-
JulkaisijaArtikkelit
-
(KL1 kirjoitti:) PG, 55% riittää ja kirjaakin saa käyttää ? Tosin sillä ei ihan vielä tuonne US Mastersiin tai edes LPGA:lle pääse touhuilemaan…
(El Nino kirjoitti:) Miksi on noin heiveröiset kriteerit tuomarikokeen läpäisemisessä?? Jos/kun pelaajilta vaaditaan sääntötuntemusta, niin voisi kuvitella, että sitten tuomarin nuo pitäisi tuntea kutakuinkin prikulleen…
Ryhdytäänpä perkaamaan tätä asiaa ihan omassa ketjussaan.
Suomessa tuomareilla on viisi eri kategoriaa:
Seuratuomari (55%)
Aluetuomari (72%)
Liittotuomarikokelas (89%)
Liittotuomari (89%)
Kansainvälinen liittotuomari (89%)Koulutusjärjestelmässämme seuratuomarit käyvät yhden päivän ja aluetuomarit kahden päivän koulutuksen. Aluetuomareista osaavimmat ja ennen kaikkea innokkaimmat voidaan ottaa liittotuomarikokelaiksi, jotka kokeneiden kv. liittotuomareiden valvovien silmien alla ujutetaan hiljalleen mukaan liittotuomarikaartiin. Kokelaat suorittavat mm. kentän merkitsemis- ja kilpailujen järjestämiskurssit sekä toimivat liiton kilpailuissa sekä aputuomareina että itsenäisinä tuomareina, kunnes muutaman vuoden päästä pääsevät (jos pääsevät) liittotuomareiksi.
Eteneminen liittotuomarista kansainväliseksi liittotuomariksi tapahtuu osallistumalla R&A:n järjestämään noin nelipäiväiseen Tournament Administrator and Referee School -koulutukseen ja suorittamalla siellä paikallinen koe hyväksytyin arvosanoin. Tämän kokeen vaikeustaso on sitten jotakin aivan muuta kuin kotimaisen tuomarikokeen.
Kotimaisessa koulutuksessa käytettävä tuomarikoe on kaikille sama, mutta eri kategorian tuomareilta vaaditaan hyväksymiseen eri pisteet, jotka laitoin sulkuihin kategorioiden perään. Miksi sitten pisterajat ovat noin alhaiset, vaikka tuomarin pitäisi osata säännöt etu- ja takaperin? Syy taitaa olla siinä, että seuratuomarikurssille osallistuu monenlaista väkeä ja perin usealle se on ensimmäinen kerta, kun sääntökirjan ylipäätään saa käteensä. Jos karsinta tapahtuisi liian kovalla kädellä, ei seuratuomareita maastamme juurikaan löytyisi. Tarkoitus on saada ihmiset ensin mukaan ja sitten kouluttamaan itseään opettelemalla paitsi sääntöjä niin ennen kaikkea sitä tuomaritoimintaa, joka on suurelta osin aivan muuta kuin sääntökirjan kanssa touhuamista.
Aluetuomareilta vaaditaan sitten jo pikkaisen enemmän, koska he (yleensä) ovat jo toimineet seuratuomareina ja sääntökirjaa on jo plärätty. Tällä tasolla ryhdytään käyttämään Decisions-kirjaa ja sen myötä ratkaisujenkin tulisi olla useammin oikein. Siite kun mennään vielä ylemmäs, niin sääntöjen ja deccareiden tulisi jo olla hallussa hyvin tai vielä paremmin, mutta kokeissa aina sattuu pikku lapsuksia ihan johtuen kirjallisen tehtävän luonteesta, joten ihan sataa pinnaa ei haluta eikä voida vaatia. Tässä vaiheessa on myös paikallaan mainita, että kentällä rulingin antaminen on paljon helpompaa kuin luokkahuoneessa paperia tuijottaen, koska kentällä tuomarilla on mahdollisuus esittää tarpeellisia kysymyksiä pelaajille (ja tietenkin katsojille…) ja siten saada parempi kokonaiskuva ongelmasta kuin paperille kirjoitetusta kysymyksestä usein saa.
