Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeneistä kentälle
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen yksi näistä kuokkijoista joille pallonlyöminen treeneissä ja kentällä ovat kaksi täysin eri maailmaa. Hyvät asiat jotka rangella ovat maailman helpoimpia, katoavat täysin kun pitäisi ulkoiluttaa palloa kentällä. Arvostaisin hyviä vinkkejä siitä miten joko tekniikan tai korvienvälin saisi sellaiseksi että nämä kaksi maailmaa lähenisivät hiukan toisiaan.
En ole hyvä golfissa, mutta silti asia kiinnostaa tietysti.
Oletko harrastanut muuta kilpaurheilua, tai onko muuten kokemusta paineen hallinnasta?
Jos on, mieti miten olet niissä saanut asian hanskattua.Itselläni asia toimii niin, että olen toisessa lajissa oppinut suunnilleen tunnustelemaan, mikä mun optimaalinen jännitystaso on. Mulla se ei ole täysin hoh-hoijaa, mutta ei saa mennä myöskään yli. Jos tunnistan että jännitys menee yli, yritän rentouttaa (esim juttelemalla jos mahdollista, tai miettimällä muita asioita), toisaalta jos tunnistan että jännitys ei ole riittävä, yritän keskittyä tiukemmin seuraavaan lyöntiin ja unohtaa muut asiat.
Viime kesänä olin itse ekaa kertaa virallisissa golfkilpailuissa (vain jotain firmakisoja 15 v sitten) ja niinhän siinä mullakin kävi, että jännitystä oli aluksi liikaa, ekat 5 reikää meni pieleen. Kuudennella vasta sain itseni rauhoitettua, tein birkun ja siitä eteenpäin tulostaso oli normaali.
Jos sulla menee rangella hyvin mutta kentällä huonosti, luultavasti kentällä jännitystasosi on liian tiukka (tuskin toisin päin voi olla.)
Keinoja liiallisen jännityksen lieventämiseksi:
– hymyile väkisin (tuntuu hassulta, mutta voi toimia joskus)
– juttele pelikavereiden kanssa, jostain ihan muusta jos mahdollista ’säilyyköhän sää näin hyvänä koko kiekan’, ’oletko käynyt tänä kesänä paljon muilla kentillä’, tms.
– ajattele lyöväsi rentoja, suoria, lyhyehköjä lyöntejä hyvällä osumalla
– mikä tahansa mielikuva joka vähentää lihasjännitystä
Golf on siitä hankala ja tarkka, henkisesti vaativa, laji, että lyöntejä tulee niin vähän, ja jokainen vaikuttaa lopputulokseen.
Monessa muussa lajissa jos huomaa että jännitystä on liikaa, voi tehdä vaikka 5-20 suoritusta tarkoituksellisen rennosti, jopa veltosti, eikä se välttämättä vielä näy lopputuloksessa ratkaisevasti. Golfissa ei voi ’rentouttaa yli’ vaan pitäisi heti päästä optimitasoon.Nämä siis keskinkertaisen tökkijän ajatuksia, omasta subjektiivisesta kokemuksesta.
Tekniikkakin varmaan vaikuttaa, mutta sitä en osaa kommentoida.Älä pelaa tulosta…pelaa lyöntejä…hyvä lyönti palkitaan aina (usein), huonoa ei koskaan. Helppoa mutta toteutus hankalaa, eikö?
Uskon että proot ovat viel sitä mieltä, että vasta tietyn tasoituksen omaavat voivat lähteä lyöntiä toteuttamaan. Siksi onkin niin hauska pelata omalla tasollaan hyviä lyöntejä.Valitettavan tuttu ongelma. Varmasti monelle.
Jos lyön rangella vaikka max 120 m kaksikymmentä palloa kuvitteelliselle greenille, niistä luulisin saavani greeniosumia varmaankin yli 80%. Kentällä tuosta lähtee ainakin parisenkymmentä prosenttia pois, jos ei enemmänkin. On turhauttavaa vetää upea pitkä drive keskelle väylää vajaaseen wedgeen ja sitten missata greeni ja tehdä chippi + 2 puttia bogi. Jotenkin se vituttaa jopa enemmän kuin kolmen putin par.
