Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Surkein lyöntisi kautta aikojen
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paljon keskustellaan niistä n. 300m draiveista, joita lähes jokainen GPläinen vetelee rundeillaan. Mites on se surkein lyöntisi. Kestätkö sen muistelua ? Itselläni se oli pari vuotta sitten erään scramblen avaaminen 1.tiillä. Klubitalon edustalla oli porukkaa katselemassa avauksia ja kaverini vetäisi hyvän väylälle. Meikäläisen piti sitten repäistä apinan raivolla se 250m väylän päätyyn. Svingi ok ja sitten piti osua palloon ja tuloksena olikin kauhea duffi 30-40cm ennen palloa. Tuloksena se, että pallo vain pyörähti tiin päältä alas tiiaspaikalle. Lyönnin pituus n.5cm. No, pokka ainakin piti. Totesin vaan, että ’Jatketaanko sun pallolla’.
NimetönEi välttämättä surkein, mutta ainakin mieliinpainunein surkea lyönti. Seuran reikäpelimestaruus skabat, toinen kierros.
väylä 12 par5. Kaksi reikää tappiolla. Kaksi kelpo lyöntiä ja greenille matkaa 130 m. Vastustajan kakkoslyönti oli mennyt metsään ja joutui ottamaan ylimääräisen lyönnin päästäkseen väylälle. Tiesin, että kun saan pallon greenille, voitan…..
Valmistautuminen lyöntiin ja karmea soketti kauas metsään…. Että otti päähän. Ainoa kerta kun maila on saanut kentällä kyytiä. Tietty hävisin reiän ja peli päättyi tappiokseni väylällä 16.
Minä muistelen vain hyviä lyöntejäni ja unohdan heti kaikki huonot. Helpommin pysyvät hyvät muutenkin mielessä, kun niitä on niin paljon vähemmän…
Itselläni on jäänyt elävästi mieleen neljä lyöntiä jotka ei ihan menneet tuubiin. Nimittäin suunnilleen eka kerta kun löin kahdella lähes päälle par5:n (oikeesti kanttiin 10cm griinistä) ja tein tuplan. Neljä huonoa puttia ja yksi hyvä…
Ansiokseni on luettava että en katkaissut putteria.
Tämän kauden surkein lyönti(sarja) tuli mestisten viimeisen kierroksen 1. reiällä. Olin jo huonon avauksen jälkeen 3:lla vasta greenin kantissa (par5). Siitä piti olla vain lyhyt nosto lipulle ja paari, mutta tulikin kylkkäri ja pallo reilusti yli greenin, paksuun raffiin. Sieltä soketti bunkkeriin, josta jo pienessä paniikissa toppi taas yli greenin – ja vielä kerran yli ja vielä pari puttia ! Korttiin 10, …tu !!
Olin jo valmis heittämään mailat lampeen, mutta sain itseni kuintenkin jatkamaan. Jatkossa 4:llä böröllä sain quatron muutettua bogiksi ja vielä finaalin uusintaan samalla tuloksella.
Surkeita lienee nuo kaikki lyöntini.
Mutta mieleen on jäänyt avaus Hattulan seiskareikällä kisassa kesällä. Olin pelannut toisen ysin 6 ensimmäistä reikää +5 joka mulle on huikea saavutus. Tiedostin tilanteen alitajuisesti tiillä ja lätkäisin surkean rääpäsyn joka niukinnaukin ylitti punaisen tiin. Reikälle loppujen merkintä 13. Viimeiset 3 reikää 28aan lyöntiin. Enemmän kuin se 6 alkureikää siis.
Surkuhupaisinta asjjassa oli se että tässä lyöntipelikisassa (täysin suffelihöpsyin toki) jäin kolmannesta sijasta neljän lyönnin päähän…
Sanotaan nyt vaikka tämä:
Klubikisat ja 18-tiillä olin evenissä. Siitä sitten draivi slaissaten out, ja toisella pallolla bogi eli väylän tulos tripla ja koko kierros +3. Tulos oli sama kuin sen kisan paras scr mutta menetin senkin palkinnon huonomman sisääntulon vuoksi.