Tuomarikortti uusitaan suorittamalla tuomarikoe neljän vuoden välein, paitsi liittotuomarit, joiden tulee saada hyväksyttävä pistemäärä kokeesta minimissään kahden vuoden välein. Mikään ei estä suorittamasta omassa seurassaan koetta vaikka vuosittain, onhan se yleensä ainoa paikka, jossa sitä sääntötietämystään pääsee kunnolla testaamaan.
Hyvä selostus KL1:ltä.
Syy taitaa olla siinä, että seuratuomarikurssille osallistuu monenlaista väkeä ja perin usealle se on ensimmäinen kerta, kun sääntökirjan ylipäätään saa käteensä. Jos karsinta tapahtuisi liian kovalla kädellä, ei seuratuomareita maastamme juurikaan löytyisi.
Voisin kuvitella, että seuratuomarikortin haltijoista vain ehkä 10% toimii koskaan tuomarina.
KL1:ltä erinomainen selvitys tuomarikoulutuksesta Suomessa. Täällä
Mika Wikström ja Teemu Laakso suorittivat kansainvälisen tuomaritutkinnon St.Andrewsissa
myös hyvä juttu 10 vuoden takaa Mika Wikströmin ja Teemu Laakson kokemuksista kansainvälisen tuomaritutkinnon suorittamisesta St.Andrewsissa. Sieltä sen 60 % sain.Erittäin kattava vastaus KL1, kiitos siitä.
Jos karsinta tapahtuisi liian kovalla kädellä, ei seuratuomareita maastamme juurikaan löytyisi.
Tuo seikka tuli itselläkin mieleeyn kysymystä kirjoittaessani, ja on sinällään hyväksyttävä syy.
Toki, jos tämmöinen 55%:n seuratuomari alkaa joskus kanssani kinaamaan kentällä säännöistä, niin voin hyvällä syyllä kysäistä häneltä ”Oletko sä arpajaisista tuon tuomarikorttisi voittanut..?” Ja vastaus taitaa olla aikalailla, että ”Joo.” 😉Nykyisessä R&A:n kokeessa on kuusi osiota, joista kolme ilman kirjoja ja kolme niiden kanssa. Aikaa on 2,5 tuntia, mutta varsin monella se loppuu kesken. Läpäisyraja on edelleen 60%, mutta jokainen 10% lisää tuo erilaisen maininnan todistukseen. R&A:n omilta tuomareilta vaaditaan 80%.
Viime vuonna muistaakseni 13 yrittäjää 88:sta jäi rajan alle. Me suomalaiset olemme poikkeuksetta läpäisseet kokeen, mikä on osoitus siitä, että täältä sinne lähdetään aina tosissaan.
El Nino
”Toki, jos tämmöinen 55%:n seuratuomari alkaa joskus kanssani kinaamaan kentällä säännöistä, niin voin hyvällä syyllä kysäistä häneltä ”Oletko sä arpajaisista tuon tuomarikorttisi voittanut..?” ”Hauska ja aiheellinen kysymys. Kerran yksi nero nikopetteri päätti esittää mulle hieman vastaavan kysymyksen. Miehellä oli hitaan peli varoitus alla alle kahden väylän ja lopulta kaveri päätti ottaa WD:n, ehkä ihan fiksustikin. 😉 Eli ehkä kannatta kuitenkin siellä kentällä miettiä kenelle alkaa v***tuilemaan.
-jp-
Hauska ja aiheellinen kysymys. Kerran yksi nero nikopetteri päätti esittää mulle hieman vastaavan kysymyksen. Miehellä oli hitaan peli varoitus alla alle kahden väylän ja lopulta kaveri päätti ottaa WD:n, ehkä ihan fiksustikin. ? Eli ehkä kannatta kuitenkin siellä kentällä miettiä kenelle alkaa v***tuilemaan.
Ja sä olit siinä vaiheessa se 55% seuratuomari..? :DD
Tässä vaiheessa ihan kaikille semmoinen tiedonmurunen, että jos Suomessa on joku tuomari, jolle EI kannata ryhtyä päätään aukomaan, niin se on J-P. Eikä vain siksi, että hänellä on paitsi kokoa ja näköä, myös ihan oikeaa ammattitaitoa. Ja tämä on faktaa.
