-
JulkaisijaArtikkelit
-
nonii aika vanha mut on pakko kysyy ku noit uusii kenttii on tulluu… elikkä mikä on kaikista vaikein pelaamasi reikä???
Katsopa linkki ja ihmettele aihetta ensi kerralla ensin hakukoneella 🙂
Lue lisää: Sama keskustelu..
Ehdottomasti kakkonen. Sitä joutuu vonkaamaan paljon pidempään kuin ykköstä. 😉
BoaKyyn mainitsema keskustelu koski vaikeinta/helpointa kenttää eikä väylää, joten jatketaan nyt edes vähän aikaa tätä ketjua …
Kankaisten 6. väylä on jossain väitetty Varsinais-Suomen vaikeimmaksi. Mittaa ei ole kauheasti (341 keltaisilta), mutta slicet putoaa auttamatta outtiin ja hookit veteen. Lisäksi tee-boxista on vaikea arvioida oikea oikaisukulma veden yli: suorakin drive päätyy outtiin, jos ei oikaise tarpeeksi.
Väyläkartta:
Valokuva greenin takaa väylän suuntaan:
Kyllä Bogisti puhuu täyttä asiaa.
Pelasin kyseistä väylää kilpailussa, joka käytiin lyöntipelinä. Kaksi ensimmäistä avausta slaissina outtiin, jonka jälkeen kolmas veteen. Neljäs avaus päätyi jotenkuten väylälle. Kahdeksas lyönti painui hukkina veteen ja griinillä oltiin lopulta lyönnillä numero 11. Siitä kolme puttia. Yhteensä 14 lyöntiä.
Ei se ole vaikea väylä, vaan SUSIVITTUMAINEN!!
Totta, täällä päässä pikalukihäiriö.
Vaikeimmat väylät on mulle par-4:set tulosten perusteella. Niistä valitsen Lappajärven (Järviseudun Golfseura) väylän numero 6: Näyttää helpolta, mutta aina sen saan sössittyä, vaikka avaus olisikin väylällä 🙂
No, jos ei osaa lyödä suoraa lyöntiä niin kaikki maailman väylät on suttakin vittumaisempia.
Kannataa opetella lyömään suoraan niin johan on peli helppoa. Otetaan vaan sopiva maila bägistä ja lyödään suoraan sinne minne halutaan. Eihän se sen kummoisempaa ole!
Pitää ensin määritellä se mitä vaikein tarkoittaa: Se missä tulee helpoimmin rumia lukemia vai se, mikä on vaikein pelata gir/par.
Vaikeimpina par reikinä pidän Kytäjän vanhan kentän klubin edestä lähtevää par4 (takaa 439m) tai sitä pitkää ylämäki par3:a
Ja sieltähän sitten voidaan lähteä tuonne ET:lle tienaamaan leipää…jos se kerta niin helppoa on. Eikö?
Kyllä mua nyt harmittaa, kun menin vastaamaan tällaiseen tyhjänpäiväisyyteen.
Onneksi fiksut kaverit osaavat valistaa miten homma oikeasti toimii. Totta vieköön, ei sinne tarhaan tai lampeen kannata lyödä.
Vastasitko muuten itse kysymykseen, vai oliko vastaus piilotettu ovelasti rivien väliin?
Eikä kö kerta on siisti sisätyä ni ei kiinnosta elikkä ei!
Ei nyt näin julkisuudessa ettei kukaan vaan loukkaantuisi…
Turha näiden kavereiden jutuista on sen kummemmin ottaa herneitä. Nämä ketjut menevät joka kerta samalla tavalla ja se on vain osa internetin tapakulttuuria: Joku kysyy tai kommentoi jotain asiallista ja sitten viestiketju täyttyy kaikella ihan muulla ja varsinainen asia unohtuu pian. Tässäkin on alla jo 11 viestiä, joista vain kolme nimeää oikeasti jonkun väylän …
Jotta tästä ei tule samanlainen spämmi, niin nimeän vielä oman vaikeuslistani kakkosen (vaikeuden määrittelen yksinkertaisesti oman lyöntimääräni odotusarvona, jos haen GIR:iä):
Ahvenanmaalla Kungsbanan viimeinen ei anna yhtään sijaa epäonnistumiselle. Vinoon ei saa mennä kumpikaan lyönti, mutta ei myös pitkäksi eikä lyhyeksi. Moni kisa on siinä väylällä hävitty. Mielestäni sekä tuo että Kankaisten 6. ovat ihan eri luokkaa kuin vaikkapa paljon kirottu Vanhan Peuran 16.