Mutta minä en näkisi että asiaa pystysi korjaamaan niinkään kentällä, varmaan vähän sielläkin, vaan ennemminkin rangella. Olen jo muutaman vuoden ajatellut että pitäisi muutaa osa harjoittelusta (huom, osa) sellaiseksi että lyö yhdellä mailalla yhteen kohteeseen ainoastaan yhden pallon, sitten vaihtaa mailaa ja kohdetta. Varsinkin ennen kierrosta. On vaan niin kiva lyödä kymmenen palloa samaan kohtaan kun se on niin helppoa, mutta varmaankin auttaisi kovasti ainakin minun henkilökohtaista ongelmaani, eli lyhyeltä etäisyydeltä liian usein missattuihin greeneihin kun rangella en löisi niinkään toistoja, vaan kohteita.
Parti kirjoitti: (8.12.2014 9:57:56)
Arvostaisin hyviä vinkkejä siitä miten joko tekniikan tai korvienvälin saisi sellaiseksi että nämä kaksi maailmaa lähenisivät hiukan toisiaan.
Korvienväliasia on helpompi.
-Realistisempi suhtautuminen omaan touhuamiseen rangella.
Tekniikka-asia on hankalampi.
-kenttäsuunnittelussa voisi oila ratkaisu.Angry Birdie kirjoitti: (14.12.2014 9:39:32)
Mutta minä en näkisi että asiaa pystysi korjaamaan niinkään kentällä, varmaan vähän sielläkin, vaan ennemminkin rangella. Olen jo muutaman vuoden ajatellut että pitäisi muutaa osa harjoittelusta (huom, osa) sellaiseksi että lyö yhdellä mailalla yhteen kohteeseen ainoastaan yhden pallon, sitten vaihtaa mailaa ja kohdetta. Varsinkin ennen kierrosta. On vaan niin kiva lyödä kymmenen palloa samaan kohtaan kun se on niin helppoa, mutta varmaankin auttaisi kovasti ainakin minun henkilökohtaista ongelmaani, eli lyhyeltä etäisyydeltä liian usein missattuihin greeneihin kun rangella en löisi niinkään toistoja, vaan kohteita.Samaa kannatan minäkin, ts. pelinomaista harjoittelua. Pelaat vaikka koko kotikenttäsi reikä kerrallaan siellä rangella.
Harva viitsii tehdä tuota, siihen kun menee aikaa ja toistoja tulee vähän. Mielestäni tuollainen harjoittelu palvelee kuitenkin paremmin sitä pelaamisen oppimista kuin 20 palloa peräkkäin rautaseiskalla. Toistoharjoitukset ovat sitten asia erikseen ja jonkinlainen lyönnin toistettavuus lienee edellytys hyvillä kierrostuloksille jo ihan lähtökohtaisestikin.
Sama vika rahikaisella, tosin olen pelannut vasta yhden kokonaisen kauden, ja tasoituksella 24 odotusarvo onkin se että se minkä rangella taidan karisee kärryä ykköselle työnnellessä.
Se millä itse yritän saada suorittamista kentällä kohenemaan on rangella lyömisen muuttaminen pelinomaiseksi. Alkulämmittelyn jälkeen pelaan putteja lukuunottamatta oman kotikenttäni reiät erilaisin mailayhdistelmin. Sillä juuri se siellä kentällä vaikeutuu, että maila vaihtuu koko ajan, helpompaa on lyödä rangella sarja hyviä lyöntejä samalla mailalla. Noviisina olen huomannut myös sen, että usein lyönti kulkee/ei kulje osa-alueittain: jos draiveri/puu-3 toimii, pitkät raudat eivät jne.
Ei näin siis koko ajan, mutta ehkä joka kolmas treenisessio.
Itse olen laijssa niin surkea että olen viimeinen henkilö ketään neuvomaan, mutta oma lähinnä loppukierroksen ongelmani on väsyminen ja siitä johtuva turha puristaminen ja swingin turha nopeutuminen. Eli pääkopan lisäksi jos saisi kropankin vielä kuntoon niin voisi asiaa auttaa…
Lyöntimatolta lyöminen on tietysti täysin erilaista jo sen pinnan takia. Matto antaa duffit anteeksi, ruoho ei. Hyvällä rangella pitäisi olla ruohoalusta.
