Meillä oli tapana käydä Zendejas-nimisessä paikassa, koska hän rakasti sen margaritoja ja molemmat pidimme sen ruoasta, eikä se ollut kallis. Meillä on kuitenkin vähän erimielisyyttä siitä, olivatko ekat treffimme siellä vai oliko kyseessä sittenkin eräs jalkapallo-ottelu.
Kelley kuului koulun yleisurheilujoukkueeseen ja heitti keihästä. Oletko koskaan kokeillut keihäänheittoa?
En, herranjestas! Se on niin outo liike. En halua satuttaa itseäni sellaisessa. Siinä täytyy luottaa käsivoimaan, ja golfarina minulla ei sellaista löydy. Kelleyllä on paljon enemmän käsivoimia kuin minulla.
Hän on kuitenkin opettanut sinulle tennistä, miten se sujui?
Olen aina pitänyt tenniksestä, mutta vain katselijan roolissa. Lapsena pelasin paljon kaikenlaisia mailapelejä, kuten pelotaa (baskien perinteinen peli). Mutta hänelle en kertonut sitä, joten hän oli hyvin vaikuttunut tennistaidoistani… ja ehkä vähän loukkaantunut päivän tai pari. Minulla on ihan kelvollinen kämmen ja välttävä rysty, ja hän opetti minulle, miten syötetään. Hän kuului niihin ihmisiin, joiden mielestä golfarit eivät ole urheilijoita, joten hän kuvitteli, ettei mikään muu laji luonnistu minulta. Mutta ennen kuin valitsin golfin, pelailin kaikenlaisia lajeja ja pelejä.
Minkä tasoinen pelotan pelaaja olet?
Olin hyvä. Pelasin takana ja päätin taktiikasta ja säätelin pelin tempoa. Pidin siitä, pelin kontrolloimisesta. Etummainen kaveri tekee kaikki pisteet, mutta takana pelaava pelaaja alustaa kaikki pisteet.
Olit jalkapallomaalivahti veljesi tapaan ja harrastit myös kungfuta, miten päädyit sen pariin?
Äitini harrasti tai chita, ja minä pyörin siellä usein hänen mukanaan. Sitä kautta minä vain ajauduin harjoituksiin. En ole harjoitellut kungfuta aikoihin, mutta minä todella pidin sitä.
Onko siinä mitään yhteistä golfin kanssa?
Toisten kunnioitus. Lapsena ajauduin herkästi tappeluihin. Minut sai helposti ärsyyntymään. Äiti vei minut harjoituksiin, jotta oppisin puolustautumaan. Tappeleminen on viimeinen vaihtoehto. Kungfun harjoittelu auttoi ja sitä kautta opin paljon muuta kamppailulajeista. Enimmäkseen kyse on siitä, että käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan kunnioittavasti. Ja sama pätee golfiin. Saatan hermostua kentällä itseeni, mutta pyrin käyttäytymään muita kohtaan kunnioittavasti ja kohtaamaan niin voiton kuin tappionkin maltillisesti. Aina kun joku voittaa minut, yritän muistaa sanoa heille jonkin ystävällisen sanan, sillä niin tulisi mielestäni käyttäytyä. Jos joku voittaa minut, niin sitten hän voittaa minut.
Sinun on nähty purkavan golfkentällä kiukkuasi. Käykö niin muissakin urheilulajeissa, vai ovatko odotuksesi matalammalla, kun kyseessä ei ole työsi?
Olen aina ollut samanlainen kaikissa lajeissa. Vihaan todella häviämistä ja tykkään voittaa. Olen tosi vaativa ja joskus tunteet kuohuvat siksi yli. Mutta paljolti kyse on ollut myös epäkypsyydestä. Tiedostan asian paremmin ja tajuan, että sellainen näyttää tosi typerältä. En pidä siitä, enkä ole ylpeä siitä, miten olen käyttäytynyt. Toisaalta kyse on hetkestä – kun asia on minulle hyvin tärkeä, olen niin keskittynyt, että unohdan kameroiden kuvaavan ja ihmisten katsovan. Pidän itseäni ikäisekseni aika kypsänä ihmisenä, mutta golfillisesti en ole vielä kovinkaan kypsä. En ole siitä iloinen, mutta ei auta teeskennellä, että olisin täydellinen. En tiedä miksi reagoin siten, pikkumaisesti uikuttamalla.
Auttaako suuttuminen?
