-
JulkaisijaArtikkelit
-
Otsikko kai kertoo oleellisimman.
Sain kipinän käydä green card-kurssin osittain kavereiden painostuksesta ja osittain parin (omasta mielestä) hyvin sujuneen range-kerran jälkeen. Nyt kaipailen vinkkejä mistä lähteä laittamaan ns. pakettia kasaan. Par 3 kentällä olen käynyt yksinäni lyömässä, ja jonkun verran klubin harjoitusalueilla, mutta ei tahdo onnistua sitten mikään. Chippejä olen erityisesti yrittänyt harjoitella, samoin ihan perus avauksia. Tuntuu, että rangella nuo avaukset menee ihan ok, mut sit seurassa tai kentällä jäädyn ja kaikki menee päin sitä itseään. Osa ongelmaa on myös HYVIN suuri itsekriittisyys, ja mietin kamalasti mitä muut ajattelee. Esimerkiksi yksin tuolla par 3 kentällä pyöriessä ajattelen vaan, että ne kokeneemmat pelaajat rangella varmaan ajattelee, että mitä tuokin täällä tekee. Suurin osa ongelmaa on siis pitkälti korvien välissä, enkä tahdo päästä siitä eroon. Vinkkejä? Mitään suuria tavoitteita ei ole, jos nyt kehtaisi edes puolikkaan kierroksen lähteä vielä tänä kesänä pelaamaan ilman pelkoa itsensä totaalisesta nolaamisesta, niin olisin jo siihen aika tyytyväinen.Me olemme kaikki olleet tuossa tilanteessa…
Itsekrittisyytesi vähentämiseen minulla ei ole neuvoja (koska ne eivät kuitenkaan tehoaisi…), joten tyydyn kehottamaan sinua etsimään kavereita, tuttuja, puolituttuja tai serkunserkkuja, joiden kanssa voisit käydä yhdessä kentällä. Tutun ihmisen ja samalla kokeneemman golffarin kanssa homma lähtee rullaamaan, yksin on perin hankalaa.
Jos et löydä ketään tuttua, niin liity oitis lähiseuraasi ja ota yhteys sen kapteeniin. Selitä tilanne hänelle ja pyydä apua seurasi jäsenenä. Ainakin omassa seurassani kapteeni haluaa saada vasta-alkajat mukaan seuran toimintaan ja sen myötä sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Minä taas huomasin aikoinaan, että laji lähti hyvin käyntiin kun oli samantasoinen pelikaveri, jonka kanssa käytiin kentällä. Aloitin poikani kanssa samaan aikaan, ja pelasimme heti alusta asti paljon, 4-5 kierrosta viikossa varmaan. Ekan kauden kuitenkin pelasimme lähes pelkästään ysireikäisiä, osin siksi että otimme vain ysireikäisen pelioikeuden, mutta kyllä se muutenkin tuntui sopivalta annokselta siinä vaiheessa. Kun sen ekan vuoden vielä kehityimme aika lailla samaan tahtiin (ei enää, nyyh…) niin teki ihan hyvää pitää yllä keskinäistä pikku kilvoittelua ja analysoida toinen toistemme peliä sitä mukaa kun ymmärrys lisääntyi, siinä seurassa ei tarvinnut hävetä omaa peliä tai omia puheita. Jonkin verran kävin myös saman greencard-ryhmän tyyppien kanssa pelaamassa.
Toisella kaudella aloimme käydä klubikisoissa yhdessä ja pelata täyttä kierrosta, ja siinä kohtaa poika alkoikin mennä omia menojaan. Juuri nyt ollaan Vierumäellä, jossa hän pelaa junnujen SM:issä.