Toinen asia mikä eroaa suuresti rangella on selkeän mielikuvan puuttuminen maalista. Leveä range ei juuri aiheuta pelkotiloja lyönnin epäonnistumisesta. Siksi rangella pitääkin saada pelinomainen ajatus päähän joka lyönnillä, niin kuin täällä on jo ansiokkaasti kerrottukin.Oma kokemukseni, lyöntimatolta suuntaaminen helpompaa lipuille, kuin väylältä. Mitä skarpimpana lähestymislyönnin suuntauksessa sitä lähempänä lippua. Oma käyttäyttyminen: Kävely pallolle, lyöntiasento pari kertaa katse lipulle samalla hieman mailan vemputusta, ja menoks. Tuloksena usein määrämitta jommallakummalla puolen greenii
Matolla on myös aina täydellinen makuu pallolla, tasainen alusta ja tuulen suunta tulee selväksi yhden lyönnin jälkeen, kentällä sekin on aina muuttuva tekijä. Mutta suurin asia on ehkä se, että rangella ajatellaan teknisiä juttuja ja kentällä taktisia juttuja tai ainakin pitäisi.
Kiitoksia kaikille osallistujille.
Tuo ruohorangen puute on ongelma harjoittelun kannalta. Matto antaa niin paljon anteeksi että kaikki tuntuu helpolta. Se ruokkii oikeaa fiilistä ja taas vastaavasti kentällä vähänkin huono makuu saa ajatukset väärille raiteille. Vika ei tarvitse olla iso kun se on korvien välissä.
Yksi toinen asia joka tuli mieleen on rutiinien haitallinen vaikutus poisoppimisessa. Mulla on hyvin iskostetut rutiinit ennen lyöntiä. Pääsääntöisesti se on hyvä, mutta toisaalta olen huomannut että ne kaivavat huomaamatta esille sellaisia asioita joista olen opetellut eroon treeneissä. Konkreettisesti se tarkoittaa mulla sitä että palaan huomaamatta vanhaan postureen jossa mulla on paino liikaa varpailla ja stanssi on liian kapea.
Pitäisiköhän opetella kokonaan uusi rutiini vai miten näiden väärien ohjelmanpätkien esiinkumpuamisen voisi estää…Parti kirjoitti: (16.12.2014 10:12:13)
Kiitoksia kaikille osallistujille.Tuo ruohorangen puute on ongelma harjoittelun kannalta. Matto antaa niin paljon anteeksi että kaikki tuntuu helpolta. Se ruokkii oikeaa fiilistä ja taas vastaavasti kentällä vähänkin huono makuu saa ajatukset väärille raiteille.
Mielestäni kyllä ja ei. Useasti kuulee sanottavan että ruohorange on ainoa oikea range. Olen vahvasti eri mieltä. Hyvä matto on huomattavasti parempi kuin huono nurmirange. Yksi harvoja kunnollisia ruohorangeja on Talmassa. Mutta esimerkiksi Talin, Lohjan, Meri-Teijon, tai vaikkapa Riverin ’nurmi’rangesta on mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä. Sinäkin olet jo sen tasoinen peluri että pystyt kyllä matolta lyödessä tuntemaan duffin, en näkisi että se enää sinun tasollasi olisi ongelma, mutta toki tunnet lyöntisi ja ajatuksesi minua paremmin.
En välttämättä näe matolta lyömistä suurimpana erona kenttäpelin ja rangeharjoittelun kannalta. Toki kyseessä on optimiolosuhde, kun lyödään matolta, mutta oma mielipiteeni on kuitenkin, että harjoittelutapaa tulisi kehittää. Taidon oppimisen ja soveltamisen kannalta on tärkeää, että harjoittelu olisi nk. satunnaisharjoittelua.
Tällaisessa harjoittelussa on tärkeää, että joko väline tai suoritus muuttuu mahdollisimman usein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suoritus tulisi toistaa simuloiden eri tilannetta. Tällä tarkoitan esim. matkan vaihtelua jne. Toinen vaihtoehto on vaihtaa mailaa. Kolmantena keinona voidaan vielä keinotekoisesti ’horjuttaa’ tasapainoa.