Auttaa, sillä tavalla saa tunteen purettua. Ei suuttumisessa ole mitään väärää. Kaikki suuttuvat joskus. Tom Brady, eräs sukupolvensa ylivoimaisimmista urheilijoista, suuttuu kentällä. Michael Jordan suuttui kentällä. Jopa normaalia työtä tekevät ihmiset suuttuvat työssään aika ajoin. Kyse onkin siitä, miten suuttumusta ilmennät. Sitä minä olen opetellut työstämään. Tunteiden työstämisen ja patoamisen välillä on joskus vain ohut raja-aita.
Bio Kim sai hiljattain vuoden pelikiellon Korean kiertueelle hänen suututtuaan fanille, joka otti kuvan kesken Kimin taakseviennin. Oletko koskaan itse ollut samassa tilanteessa ja halunnut tehdä samoin?
(Rahm hymyilee)
Sinun mentaalivalmentajasi, Joseba Del Carmen, on entinen pomminpurkaja. Mitä olet oppinut häneltä?
Hän on paljon muutakin kuin pomminpurkaja. Hän pelasi yliopistokoripalloa Espanjassa ja on myös golfopettaja. En pyydä häntä kertomaan tarinoita pomminpurkamisesta, mieluummin en tiedä niistä asioista. Työstämme enimmäkseen normaaliin elämään liittyviä juttuja, jotka voivat vaikuttaa myös pelaamiseeni. Se on ainakin tavoitteemme.
Mikä on paras häneltä saamasi neuvo?
Minulla oli tapana ajatella, että golf on koko elämäni ja että se määrittää minut. Hän on ensimmäinen ihminen, joka sai minut näkemään, ettei asia ole niin. Että golf ja elämä eivät ole sama asia. Mitä onnellisempi olen, sitä paremmin pelaan. Mutta olen paljon kiinnostuneempi siitä, millainen puoliso ja ihminen olen kuin siitä, millainen golfari olen. Älä käsitä minua väärin – haluan olla niin hyvä golfari kuin minun on mahdollista olla. Mutta jos ohimollani olisi ase ja minun olisi pakko valita jompikumpi, en valitsisi golfia. Toivon, etteivät ihmiset käsitä asiaa väärällä tavalla, mutta valitsisin aina perheeni.
Olet jutun tekohetkellä maailmanlistalla viidentenä. Edelläsi ovat Brooks Koepka, Rory McIlroy, Dustin Johnson ja Justin Thomas. Tiger Woods on ihan kannassasi, mitä kadehdit heidän pelissään?
On helppoa valita pari juttua Tigerilta. Ottaisin mielelläni hänen rautapelinsä. Hän on ylivoimaisesti paras näkemäni rautapelaaja. Brooks ja Dustin; olisi hienoa lyödä palloa yhtä pitkälle. Lyön toki pitkälle, mutta he ovat ihan toisella tasolla. Ja molemmat ovat hyvin levollisia kentällä. Minä en ole (nauraa). Olisi kiva oppia vähän sitäkin.
Mitä uskot heidän kadehtivan sinun pelistäsi?
Ehkä avauslyöntieni tarkkuutta. Uskon kuitenkin tietäväni, miten Brooks vastaisi: ”En kerta kaikkiaan mitään.” Hänellä on jo kaikki. Tiger sanoisi varmaankin kadehtivansa sitä, etten mieti lyöntiä liian paljon. Hän on minulle tämän sanonutkin. Dustin ja minä olemme siinä suhteessa samanlaisia. Dustin on myös sanonut minulle unohtavansa lyönnin heti sen lyötyään. Minä muistan kaikki lyönnit, mutten lyötyäni enää mieti niitä. En ainakaan yleensä.
Pidät itseäsi enemmän fiilispelaajana, mutta kuinka kiinnostunut olet lyöntitekniikasta?
Olen sataprosenttisesti fiilispelaaja. Mutta olen utelias. Olen katsonut tunti tunnin jälkeen YouTube-pätkiä Seve Ballesterosista. Se sai Kelleyn pois tolaltaan. Tunnen kyllä lyöntitekniikan, mutta ajatteluprosessissani en ole tekninen. Minun täytyy tuntea lyönti, minun täytyy nähdä sen silmissäni. Nuorempana minulle yritettiin monesti opettaa tekniikkaa, ja minä tietenkin yritin apinoida liikettä, joka minulle näytettiin, mutta ei siitä mitään tullut. Jos en saa tuntumaa siitä, en osaa tehdä sitä. Osin tästä syystä tapaan valmentajaani Eduardo Cellesiä Espanjassa vain muutaman kerran vuodessa. Silloinkin yleensä vain varmistamme, että kaikki on kohdallaan.