Itsekriittisyys tässä lajissa tuskin mihinkään häviää, pikemminkin päinvastoin, mutta sitä mukaa kun taito ja ymmärrys lisääntyy, niin tulee myös enemmän työkaluja vaikuttaa omaan peliin. Pikku hiljaa (minun kohdallani todella hiljaa) alkaa ymmärtää swingiään ja miten mikäkin tekijä pallon lentoon vaikuttaa, ja silloin alkaa myös tuntea että on jotain mahdollisuuksia tunnistaa ja korjata virheitään. Ja oppii tietysti koko ajan ihan uusiakin tapoja tehdä virheitä…
Nyt kun viidettä kautta pelaan, niin ajattelen että tuo jatkuva oppiminen on se joka minun mielenkiintoani ja intoani pitää yllä. On hieno tunne, kun alkaa aina välillä onnistua siinä missä oli tarkoituskin onnistua, eikä vain vahingossa. Tämän päivän kierroksella etuysi meni aivan päin per..sikkaa, mutta ysiväylän reilu 10 metrin par-putti lipputangon kautta sisään käänsi kelkan ja takaysillä alkoi taas tulla tunnetta että jotain on oppinut. Muutama alkukesän parasta lähentelevä draivi, ja lopputulos oli reilu parikymmentä lyöntiä parempi kuin edellinen kierrokseni tuolla samalla vieraskentällä pari vuotta sitten.
Jos nyt joku neuvo vielä pitäisi antaa, niin pelaa paljon, ja pelaa nimenomaan kentällä. Rangella voi toki räimiä, mutta kuten olet jo havainnut, sieltä on vaikea siirtää asioita kentälle. Ehkä pikemminkin pitäisi ajatella niin päin, että kun kentällä tekee jonkun havainnon omasta lyönnistään, niin sitä voi sitten myöhemmin tutkia harjoitusalueilla ajatuksen kanssa. Kenttäpeliä oppii vain kentällä, rangeharjoittelu menee helposti päämäärättömäksi lääpimiseksi, jossa lopulta vain väsyttää kroppansa ja sitten ihmettelee miksi ei pallo tottele.
Kenttäpelistä vielä sen verran, että minulle on toiminut myös se, että olen lähes aina, ihan alusta asti pyrkinyt pelaamaan kaikki reiät sääntöjen mukaan ja kuppiin asti. Se on aika ankara tapa pelata loppujen lopuksi, mutta antaa lahjomattoman kuvan omasta senhetkisestä tasosta. Ymmärrän kyllä silti niitäkin, jotka mieluummin nostavat palloa taskuun tai ottavat jonkin hermoja säästävän helpotuksen (harkkakierroksella) kuin vääntävät väkisin vaikka sen 15 lyöntiä jos 14 ei riitä reikään asti pääsemiseksi. Luonnekysymys. Jos sinussa on yhtään tilastoniilon vikaa, niin oikein pelattujen kierrosten tilastointi ja seuranta on kiintoisaa ja tarjoaa runsaasti kaikenlaisia pieniä tavoitteita ja motivaatiokoukkuja, omilla säännöillä pelattujen kierrosten tilastointi on taas täysin hyödytöntä.
Mutta lopulta kaikkein helpointa pelistä tulee, jos löydät proshopin, joka myy niitä kuuluisia puhetta tottelevia palloja…
Mene jollekin pron pitämälle kurssille. Tai mieluummin yksityistunneille. ÄLÄ YRITÄ OPETELLA ITSEKSESI. Opit vain vääriä tapoja.
nimim. 20 vuotta itseopiskelleenaTiedosta miten välineesi toimii ja miten voit hyödyntää bägisi sisältöä paremmin.
Kenttäpeliin tarvii hallita alussa vain muutaman mailan. Etsi kolme mailaa, missä on selkeä pituusero täysissä lyönneissä.
Hanki tussi ja kirjoita jokaiseen mailaan oma keskiverto lyöntimatka. Älä ylitä tai yritä selvästi lyhyempää lyöntiä. Alussa pitäisi lyödä vain kokonaisia swingejä.
Omat helpot mailat mitat olisi hyrrä 160m, kasi 120m ja 52wedge 80m. Pelaa muutama väylä, missä mietit miten pääset helpoiten griinille. Lyö edelleen vain täysiä lyöntejä harjoitellessa. Esim:
280m = hyrrä, kasi
340m = *hyrrä,kasi, wedge olisi 360m.