Satunnaisharjoittelu kehittää pelaajan kykyä suorittaa lyöntejä eri olosuhteissa.
Lisäksi olisi tärkeää päästä harjoittelussa tilaan, jossa pelaaja kasaa itselleen paineita, eli vain yksi mahdollisuus -mentaliteetti on tärkeää. Mikäli annat itsellesi armoa ja suot toisen mahdollisuuden epäonnistuneen jälkeen, ei taidon kehittyminen soveltamisen kannalta ole maksimaalista.mesikämmen kirjoitti: (16.12.2014 13:21:11)
En välttämättä näe matolta lyömistä suurimpana erona kenttäpelin ja rangeharjoittelun kannalta. Toki kyseessä on optimiolosuhde, kun lyödään matolta, mutta oma mielipiteeni on kuitenkin, että harjoittelutapaa tulisi kehittää. Taidon oppimisen ja soveltamisen kannalta on tärkeää, että harjoittelu olisi nk. satunnaisharjoittelua.Tällaisessa harjoittelussa on tärkeää, että joko väline tai suoritus muuttuu mahdollisimman usein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suoritus tulisi toistaa simuloiden eri tilannetta. Tällä tarkoitan esim. matkan vaihtelua jne. Toinen vaihtoehto on vaihtaa mailaa. Kolmantena keinona voidaan vielä keinotekoisesti ’horjuttaa’ tasapainoa.
Satunnaisharjoittelu kehittää pelaajan kykyä suorittaa lyöntejä eri olosuhteissa.
Lisäksi olisi tärkeää päästä harjoittelussa tilaan, jossa pelaaja kasaa itselleen paineita, eli vain yksi mahdollisuus -mentaliteetti on tärkeää. Mikäli annat itsellesi armoa ja suot toisen mahdollisuuden epäonnistuneen jälkeen, ei taidon kehittyminen soveltamisen kannalta ole maksimaalista.Erinomainen kommentti. Kiitos.
Tommy Armour kirjoitti: (15.12.2014 14:03:49)
Matolla on myös aina täydellinen makuu pallolla, tasainen alusta ja tuulen suunta tulee selväksi yhden lyönnin jälkeen, kentällä sekin on aina muuttuva tekijä. Mutta suurin asia on ehkä se, että rangella ajatellaan teknisiä juttuja ja kentällä taktisia juttuja tai ainakin pitäisi.Allekirjoitan!
itselleni ylä- ala- sivurinteet sekä tuulen arvionti, myös kohde ylämäessä tai alamäessä, arviointi on heikkoa, myös griinien lukeminen.
Johtuu just siitä että pelaan liian vähän kentällä (ei vaan ole aikaa). Viime kesänä olisiko ollut 5 täyttä + 10 puolikasta kiekkaa.Nyt hcp 15 ja tarkoitus olisi parantaa, MUTTA varmaan tässä tasossa pelikierrosten puute rupeaa kohta rajoittamaan kehitystä ihan oikeasti.
Rangella ja/tai lähipelialueella käyn kesällä 1-2 krt viikossa, nyt talvella myös kausikortti halliin – 1 h treenit ex tempore onnistuu, mutta elämäntilanne ei vaan salli 5-6 h sloteja kesällä kovin usein.
Proolla kun viimeksi kävin, sanoin että singeliksi tekisi mieli – proo kertoi että tekniikassa ei liian pahoja puutteita, sen puolesta kyllä voisi onnistua mutta kenttää pitäisi kuulemma kiertää vähintään 30 kiekkaa vuodessa… se siis ei onnistu, pakko koittaa pääseekö vähemmällä?!?
Parti kirjoitti: (16.12.2014 10:12:13)
Kiitoksia kaikille osallistujille.Tuo ruohorangen puute on ongelma harjoittelun kannalta. Matto antaa niin paljon anteeksi että kaikki tuntuu helpolta. Se ruokkii oikeaa fiilistä ja taas vastaavasti kentällä vähänkin huono makuu saa ajatukset väärille raiteille. Vika ei tarvitse olla iso kun se on korvien välissä.