Voitit Tigerin 2&1 ensimmäisessä Ryder Cupissasi 2018, millainen kokemus se oli?
Sitä ei voi verrata mihinkään. Tämä on pitkä tarina, mutta kerron sen nyt. Katsoin parvekkeelta hänen pelaamistaan, kun hän voitti 80:nnen kilpailunsa Tour Championshipissa samana vuonna. Minä vartuin katsellen hänen pelaamistaan, ja oli tunteikasta päästä todistamaan sitä paikan päällä. Voin sanoa todistaneeni Tigerin voittoputtia, joka käynnisti hänen uransa uudelleen.
Sitten minut valittiin ensimmäisen kerran Ryder Cupiin – olin tietenkin onneni kukkuloilla. Perjantaina nelipalloissa minä ja Justin Rose pelasimme ensimmäisessä parissa. Vastaamme saimme Brooks Koepkan ja Tony Finaun. Pelasin hyvin etuysin, mutta sitten hyydyin täysin, ja hävisimme ottelun yhdellä reiällä. Seuraavana aamuna pelasin nelipalloissa Ian Poulterin kanssa. Ensimmäiset 12 reikää pelasin huonosti, lopun hyvin, mutta se ei enää riittänyt. Hävisimme Justin Thomasille ja Jordan Spiethille 2/1. Minun piti pelata kaikki viisi ottelua, mutta pelasin vain kolme. Minun ei ehkä olisi pitänyt pelata ollenkaan sitä toista nelipalloa, koska pelini ei tuntunut hyvältä enkä pelannut hyvin. Mutta joukkueena pelasimme hyvin, ja siitä olin iloinen. Sitten arvottiin kaksinpeliparit, ja sain vastaani Tigerin.
Siihen mennessä Tiger ei ollut ansainnut yhtään pistettä, mutta hän ei ollut pelannut huonosti. Hän oli häviämässä Francesco Molinarille ja Tommy Fleetwoodille, mutta kuka tahansa olisi hävinnyt heille sillä viikolla. Tiesin, että hän halusi todella kovasti voittaa pisteen.
Teoriassa kenttä sopi hyvin Tigerille. Kapteenimme Thomas Björn sanoi, että minun olisi kyettävä voittamaan Tiger hänen omalla tyylillään. Hän sanoi, ettei Tiger tulisi tekemään virheitä, ja että hän tulisi käyttämään minun virheeni hyväkseen. En siis saisi antaa hänelle mahdollisuutta siihen. No, siihen mennessä en ollut mitään muuta tehnytkään kuin virheitä. Puhuttunani Fleetwoodin kanssa ja soitettuani mentaalivalmentajalleni puolen tunnin puhelun löysin hyvän itseluottamuksen ja pelasin miettimättä lainkaan sitä, että vastassa oli Tiger Woods. En oikeastaan vilkaissutkaan häneen koko päivänä. Jotenkin onnistuin siinä ja pystyin sen ansiosta pelaamaan loistavaa golfia. Tunteet löivät vihdoin yli 16:nnella, kun missasin lyhyen putin ja johtoni kutistui yhteen reikään. Sanoin itselleni olevani voittamassa ottelua. Löin 17:nnellä parhaan mahdollisen avauksen, sitten lähestymisen puoleentoista metriin ja upotin putin. Sen jälkeen kaikki sisälläni ollut tunnelataus purkaantui.
Miltä on tuntunut nähdä Tigerin tulevan takaisin kaikkien vammojen jälkeen ja voittavan Mastersin? Olitko yllättynyt?
Olen aina sanonut hänen pystyvän siihen, niin kauan kuin hän pystyy svingaamaan golfmailaa. Olen olettanut hänen pystyvän voittamaan taas jossain vaiheessa, vaikka hän pelaisi vain viisi kisaa vuodessa, koska hän on Tiger Woods. Sain olla TaylorMaden kuvauksissa hänen kanssaan, ja se oli mahtavaa. Hän on golfnero. Se on hänen hallitseva ominaisuutensa. Emme vielä tiedä, pystyykö hän voittamaan jonain päivänä 18:nnen majorinsa, mutta hänellä on siihen enää kolmen kisan verran matkaa, joten kukapa tietää. Jotkut sanovat Tigerin olevan suurin pelaajista, mutta Jack Nicklausin olevan suurin mestareista. Mutta jos Tiger nousee 18 majoriin (Nicklausin rinnalle), hän on kiistatta kaikkien aikojen paras. Ja siihen päälle kaikki, mitä hän on tehnyt golfin hyväksi. Se millaisista rahoista pelaamme joka viikko. Se on hänen ansiotaan. Hän antaa jälleen golfille kasvot.