450m = *hyrrä, kasi*2, wedge olisi 480mVaihe2 :Lisää valikoimaan sitten kaksi välimailaa Nyt näyttää tältä:
Hyrrä 160,kutonen 135, kasi 120, 46w100 ja 52w 80. Minulla ysi105 ja 46w100 on käytännössä sama maila, joten ysi on suurelta osin tarpeeton. Tulet varmaan huomaamaan samanlaisia yhteyksiä. Oman bägin sisältö nyt:Minulla on neljä mailaa avauksiin
225-160m
9D, 13D ,3w, 4hybMailoja väylälle 185-100m
3w, 4hyr , 4i, 6i, 8i, 46wMailoja lähipeliin 100-55m
46w, 50w, 56w, 60w.Totaali 11 mailaa ja putteri. Tarpeettomia 5i7i9i, mutta bägissä mukana. (15 mailaa)
Missäspäin nerveplay vaikuttaa? Jos pk seudulla haluut peli kaveria ja vinkkejä niin mennään pelaamaan
Totaali 11 mailaa ja putteri. Tarpeettomia 5i7i9i, mutta bägissä mukana. (15 mailaa)
Eli yksi maila liikaa bägissä. Tuosta saa kilpailuun/tasoituskierrokselle hyvin lisälyöntejä, kun pitää ne koko kierroksen. Eipähän pääse ainakaan tasoitus tipahtamaan 🙂
Jos haluat panostaa golfin peluuseen pitkällä tähtäimellä, seuraavaan kahteen teoreettisen ajatuksen sisäistämiseen kannattaa panostaa.
1) Ymmärrä pallon lentoradan perusteella, miten mailanpää on kohdannut pallon. Karkeasti ottaen voi sanoa, että on yhdeksän lentokaarta: matala, normaali ja korkea, kukin yhdistettynä suoraan, draw(-hukkiin) tai fade(-slaissiin). Alusta asti kannattaa pyrkiä aina johonkin näistä, eikä välttämättä normaaliin suoraan. Opettelemalla lyömään näitä yhdistelmiä vaikka hieman liioitellusti (rangella), saa tuntumaa siihen, mitä mailoilla voi tehdä. Vanha hyvä opus tämän ymmärryksen kehittämiseksi on Toskin ja Flickin ”How to become a complete golfer” yli neljänkymmenen vuoden takaa. Prot eivät taida näitä asioita opettaa ainakaan harrastuksen alkuvaiheessa – tosin en tiedä varmaksi, koska edellisestä prolla käynnistä tuli juuri täyteen 34 v.
2) Ymmärrä golf suunnittelupelinä. Kun mietit, mihin yrität lyödä pallon, valitse kohta josta on paras jatkaa – tämä on vain harvoin mahdollisimamn pitkällä/lipun suunnassa/väylän keskellä. Ihan oikeaoppisesti pitäisi ajatella ensiksi, mistä kohdasta olisi hyvä lyödä pallo viheriölle, sitten miettiä, mistä kohdasta pallo olisi hyvä lyödä siihen kohtaan, mistä se olisi hyvä lyödä viheriölle jne. Sitten kun suunntelma ei toteudukaan, täytyy raksuttaa suunnitelma uusiksi. Suunnittelussa on myös tärkeää ottaa huomioon, tarjoaako väylä ns turvapuolen ja valita tekninen ratkaisu niin, että pieni epäonnistuminen on virhe turvapuolelle päin.Vajaan swingin lyönnit ja putit ovat silmä-käsi -koordinaatioon perustuvaa henkimaailman hommaa enkä niiden suhteen osaa sanoa muuta kuin että toistoja.
Ykkösneuvo on kuitenkin, että ellet ole masokisti, unohda golf. Lyhyen alkuvaiheen jälkeen, jossa hyvät lyönnit innostavat, siirrytään vaiheeseen, jossa pelaaja tietää pystyvänsä lyömään hyviä lyöntejä ja tuloksen ratkaisevat huonot lyönnit, jotka ovat seurausta keskittymisen herpaantumisesta jne. Kokemuksen mukaan jokaisella golfkierroksella tulee aina jotain huonoa ja – jos vain jaksaa uskoa – jotain hyvää ja pelitulos on aina pettymys (voi sitä jossittelun määrää kierroksen jälkeen – joko ääneen lausuttuna tai oman pään sisällä keskusteltuna).