Yksi toinen asia joka tuli mieleen on rutiinien haitallinen vaikutus poisoppimisessa. Mulla on hyvin iskostetut rutiinit ennen lyöntiä. Pääsääntöisesti se on hyvä, mutta toisaalta olen huomannut että ne kaivavat huomaamatta esille sellaisia asioita joista olen opetellut eroon treeneissä. Konkreettisesti se tarkoittaa mulla sitä että palaan huomaamatta vanhaan postureen jossa mulla on paino liikaa varpailla ja stanssi on liian kapea.
Pitäisiköhän opetella kokonaan uusi rutiini vai miten näiden väärien ohjelmanpätkien esiinkumpuamisen voisi estää…Partin jotenkin tuntien tiedän, että ei se ainakaan siitä ole kiinni, ettei teoria olisi hallussa. Protuntejakin taitaa olla takana ihan riittävästi. Ehkä siinä onkin liian insinöörimäinen ote, kaiken jopa liiallinen analysointi voi viedä tilaa tunteelta. Sehän on tunnettua, että oman lyönnin analysointi on monelle vaikea juttu, se miltä oma svingi itsestä tuntuu voi olla ihan eri toisen silmin tai videolta katsottuna. Näiden yhdistäminen on se vaikea juttu.
Kuuma putteri kirjoitti: (16.12.2014 15:50:36)
Tommy Armour kirjoitti: (15.12.2014 14:03:49)
Matolla on myös aina täydellinen makuu pallolla, tasainen alusta ja tuulen suunta tulee selväksi yhden lyönnin jälkeen, kentällä sekin on aina muuttuva tekijä. Mutta suurin asia on ehkä se, että rangella ajatellaan teknisiä juttuja ja kentällä taktisia juttuja tai ainakin pitäisi.Allekirjoitan!
itselleni ylä- ala- sivurinteet sekä tuulen arvionti, myös kohde ylämäessä tai alamäessä, arviointi on heikkoa, myös griinien lukeminen.
Johtuu just siitä että pelaan liian vähän kentällä (ei vaan ole aikaa). Viime kesänä olisiko ollut 5 täyttä + 10 puolikasta kiekkaa.Nyt hcp 15 ja tarkoitus olisi parantaa, MUTTA varmaan tässä tasossa pelikierrosten puute rupeaa kohta rajoittamaan kehitystä ihan oikeasti.
Rangella ja/tai lähipelialueella käyn kesällä 1-2 krt viikossa, nyt talvella myös kausikortti halliin – 1 h treenit ex tempore onnistuu, mutta elämäntilanne ei vaan salli 5-6 h sloteja kesällä kovin usein.
Proolla kun viimeksi kävin, sanoin että singeliksi tekisi mieli – proo kertoi että tekniikassa ei liian pahoja puutteita, sen puolesta kyllä voisi onnistua mutta kenttää pitäisi kuulemma kiertää vähintään 30 kiekkaa vuodessa… se siis ei onnistu, pakko koittaa pääseekö vähemmällä?!?
Mitenkään yrittämättä neuvoa pelaamista ja tuloksen tekemistä niin uskallan kertoa oman tyylini harjoitteluun. Jos mahdollista niin käytä aikasi harjoitteluun par 3 kentällä mielumin kuin rangella. Itse harjoittelen rangella niin että luon itselleni kuvitteellisen greenin ja lipun. PW-8 hyväksytty tulos on n.10 metriä lipusta. r7-4 hyväksytty tulos n.20 metriä lipusta. Puumailat kuvitteellinen väylä hyväksytty tulos osuma. Harjoittelu etenee niin että hyväksytty osuma oikeuttaa uuteen lyöntiin samalla mailalla joka toivottavasti luo toistettavuutta hyviin lyönteihin. Viime kesältä ennätykseni oli kuusi lyöntiä samalla mailalla mikä varmaan kertoo jo paljon siitä miten näihin neuvoihin kannattaa suhtautua.
Teepä joku kerta rangella niin, että lyöt pallon kerrallaan kohteeseen, kuten se olisi ainoa – pelipallosi kentällä. Suunnittele, valmistaudu ja lyö. Tee näin 10 kertaa ja merkitse ylös silmämääräinen metrimäärä, jonka missaat kohteesi joka lyönnistä.