Suffelikisat viime lauantaina. Jostain syystä koko ryhmällä oli mennyt etuysi enemmän tai vähemmän penkin alle. Näin ollen sen kummempaa kohinaa ei aiheuttanut seuraava suoritus: par 5 jonka avausta rajoittaa vinosti väylän poikki 220 – 240 m:n etäisyydellä kulkeva vesieste. Isot pojat SM-kisoissa löivät driverillä yli, minulla ei tarkkuus riitä, eikä aina mittakaan. Puumailoilla en uskalla lyödä koska puhdas osuma menee taatusti veteen tahi pusikkoon siinä etuvasemmalla. Niinpä olen tottunut avaamaan rauta- 2:lla tai- 3:lla. Nyt oli kolmonen mukana.
Tuli pikkanen duffi. Sain aikaiseksi puoliryhmän poteron kokoisen uurroksen teeboxiin ja pallo lennähti seuraavalle lyöntipaikalle. Sille, jolla on ne punaiset teet. Ajattelin, että jos nyt alkaa kuulua puhetta tiikaljoista niin en takaa seurauksia. Onneksi älysivät pitää turpansa kiinni.
Kyynelten sumentamien silmien läpi löin palloa sponella. Pallo lensi suoraan ja tarkasti 40-50 m yli vesiesteen. Mieli kirkastui; kyllä tästä vielä par tehdään! Kaverikin siinä vähän kevensi tunnelmaa: ” Ehkä sun pitäis siirtyä vakituiseen avaamaan punaisilta?” Niinpä…
NimetönHah sanon teidän lyönneille. Nehän lähti sentään eteenpäin. Mä löin tänä kesänä kerran (ja toisenkin) pallon päälle niin että se upposi märkään maahan (oli turve tosi märkänä). No ei se uppoaminen niin, mutta kun niin olin palloon osunut oli kierrettäkin kunnolla. Jotenkin se pallo tuota kierrettä käyttäen pomppasi mutaisesta reiästään ja pari metriä taaksepäin. Ei siinä voinut kuin suu auki tuijottaa palloa että miten se noin teki.
Toisen kerran tapahtui samalla tavalla mutta nyt pallo lähtikin suoraan ylös. Vähän aikaa aika hidastui kun pallo kävi lakipisteessä silmieni korkeudella. Sitten nappasin pallon käteen ja droppasin. Onneksi en noilla kierroksilla laskenut lyöntejäni.
Nämä kaksi on jänyt mieleen emäsurkeina ja surkuhupaisina lyönteinä. Toinen oli samnalinen mutaan lyönti kun tuossa aikaisemmalla kaverilla. Kysyin vielä että näkikö kukaan mihin se meni. No ei kai sitä kukaan nähnyt kun pallo oli 10 cm syvällä mudassa. Toinen iiihana avaus raivaajalla Ähtärin kasilla. Peli oli mennyt jo muutenkin perseelleen, joten pitihän ne edellsiet noin 14 huonoa väylää saada paikatuksi tällä yhdellä. Sormenjäljet ikuistettuna grippiin ja vissiin mailanvarteen saakka hillitön kantaosuma 4 m päässä melkein suoraan vasemmalla sijainneen metallisen roska-astian kylkeen josta kauhean mäjähdyksen jälkeen pallo kimposi vajaan puolen metrin päähän jaloistani. Olisin varmaan anuranut, ellei olisi niin paljon v********t. Tuskaa helpotti, kun samssa ryhmässä ollut kaveri veteli samalla väylällä palloja oikealla olevaan auttiin oikein urakalla ja teki väylälle tuloksen 20.
Mitenkäs olisi tämä sattumus kymmenkunta vuotta sitten.