Millainen pelaaja uskot olevasi 40-vuotiaana?
No johan, ei mitään ideaa. Mutta en tule olemaan seuraava Seve, tulen olemaan seuraava Jon. Ehkä muistutan espanjalaisista pelaajista eniten häntä luonteenlaatuni ja tunteikkuuteni suhteen, mutta hän oli ainutlaatuinen lahjakkuus ja persoona. Sellaista ei voi kopioida. Olisi upeaa olla yhtä karismaattinen ja pelata tätä peliä yhtä häikäisevästi, mutta ei sellainen ole mahdollista. Esimerkiksi Arnold Palmer, toista hänenlaistaan ei tule. On odotettava sata tai kaksisataa vuotta. Sama Seven kanssa.
Sijoituit jaetulle kolmannelle sijalla U.S. Openissa 2019, neljänneksi Mastersissa 2018 ja jaetulle neljännelle PGA Championshipissä 2018, mikä on se seuraava askel, joka vie sinut major-voittoon? Entä mikä majoreista sopii sinulle parhaiten?
Usein olen ollut majoreissa hieman uupunut. Kausi on pitkä. Ehkä minun pitää tehdä muutoksia aikataulutukseeni. Tiedän pelini riittävän major-voittoon. Kyse on vain siitä, että pystyn tekemään sen. Olen ollut pariin otteeseen lähellä voittoa Augustassa. Pidän kentästä. Se todella sopii pelilleni ja istuu silmääni. Mutta eurooppalaisena The Open on minulle kruununjalokivi. Minkä tahansa majorin voittaminen olisi tietenkin hienoa, mutta paras mahdollisuus minulla on varmaankin Mastersissa.
Miltä osin pelisi on kehittynyt siitä, kun voitit ensimmäisen PGA Tourin kilpailusi upottamalla 20-metrisen eagle-putin Torrey Pinesissä 2017?
Olen ehkä vähän fiksumpi. Ymmärrän paremmin pelistrategian merkityksen, milloin lyödä välilyönti par-viitosella ja milloin hyökätä, koska urallani on ollut tilanteita, joissa välilyönti olisi ollut järkevä ratkaisu. Osittain kehitys johtuu wedge-pelistäni, joka on parantunut viime vuosina. Toivottavasti pystyn kehittämään sitä edelleen Dustinin lailla. Kun hän kehittyi sillä osalueella, hän teki läpimurron ja voitti majorin. Mielestäni rautapelini kaiken kaikkiaan on kehittynyt. Olen aina ollut aggressiivinen pelaaja, mutta nykyään olen vähän suunnitelmallisempi.
Millainen on tyypillinen harjoituspäiväsi?
Herään, menen kuntosalille, sieltä kentälle, harjoittelen ja pelaan 18 reikää. Kauden aikana en harjoittele kovin usein. Teen vain lämmittelyt ja menen pelaamaan. Pelaamme jo niin paljon golfia, että tarvitsen lepoa tai palan loppuun. Viime kaudella pidin kahden viikon tauon ennen U.S. Openia. Osittain siksi, että halusin osallistua ystäväni polttareihin, mutta myös siksi että tarvitsin tauon. Seuraavissa kisoissani olin kolmas, toinen ja ensimmäinen. Yritän jatkossa rakentaa kausiohjelmani entistä järkevämmin.
Siitä miten opit puhumaan englantia kulkee erilaisia juttuja, selvennätkö tätä asiaa vähän?
Tehdäänpä nyt heti selväksi, etten oppinut puhumaan englantia kuuntelemalla räppiä kuten kerrotaan. Olin käynyt Espanjassa englannin tunneilla, mutta saapuessani Arizona Staten yliopistoon, englannin puhuminen ei tuntunut luontevalta. Puhuinkin espanjaa meksikolaisen joukkuekaverini Alberto Sanchezin kanssa. Mutta valmentajani Tim Mickelson (josta tuli myöhemmin Rahmin manageri ennen hänen siirtymistään veljensä Philin caddieksi) määräsi, että jokaisesta espanjan kielen sanasta minun pitäisi tehdä burpee (yleisliike) joukkuekavereideni edessä.
Montako burpeeta jouduit tekemään?