Ainiin siks.
Nojoo. Jonain päivänä kaikki väylät tuntuu vaikeilta…toisena taas kaikki sujuu ku vettä vaan.
Tarpeeks, ku on tullu kotikenttää jauhettua tällä kaudella, ni sinne on jotenki kummassa muodostunu parille väylälle jotain pahaa karmaa, mikä sit mun täydellisestä lyönnistä (tähän hymiö)riippumatta vetää Titut suoraan sinne pahimpaan hazardiin.
Sit kun stanssaat pakokauhun vallassa toiseen laitaan väylää, ni se karmaa kettuillesssaan vetää kuulan kahta kauheemmin sinne hazardiin. Se on kumma juttu se. Niin, ja siis swingissähän ei ollut vikaa.
Eli siis tänään MGS, ja väylä 3…täältä tullaan!
Nurmijärven C-kentän ysi ja kakkonen on tukalia. Kakkosella ei ole paljoa suoraa pintaa mihin draivin voisi jättää ellei jätä lyhyeksi mutta sitten jääkin lipulle matkaa liikaa. Lippu on ylhäällä vaikeasti nähtävissä.
Ysi on kuuluisa hevosenkenkä jossa joutuu lyömään ’alamäkeen’ koska maasto on kallistunut sisäkurvissa vaikuttavaan veteen päin. Ysiä vaivaa myös huono kunto taannoisen sadekesän jälkeen – pallon voi hukata vaikka pääsisit loppusuoralle. Greenin vieressä palloja syöviä kasveja jotka eivät palloa takaisin anna. Vedessä on petoja. Aiheuttaa huimausta. Horror horror
On tullut pelattua Suomessa n 60 kenttää, vaikeimpana väylänä on jäänyt mieleen Paltamon 12. par 4.
aika paha, kun joillakin rei’illä ei ole tullut vierailtua kovin monta kertaa…Paras mittari on varmaan reikäkeskiarvot (kuvitteellisia siis), niin seuraavat voisi pitää kutinsa:
Par3: Messilä 15 203 m klubi.
Par4: joku pitkä, kapea ja perkaamaton metsäränni, esim. Kerigolf 16 /365m. Ahvenmaalla löytyy myös hyviä vaihtoehtoja. Myös Porkkalan 6 tai tuo Kankaisten 6, vaikka eivät olekaan kovin pitkiä.
Par5: Vanha Tarina, hole 15 / 450m(tämä saattaa olla kyllä omaa kammoa). Aulangon 1.
Kyllä tuon vaikeuden tekee kaikille alle 15 hätskylle pelaaville ensi sijaisesti kapeus outtien, vesiesteiden ja (perkaamattomien) mettien muodossa. Esim. Kytäjältä ei löydy tällä kriteerillä yhtään todella vaikeaa reikää, vaikkei niillä parin tekeminen välttämättä kovin helppoa ole.
Kankaisten kuutonen on koetellut kovimmin. On se sentään joskus mennyt hyvinkin.
Peuramaan Porkkalan 17. reikä. Pituutta ei ole kuin 335 metriä keltaisilta (351 valk.), mutta väylä pelataan jyrkkään ylämäkeen ja se on todella kapea. Vasemmalla out ja oikealla metsää. Toinen paha on Nordecenterin Freamin 4. väylä.
Menee ulkomaille, mutta kyllähän tuo Haaparanta on aika lailla kotimaata – ja kenttä kuiteskin puoliksi Suomen puolella.
Väylä numero 11. Täysi monsteri. Metsää, ojaa, lampea, mitaltaan aika hurja par5 (klubitiiltä 500 metriä), griini harvinaisen hyvin suojattu MLGK:n kentäksi ja aika arka lähestymisen suunnasta… Yksinumeroinen on mulle hyvä saavutus tuolla 🙂
Samalla kentällä on 2 parnelosta, joilla parin tekeminen on pituusrajoitteiselle pelaajalle työn ja tuskan takana, 13 (415 metriä) ja 16 (410 metriä). 13:lla ei juuri muuta ongelmaa ole kuin mitta, 16:lla on vesi kentälle tyypillisesti koko ajan pelissä mukana.