KL
”Ja sä olit siinä vaiheessa se 55% seuratuomari..? :DDTässä vaiheessa ihan kaikille semmoinen tiedonmurunen, että jos Suomessa on joku tuomari, jolle EI kannata ryhtyä päätään aukomaan, niin se on J-P. Eikä vain siksi, että hänellä on paitsi kokoa ja näköä, myös ihan oikeaa ammattitaitoa. Ja tämä on faktaa.”
Ei, mä olin päätuomari ja TD jossain ammattilaiskisassa kun tämä tapahtui. Tarinan opetus vaan piti olla että tuomarille ei koskaan pidä aukoa päätään, ihan riippumatta sen prosenteista, sillä on kuitenkin enemmän natsoja ku sulla. 😀
-jp-
Lalakku kirjoitti: Toki kun deccarit olisi hallussa tai edes jotenkin opiskeltuna, voisi niitä sitten soveltaa paremmin siellä ulkomaillakin. Siihen saakka nämä sääntökysymykset, joissa deccareihin viitatataan ja niiden ratkaisua haetaan on vain joutavaa brassailua seuratuomarille. Säännöt on kuitenkin edelleen samat.
Kopioin tämän toisesta ketjusta, koska kommenttini liittyy paljon enemmän tuomaritoimintaan kuin sääntöjen kääntämiseen suomen kielelle.
Aiemmin olen jo kertonut, että seuratuomariksi pääsemiseksi riittää yhden päivän kurssi ja tuomarikokeen läpäiseminen. Tuon kurssipäivän sisältö ei suinkaan ole pelkkää sääntöjen opiskelua, vaan päivään sisältyy myös hieman opastusta kilpailujen järjestämisestä ja muusta kilpailuihin ja tuomaritoimintaan liittyvästä. Niinpä päivän päätteeksi kurssilta ei suinkaan marssi ulos joukko täysin oppineita sääntöspesialisteja, vaan kasa golfin harrastajia, jotka ovat saaneet suppeahkon tietopaketin kilpailujen järjestämisestä ja sääntökirjan rakenteesta ja sen keskeisestä sisällöstä.
On siis varsin ymmärrettävää, ettei keskiverto seuratuomarilla ihan välttämättä ole sääntökirja niin hyvin hallussa, että hän löytäisi sieltä ratkaisut tarvittaessa ihan tuosta vain, joten deccarikirja olisi hänelle kerrassaan hyödytön kapistus. Tosin sääntöjen ymmärtämisen ja niiden yhteisvaikutuksen hahmottamisen kannalta varsin moni julkaistu deccari on hyvin havainnollinen, mutta edelleen samat tiedot löytyvät siitä sääntökirjasta.
Jos ja kun joku pelaaja (ei siis tuomariksi halajava) haluaa osata niitä sääntöjä, niin suomenkielinen sääntökirja on vallan hyvä opus tutustuttavaksi. Alussa ongelmaksi muodostuvat paitsi sääntötekstien pitkäveteisyys myös määritelmien olennainen osa sääntöjä ja niiden soveltamista. Ilman määritelmien osaamista ja ymmärtämistä itse sääntöjä on perin vaikea ymmärtää.
Seuraava ongelma on löytää sääntö, joka soveltuu käsillä olevaan tilanteeseen. Sääntökirjan alussa on annettu pikku osviittaa siihen, mutta silti se on pirun vaikeaa ennen kuin ns. isot säännöt (34 kpl) ovat jollain tavalla hanskassa, tai ainakin tietää mitä kunkin säännön alta suunnilleen löytyy. Ulkoa niitä ei tarvitse osata, joskin se helpottaa asiaa ihan pirusti…
Ja jottei tämä olisi riittävän hankalaa, niin joskus tulee vastaan tilanteita, joissa yksi sääntö ei riitä, vaan pitää yhdistellä kahta tai jopa useampaa sääntöä. Tässä vaiheessa deccarit ovat monesti hyvin hyödyllisiä, joskaan eivät välttämättömiä. Näitä tilanteita kuitenkin tulee vastaan melko harvakseltaan, joten nuo kaksi ensimmäistä haastetta jos selvittää, niin ollaan jo melko pitkällä ja mielestäni kelle tahansa pelaajalle aivan tarpeeksi pitkällä.
