-
JulkaisijaArtikkelit
-
KL1; Puttaamisen koulukuntia on monta. Tässä yksi, jonka mukaan putterin lavan tulisi kulkea aavistuksen verran ylöspäin osumassa.
Palstan fyysikot voinevat kertoa onko pallon lähtösuunnalla ja kierteellä eroa, jos lyödään puoli astetta ylöspäin putterin lavalla nolla astetta tai vaakasuoraan putterin lavalla puoli astetta loftia.
Antamasi linkin kaveri esitti puttaamisen perusjutut oikein hyvin…
Tuohon toiseen kysymykseen ei liene yhtä oikeaa vastausta. Jokaisen lienee parasta hankkia itselleen parhaiten sopiva putteri..mutta sekin on vain osa kokonaisuudesta. Greenit ovat erilaisia ja pelaajat puttaa erilaisilla tavoilla jne.
Itselläni on kuitenkin näkemys että:
Putterin pienen lapakulman tarkoituksena ole suinkaan tuottaa alakierrettä palloon vaan ainoastaan hieman ”avittaa” palloa jotta se nousee makuustaan.
– osumahetkellä putterin lavan (hieman nouseva)liike tuottaa palloon tarvittavan eteenpäin vievän pyörimisen, ilman ns.”jarrutuskitkaa”.
(vrt. lentokoneen pyörän osuminen laskeutuessa kiitoradan pintaan)– juuri näistä syistä putterin liikkeen suunta, hyvä osuma palloon sekä lyönnin tarkalleen oikeaksi mitoitettu voimakkuus ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita kuin kaikissa muissakin lyönneissä.
LIsäksi pelaajan tulisi ymmärtää että puttiin liittyviä ja onnistumiseen vaikuttavia muuttujia on paljon enemmän kuin missään muussa golf-lyönnissä.
– näitä voi jokainen pyöritellä omassa mielessään.Muuten olen sitä mieltä että palloon piirretyt viivat ovat vain turhia ”huomiovarkaita” ja pelkästään häiritsevät puttaamista.
Taisi olla Piltsin opetusvideo missä kehoitettiin käyttämään pallossa tussilla piirrettyä viivaa jotta saataisiin pallo putattua sinnepäin mihin halutaan sen menevän. Kirjoituksessa luki muistaakseni että parempaa puttikeskiarvoa viivan avulla harjoittelua ja jatkamalla samaa linjaa kentällä. Itse tiiaan pallon viivan avulla sinnepäin mihin halua lyödä, ei tarvi pahemmin suuntailla stanssia tuollaisen jälkeen. No tapansa kullakin. Viiva pallossa toimii omassa pelissäni joten käytän sitä jatkossakin säästääkseni lyöntejä koska olen sen verran köyhä ettei minulla ole varaa pelata yli satasen kierroksia heh.
Otan tähän vielä toisenlainen ajatuksen…
Kun pelataan tutulla (koti)kentällä pelaajat yleensä tuntee greenien kallistukset, ylämäet, alamäet jne. varsin hyvin. Vaikka lipunpaikat ja varsinkin pallon paikka vaihtelee niin varsin usein pääsee puttaamaan ilman miteään eritystä puttilinjan perinpohjaista tarkastelua. Ehkä kilpailuissa ja vierailla kentillä joutuu useammin katsomaan puttilinjoja joka suunnalta..
Siis harjoituskierroksella todennäköisesti puolet greeneistä tulee pelattua ikäänkuin ”lennosta”.
– kävellään putteri kainalossa greenille, katsotaan ja arvioidaan puttilinja minkä jälkeen putatataan pallo kuppiin..thats all!
– eihän se aina uppoa mutta jos jää vaaksan mittaan niin poimitaan pallo…tulos 2 puttia. Vaihtehtoisesti jatketaan putterilla ja tulos yleensä 2 puttia.
– tottakai pelikavereisen tekemiset sovitetaan juohevasti tähän samaan kokonaisuuteen.Ei tarvitse merkkailla, nostaa, kyykkiä tai pyöritellä palloa eikä nostella lippua..helppoa ja selkeää tekemistä ilman minkäänlaista hätäilemistä tai kiirehtimistä. Ja näin ryhmä selviää varsin reippaati edeten seuraavalle väylälle.
Mutta miten toimitaan niillä muilla greeneillä joissa joudutaan tarkemmin arvioimaan ja suunnittelemaan puttia? Tai kilpailuissa jne.?