Keimolan ykkösväylällä, se vanha A-puoli eli parkkipaikan vierestä. Noin sata metriä griinille, taisi olla jo kolmas lyönti. Wedgellä hirvee slaissi joka kaarsi outtiin sinne parkkipaikalle. Ylitti eka rivin autoja ja osui sen rangen puoleisen rivin autoista yhteen mersuun. Siis noin 30 metriä outin puolella. No vakuutus korvasi tietenkin, mitä nyt jouduin omavastuun hoitamaan.
Että sillee.
Onkohan muita tullutkaan lyötyä kuin surkeita :o). No mieleenpainuvin ehkä viime syksyltä Vuosaaresta – hyvä? avaus, valmistautuminen kakkoslyöntiin ja kuten AB varmaan sanoisi TÄYSILLÄ! Tajuton duffi!!!
Kaikki katsoo ihmeissään, että mihin se lähti? Ei hajuakaan, mutta ajattelin, että ehkä se sieltä jostain löytyy… niinpä käänsin valehtelematta noin 25 cm pitkän ’murmelin’ ympäri paikatakseni lyöntijäljen ja heureka! – sieltähän se pallo löytyi, alkuperäiseltä paikaltaan, divotin alta! Nauroimme katketaksemme :o).
Omaan kertomukseeni liittyen: siinä Hattulan seiskareikällä komensin alitajuntaani ”ottamaan iisisti”… ja en tosiaankaa lyäny tääsillä 🙁
Olen saanut aikaan samanlaisen saranoidun divotin jonka alta pallo löytyi. Löin sen aikoinaan santawedgellä ja kovasti tähyiltiin Ritan hämärtyvässä illassa greenille. Ja kuullosteltiinkin. Vaan ei näkynyt, eikä kuulunut palloa. Kunnes totuus paljastui…
Kaveri nauroi niin, että räkä lensi nenästä! Sitä jäi huomattava määrä hänen viiksiinsä vielä kotimatkankin ajaksi. Tästä minä puolestani en puhunut mitään..
Moi kaikki!
Ei osunut omalle kohdalleni, mutta on niin hauska ja Iltalehdessäkin ollut, että viihdytetään nyt muitakin.
Nevaksen caddiemaster, entinen missi, oli Teemu Tyryn golfvieraana, ja artikkelia tehtiin Iltalehden palstaa varten. Olikohan vanhalla kutosväylällä par-3, kun tämä lady otti rautakutosen ja asettui lyömään. Löi palloa joka hävisi molemmilta. Syy selvisi muutaman sekunnin kuluttua. Golfvieras löi pallon housuihinsa!
Siis shortsit jalassa, lyönti pahasti pallon alle ja kynttilällä lyönti shortsin puntista sisään. Sieltä se sitten tippui parin sekunnin kuluttua alas.
Tyryhän pelimiehenä rakenteli jotain ’maailman kummallisin hole in one’ -juttua.
Tuskin golfhistoriani surkein, mutta tämän kesän muistettavin…
Kullon kolmosväylällä (par5) osuma ylärinteessä oikealla olevaan mäntyyn, mistä pomppu metsään ja sieltä kallion kautta omaan bägiin ja edelleen suoraan minua kohden. Onneksi ehdin väistää. Hetken kyllä mietimme että olisinko pallon vielä osuessa itseeni onnistunut tekemään kolmen sijasta jopa viisi lyöntiä yhdellä huitaisulla 🙂
Sunnuntaina Tahkolla sattui etenemismielessä worst-ever: Par-5 ja toinen lyönti, 20 m päässä edessä pari ohutta koivua. Niin ohuisiin ei tule edes mieleen osua, joten eikun päin ja täysosuma keskelle runkoa. Boing, pallo kimposi väylälle noin 40m taaksepäin.
Siitä kaksi lyöntiä griinille, 8m putti sisään ja par 🙂
Never give up.