En yhtäkään.
Aivan. Miten rap-musiikki sitten kuuluu tähän kuvioon?
Kuuntelin paljon Eminemiä ja Kendrick Lamaria. Pidin musiikista ja se auttoi oppimaan joitain ilmaisuja ja slangia. Kielen oppii paljon paremmin keskustelemalla kuin oppitunneilla.
Mitä kuuntelulistaltasi löytyy tällä hetkellä?
Tykkään todella paljon Logicista. ”Homicide” on loistava kappale. Joskus minun voi nähdä sopertavan sen biisin sanoja suustani lämmittellessäni rangella. D Smoke, Netflixin Rhytm + Flow:n voittaja, on toinen mieluisa. Hänen kappaleensa ”Last Supper” on yksi suosikeistani.
Jos sinun pitäisi tehdä vaikutus espanjalaisella aterialla, mitä valmistaisit?
En kokkaa, mutta rakastan ruokaa. Suosikkiruokani on chuletón, joka on oikeastaan kahden hengen ribeye-pihvi. Se valmistetaan hitaasti kypsyttämällä puugrillissä ja maustetaan vain suolalla. Se on todella hyvää! Kun saan sellaisen, olen onnellinen.
Mikä on paras koskaan pelaamasi golfkenttä?
Vaihtoehtoja on liikaa. Pine Valley on kuitenkin listan kärkipäässä.
Millaisen kaveriporukan golfreissun tekisit?
Se ei pitäisi sisällään golfia. Vai tekisitkö sinä töitä vapaapäivänäsi?
Mitä pyrin kehittämään pelissäni 2020?
Eräs seikka, joka erottaa meidät ammattilaiset harrastajista, on se, että tiedämme täsmällisen tarkasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Vain siten niitä on mahdollista kehittää järjestelmällisesti.
Katsoin viime kauden jälkeen omia tilastojani, ja huomasin wedge-lyöntien olevan selkeä heikkouteni. Etenkin kun lyödään vajaita svingejä. Ongelman ydin oli se, että minulla oli tällaisiin tilanteisiin oikeastaan vain yksi lyönti, korkea fade, johon tuli paljon spinniä. Tuollaisen lyönnin pelaaminen joka paikassa vaikeuttaa pituuskontrollia, varsinkin silloin, kun lippu on griinin takaosassa tai keli on tuulinen.
Jos seuraat, mitä maailman parhaat pelaajat kuten Tiger tekevät, niin he pystyvät lyömään monenlaisia wedge-lyöntejä: korkeita, matalia, draw- ja fade-kierteitä. Siksi heiltä löytyy lyönti paikkaan kuin paikkaan.
Hiljalleen olen oppinut lyömään erilaisia wedge-lyöntejä, pääasiassa muuttamalla lyönnin alkuasentoa. Esimerkiksi siirtämällä pallon paikkaa voi vaikuttaa lyönnin lentorataan. Pelaamalla palloa hieman stanssin keskikohdan etupuolelta voit lyödä korkean lyönnin. Kovin edestä palloa ei voi pelata, koska paksun tai ohuen osuman riski kasvaa. Alkuasennon muutosten on oltava tarpeeksi hienovaraisia. Kuten asennon sulkemisen hieman, jotta draw-kierre on helpompi lyödä. Näitä juttuja työstän parhaillaan.
Harjoittelen tietenkin muitakin juttuja. Draivaaminen on pelini ydin. Kun pelaan hyvin tiiltä, pääsen lyömään lyhyempiä lähestymisiä, ja silloin on paljon helpompi lyödä tarkasti lipulle.
Draivia lyödessäni yritän vain toistaa sitä svingiä, mikä minulla on aina ollut. Minulta kysytään usein vasemman ranteeni kääntämisestä kupille taakseviennissä. Sen ansiosta pystyn lyömään niin voimakkaasti kuin haluan pelkäämättä sitä, että pallo karkaa vasemmalle, koska ranteen kääntäminen sulkee lapaa. Kun tiedän, että voin lyödä voimakkaasti, olen vapautuneempi. En pelaa hyvin, kun minun pitää pidätellä. Olen aggressiivinen pelaaja.
Puolisoni Kelley Cahillin mielestä draiverisvingini muistuttaa Andy Roddickin ykkössyöttöä – se on nopea ja lyhyt. Mutta juuri niin haluan sen olevan. Jos yrittäisin pidentää svingiäni Dustinin lailla, lopputulos olisi katastrofi.
Keely Levins