Jos palloa ei tarvitse jostain erityisestä syystä merkata ja nostaa (puhdistus, toisen pelaajan vuoksi tms.) en yleensä edes mene pallolleni..vaan..
Kävelen putteri kainalossa suoraan lipun taakse.
– tarkistan että lippu on suorassa (siis ns. ”vaaterissa”) ja katson lipputangon takaa pallolleni. Näin selviää heti ”kättelyssä” (tankoa ja palloa tiiraamalla) miten puttilinja kaartuu greenillä. Kummalta puolelta otetaan ”ennakkoa”.
– toiseksi katson miten ja mistä suunnasta pallo kaartaa kuppiin. Varsinkin sen miten greeni kallistuu viimeisen metrin ja kymmenien senttien matkalla ennen kuppia. Samalla saan oivallisen käsityksen siitä miten pallo sujahtaa viimeisillä voimillaan kupin pohjalle.
– kolmanneksi katson puttilinjalta sen korkeimman kiintopisteen…(yleensä puttilinjan pituudelta arvioiden n. 1/3 ennen lippua.). Yritän löytää jonkin lehden, neulasen, korjatun pallonjäljen tmv. tuosta nimenomaisesta kohdasta. Eihän sitä saa merkata mutta jokin kiintopiste on hyvä läytää.Tämän jälkeen kierrän puttilinjan kautta pallolleni.
– nyt katson pallon takaa lipulle ja arvioin taas kuinka pallo kaartaa kuppiin (lippu tuetenkin paikallaan.)
– tähtäyspisteeksi otan tuon em. ”yläkuolukohdassa” olevan kiintopisteen..ja koetan samalla arvioida tarvittavaa vauhtia..koko putin matkalle. (metkaa että usein puttilinjan kallistiminen näyttää pallon suunnasta loivemmalta kuin lipun takaa arvioituna.) Yleensä kannattaa uskoa sitä lipun takaa saatua näkemystä..
– sitten vaan puttistanssi, muutama heilautus ja palloa liikkeelle.Eikä taaskaan tarvitse merkkailla, nostaa, kyykkiä tai pyöritellä palloa eikä nostella lippua.
Siis helppoa kuin heinänteko. Katsotaan linja kahdesta suunnasta, putattaan ja nostetaan pallo taskuun. Yksinkertainen on kaunista.
Tottakai huomioidaan kavereiden tekemiset ja tehdään omat hommat muiden suoritusten lomassa ja omalla vuorolla jne.
Näissä tilanteissa luotan paljon ensivaikutelmaan ja erityisesti linjan osalta siihen miltä pallon reitti näyttää lipun takaa.
– tällä tavalla, ”pitkän kaavan mukaan”, ei yleensä tarvitse toimia kuin muutamalla greenillä kierroksen aikana.Voin kertoa että näin selviää greeniltä ainakin puolta nopeammin kun ei tarvitse ”säätää” pallonsa kanssa kaikissa käänteissä. Enkä todellakaan usko että tulos olisi yhtään huonompi.
– joskun olen putannut greenin valmiiksi ennenkuin muut edes ehtii palloilleen. Ilman kiirehtimisiä.
– mitä vähemmän käyttää aikaa ja energiaa turhaan ”säätämiseen” sitä paremmin pysyy mielessä juuri ne suorituksen ja viime kädessä myös tuloksen kannalta tärkeät asiat.Suosittelen kokeilemaan, miettimään asiaa ja ennen kaikkea harjoittelemaan.
– enkä väitä että tämä em.olisi ainoa oikea tai paras tapa.
– enkä itsekään toimi aina ja kaikkialla em. kaavan mukaan.
– harjoituskierroksella voi kokeilla kaikenlaista uutta.
– mutta minulle tuo yllä mainittu tapa sopii hyvin. Se riittää..”Tulkoon jokainen onnelliseksi…jne.”
onko pallon lähtösuunnalla ja kierteellä eroa, jos lyödään puoli astetta ylöspäin putterin lavalla nolla astetta tai vaakasuoraan putterin lavalla puoli astetta loftia.
Teoriassa kyllä, muttei puolen asteen kulmalla käytännössä.
