…”Mita teki Michelle? Han lahjoitti eilen samatein $500.000 hurrikaani Katariinan uhreille. Siina vahan miettimista heille, jotka pitavat hanta lapsityovoiman kannattajana. Pitais osaa haveta.”…
En tunne amerikkalaista verotusjärjestelmää mutta kuvittelisin tuon puoli milliä olleen verovähennyskelpoista. Näinhän sielläpäin sikarikkaat esiintyvät suurina filantrooppeina. Meilläpäin maksetaan vastaavasti korkeampia veroja joten tuon kaliberin lahjoitus edellyttää todella suurta sydäntä tai omaisuutta. Harvinainen yhdistelmä.
Enkä pidä Michelleä lapsityövoiman kannattajana sillä kuvittelisin hänen olevan autuaan tietämätön koko asiasta. Kuten on tietämätöntä suuri osa amerikkalaisista muutenkin. Ne harvat amerikkalaiset jotka asian tuntevat, ovatkin sitten näitä työ teettäjiä. Eikä Nike tietenkään ole ainoa joka Aasiassa on suuri työnantaja. Jos Michelle olisi tehnyt diilin Adidaksen kanssa ei tilanne olisi erilainen. Niken mailoilla pelaavat eivät vaan pillastuisi asiaa koskevasta kritiikistä niin paljon. Ja jos Nikellä on oma osasto hääräämässä 3. maailman lasten asioiden parissa niin hyvä niin. Pelkään vaan sen olevan samassa kerroksessa PR – ja mainososastojen kanssa.
Leikki on lapsen työtä, sanotaan. Ja kerkiää sitä vähän leikkimäänkin kun ensin 10 tuntia ommellut tossuja/hanskoja/lippiksiä hyväätarkoittavalle, avokätiselle työnantajalleen…
PS. En osaa hävetä!