Mennäkseni vielä takaisin niihin seuratuomareihin, niin heihin pätee sama kuin kehen tahansa jonkin asian harrastajaan. Jos asia kiinnostaa, se osataan hyvin, ja päinvastoin. Niinpä pelkkä tuomarin titteli ei takaa osaamista, vaan osaaminen on osoitettava siellä kentällä, ja vieläpä joka kerta uudestaan.
P.S. ’Siihen saakka nämä sääntökysymykset, joissa deccareihin viitatataan ja niiden ratkaisua haetaan on vain joutavaa brassailua seuratuomarille. Säännöt on kuitenkin edelleen samat.’
Kyllä, säännöt ovat edelleen samat, mutta vääntö täällä forumilla loppuu nopeammin, jos asiasta löytyy suora deccari. Kentällä ei tarvitse vääntää, tuomarin sana on laki 😉
Miten tai onko mitenkään muuttunut tämä systeemi sitten 2017?
Onko missään julki tuomarikoulutetut eri tasoille?
Osin siksi tiedustelen, kun itselläni on ollut seuratuomarikortti ja ryhdyin jatkokouluttautumaan, vaikka toki nimimerkinkin perusteella on vielä ainakin joitain vuosia päätähtäys pelaamisessa eri tasoisissa kisoissa.
Blogi Randan koulutukseen osallistumisesta on informatiivinen, mutta siinä mainitut tuomarit, sääntöexpertit eivät suinkaan ole ensimmäiset suomalaiset Randan sääntökurssilla käyneet opiskelijat.
Yritin kahdesti vastata Pekalle, mutta viestit eivät tule julkisiksi.
EDIT: Jahah, softassa on taas jokin ongelma linkkien kanssa… jätetään ne sitten pois.
Golfliiton sivuilta golf.fi kohdasta Kilpagolf – Liittotuomaritoiminta löytyy asiasta tietoa ynnä kaikki nykyiset liittotuomarit ja -kokelaat. Koulutus on muuttunut aika lailla ja osallistumisvaatimukset tiukentuneet.
Olen tutustunut liiton aineistoon ja odottelen uusittua korttiani tässä.
Askartelen ajatuksen kanssa, että kun liitossa ylläpidetään kokeiden suorittaneita ja tietoa tuomarikorttien voimassaolosta, onko nämä listat jossain avoimina seuroittain ja onko meillä seuroissa kattavaa systematiikkaa seuratuomarien paikalliselle jatkokoulutukselle niin sanottujen hyvien käytäntöjen muodossa, joista seurat voisi ottaa mallia.
Aloittelevien pelaajien opastustoimintaa tiedän olevan useissakinbseuroissa, mutta tuomaroinnin suhteen tuntuu, että olemme tyhjiössä. Esimerkki keilailuvalmentajien ylläpidosta näyttää ao. liiton sivulla kaikki valmennuskoulutetut paikkakunnittain.
Vastaavasti voitaisiin mielestäni luetella seura- ja aluetuomarit ainakin siten, että listat jaettaisiin seuroille uusien tuomarien aktivoimiseksi ja otettavaksi sääntötulkintojen maailmaan kokeneempien, liitto- ja jopa kv. tuomarien vetämään systemaattisempaan koulutusputkeen seuroista lähtien.
Meillä on huipputuomareita, jotka ovat näyttäneet kyntensä jo golfin arvoturnauksissa tuomaritoiminnan huipulla, jota perintöä voitaisiin yrittää vaalia ja pyrkiä laajemmalla rintamalla ruohonjuuritasolta alkaen kasvattaa.