Edellisessä tapauksessa pallo lähtee lyöntisuuntaan (lähtökulma 0,5 astetta) ilman ala- tai yläkierrettä. Jälkimmäisessä tapauksessa pallon lähtönopeus ja lähtökulma ovat aavistuksen verran edellistä pienemmät. Periaatteessa palloon kohdistuu tässä tapauksessa myös alakierrettä tuottava voima – kyseisellä puolella asteella kuitenkin niin vähäinen, ettei sen vaikutusta voida käytännössä havaita. Ei edes 20 m puteissa tasaisella normaalinopeuksisella viheriöllä (stimp 2,8 m eli 9,2 ft, jolloin pallon lähtönopeuden tulee olla n. 5 m/s tarvittavan pituuden aikaansaamiseksi. Laskennallinen lakikorkeus molemmilla 0,1 mm ja ’carry’ 4-5 cm).
Oman putterini loft on kolme astetta. Saattaa olla, että kolmen asteen kulmakaan ei ole vielä tarpeeksi iso eron havaitsemiseen lyhyemmissä (alle 5 m) puteissa, joissa pallon lähtönopeudeksi tasaisella alustalla riittää normaaleilla ja sitä suuremmilla stimpeillä alle 2,5 m/s.
Ãrjy
Nostokulma pukkaa palloa, mutta ei laita rullaamaan. Jos just ennen taaksevientiä siirtää käsiään hieman eteenpäin, eli kallistaa vartta lyönnin suuntaan, niin putteri osuu hieman pallon ekvaattorin yläpuolelle ja pallo alkaa heti nätisti rullaamaan, eikä vaan hyppää eteenpäin ja ala rullaamaan vasta ruohopinnan kitkan vaikutuksesta.Kokeilin tuota tänään. Hyvältä tuntui ja vielä paremmalta, kun jo lähtöasennossa putterin varsi oli reilusti eteenpäin kallellaan (varren pää 15-20 cm lapaa edempänä – dynaaminen loft 7-10 astetta negatiivinen!). Taidanpa jatkaa kokeiluja myös kesällä oikeilla viheriöillä.
En itse käytä tähtäysviivaa. Uskon silti, että se on hyödyllinen niille, jotka sitä käyttävät. Joka tapauksessa erittäin hyviä perusteluja Putti-Possulta, Klubipelaajalta, (*) ja Palmerin Arskalta. Ehkä vielä kokeilen tätäkin.
(*) Korjaus: Poistin tästä 4parin, joka ei muistikuvani vastaisesti ollut kommentoinut kyseistä asiaa ollenkaan.
Joka tapauksessa erittäin hyviä perusteluja Putti-Possulta, Klubipelaajalta, 4parilta ja Palmerin Arskalta.
4parilta..?
Varmaankin jostain toisesta ketjusta. Perustelu voi toki olla hyvä myös toisesta ketjusta poimittuna, ei siinä mitään.
En ”osta” tuota ajatusta putterin varren eteenpäin kallistamista osumahetkellä..
– sellaista lyöntiä olisi vaikea vakioida ja ajatuskin negatiivisesta lapakulmasta osumahetkellä kuulostaa jotensakin ”erikoiselta”..Mutta olisiko jossain mahdollista testata myös puttausta jollain hyvällä testilaitteelle..
– siis sellaisella jossa näkisi osuman palloon, putterin lavan asennon ja sen palloon tuottaman kierteen.
– periaatteessa putterilla ei tarvite saada kierrettä juurikaan enempää kuin normaalin pyörintäliikkeen verran..
– pallon ei tarvitse lähtiessään ”sutaista” ja kiihdyttää puttilyönnin seurauksena.Minulla on sellainen näppituntuma että putterilla pitää saada hyvä ”sweetpot” osuma palloon jotta oikeansuuntainen pyörintäliike alkaisi välittömästi osuman jälkeen.
– uskon myös siihen että puttilyönnin virheet (= lavan liike väärään kulmaan, ulos tai sisään, ylös, alas jne.) saattaa vaikuttaa myös putattataessa pallon lähtösuuntaan..Se on sitten toinen juttu miten tämä näkyisi testilaitteella?
Tästä ranteiden/ varren kallistuksesta / liikkeestä eteenpäin katsoin jonkun ammattilaisen opetusvideon jo vuosia sitten. Liike ei ole mikään suuren suuri. Tämä pitäisi opetella täysin automaattiseksi, itse totesin että en tulisi ikänä pystymään siihen että tuo tulee selkärangasta, ilman yhtään ajatusta.