paketti kasaan:
– useita tunteja pro:lla
– pyydä kaveria rangella kuvaamaan omaa lyöntiäsi etenkin rintamasuunnasta (näet lantion, yläkropan ja käsien liikkeet ja liikejärjestyksen) mutta myös sivusuunnasta/kyljestä/lyönnin takaa (näet, missä kulmassa viet mailan taakse ja missä kulmassa tuot sen alas)
– Youtube:sta löytyy rutkasti opetusmateriaalia, miten tehdä asiat oikein
– harjoittelet vain yhtä tai kahta asiaa kerrallaan (esim. hartiakierto ja mailan vienti taakse tietyssä kulmassa)rangella vs. kentällä
– kun rangella tulee onnistuminen, yritä muistaa ja oikeastaan palauttaa tuo fiilis ja suoritus kentällä ollessasi; ikään kuin olisit taas rangella ja toistat onnistuneen suorituksenitsekriittisyys:
– ilman sitä ei kehity, ei ole edes halua kehittyä
– keskittyminen lyöntiin ja peliin ylipäätään pitää nostaa sille tasolle, ettei välitä, mitä muut ajattelevatKuten Jiiär toteaa ymmärryksen lisääntyvän vuosien mittaan, itse olen lähes joka viikko oppinut jotain uutta lyönnistä. Siihen on auttanut osaltaan pro, paljolti kuitenkin opetusvideot Youtube:ssa. Välillä pitää palata alkuun, esim. pallon paikkaan stanssissa. Oman lyönnin näkeminen videolta/kännykästä auttaa suuresti tavoittelemaan oikeaa tapaa lyödä.
Vipsu puhuu mailoista ja lyöntipituuksista. Aivan oleellista on tietää, kuinka pitkälle milläkin mailalla onnistuessaan lyö. Tärkeintä se on lähestymislyöntimailaa valittaessa. Jos griinibunkkerit jätetään pois laskuista, mieluummin lyö liian lyhyen kuin liian pitkän lähestymislyönnin.
Pappa Tykki puhuu myös asiaa ja itse koin suuren yllätyksen, kun tarkoituksella löin pitkän lähestymislyönnin draw:na ja pitkäksi meni. En tuolloin ymmärtänyt, että sulkiessani lapaa se myös vähentää loftia eli pallo lentää pidemmälle. Taas yksi asia, minkä opin vasta männä viikolla.
Sopivat mailat on tärkeä juttu. Mailat voivat olla liian pitkät/lyhyet, liian jäykät/löysät, anteeksiantamattomat, jolloin mailat eivät sovi juuri sinun lyöntiin. Kun lyöntisi kehittyy, joudut ostamaan uudet, sinun silloiseen lyöntiin sopivat. Suosittelen fittaajalla käyntiä viimeistään, kun lyöntisi on vakiintunut.
Youtube:sta löytyy rutkasti opetusmateriaalia, miten tehdä asiat oikein
Ainoa haaste tuossa onkin, että löytää juuri ne ’oikeat’ videot…
Jos griinibunkkerit jätetään pois laskuista, mieluummin lyö liian lyhyen kuin liian pitkän lähestymislyönnin.
Yleisesti kannattaa miettiä minne voi missata, aina se ei ole griinin edessä eikä myöskään takana, joskus kannattaa tahallaan missata jopa vasemmalle tai oikealle puolelle, riippun siitä mistä ollaan lähestymässä. Tässä tullaan Pappa Tykin antamaan neuvoon suunnitella pelaaminen lipulta käsin, eli mistä haluaa seuraavan lyönnin lyödä. Aloittelevan (ja aika monen pidempäänkin pelanneen…) on myös syytä ymmärtää, että se onnistunut lyönti tulee niin harvoin, että liian pitkällä mailalla lyöty lyönti menee yhtä harvoin pitkäksi.
Muutama vinkki aloittelijalle:
– Turha ajatella mitä muut miettii, pelaat ja harjoittelet miten haluat. Muita ei edes kiinnosta mitä harjoitusalueella teet.
