Martin Ebertistä tuli kymmenessä vuodessa suomalaiskenttien luottomies. Open-kentätkin ovat tulleet tutuiksi.
Martin Ebert edustaa brittiläisen herrasmiehen tyyppiä puhtaimmillaan. Sivistystään hän on kartuttanut muun muassa Cambridgen maineikkaassa yliopistossa, jossa aikoinaan kuului myös golfjoukkueeseen.
Opintojen jälkeen Ebert löysi itsensä nopeasti Donald Steelin, kokeneen golfarkkitehdin, suunnittelutoimistosta. Nykyisessä roolissaan Mackenzie & Ebertin toisena keskeisenä vaikuttajana hänet on opittu tuntemaan ennen kaikkea useiden maineikkaiden golfkenttien kehittämisprojekteista.
Kuinka maineikkaiden? Riittää, kun toteaa että joukossa on Royal Lytham & St Annesin, Royal Liverpoolin, Turnberryn, Royal Troonin ja Royal St Georgesin kaltaisia Open-kenttiä. Myös Royal Portrushiin Ebert on suunnitellut kaksi uutta reikää kentän valmistautuessa kesän 2019 Openiin.
Kysyntää on muuallakin. Ebert on ollut mukana kenttäprojekteissa Sri Lankasta Kanadaan, Argentiinasta eri puolille Eurooppaa.
Suomeen Tuusulan kautta
Myös Suomessa Ebertin kädenjälki on vahva. Ensikosketus täkäläiseen golfkulttuuriin tuli Tuusulan Golfklubilla. Sitten olivat vuorossa Vuosaari, Vierumäen Classic, Imatra, Sarfvik, Levi, Pickalan Seaside ja Pirkkala, joissa kaikissa Ebertiä on haluttu kuulla konsulttina ja faceliftistä pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa vastaavana suunnittelijana. Vantaan Golfpuistossa Ebert on ollut suunnitellusta jo alusta lähtien vastannut arkkitehti. Muutos- ja rakennustyöt monella edellä mainituista kentistä ovat tällä hetkellä vauhdissa.
Old Coursella pelataan pikemminkin maisemaa kuin golfkenttää.
Kysyntää ovat osaltaan olleet luomassa Ebertin hyvät sosiaaliset kyvyt ja taito ilmaista itseään selkeästi. Yksi sylttytehtaista lienee esiintyminen Suomen Golfliiton kentänrakennusseminaarissa vuonna 2007. Jo tuolloin Ebert painotti, että muutostöissä on aina otettava huomioon niin kentänhoidolliset, pelilliset kuin esteettisetkin näkökohdat ja että muutostöiden jälkeen kentän on oltava aiempaa nautittavampi pelata.
Vantaan Golfpuiston kenttäsuunnittelu on Martin Ebertin käsialaa. Suunnitelussa griinialueet ja bunkkerointi nousevat päärooliin.
Ebert lensi marraskuussa Suomeen Japanista, jossa toimistolla on toiveita päästä iskemään kyntensä yhteen maan maineikkaimmista kentistä. Maahan satanut lumi sotki suunnitelmia sen verran, että aikaa riitti parituntiseen juttutuokioon kahvikupin äärellä matkalla Vierumäeltä kohti Pickalaa.
Bunkkerit ja griinit tekevät kentän
Ebert kaivoi kannettavan tietokoneensa uumenista kuvia lukuisista kenttäprojekteistaan. Erityisen tarkasti käytiin läpi bunkkereihin liittyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi St Andrewsin New Coursella Ebert on korvannut osan leviämään pyrkivistä piikkihernepensaista reuna-alueiden hiekkaesteillä.
Mitä pitempään Ebertin kanssa keskusteli, sitä ilmeisemmäksi kävi, että hän on ajattelussaan Ben Crenshaw’n kanssa yhteistyötä pitkään tehneeen Bill Cooren hengenheimolainen. Coorelle nimenomaan bunkkerointi ja sen yksityiskohdat ovat kentän luonnetta vahvimmin leimaava elementti golfarkkitehtuurissa.
Bunkkerit ovat elimellinen osa griinialueita, ja nimenomaan griinialueisiin Ebert suunnittelussaan haluaa paneutua.
Monet suomalaiskentät sijaitsevat hienoissa puitteissa, mutta griinialueita ei useinkaan ole viimeistelty asiaan kuuluvalla huolella.
Griinalueiden muotoilussa suunnittelija joutuu ottamaan huomioon myös viheriöiden nykyiset nopeudet.
”Stimpmeter-lukemat ovat pahimmillaan 13–14 jalkaa. Se on ihan hullua, mutta ikävä kyllä ainakaan amerikkalaiset kentät eivät noista vauhdeista luovu. Puttaamisen pitäisi olla vaistonvaraista toimintaa. Nykyisin pelaajat joutuvat keskittymään liian paljon linjaan voiman kustannuksella. Kultainen keskitie kulkee 10–11 jalan tuntumassa. Jos griinit ovat selvästi hitaammat, palloa täytyy nousevalla pinnalla lyödä helposti turhan kovaa.”
Mikä on Ebertille suunnittelun johtava periaate? Vastaus tulee nopeasti.
”Golfkierroksen pitäisi aina tarjota iloa pelaajien suurelle enemmistölle ja samalla haastetta kaikkein parhaille.”
Minimalisti?
Myös viimeisten vuosikymmenien aikana tapetilla olleet minimalistiset lähtökohdat Ebert tunnustaa omikseen.