(varren pää 15-20 cm lapaa edempänä – dynaaminen loft 7-10 astetta negatiivinen!).
15-20 on kovin paljon. Arviolta minä puttaan grippi edempänö ehkä 3-4 cm, jolloin vaikutus loftiin vain 1-1,5 astetta. Mutta uskoakseni tämä on erilainen eri puttereilla. Minä siis puttaan perinteisellä blade-putterilla, jonka lofti on 3,5 astetta ja silloin siis lähes puolitan loftin.
15-20 on kovin paljon.
Totta. Tällöin putterin lapa osuu palloon peräti 2,6 – 3,7 mm ekvaattorin yläpuolelle. Ehkä liian paljon. Joka tapauksessa näin pallo saa heti toivotun yläkierteen haitallisen alakierteen sijaan. Kokeilu jatkuu…
gloffare: ajatuskin negatiivisesta lapakulmasta osumahetkellä kuulostaa jotensakin ”erikoiselta”..
Varmasti. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, vielä erikoisemmalta tuntuu ajatus yläkierteen tuottaminen positiivisella lapakulmalla. Sehän tuottaa aina alakierrettä!
Todennäköisesti olet kuitenkin oikeassa siinä, että putterin varren eteenpäin kallistaminen osumahetkellä saattaa vaikeuttaa lyönnin vakioimista varsinkin niillä pelaajilla, jotka ovat tottuneet pitämään varren osumahetkellä pystyssä kaikilla mailoilla (kuten minä).
Toivonkin, että tarjolle tulisi myös negatiivisen nostokulman puttereita. Voisin silloin putata samoin kuin aina ennenkin. Nykyisellä +3° putterillani osumakohta on 1,1 mm ekvaattorin alapuolella, joten pallo lähtee liikkeelle alakierteellä.
Toiseksi putterikseni ostaisin mielelläni -3° nostokulman putterin. Tällöin toivomani osuma tulisi 1,1 mm pallon ekvaattorin yläpuolelle ja pallo lähtisi liikkeelle nätisi yläkierteellä rullaten. Ei muuta eroa nykyiseen. Sweetpot-osuma tulisi, jos olisi tullakseen – aivan kuten positiivisen nostokulman putterilla putatessani. Nykyputterini säilyttäisin bägissäni varmuuden vuoksi mahdollisia erikoistilanteita varten. (Ja siksi, ettei uusi putteri syystä tai toisesta olisikaan parempi kuin vanha).
Toiseksi putterikseni ostaisin mielelläni -3° nostokulman putterin.
Teippaa nykyisen putterisi lapaan kiilamainen kovamuovinpala, sillähän saat säädettyä lapakulman millaiseksi haluat. Palan valmistamiseen tarvitaan tasohiomakone ja pikkaisen kädentaitoa.
Kiitos vinkistä. Ryhdyin heti hommiin ja putteri on nyt valmis koleiltavaksi. Kerron myöhemmin, miltä puttaaminen tuntui.
Karmea pettymys. Menetin Odysseyn legendaarisen lyöntipinnan. Ikonisuus oli kadonnut täysin. Tuntuma ei enää ollut pehmeä eikä lyöntiääni osumahetkellä vakuuttava. Pallokaan ei rullannut vakaasti. Tosin myönnän, että teippaus teki mailastani entistäkin upeamman näköisen. Mutta, mutta, ei, ei…
Otin teipit pois. Heitin kovamuovit hel…sinkiin.
Kokeilin uudelleen varsi kallellaan puttaamista. Kuuden asteen kallistaminen on loppujen lopuksi hyvin vähän. Sillä staattinen +3 astetta muuttuu dynaamiseksi -3 asteeksi. Dynaaminen puttaaminen tuntuu hyvältä. Dynaamisuus voittaa staattisuuden…
Höh, tuon kehitti jo Tahvo Soranen sarjakuvalehdessä Kiviset ja Soraset, joskus 60-luvulla ilmestyneessä numerossa. Kivikauden golfkentillä reiät olivat metallia ja Tahvo oli jostain löytänyt magneettisen kivenmurikan, jolla upotti joka kerta!