– Harjoittelussa mieluummin laatu kuin määrä.
– Erilaisiin välineisiin tutustuminen jossain välissä. Älä pidä kiirettä, pyydät mailat maksutta lainaan jostain ja jätät myyntipuheet omaan arvoonsa. Helposti menee yksi pelikausi tuohon, jos aiheeseen paneutuu kunnolla ja ottaa asioista selvää. Itselle sopivilla välineillä on helpompi pelata.– Mikäli sopiva pro löytyy ja siitä on apua, niin miksei. Ei kuitenkaan pakollista. Harrastuksen alussa voi olla hyväkin asia.
– Sama koskee sopivaa seuraa/kenttää. Sitoutuminen maksaa ja mieti tarkkaan saatko rahalle vastinetta, jos sillä nyt on merkitystä. Tässäkin kohtaa pääsee kyllä rahoistaan eroon, myyntipuheita on maailma täynnä.Eli yksi maila liikaa bägissä. Tuosta saa kilpailuun/tasoituskierrokselle hyvin lisälyöntejä, kun pitää ne koko kierroksen.
Jos näiltä haluaa välttyä niin ennen kisaa kannattaa joko jättää pois tai selkeästi ilmoittaa ja esim kääntää bägiin väärinpäin. 2019 mahdollistaa tämän.
Eiköhän kilpailuihin osallistuminen ole vielä tuossa vaiheessa täysin epäolennainen asia. Keskittyy alkeisiin ja yrittää opetella peliä. Itse olen yli 15 vuotta harrastanut ja yhteenkään kilpailuun en ole osallistunut.
@Svingikeisari: Kai sentään olet joskus jättänyt tasoitukseen vaikuttavan kortin?
Onhan noita joskus aikanaan jätetty. Joudut nyt pettymään, ei tullut kukaan laskemaan montako mailaa oli mukana. Eiköhän ketjun avaaja tarvitse oikeita vinkkejä harrastuksen eteenpäin viemiseen, nippelitieto jostain mailamääristä kilpailu- tai tasoituskierroksen aikana ei sellaista ole.
Kyse onkin siitä, että tasoituskierroksella tulee noudattaa sääntöjä pilkulleen aivan kuten kilpailuissakin. Niinpä sääntöjen opetteleminen kuuluu lajiin aivan yhtä paljon kuin pelaamaan opetteleminenkin.
Sitä paitsi ei kenenkään tarvitse laskea sinun mailojesi lukumäärää, sinä teet sen ihan itse ja mahdollisen rikkeen havaitessasi ihan itse laitat tulokseesi sääntöjen määräämät rangaistukset.
En usko että juuri kukaan innostuu golfin pelaamisesta, koska sääntötietämys. Jokaisella on hieman erilainen kulma asiaan, sinulla seuratuomarina on poikkeava sellainen.
Tuo neuvo että ottaa yhteyttä jonkun seuran kapteenin on ihan hyvä. Minulle tosin muodostui ketjun avauksesta käsitys että ei ole vielä minkään seuran jäsen ja pelaa par3-harjoituskenttää. Se on ihan hyvä alku selvittää itselleen onko intoa jatkaa harrastusta ja missä muodossa. Golfharrastus kun on joillekin ihan muuta kuin kentällä pelaamista, saati kilpailua. Yhdysvalloissa on paljon terveempi golfkulttuuri, mennään esim. tunniksi lyömään palloja kohteisiin, otetaan samalla hieman olutta ja viihdytään. Tällaista ei valitettavasti Suomessa ole, mielestäni liikaa keskitytään kilpailutoimintaan ja esim. tasoituksella pätemiseen.
Joku kaveri joka pelaa golfia on hyvä olla, menevät yhdessä kentälle jossa pelin kulku avautuu. Siinä samalla sitten tulee uutta tietoa ajan myötä. Mitä tulee harjoitteluun ja opetteluun, niin nykyään löytyy youtubesta vaikka kuinka paljon materiaalia. Kyllä hyvän materiaalin melko nopeasti erottaa. Eli ketjun avaajan täytyy ensin selvittää itselleen mitä haluaa harrastukseltaan ja etenee sitten sen mukaan. Greencardin on jo hankkinut, se on ihan hyvä alku.