No ainakin kauden ekalla kierroksella alkoi matka ’melko’ huonolla lyönnillä. Nokian riverin aloitusväylällä, par3, oliskohan ollut käytännössä jotain 110 metrinen. Lievä sivumyötäinen tuuli kauniina kevään ensimmäisenä aukiolopäivänä. Lähtö läheltä klubia ja kaunis keli houkutellut innokkaita golfareita odottamaan vuoroaan tiiauspaikan taakse. Siis yleisöä riitti.
Avaushonoorit arvottiin tiillä, jouduin tai pääsin avaamaan viimeisenä. Muut kuten olettikin pelimiehiltä, avasivat vähintään kohtalaisesti griinille tai vähän forelle. Oma vuoro, hyvä fiilis, helppo lyönti edessä, ja vihdoin pelaamaan oikein kentällä.Niinpä löin äärimmäisen rauhallisen ja tasapainoisen puoliksi soketin, puoliksi kynttilän ja pallon oikealle ojaan outtiin. Kiesus!
Kyllähän huonoja lyöntejä löytyy tulosta tuhoamaan: tänään 470 metrinen par5 kovaan sivuvastaiseen. Kohtalainen avaus keskelle väylää, mutta vanhaan lyöntijälkeen hieman hankalaan paikkaan. Siitä kuitenkin onnistui aivan täydellinen osuma rautaviidellä ja pallo noin 40 metrin päässä griinistä. Fine so far. Pallo makaa loistavasti lyhyellä, hyvin hoidetulla ruoholla keskellä väylää. Lyön suoraan lipun mittaisesti, mutta ilmassa kymmenen metriä liian pitkälle, pallo vierii viimeisillä voimillaan vesiesteeseen. Droppi, chippi + 2 puttia ja loistava tuplabogi korttiin. *pientä jupinaa laahustaessa seuraavalle tiiauspaikalle*
Muutamaa väylää myöhemmin 270m par4 kovaan myötätuuleen, tiit edessä, spooni lähti griiniä kohti suoraan, hieman hipaisee lehtiin matkallaan, mutta ei muuta suuntaa. Pallo hieman lyhyt ja oikealla, parin metrin verran lyhyellä forella. Lipulle vähän reilu 10 metriä. 3puttia ja par. *muutama kirosana*
Seuraava väylä noin 280 metrinen par 4, sivumyötäinen. Draivi vähän huonohko osuma, mutta onneksi hukkaa/kääntyy tuulessa vasemmalle ja väistää griinin edessä olevan vesiesteen ja päätyy forelle. Matkaa lipulle max 15 metriä sivuttain. Chippi + 3 puttia. Helppo bogi. *enemmän kuin muutama kirosana*
Nyt ollaan vaarallisilla vesillä…vaimoni parhaat.
1) Avaus puumaillalla kantaosumana omien jalkojen välistä valuen alas tiiboxista osuen omaan bägiin. (katsoin poispäin, purin huulta enkä puhunut penaltista mitään).
2) Koko rundi yhtä tuskaa, toppeja, huteja, duffeja.
Viimeisellä reijällä (onnex pelattiin vain 9 reikää) kahden soketti-topin jälkeen mitta täyttyi ja hän kääntyi kohti vesiestettä aikomuksena lyödä pallo tahallaan veteen ja lopettaa peli siihen. Vaan kuinka kävikään. Lyönti ulkoa sisään, puhdas kärkiosuma ja pallo keskelle väylää. Silloin ei pokka enää pitänyt, mutta pidin kyllä vähintään kaksi mailanmittaa etäisyyttä.
Ohan noita. Ekaa vuotta kun pelasin, niin Siilinjärvellä vetäsin soketti/kynttilä yhdistelmän muutamia lyöntilavoja oikealla puolella olevaa kaveria olkapäähän, ei kerinny forea huudella mutta ei se mikään luja onneksi ollut.