Sen jälkeen pohdi ennen peliä, mikä oli prosentti, jolla onnistuit pelaamaan juuri sen lyönnin rangella, joka piti ja päättele siitä, kuinka tarkasti tai hyviä lyöntejä taitosi perusteella pitäisi odottaa joka kerta.
Amerikkalaisen mental-game-gurun ohje on vapaasti tulkiten, että salli virheen tulla, jos se on tullakseen. Pallon pelaamisessa voi luottaa vain yhteen asiaan, siihen, että sen lentokaareen tai päätymiseen jonnekin ei voi sen jälkeen vaikuttaa, kun sitä on lyöty. Siksi keskity yhtä huolella jokaiseen lyöntiin ja tee parhaasi ja ole valmis hyväksymään mikä tahansa lopputulos.
Tätä samaa asiaa puntaroi Erkka Westerlund yhdessä seminaarissa ihmetellen, miten maajoukkuetason pelaajamme odottivat jokaisella lähestymislyönnillään täydellistä onnistumista, vaikka keskiarvo oli jotain ihan muuta ja miten he kykenevät käsittelemään epäonnistumisen siinä, mitä he odottivat tapahtuvan aina, kun lyövät palloa greenille.
Varmaa on myöskin se, että joka ainoalla lyönnillä pallo ei tule menemään juuri sinne, mihin sen haluaa lyödä. Täydellisinkään lyönti ei ole saletisti lipun juuressa, koska se voi olla ’liian hyvä’, osua lipputankoon tai reijän hylsyyn ja kimmota metrikaupalla vikaan. Ja sekin kannattaa muistaa, että lähes täysin epäonnistunut lyönti voi päätyä juuri optimaaliseen paikkaan kentällä.
Angry Birdie kirjoitti: (14.12.2014 9:39:32)
Jos lyön rangella vaikka max 120 m kaksikymmentä palloa kuvitteelliselle greenille, niistä luulisin saavani greeniosumia varmaankin yli 80%. Kentällä tuosta lähtee ainakin parisenkymmentä prosenttia pois, jos ei enemmänkin.Siinäpä se juuri onkin ongelma, kun yleensä se rangen ’greeni’ on kuvitteellinen, niin sen laitoja on tarpeen mukaan helppo ’säätää’.
ET:n top-67 GiR-keskiarvo on 67%. Top-30 vastaava luku on 75. Tarkimmilla lähestyjillä keskiarvo on 80,6 ja listalle päässeistä huonoimmalla, 67. 48,6.
Luultavasti noistakin 67. Larrazábal pystyy treeneissä lyömään kaikki 120 m tai mikä hänen stock-lähestymislyöntimatkansa lieneekään 90 %:sti metrin rinkiin. Aarvaan, että 100% osuu 3 metrin sisäpuolelle.
Kentällä korostuu vielä tähtääminen ja taito suunnata stanssi oikein, mikä rangella on helppo säätää joko tikuilla tai liian usein maton reunan mukaan. Hyvin usein käy niin, että ensimmäiset 6 – 10 palloa menee jonnekin ja sitten muuttamatta stanssia huiskitaan lisää ja ohjaillaan pallot sinne, mihin halutaan sen sijaan, että säädettäisiin stanssia ja swingattaisiin oikein. Kun tuollaisen ’onnistuneen’ rangesession jälkeen lähtee kentälle, niin käsikorjaukset on päällä ja pallot menee ihan mihin sattuu.
mesikämmen kirjoitti: (16.12.2014 13:21:11)
En välttämättä näe matolta lyömistä suurimpana erona kenttäpelin ja rangeharjoittelun kannalta. Toki kyseessä on optimiolosuhde, kun lyödään matolta, mutta oma mielipiteeni on kuitenkin, että harjoittelutapaa tulisi kehittää.Olen harjoittelutavan suhteen yhtä mieltä kanssasi, mutta maton optimiolosuhde-ajatus sotii vahvasti omaa mielikuvaani vastaan. Matto, toisin kuin ruoho kentällä tai rangella, antaa puolen tuuman duffin anteeksi, kun kentällä siitä tulee söpsö.