En usko että juuri kukaan innostuu golfin pelaamisesta, koska sääntötietämys. Jokaisella on hieman erilainen kulma asiaan, sinulla seuratuomarina on poikkeava sellainen.
Voin tunnustaa että minulle sääntöjen opettelu oli aloittaessa yksi ihan mielenkiintoinen asia tässä lajissa, mutta ehkä olenkin vähän nörtti luonteeltani. (Golf on muuten erinomainen nörttilaji, noin sivuhuomautuksena.)
Pallon ilmaan saamisessa säännöillä ei tietysti ole niin väliä, mutta kyllä se niin on, että heti kun alkaa tulosta laskea, niin on aika oleellista että pelaa sääntöjen mukaan. Eihän omilla ja joka väylällä vaihtuvilla säännöillä pelatulla tuloksella ole minkään valtakunnan virkaa, vähän kuin harrastaisi keihäänheittoa ja pyöristäisi tuloksen aina ylöspäin lähimpään kymmeneen metriin.
Jos ei tulosta pelaa niin sitten tietysti, mutta kylläpä minun havaintojeni mukaan valtaosa lyöntinsä kierroksella aina johonkin kirjaa. En myöskään ole nähnyt yhtään golfaria joka olisi pelannut vuosikausia 54-tasurilla…
Näin vanhan liiton miehenä minua tökkii kovastikin Svingikeisarin asenne ”[..] lyömään palloja kohteisiin, otetaan olutta ja viihdytään.” Sitä voi toki tehdä, mutta minun kirjanpidossani sillä ei ole mitään tekemistä golfin peluun kanssa.
Golf on prosenttipeli. Kuka tahansa voi tehdä birkun tai vaikka holarin, kun sopivasti sattuu. Olennaista on kuitenkin pitkän aikavälin tilastot.
Minulle tärkein seurattava tulos on KAIKKIEN kauden kierrosten scr-lyöntipelikeskiarvo. Helpotuksena tähän on ns. kovennettu pistebogi eli että reiän maksimitulos on par+4 (normaali pistebogi olisi tasoituksellani par+2 tai par+3 reiästä riippuen). Näin ei tarvitse palata tiille, jos palloa ei yllättäen löydykään. Tietenkin pelaan kaikki kierrokset sääntöjen mukaan ja kaikki väylät reikään asti (paitsi jos reikä annetana minulle reikäpeliottelussa). Tätä olen harrastanut viimeiset 17 kautta – olisi pitänyt myös edeletävät 18 kautta.
Jätän myös kaikista kotimaan vieraskentillä pelaamistani kierroksista tasoitukseen vaikuttavan scoren. Näitä on noin 20 kaudessa.
Tämä ei estä olemasta kohtuullisessa määrin seurallinen eikä edellytä muiden ryhmän pelaajien toimivan samalla tavalla. Sen sijaan ärsyynnyn kyllä siitä, jos muiden viihtyminen ilmenee puhumisena lyöntini aikana, mitä valitettavasti tapaa yhä useammin.
Niin tässä nyt näkee kuinka paljon erilaisia syitä ja tapoja on harrastaa golfia. Minulla innostus lähti kyllä siitä että kaveri pyysi läheiselle harjoitusalueelle mukaan lyömään palloja ja sillä tiellä ollaan. Ei tullut siinä vaiheessa mieleenkään että lähdenpä ostamaan sääntökirjan ja opettelen kaiken ulkoa.:) Vuotta myöhemmin kurssin suoritettua pelasin tasoituksen kohdilleen ja siellä se säilyy ei-aktiivisena.
Minua lajissa kiehtoo enemmän tekniikkaharjoittelu ja pallon lyöminen, ei kilpailu tai sääntötietämyksellä päteminen. Golfmailoihin liittyvä teknologia kiinnostaa myös. Tarvittaessa ja olosuhteiden salliessa lyön avaukset sinne 300 metriin.