Kesä sitten vetäsin TG:n 6 valkoisilta ’pikkasen’ kainaloon ja pallo osu n. 15 metrin päähän vasemalle puuhun ja siitä kimpos taaksepäin 12 väylälle. Eli olisko menny 15 metriä eteenpäin ja taaksepäin 30 metriä. Olihan siinä hymyssä pitelemistä. En tiedä minkälaisia tiikaljoja tuosta pitäs ostella, koko saaviko :-).
No tiedä huonoin lyönti, mutta huonojen lyöntien sarja.
Tapahtui MasterGolfissa, Kaverille Ei Jätetä kesällä2004. Masterin 12 väylä.
Ensin vähän taustaaAvaus oikealle puihin pari kolahdeusta laskettiin, no varapallo peliin eli kolmaslähti.
Ekana tyylikäshuti (4), seuraava vasemmalle out outtiin metsään. Uutta palloa tiille, 7 lyönti osuma hyvä, mutta oikealle olevaan puuhun ja siitä kimmoke melkein edellisen väylän tiille.Seuraava lyönti osui taas puihin ja tippui keltaisten tii merkkien lähelle. Seraavalyönti duffi, prkl jo rupes verenpaine kasvaan.
Rautaa käteen ja kauhea repäisy sinne jonnekin vasemmalle raffiin, todeten kyllä se sieltä varmaan löytyy, ja katseleenlöytyiskö ekaa palloa, joka löytyi (onneksi merkkaan aina hyvin palloni).
Tuolloin olis nimittäin voinu sapettaa sillä tuo varapallo nimittäin hukkui sinne raffiin. Ja sen lyönti rupeaman jälkeen, ei jaksanutkaan niin tarkasti katsella. Oli varmaan pelikavereilla siinä huumorissa pitelemistä.
Kun merkkarini kysyi paljon tuli lyöntejä reijän jälkeen niin ne piti oikein kerrata, kun ei merkkari pysyny laskuissa mukana.No ei tämä nyt varmaan henkilökohtainen surkein ole mutta kerron kuitenkin.
Hua Hinissä toppasin bunkkerissa oikein huolella (täysi svingi santurilla) ja pallo lähti kuin viitasusi yli griinin metrin korkeudella ja napsahti caddien ranteeseen. Tyttöhän siitä äityi kiljumaan kuin syötävä ja noitui mua taikuksi kaikkien huoranpenikoiden äidiksi ja vaalimaalaiseksi kätilöksi (oletan). Tarjosin limut seuraavalla kipsalla mutta hymy ei ollut tytöllä kuin auringolla Naantalissa. Hävetti.
Joko Nokialla on metrit sekoitettu yardeihin tai sitten mr Shanks on aivan uskomaton spooni pelaaja 260m hmm! olisko ammattilais ainesta!!
Hyviä juttuja teillä on tapahtunut. Oma onneton lyöntini sattui Kotojärven kentällä, se tiiauspaikka jossa lyödään kuusikujaa pitkin ulos.
Itsevarmuuta uhkuen pallo tiille … svingi sata lasissa … hyvä osuma … pallo täysillä kuusen runkoon … pomppu rungosta päänvierestä taakse … osuma kiveen …ja pomppu takaisin omille kintuille ….
Biljardipeliä parhaimmillaan. Onneksi ei osunut päähän.
Ai .. mitenkö sen kakkoslyönnin kanssa kävi … se meni oikealle kainaloon … metsän keskelle… Mörrimöykyn koloon.
Oli mukavaa aloittaa peli väylällä lyönnillä neljä.
No varmaan kerran par-3 bäylä noin 140m ilman rangea suoraan kentälle. Sitten tuli paha soketti ja lensi ainakin 40m oikealle toisen väylän griinille.
Toinen mieleenjäänyt tapaus sattui pelikaverille kun hänen pallonsa osui edellisen tiiauspaikan tiikiviin ja kimposi siitä 10m lähtöpaikkaa taaemmaksi ojaan.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Surkein lyöntisi kautta aikojen