-
JulkaisijaArtikkelit
-
TG:n 5 on kyllä yksi tiukimmista. Riverin 12 on lähestymiseltään vaikea, kyllähän avaukseen tilaa löytyy. Mutta eikös tuo Lakesiden 10 ole par 5…??? Itse laittaisin listaan Tawastin kolmosen…ehdottomasti yksi pahimmista…ainakin takaa!!
Ei varmaan ole Suomen vaikein par-4, mutta ainakin mulle suunnatonta haastetta on tarjonnut vuodesta toiseen Aura Golfin kakkonen. Ei se nyt ihan jonglööriä vaadi, mutta taitavaa järkimiestä kuitenkin saada pallo toisella päälle kun sekä avauksen että kakkoslyönnin edessä on inhottavan kokoisia puita ja vänsterissä vaani outti koko matkan. Parikin palloa olen pistänyt siihen outtiin loistavan avauksen osuttua puuhun ja kimmottua siitä, prkl.
Paltamon 12 ei kannata lähteä avaamaan suoraan greeniä kohti veden yli, vaan oikealle puolelle vedestä. Silloin selviää lyhemmälläkin draivilla. Myös 2. lyönnille jää vähemmän vettä ylitettäväksi lyötävän matkan pysyessä lähes samana.
Ja vielä oma ehdotukseni Suomen (oikeastaan Ruotsin) vaikeimmaksi par-4:ksi.
MLGK (Tornio) väylä nro 16. 410m, vettä alussa poikittain, loppumatkalla molemmin puolin kapeaa väylää ja aina (silloin kun minä pelaan) järjetön vastatuuli…
Onneksi kierros on jo siinä vaiheessa yleensä pilalla.
Yksi reikä lisää par-4 -monstereihin on Kerigolfin 16. Keltaisilta 365 metriä tasaiseen ylämäkeen koko väylä.
Avauslyönti pitää olla suora/tarkka ja kantaa noin 200 ylämäkeen, jotta griini edes näkyy ja sittenkin jää 140-170 metrinen lähestyminen griinille jyrkkään ylämäkeen. Griini on erittäin pitkä syvyyssuunnassa, mutta vasemmalle ei voi missata lainkaan, mukavien kivenlohkareiden vuoksi.
Tällä väylällä par on todella hyvä suoritus ja bogiin saa olla tyytyväinen. Yhden birkun olen onnistunut viime vuonna tekemään ja siihenkin vaadittiin reilu 10-metrinen tuuriputti.
Onneksi 17 väylän avaus ja näkymät tiipaikalta palkitsee tämän reiän jälkeen.
Lue lisää: KeG 16 Virtual golfer
Matias kirjoitti Nordcenterin Freamin nelosesta:
’Korkeusero suhteessa rinteen jyrkkyyteen, väylältä joudut lyömään mitä todennäköisemmin ihmeellisestä asennosta ja samalla arvuuttelet mailavalinnan kanssa, tietämättä yhtään missä lippu kenties mahtaa tänään sijaita.’
Eikös tämä nyt kuulosta siltä, että kyseessä olisi melkoisen hankala väylä?
Freamin nelonen on vaikein pelaamani par 4. Ihmettelen, miksi kyseistä väylää nimitellään tyhmäksi. Ilmeisesti se tuottaa liikaa suoritustapavaihtoehtoja ja päänvaivaa?
Tämä on viimeinen kerta kun vastaan tähän viestiketjuun. En oletakaan, että kaikki olisivat samaa mieltä kanssani, vaan kyseessä on vain oma sekä pelikavereideni joiden kanssa kyseistä reikää olen tahkonnut, mielipide.
Edelliseen viestiini olisi ehkä ollut tarpeen lisätä määritelmäni toimivalle vaikealle väylälle: hyvän lyönnin lyötyään tietää, että pallo menee lippua kohti sekä että lyönnin pitäisi olla oikean mittainen. Ikinähän et voi asiasta varma olla ja näin ollen hyvin sijoitetut bunkkerit ja muut esteet lisäävät mielenkiintoa.
Hyvänä esimerkkinä vaikeasta väylästä on tässäkin keskustelussa esiintynyt Peuramaan vanha-17. En ole sitä par-4:nä pelannut, mutta silloin kun se oli par-5, oli se liian helppo reikä päästä kolmella lyönnillä päälle. Nyt varmasti on tiiauspaikalla erilaiset tunnelmat kuin ennen.
Tämän viestin ei ole tarkoitus kritisoida niitä, jotka viestiini ovat reagoineet, eikä alkuperäinen tarkoitukseni ollut kritisoida niitä, joiden mielestä Freamin 4 väylä on vaikea, koska sitähän se on.