Jos on pehmeä matto, niin suurin osa harjoittelijoista ei edes huomaa duffaavansa. Pallo vaan osuu liian korkealle lapaan, eikä ota samalla tavalla spinniä, kuin optimaalisessa osumassa, lentää pidemmälle, eikä pysähdy yhtä topakasti. Kovalla matolla lapa liukuu mattoa pitkin ja kompressiota ei tapahdu, vaan lapa tönää pallon liikkeelle vähäisellä spinnillä, ellei satu kimmahtamaan kylkeen.
Pekka Pelimies kirjoitti: (17.12.2014 23:54:19)
Olen harjoittelutavan suhteen yhtä mieltä kanssasi, mutta maton optimiolosuhde-ajatus sotii vahvasti omaa mielikuvaani vastaan.
Itsestäni tuntuu, että paljon vaikeutta kentällä verrattuna treeneihin, aiheuttaa se että treeneissä jokaisen lyönnin olosuhteet ovat samat, monta lyöntiä peräkkäin.
– alusta tasainen (ei kallistusta ylä- ala- sivu)
– tuuli samasta suunnasta ja yhtä kovaa
– aurinko paistaa samasta suunnasta
– lyödään useimmiten samaan suuntaan maton reunaan nähden monta peräkkäin– chippi- ja puttipaikkojen kallistukset myös oppii äkkiä, ne on alitajunnassa vaikka löisi eri suunnastakin
OIosuhteista johtuvia yllätyksiä ja virhearviointeja ei siis tule.
Silloin harvoin kun meikäläinen sitten lähtee kenttää kiertämään, kokemattomuus näkyy heti sellaisissa asioissa joita ei oikein voi rangella ja lähipelipaikalla harjoitella:
– erilaisten raffien vaikutus, ja kuinka pallo siellä makaa: millä mailalla kannattaa yrittää, kuinka paljon vaikuttaa pituuteen
– tuulen arvionti (sivu- myötä- vasta-)
– alustan kallistuksen vaikutus (ylä- ala- sivurinne) OK tiedän että jos pallo on ylempänä kuin jalat, lyönti teoriassa kiertää vasemmalle, mutta kuinka paljon? riippuu rinteestä ja mailasta…
– kohdealue ylempänä / alempana kuin lyöntipaikka, vaikuttaako yhden mailan, vai enemmän, vai vähemmän?
– griinin lukeminen (harkkagriinillä kun lyönyt 500 kertaa eri suunnista, ei paljon tartte enää arvailla…)Kun ei olosuhteiden arviointi ole hallinnassa, seurauksena voi olla että lyöntisuoritus onnistuu 100% juuri kuten suunnittelin: pallo siis lähtee juuri haluamaani suuntaan, haluamallani voimalla ja kierteellä – mutta väärin arvioitujen olosuhteiden takia lopputulos on täysin persiillään.
Näillä ei niin suurta väliä uran alussa jos pelaa 90-100 lyönnin kierroksia saa tulla vielä aika paljon mokailuja, mutta ainakin itsestä tuntuu että jos haluaisi pelata lähelle 80 lyönnin kierroksia, virhearvioinnista johtuvia tökeröitä mokia ei saisi enää kovin paljon tulla.
Lisäys vielä omaan tekstiin:
Jotenkin pitäisi pystyä harjoittelemaan myös lyönnin suunnittelua, enkä pelkästään lyöntiä.
Chippejä ja putteja treenaan siten että en juuri koskaan lyö peräkkäin ihan samanlaisia, vaan asettelen esim 10 palloa muutaman metrin aluellee ja lyön ne vuorotellen aloittaen reunimmaisista. Silloiin joutuu katsomaan esim breikin joka kerta erikseen – vaikka griini onkin ’liian tuttu’, vähän vaihtelua kuitenkin joka kerta.
Chippejä treenaan myös kaikenlaisista ruohoista, heinikoista ja paljaista paikoista joita chippialueen reunoilla sattuu olemaan, koska ’joskus’ kentälläkin sellaisiin epämääräisiin paikkoihin olen joutunut ;-D
Täysien lyöntien ’suunnittelun harjoittelu’ voisi onnistua niin että lyö rangella joka kerta eri maaliin, eri mailalla. Olen joskus tätäkin tehnyt.