Lyöntimääriä en ole moneen vuoteen merkinnyt mihinkään, pelaan 5-10 kierrosta kaudessa ja silloin vain nautin. Pelaan yksin, kaksin tai vieraiden kanssa, ei ole väliä. Ihan vain muuten tiedoksi että korttien kanssa sählääminen hidastaa peliä huomattavasti. Olisi suotavaa että yhä useampi keskittyisi lyömiseen enemmän, kuin tilastonikkarointiin kesken kierroksen.
Näin vanhan liiton miehenä minua tökkii kovastikin Svingikeisarin asenne ”[..] lyömään palloja kohteisiin, otetaan olutta ja viihdytään.” Sitä voi toki tehdä, mutta minun kirjanpidossani sillä ei ole mitään tekemistä golfin peluun kanssa.
Tämä! Meidän kentällä oli viikonloppuna ilmeisesti jonkin puljun kesätapahtumana järjestetty firmakisa, ja sinne sitten oli vähän tultu ”ottamaan olutta ja viihtymään”. Helvetinmoinen kaljaälämölö kaikui joka kerran kun jollain griinillä pallo meni reikään tai joku ”löi pallon kohteeseen” tiiboksista. Ja niitä hetkiä varten jolloin kukaan ei huojunut mailan varressa, vähän joka toisella ryhmällä oli varusteena poppikone, joka piti huolta että viihdyttiin käveltäessäkin.
Eipä jäänyt firman nimi mieleen, onneksi.
Ihan vain muuten tiedoksi että korttien kanssa sählääminen hidastaa peliä huomattavasti. Olisi suotavaa että yhä useampi keskittyisi lyömiseen enemmän, kuin tilastonikkarointiin kesken kierroksen.
Nyt taisi tulla hieman keisarillista lisää tuohon liioitteluun… Vai oikein huomattavasti hidastaa peliä yhden numeron kirjoittaminen korttiin sillä aikaa, kun lyömiseen keskittyvä pelaaja säätää draiviaan tiiboksissa 😉
Kyllä se lisää nopeutta kun ei kaiveta kyniä ja porukalla mietitä että kuka löi kuinka monta ja mitä väylällä tapahtui. Myönnän että hieman kärsimätön olen, omalla kentällä kun menen kierroksen yksin sellaiseen 2,5 tuntiin. En muista koska olisin täydessä ryhmässä viimeeksi pelannut.
Taisi muuten olla toissa keväänä Espanjassa kun pelasin täydessä ryhmässä ja täydellä kentällä. Ne oli sellaisia reilu 5 tunnin kierroksia. Siinä ehtii jo korttia täyttämään ja sääntökirjaa selaamaan.:) Kaksi kertaa poistuin kesken kierroksen kun kentän loppusosa oli täysin tukossa, pelikaverit ymmärsi kyllä.
Kyllä se lisää nopeutta kun ei kaiveta kyniä ja porukalla mietitä että kuka löi kuinka monta ja mitä väylällä tapahtui. Myönnän että hieman kärsimätön olen, omalla kentällä kun menen kierroksen yksin sellaiseen 2,5 tuntiin. En muista koska olisin täydessä ryhmässä viimeeksi pelannut.
Samaan aikaan tai vähän nopeamminkin minullakin menee kierros yksin kotikentällä, siten että näppäilen gamebookkiin griiniltä seuraavaan tiiboksiin kävellessä lyönnit, putit, väyläosuman, chipit, bunkkerit ja rankut. Väylillä katson sovelluksesta lähestymislyöntien mitat. Nopeus on rutiineista kiinni kuten muussakin golftekemisessä, mutta et kai nyt ihan tosissaan ole, että neljän hengen ryhmässä pitäisi kulua sama aika kuin yksin, oli rutiinit mitkä tahansa, vai tarkoititko että et mene pelaamaan täysiin ryhmiin? Joka tapauksessa, ei se täyden ryhmän pelinopeus nyt siitä merkkaamisesta johdu, vaan ihan muista syistä (muunmuassa siitä, että neljän hengen ryhmä lyö keskimäärin nelinkertaisen määrän lyöntejä, eikä niitä hyvän tavan mukaan lyödä yhtäaikaisesti…)
-
JulkaisijaArtikkelit