”Työtäni voisi luonnehtia yritykseksi saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähällä työllä. Joskus ponnisteluja voidaan silti tarvita paljon. Ei ole mitään mieltä säästää vaivaa ja päätyä lopputulokseen, joka ei ole pelillisesti mielenkiintoinen eikä kaunis katsoa.”
Erityisen lämpimästi Ebert puhuu South Uistin saarella Hebrideillä sijaitsevasta Askernishin kentästä, jonka Old Tom Morris aikoinaan 1890-luvulla suunnitteli. Kun kenttä sitten jäi pois käytöstä, se katosi vähitellen maisemaan. Ebertin tehtäväksi tuli löytää se uudelleen.
”Askernish on kenttä, josta tunnen suurinta ylpeyttä. Maata ei ei tarvinnut juurikaan siirtää.”
Old Course käy yhä esikuvaksi
Old Coursea Ebert on kirjoituksissaan luonnehtinut ylittämättömäksi inspiraation lähteeksi, malliesimerkiksi siitä mitä maisema itsessään voi golfille tarjota.
”Old Coursella pelataan pikemminkin maisemaa kuin golfkenttää. Tuo maisema näyttää, kuinka tylsinkin maaläntti voidaan elävöittää kumparoinnilla. Joskus leikin ajatuksella, että saisin käyttööni tasaisen hiekkapohjaisen maa-alueen ja lähtisin tekemään sille kenttää. Ottaisin avuksi taitavimmat tuntemani shaperit ja kulkisin heidän kanssaan Old Coursella imemässä vaikutteita notkelmista, kummuista, painanteista ja kaikista viistoista pinnoista.”
St. Andrewsin klassikkokentät toimivat Ebertin inspiraation lähteenä. Kuva Fairmontilta, takana St. Andrewsin kylä.
Old Coursen griinialueiden moni-ilmeisyys antaa eväitä sellaiseen lähipelin rikkauteen, josta nimenomaan linkseillä päästään nauttimaan. Juuri siksi linksit edustavat Ebertillekin golfarkkitehtuurin tavoiteltavinta muotoa.
Vakaumus näkyy myös Ebertin sähköpostiosoitteessa. Alkuosa ei ole etu- ja sukunimen yhdistelmä, vaan ”pitchandrun18”.
Mahdollisuus pelata pallo lipulle maata pitkin kytkeytyy myös pelaamisen hauskuuteen, jota Ebert pitää tärkeimpänä kriteerinä kenttien arvioinnissa.
”Kun pelaa Old Coursen tai Ryen, tietää mitä tarkoitan.”
Hauskuus näillä kentillä on myös kesyttömyyttä, ajoittaista hurjuuttakin.
”Vaikempia lyöntejä Ryen kentällä ovat par-kolmosten toiset lyönnit”, sanoo paljon siteerattu lentävä lause.
Kentän on Ebertin mukaan tarjottava myös kiihoketta, ”jotain aisteille”. Bunkkereiden yksityiskohdat ja kentän veistokselliset muodot palvelevat puhtaimmin tällaista tarkoitusperää.
”Maisemankaan merkitystä ei pidä aliarvioida. Mutta kenttä voi tehdä vaikutuksen myös keskellä puitteita, joissa itsessään ei ole mitään innostavaa.”
Paukut junioreiden sijasta senioreihin
On tartuttava tilaisuuteen ja kysyttävä Ebertin kantaa maailmalla paljon keskustelua herättäneeseen Tee It Forward -ajatteluun.
”On hyvä, jos pelaamiseen saadaan lisää joustavuutta. Mutta on tärkeää samalla varmistua siitä, että peli tarjoaa edelleen riittävästi haasteita.”
Ebert kääntää keskustelun huoleen junioreiden määrän hiipumisesta.
”Nuoret käyttävät niin suuren osan ajastaan älypuhelinten ja uusien golfin haastaneiden vapaa-ajanharrastusten parissa, että heitä on nähdäkseni turha haikailla takaisin. Tärkeämpää olisi herätä huomaamaan se potentiaali, joka piilee hyväkuntoisissa ja hyvin toimeentulevissa eläkeikää lähestyvissä kansalaisissa. Juuri heille golfilla on tarjota elämänsisältöä, sosiaalista pääomaa ja terveyttä edistävää liikuntaa.”
Ebert on saanut iskeä kyntensä niin moneen Open-kenttään, että on pakko lopuksi kysyä hänen suhteestaan R&A:n entiseen ykkösmieheen Peter Dawsoniin.
”Peteristä on luonnollisesti ollut apua. Mutta on tärkeä ymmärtää, että R&A ei valitse suunnittelijoita eikä tee sopimuksia Open-kenttien muutostöistä. Se jää yleensä seurojen harteille. Peterin rooli oli kuitenkin tärkeä, kun Donald Trump etsi arkkitehtiä vastaamaan Turnberry Ailsa-kentän muutostöistä. Ilman Peterin suositusta projekti olisi mennyt muualle. Osa sittemmin auenneista ovista olisi saattanut jäädä kiinni.”
Martin Ebertin kädenjälki on näkynyt aika karulla tavalla Vierumäki Classicilla jo muutaman vuoden ajan, ei ole griinit ihan viimeistelyä vaille valmiit! Tv Markku
Hyvä Markku, edes Martin Ebert ei saa ruohoa kasvamaan jääkaapissa.