Eri asia on jos täytyy harjoitella jotain tekniikkajuttua, silloin varmasti parempi lyödä kymmeniä kertoja peräkkäin samalla mailalla että pystyy keskittymään vain siihen yhteen treenattavaan asiaan (muut vakioita).
Tommy Armour kirjoitti: (17.12.2014 12:20:37)
Partin jotenkin tuntien tiedän, että ei se ainakaan siitä ole kiinni, ettei teoria olisi hallussa. Protuntejakin taitaa olla takana ihan riittävästi. Ehkä siinä onkin liian insinöörimäinen ote, kaiken jopa liiallinen analysointi voi viedä tilaa tunteelta.
Jep, olen analysoinut tämän asian samalla tavalla.
Syytän omaa luonnettani kyllä 52% tästä asiasta, mutta 40% johtuu tekijästä johon en pysty enää vaikuttamaan. Ekan kerran golf-maila oli kädessä melkein nelikymppisenä. Siinä sitten aikuinen ihminen opetti aikuiselle ihmiselle pallonlyömistä niinkuin aikuiselle opetetaan. Ja kun olin vielä asiasta erittäin innostunut ja tykkään lukea asioista niin näinhän tässä on käynyt. Google haku ’Golf swing lessons’:”Noin 2 050 000 tulosta (0,31 sekuntia)”
Toista se oli lätkän kanssa. Maila käteen kolmevuotiaana ja samanikäisten naperoiden kanssa lämäreitä pimeästä pimeään ilman sen suurempaa ohjausta. Viime vuonna taidettiin julkaista yksi lätkään liittyvä opas ja sekin oli Jutin kirja ”ny rillataan”.
On selvää että aivot käsittelevät hieman eritavalla golf-lyöntiä ja vetoa suoraan poikittaissyötöstä.Loppujen 8% identifioiminen on vielä työn alla.
Mutta positiivisena kehityksenä voin sanoa että tällaiselle kaverille voi kunnon breikki tehdä hyvää. Mä olin reilun vuoden koskematta mailoihin oikeastaan ollenkaan ja korvien välissäkin golf oli aika harvakseltaan. Viime kesänä kokeilin sitten uudestaan ja sanoisin että asiassa on tapahtunut niin paljon kehitystä että ensi kesäkin tulee pelattua ja odotan jo kautta innolla.
Onpa jopa käynyt mielessä yhden haudatun perinteen kaivaminen naftaliinista…
Parti kirjoitti: (19.12.2014 12:20:28)
. Ja kun olin vielä asiasta erittäin innostunut ja tykkään lukea asioista niin näinhän tässä on käynyt. Google haku ’Golf swing lessons’:”Noin 2 050 000 tulosta (0,31 sekuntia)”Kyllähän golfopetuksen yleinen kulttuuri on aivan hirveetä, joka selviää noita linkkejä katselemalla. Opetetaan asentoja kuvista, hierotaan pienten yksityiskohtien kanssa ja unohdetaan kokonaan se, että golf on dynamiikan ja geometrian peli. Ja nimenomaan yhdistettynä.
Kun sitten insinöörin konehuoneella varustettu kaveri noihin lähtee tutustumaan ja vielä kirjaimellisesti ottaa ohjeet kuten ’pidä vasen käsi suorana’, ollaan hetkessä todella syvällä suossa.
Opetuksen pitäisi perustua siihen, että oppilaalle syntyy oma ymmärrys ’isosta kuvasta’ joka liikettä tuottaa. Niistä liikkeistä, joissa voimat ja vastavoimat, liikkeet ja vastaliikkeet ymmärretään voimantuoton perusteiden kautta. Ymmärrys siitä, miten nuo vaikuttavat eri sekvenssien nopeusmuutoksiin ja miten ne siten näkyvät reaktiotasolla esim tiettyjen vaiheiden kuvissa. Tuon seurauksena sitten kun päälle laitetaan yksinkertainen ymmärrys mailan liikkeen geometriasta, alkaa hahmottumaan myös se, mitä lihasryhmiä ja miten tulee harjoittaa. Sitten ollaankin jo valmiit siirtymään itse pelin pelaamiseen.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeneistä kentälle