-
JulkaisijaArtikkelit
-
Taas kauden iäisyyskysymys: Paljonko nopeutta mestaruuskisaviikonlopun viheriöille? Nähdäkseni tapoihin kuuluu, että kilpailuihin nostetaan nopeutta. Monen pasmat menevät kuitenkin sekaisin, kun breikit muuttuvat. Voi sitä voivotusta. Miten on, paljonko viheriöt (pelaajat) kestävät nopeutta?
Oulussa kyllä kesti nostaa nopeutta. Oli aikas hitaat. Pasmat kyllä meni sekaisin tänään 🙂 Eka griinillä neljä puttia. Ensimmäinen ulos griiniltä. Tais muutenkin tulla 2-3 kertaa vielä lisäksi 3 putin griini. Eiköhän noihin totu viikon aikana.
Kolmeen metriin kun pääset niin hyvä on putata.
Siis nopeutena
Mitä nopeammat sen paremmat-erottuupahan helpommin jyvät akanoista ;o)
En ole vielä päässyt Suomessa pelaamaan kentällä jossa olisi ollut ’liian’ nopeat griinit !
Yli kymmenen Stimpmeterillä mitattuna, jonnekin 14-15 hujakoille, niin sitten on vähän suuren maailman meninkiä.
Kyllä maksimi stimpleriluku lienee Suomessa on se 9 jalkaa,johon maksimissaan pyritään.Ammattilaiskisoissa näkee joskus jopa 12 jalan stimplereitä.Kova luku,johon meidän ruoholajikkeilla ei kyllä päästä.
Itse olen putannut 14 stimpin kerneillä, eikä se mahdotonta ollut, siitä todisteena kaksi birkkua ko. rundilla.
Kotkassa oli poikien EM:n aikaan nopeus stimpillä mitattuna 11 ja rapiat. Lienee Suomen ennätys?
Kytäjä on ’kuulemma’ ollut 11 pinnassa viime aikoina, mutta huhupuheita vaan kuullut. Ahvenanmaalla oli ilmeisesti SM:ssä vilkkaat, onko kenelläkään tietoa kuinka? Oma kenttä on ollut 1.5 kk melko tasaisesti siinä 7.5-9 jalkaa eli ok, ei kaiketi trimmata alemmas.
Vahvistan Kotkan nopeuden. Kävin pelaamassa kavereiden kanssa siellä junnu kisojen jälkeen ja IHan mahdotonta touhua oli. Nopeimmat millä koskaan olen pelannut ja hankaluuksia oli. Turneen huonoin rundi taisi tulla Kotkassa. Ei tietysti auttanut sekään, että Kotka on muutenkin kohtuu haastava kenttä metsän keskellä. Melkeen pitäs väylällä pysyä 🙂
Tuntemuksesi on oikea 😉
Pari viikkoa kisan jälkeen griinit vielä kuivuivat ja kovettuivat, mikä lisäsi hankaluutta.
Jos lähestymisen yritti sijoittaa giinin etuosaan, eikä etuforelle, pallo löytyi yleensä takametsästä…
Kenttämestarille kiitos haastavuudesta. Kotkassa ainakin osataan kentänhoito!
Greenien pitääkin olla nopeita, jotta puttipeli on mielekästä. Toisaalta myös greenien pitää olla suunniteltuja/muotoiltuja siten että ne on mielekkäitä pelata lyhyeksi leikattuina.
Myös käytetty ruoholaji vaikuttaa asiaan. Jostain muistelin lukeneeni että suomalaisilla kentillä vain Kytäjällä on erityisen matalaa leikkausta kestävä greeniruoholaji. Siellä myös greenin pintamuodot ja breikit on suunniteltu siten että nopeat greenit toimii.
Vastaavasti Ruissalon Auragolfissa on panostettu greenien laatuun. Sielläkin käytetään jotain tavallisesta poikkeavaa ruoholajia greeneillä. Tosin Ruissalossa greenit eivät ole ihan yhtä nopeita ja niin monipuolisesti muotoiltuja kuin Kytäjällä.
Olisi kiva nähdä enemmänkin vertailua greeneistä ja nopeuksista. Omasta kokemuksesta sanoisin että Kytäjän greenit ovat ehdotonta huippuluokkaa, Auragolf tulee hyvänä kakkosena. Nämä kaksi erottuvat mielestäni selvästi muista Suomen kentistä ainakin greenien osalta.
Vaikka kädetön puttaaja olenkin niin toivoisin mestiksiin mahdollisimman nopeita griinejä. Silloin lähestymisten laatu merkitsee enemmän, eli alapuolelle tulleet lähestymiset ja suorat/sisäänpäin breikkaavat putit tulevat kunniaan. Ehkä.
Valistakaapa tietämätöntä mitä Stimpmeter tarkoittaa?
Minä en nyt taaskaan oikein ymmärrä mitä hienoa siinä on jos griinit on jätetty kuiviksi ja koviksi ja helvetin nopeiksi. Pääasia on että ne olisvat suurinpiirtein samanla. Ei tietenkään tolkuttoman hitaita tai nopeita.
Mielummin sellaisia joille on mahdollista pallo lähestymislyönnillä pysäyttää. Suurimmalle osalle meistä (hcp >1) pelissä lienee tarpeeksi haastetta ilman että pitää lähestymiset laskea fairwaylle ja siitä sitten pompauttaa bunkerin yli siten että osuu lippuun, jotta pallo pysyisi griinillä.
SAmi, hcp 12
Kyllä se kerni saadaan sellaiseksi, että se on tosi nopea putata, mutta lähestymisissä kuintenkin pallo puree kunnolla ja tulee haarukalle hommia.
Lahtito on oikeassa, kuivattaminen ei ole ollenkaan ainoa keino lisätä nopeutta.
Ilmastamalla ja hiekoituksella voidaan viheriön pinta pitää pehmeänä, jolloin takakierre pääsee puremaan. Kuinka hyvin, riippuu taas kuitukerroksen laadusta. Paras kuitu on rönsyröllillä. Uusi luhtarölli saattaa muistuttaa takavuosien natagriinejä, jotka olivat kuin rumpuja. Kuitu on kovaa ja kasvuston vedentarve on vähäinen.
Yleisin kylänurmikka tuottaa melko vähän kuitua, joka lisäksi on aika hentoa. Pito on yleensä hyvä.
Käänteinen ilmiö kuivattamiselle on se, että viheriöiden kasteleminen pidon lisäämiseksi. Tämä on pelillisesti arveluttavaa, koska märkään pintaan pallo ’plotsahtaa’ ja pysähtyy ilman kierrettäkin. Pelaajalle saattaa syntyä väärä kuva omista taidoista, ja normaali viheriö koetaan sellaiseksi, joka ’ei pidä millään.’
Kun veden tuloa taas katselee, niin eipä ole pelkoa ylikuivista kasvustoista. Hyvä kun leikkaamaan pääsee :(((
Leikkuukorkeus oli hiukan alle kolmen millin, nopeus lauantaina oli muutamaa senttiä vaille kolme metriä. Sunnuntaina sade hidasti.
Pelaajat olivat tyytyväisiä 🙂
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)