Nissan on pahasti jälkijunassa…
Täytyy ihan oikeasti myöntää, etten ole koskaan enkä edes ikinä kokenut pallon liukumista viheriöllä jotenkin ongelmalliseksi, siis jos sitä ylipäätään on tapahtunut. Ohi menneet putit ovat mielestäni johtuneet aivan muista syistä. Asialla voi olla merkitystä siellä huipputasolla, jolla viheriötkin ovat ihan himppasen erilaisia kuin täällä kotomaan peruskentillä.
Mutta joo, Suomessa täytyy talvisin keksiä kaikenlaista pohdittavaa, jotta kosketus lajiin säilyy.
PG: Varmasti. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, vielä erikoisemmalta tuntuu ajatus yläkierteen tuottaminen positiivisella lapakulmalla. Sehän tuottaa aina alakierrettä!
Nämä ovat hieman henkimaailman juttuja..vähintäänkin sovellettua fysiikkaa.
Putterio osumassa palloon on kaksi toisiaan kompensoivaa tekijää…Yritän selittää ajatukseni:
1. Putterin lapakulma todellakin on omiaan aiheuttamaan alakierrettä.
2. Samanaikaisesti lapa osuu palloon aavistuksen nousevalla liikkeellä.
– tämä puolestaan tuottaa yläkierrettä juuri samalla osumalla.
– kumpi voittaa, vai tapahtuuko jotain erikoista?Sinällään palloon ei tarvita eikä saisi tulla järruttavaa alakierrettä..ja yläkierrettäkin vain sen verran että pallo saa heti normaalin vapaan pyörimisliikkeen greenillä. Mitään ”suditusta” ei tarvita.
Minulla on sellainen näkemys (ja saatan toki olla väärässäkin) että lyhyissä/hiljaisissa puteissa lyönnin voimakkuus on niin vaatimatonta ettei siitä aiheudu palloon alakierrettä vaan ainoastaan pieni ”hypähdys”. Ehkä juuri sen verran että se riittää nostamaan palloa millinpari (juuri sen verran mitä se on greenille ”uponneena”).
– samassa osumassa lavan (alhaalta ylöspäin suntautuva) liike ikäänkuin pyöräyttää palloa, antaen sen pienen tarvittavan yläkierteen=pyörimisliikkeen.
– näin (ainakin lyhyissä)puteissa vältetään se pieni ”lähtökitka” ja pallo aloittaa pyörimisen heti osuman vaikutuksesta.
– lienee myös selvää että tässä kokonaisuudessa on merkitystä myös putterin ominaisuuksilla (lavan kulmalla, varren pituudella, osumakohdan pinnoitteella jne.) sekä varsinkin puttitekniikalla.
– pelaajan pitää saada aikaan oikeanlainen osuma että pallo lähtee liikkeelle toivotulla tavalla.Pidemmissä puteissa (se pienikin) lavan kulma tuottaa selkeän ja havaittavan alakierteeb palloon. Se näkyy jo siinä että pallo usein nousee ilmaan alkumatkasta.
– tätä ilmiötä voidaan pitkissä puteissa kompensoida ”siirtämällä” pallon paikkaa oikealle (oikeakätinen) tai kallistamalla putterin vartta eteenpäin.Mutta tapahtuuko näin todellisuudessa? Kas siinä pulma..
– tähän voisi saada varmuuden sellaisella laitteella joka mittaa lavan liikkeen suunnan, lavankulman osumanhetkellä, nopeuden ja palloon syntyvän kierteen ja sen suunnan jne.
– tällaisia mittavehkeitä lienee jossain käytössä..pystyykö ne mittaamaan putterin nopeuksia?
– ehkä tämän ”efektin” voisi saada näkyville nopeuskuvia ottavalla viedeokamerallakin.KL1: Täytyy ihan oikeasti myöntää, etten ole koskaan enkä edes ikinä kokenut pallon liukumista viheriöllä jotenkin ongelmalliseksi, siis jos sitä ylipäätään on tapahtunut. Ohi menneet putit ovat mielestäni johtuneet aivan muista syistä. Asialla voi olla merkitystä siellä huipputasolla, jolla viheriötkin ovat ihan himppasen erilaisia kuin täällä kotomaan peruskentillä.
Itse olen sitä mieltä etttä monet jopa ns. lyhyet ja varmat, metrin mittaiset putit lyödään ohitse aivan samasta syystä kuin kaikki muutkin metsiin ja esteisiin lyödyt pallot.
– siis kysymys on usein huonosta ja/tai epätarkasta osumasta palloon.