Ai niin, vielä sama kenttä… väylä 3. Lyhyt mutta vaikea. Avaus veden yli, kuten myös griinille tulo. Katastrofin aineksia.
Paltamon numeron 12 joku jo mainitsikin. Siinä ei pääse griinin edessä olevan lammen yli edes helikopterilla.
Vaikein? Itselleni parhaat mahdollisuudet pilata tulos on varmaan tuolla MLGK:n väylällä 11, tiukimmassa par on itselleni tuolla Paltamon väylällä 12. Siellä kuitenkin selviää yleensä bogilla, max tuplalla.
Minun ääneni menee myös Kankaisten 6. väylälle. Draivilla suuret riskit outin tai veden kanssa. Varman päällekään ei riskittä voi pelata ja vaikka onnistuukin niin matkaa lipulle on vielä about 150 m ja lyhyeksi ei saa jättää tai pallo on vedessä.
Kakkosena tulee ensimmäisenä mieleen Ruissalon kakkosväylä. Vasurina vaanii out vasemmalla. Sitten on ne hemmetin tammet ja vaikka niistä pääsee läpi niin ennen greeniä on iso tammi edessä. Tee siinä nyt tulosta. Pituuttakin on muistaakseni 400 m klubitiiltä.
En osaa sanoa Suomen mittakaavassa, mutta itse pelaamistani tuli yllätyksenä Joroisten Kartanogolfin reikä 12 (kts linkki)
Kaksi kertaa saman joen yli ja joku valopää oli päättänyt kasvattaa tiiauspaikan eteen n 30 metrin päähän keskelle väylää kaksi hemmetin isoa koivua.
Oma tulos – ensin outti oikealle, seuraava ekaan veteen, josta droppaamalla varmistellen kahdella päälle + kaksi puttia.
Lue lisää: Kartanogolf reikä 12
NimetönViitaten edellisiin viesteihin, näyttää olettamukseni toteutuvan. Ylivoimaisesti vaikein väylä on siinä vasemman ja oikean korvan välissä.
Kun kierroksilla seuraa toisten peliä (ja tietty omaakin), niin monilla pelaajilla tuo korvienvälinen väylä tuntuu vielä olevan täysin suora ja leveä. Moni tekee kentästä tarpeettoman vaikean aivan järjettömillä lyönneillä. Aika vähän ilmeisesti oikeasti ajatellaan sitä, minkälainen lyönti kannattaa lyödä. Hyvällä course managementillä saadaan ’vaikeaa’ kenttää helpotettua aivan olennaisesti.
Kun joku arvioi kentän vaikeutta, niin arvioinnissa on huomattava myös se, että joku kenttä ei sovi yhdelle pelaajalle, kun se taas voi sopia toiselle hyvin ja hän pitää sitä helppona. Kentän esteiden ja viheriöiden etäisyydet voivat soveltua jonkun pelaajan lyöntivalikoimaan erittäin huonosti. Samoin doglegien suunnat/pituudet jne.
Keimolan Saraksen 2 väylä on yksi vaikeimmistä pelata paariin.Pituutta väylällä ei ole kuin 374 keltaisilta ja 387 valkoisilta. Avaus vain 210-230m(keltaisilta) mutta kummun päälle ylämäkeen ja 20x30m alueelle kiertäen n.170-180m pässä vasemmalla olevat puut. Tokaan lyöntiin tällöin ’vain’ 150-170m griinille joka on kapea ja ja suht lyhyt. Oikealla metsä HETI griinin vieressä ja vasemmalla 2m raffin jälkeen rotko jossa lepikkoa(rotko+lepikko alkaa jo 100m ennen griiniä) eli lyö lähestyminen vinoon niin heippa….. ja samasta syystä oikealle menneet avarit tekevät lähestymisen vieläkin vaikeammaksi. Keskelle väylää jääneet lyhyehköt reilun 200m avaukset jälkeen lyöt kakkosen vinorinteestä + matkaa jäljellä 170-190 …. Jos taasen lyöt pitkän avauksen eli yli 230m ylämäkeen niin oikealla lepikko ja keskellä kumpuja ja paksu raffi . Greenille tuloa vielä vaikeuttaa se että se ei ole vastaanottava.
Greeni sinällään on helppo suht putata eli vähän breikkejä.
-
JulkaisijaArtikkelit