Kun seuroissa otettaisiin kaikki tuomarikortin suorittaneet jakelulistoille ja paikalliseen tuomarointiin mukaan heti alussa, useampi saattaisi löytää aivan uudenlaisen kipinän perehtyä entistä syvemmin sääntöjen maailmaan ja keksiä tuomaroinnista lisää mielenkiintoa sekä uutta sisältöä harrastamiseen ”oikeanlaisessa” ympäristössä foorumeilla vänkäämisen sijaan.
Askartelen ajatuksen kanssa, että kun liitossa ylläpidetään kokeiden suorittaneita ja tietoa tuomarikorttien voimassaolosta, onko nämä listat jossain avoimina seuroittain ja onko meillä seuroissa kattavaa systematiikkaa seuratuomarien paikalliselle jatkokoulutukselle niin sanottujen hyvien käytäntöjen muodossa, joista seurat voisi ottaa mallia.
Vastaavasti voitaisiin mielestäni luetella seura- ja aluetuomarit ainakin siten, että listat jaettaisiin seuroille uusien tuomarien aktivoimiseksi ja otettavaksi sääntötulkintojen maailmaan kokeneempien, liitto- ja jopa kv. tuomarien vetämään systemaattisempaan koulutusputkeen seuroista lähtien.
Muistelen, että muutama vuosi sitten valtakunnallista ’rekisteriä’ suunniteltiin, mutten tiedä missä tilassa tuo projekti tällä hetkellä on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että homma kuuluu seuroille ja joissakin seuroissa sitä tehdään ja on tehty. Liitto ottaa sitten siipiensä suojaan liittotasolle halajavat ja hoitaa heidän kouluttamisensa.
Hoidin omassa kotiseurassani tuomaritoiminnan organisointia muutaman vuoden järjestämällä ja pitämällä koulutukset (sisä- ja ulkokoulutus), järjestämällä kokeet ja ylläpitämällä eri tasojen tuomarien tietoja (kokeiden suoritusajankohta, tulos, kortin uusiminen, jne.). Järjestin myös tuomarit seuran järjestämiin kilpailuihin. Lopetin siinä vaiheessa, kun seuran ja yhtiön suunnalta ei enää osoitettu minkäänlaista kiinnostusta tuomaritoimintaa kohtaan eikä sellaisia kilpailujakaan juuri enää ollut (=ole), joihin tuomareita olisi tarvittu.
Tuomaritoiminnan taso seuroissa riippuu siitä, onko seuroissa kiinnostusta satsata asiaan ja löytyykö halukasta ja ennen kaikkea pätevää organisaattoria. Homma toimii vapaaehtoisvoimin eikä ole aivan kevyt reki vedettäväksi.
Aloittelevien pelaajien opastustoimintaa tiedän olevan useissakin seuroissa, mutta tuomaroinnin suhteen tuntuu, että olemme tyhjiössä.
Luulen tietäväni mistä puhut.
Tuollainen alueellinen seurojen kesken toteutettava ns. vieraileva seuratuomaritoiminta olisi myös mielenkiintoinen kuvio toteutettavaksi.
Tuollainen alueellinen seurojen kesken toteutettava ns. vieraileva seuratuomaritoiminta olisi myös mielenkiintoinen kuvio toteutettavaksi.
Takavuosina seuratuomarit saivat toimia tuomareina vain oman seuransa kilpailuissa, mutta aluetuomareiden nimenomaan piti käydä myös muiden seurojen kilpailuissa. Näin siis teoriassa, käytäntö tuntui olevan aivan jotakin muuta, joskin tunnen kaksi entistä/nykyistä aluetuomaria, jotka ovat käyneet toisen seuran kilpailuissa tuomaritehtävissä.
Kaikki riippuu omasta innostuksesta. Ilman sitä ei synny mitään.
KL1, vaikutat olevan tuomari! Taidan jopa tunteakin sinut muutamista FT:n kisoista.
Onko missään julki tuomarikoulutetut eri tasoille?
@Pekka Pelimies: Kaivelin sivustoa golf.fi ja sieltä Materiaalipankkia. Löysin tässä kuussa päivitetyn luettelon aluetuomareista. -
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)