Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomen kilpagolf›Re: Suomen kilpagolf
fukke diise saisse kirjoitti: (28.3.2012 6:23:14)
glof kirjoitti: (27.3.2012 20:18:01)
Kiitos Fukke, hienoa pohdintaa.Esimerkki elävästä elämästä: eräs kaverini (pyrin siihen ettei hän ole tunnistettavissa) lopetti kauden pari vuotta sitten +3tasoituksella. Menestys juniorisarjoissa perustui luonnolliseen hookkiin. Kaikki pohjat oli tehty omassa seurassa, mutta kun maajoukkeen portit avautuivat ympärille tuli Rauhalasta lähtien 3-4 ’ammattilaista’. Talven aikana leiritystä maajoukkuepelaajat saivat toista kuukautta. Vuoden aikana tasoitus huononi yli 1,5. Miksi?
Vierestä seuranneena voin vakuuttaa, että motivaatiota oli/on juuri niin paljon kuin mahdollista. Helppo arvostella mutta kaikkien valmentajien yhteinen päämäärä oli tehdä kaveristani fade-pelaaja?? Miksi?
Mielestäni parasta tilantessa on se, että huono kausi riittti johdolle ja kaveri tiputettiin kaikilta liiton tuilta. Toivottavasti liitto ei pilannut kaikkea hänen kohdallaan ja vanha kehitys tauon jälkeen jatkuu..
Tässäpä visainen pulma. Jos kyseessä on tosiaan ollut hookki eikä häntädraw, niin valmennusjohto on ollut kyllä oikealla asialla. Draivissa se ei välttämättä ole ongelma, mutta ammattilaiskentillä ei pärjää yläkierteisillä lähestymislyönneillä varsinkaan pitkillä raudoilla, joita ylimmällä tasolla joutuu käyttämään tosi paljon. Kyllä pallo on saatava pysähtymään pieneen tilaan bunkkeoiduille ja dressatuille greeneille.
Lähes jokainen hyvä pelaaja on joutunut jossain uransa alkuvaiheissa taistelemaan hookin kanssa ja siitä selviää monella tavalla. Kymmenen vie tuhoon, yksi johdattelee autuuteen. Hukki on siinä mielessä terve lyönti, että lihasten käskytysjärjestys suunnanvaihdossa ja palloon tulossa on oikein, ja varsinkin mittaa hakevat nuoret käyttävät mielellään relaesea/krossausta osana lavan sulkemisprosessia, jolloin sisältä ulos svingiin saadaan voimakas lavan sulkeutuminen ja rullaava hukkikierre.
Avainkysymys on, miten onnistuu suoristamaan hookin muuttamatta planea suunnanvaihdossa tai liukumatta pallon ohi. Ensin mainittu suoristaa lyönnin mutta vaatii svingimuutoksia sen kriitisessä vaiheessa ja tuo miljoona uutta ongelmaa mukanaan. Voimakkaampi sivuttainen jalkatyö on pulmallista, koska sopiva sivuliuku vaatii aina hakemista, onnistuu rangella, häviää kentällä. LIsäksi tämä ei aina suorista lyöntiä vaan saa sen lähtemään enemmän oikealle, siis kompensoi lähtösuuntaa. Usein pelaajat hidastavat releasea/krossausta, mutta ongelma säilyy, se vain laimenee ja aina on vaara ylilyönteihin ja sen pelosta putkahtaviin blokkeihin. Näiden yhdistelty kokeileminen on loputon suo ja vie tuhoon.
Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!
Ensinnäkään mitään yläkierrettä ei ole olemassakaan vähääkään onnistuneessa
golflyönnissä. Samalla mailalla ja swingillä lyötynä draw toki tuottaa fadea vähemmän spinniä. Mutta miksi lyödä samalla mailalla? Draw pelaaja voi käyttää mailoissaan enemmän loftia tai käyttää jopa numeroa isompaa mailaa ja spinniä on riittävästi. Vahva hukki on tietysti eri juttu. Se kannattaa hioa lievemmäksi.
Jos uskot, että sinulla on jokin siikretti, julkaise siitä tutkimus ja aseta se riittävän pätevien asiantuntijoiden arvioitavaksi. Tällä foorumilla käsiteltiin viime vuonna ranteiden toimintaa oikein matemaattisestikin perusteltuna. Lisäksi käytettiin viitteinä USGA:n rahoittamaa tutkimusta. En ryhdy asiasta enempää jauhamaan. Totean vain, että jos mailan aksiaalisuljenta välillä klo9-osuma jätetään pois, on tuloksena lähes poikkeuksetta kymmeniä asteita avonainen lapa vakavin seurauksin. Maailmalla on swingiä tutkittu kymmeniä vuosia erittäin vahvan ajattelukapasiteetin ja suuren rahan turvin. Siellä ei ole mitään uutta löydettävää harrastustasolla ainakaan. Olen jonkin verran mitannut huippujen aksiaalisuljennan määrää eri pelaajilla, enkä ole havainnut, että vähäisempi määrä olisi havaittavasti yhteydessä pelaajan tasoon. Eli en olisi ilman perusteellisia tutkimuksia lainkaan varma, että edes suljennan vähentäminen (huippujen tasolta) olisi eduksi.