– tätä tapahtuu alinomaa myös ns. huippupelaajille.Tästä oli pari-kolme viikkoa sitten huikea esimerkki US Player’s kisassa. Tämän hetken maailman paras puttipelaaja Cameron Smith voitti kisan käytännössä pelkästään ylivertaisen puttaamisensa ansiosta.
– muuten hänkin löi pallojaan metsiin, esteisiin ja raffeihin, muttei erehtynyt kertaakaan puteissaan.Saattaa jopa olla niinkin että puttaamisen merkitystä hieman aliarvioidaan.
– minusta se on eräs pelin vaikeimmista osa-alueista..jo pelkkänä suorituksena.Putterio osumassa palloon on kaksi toisiaan kompensoivaa tekijää…Yritän selittää ajatukseni:
1. Putterin lapakulma todellakin on omiaan aiheuttamaan alakierrettä.
2. Samanaikaisesti lapa osuu palloon aavistuksen nousevalla liikkeellä.
– tämä puolestaan tuottaa yläkierrettä juuri samalla osumalla.1. Näin varmaankin tapahtuu.
2. Jos ja kun se dynaaminen lapakulma on edelleen olemassa ja itse asiassa ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä vielä suurempi kuin mailan lapakulma, niin miksi kummassa palloon tulisi yläkierrettä..?Tähän varmaankin tulee jossain vaiheessa hyvä selitys. Sitä en vielä osaa arvata keneltä se tulee.
Tästä voi aloittaa
Penner, Canadian Journal of Physics 80: 1-14 (2002)
alussa käsitellään tätä sliding/rolling -tilanteen kehittymistä. Muuten artikkeli käsittelee pallon liikettä vinolla alustalla
Amazonilta löytyy tämä
A. Cochran and J. Stobbs. The search for the perfect swing. Lippincott, New York. 1968
jossa kaikki tarvittavat yhtälöt. Itse en ole viitsinyt ostaa.
Tuossa Pennerissä suositeltava, tosin ei radan alkuun vaan loppuun liittyvä viite on:
B.W. Holmes. Am. J. Phys. 59(2), 129 (1991)
josta löytyy laskelmat nopeuden ja kolon suhteen off-center eäisyyden funktiona, uppoaako pyörivä pallo eli jos pallon nopeus kolon reunalla on suurempi kuin 1.626 m/s niin edes center-linjan pallo ei uppoa jne. Tehdyt oletukset on kuvattu selvästi ja kokeelliset tulokset ovat teorian suuntaiset, vaikkakaan eivät täysin identtiset.
Kaikki klassisen mekaniikan ajateltavissa olevat laskut on tehty ajat sitten… onneksi ei tarvitse itse keksiä pyörää (palloa!!) uudelleen…
Pystyy laskemaan myös Teknillisen Korkeakoulun, nykyinen Aalto-yliopisto, deskriptiivisen geometrian kurssin tietoja hyödyntäen. Greenihän ei ole vaakatasossa oleva tasopinta, vaan siinä on erilaisia kallistuksia. Pinnan kitkan oletetaan kyllä olevan vakio, esim stimp 10,5.
Tähän varmaankin tulee jossain vaiheessa hyvä selitys. Sitä en vielä osaa arvata keneltä se tulee.
Vielä ei tullut keneltäkään, mutta onhan tässä kevättä jäljellä.
Tässä linkissä on hieman selitettynä putterinloft-kulman merkitystä..sivulta löytyy muutakin puttaamiseen ja pallon liikkeeseen liittyvää juttua.
Parempaa puttaustaMukana on myös viedeokuvaa osumasta..
Eli pieni loft tarvitaan jotta pallo lähtee liikkeelle oikealla tavalla ja nousee ruohon pinnalle rullaamaan.
Tämän perusteella on selvää että oma teoriani on väärässä sen suhteen että pallo saisi yläkierrettä putterin lavasta.
– totuus on että pallo nousee ja liukuu ruohon päällä ja kitka antaa sille normaalin pyörivän liikkeen.En silti aio muuttaa mitään oman puttaamiseni suhtee. Eikä siihen ole mitään syytäkään.
2. Jos ja kun se dynaaminen lapakulma on edelleen olemassa ja itse asiassa ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä vielä suurempi kuin mailan lapakulma, niin miksi kummassa palloon tulisi yläkierrettä..?
Toppi.
-
JulkaisijaArtikkelit