Niin … ajattelin viestilläni lähinnä herättää keskustelua missä olisi huomiota herättävän vaikeita par-4:ia ja nyt suurella innolla odotan Paltamoa ja Kerigolfia, onhan ne kopastava. Pelaamistani Keimolan C2 on vaikea, samaa luokkaa kuin VP:n nro 17, Freamin nelosväylä taas on mielestäni helppo.
Toisaalta keskustelua voisi tulla myös siitä, jos par-5:ksi suunniteltu väylä muuttu par-4:ksi, olisiko väylää korjattava? Suunnittelijahan on esimerkiksi VP:n 17:lle rakentanut tuon bunkkerihirvityksen vaikeuttamaan par-5:lla kahdella päälle pyrkiviä, par-4:lle se taas aiheuttaa sen, että keskipitkällä raudalla on yritettävä griinille ja sehän ei kovin helpolla onnistu, kun rullitilaa ei ole. Par-5:lle sopiva koettelemus, par-4:lle mielestäni ei.
Mitäs mieltä olette ruukkigolfin kakkos- ja nelosväylistä ? Ainakin nelosella järvi on kutsunut pallojani kohtuullisen usein…
Muutenhan Paltamo on ihan leppoisa kenttä eikä minusta mitenkään suunnattoman vaikea, mutta tuo 12 on vain kentän vaikein ja jos draivilla ei mene ilmassa about 200m tai yli niin silloin 2 päälle on hieman vaikeampi saavutus.
Auts, olipas päässyt unohtumaan koko Ruukki Golf… Nelonen on aika paha: Rannassa 90-asteinen dogleg oikealle. Jonkka vaanii koko ajan oikealla, yli 200m avaukset menevät (klubitiiltä) pitkäksi metsään, kakkoslyönti on aina melko pitkä ja griinikään ei ole mitenkään älyttömän iso. Jos lyöt griinin yli -> jonkka. Oikealle -> jonkka.
Muistan myös useasti tavanneeni väylällä suurehkon parven p*skatykkejä, joita myös kanadanhanhiksi kutsutaan 😉
Eikös Ruukin kakkonen ole ykkönen… eiku siis par 5?
Ruukin kakkonen on todella kapea par 4. Vasemalla on outti ja vayla viettaa jyrkasti oikealle. Aika vaikeahan se on.
Tuplapokihan tuosta Ruuhikosken #15stä tuli, mutta laitan sen ennemminkin miehen syyksi – se ylämäkihän on melkoinen lentokenttä.
Jos ylämäkeä pitää hakea niin koittaa pelata peltolan #4sta – huomattavasti lyhyempi reikä mutta tuohon rinteeseen saisi ehkä juuri ja juuri mahtumaan hiihtohissin; jota tässä nousussa muuten tarvittaisiin kyllä;)
Aivan, niinpäs onkin. Par-5:ia ovat etuysillä 6. ja 8. reikä. Kakkonen on voimakkaasti oikealle viettävän väylän alkuosan (ekat ~220 m) takia psykologisesti vaikea.
Eihän mikään reikä ole vaikea, jos kupoli pysyy järjestyksessä 😉
Peltolan 4. ei ole edes golfväylä. Vai kuinka moni voi hyvin mielin väittää 210m pitkää par nelosta jossa on yli 90 asteen doglegi pystysuoraan ylämäkeen kunnolliseksi golfväyläksi?!? Ja mitasta huolimatta se on lähes tulkoon mahdoton lyödä kerralla päälle, koska välissä on kilomerin korkea koivikko jonka ylittäminen vaatii melkoisen kynttilän!!! Sitä voisi melkein sanoa jo Suomen huonoimmaksi ’golfväyläksi’…ja samaa mieltä olen ikävä kyllä koko Peltolasta kenttänäkin…
Pitäisi varmaankin käydä pelaamassa Peltolan kenttä… Vaikuttaa aika hauskalta tuo 4. väylä.
Kun nyt ’huonoista’ ja ’tyhmistä’ väylistä ja kentistä puhutaan, niin mielestäni ainoa huonot kentät ovat sellaisia, joiden väyläsijoittelussa ei ole otettu turvallisuutta riittävän hyvin huomioon.
Aivan…käy tsekkaamassa http://www.peltolagolf.com, sieltä kuvat kentältä ja väylä 4, niin näet vähäsen osviittaa mistä puhun…
Kyllä jos haluat ns. erilaisen golfkokemuksen, niin mene peltolaan…green feekin arkisin vain 17€!!!
Jos nyt aletaan miettimään…niin kaikkein hauskin par 4, jolla olen ollut on Pirkanmaan golfin 3 tai 4 väylä joka on lyhyt dogleg nelkku oikealle. Kyseisen väylän tiiboxissa oli nimittäin kyltti, jossa luki: ’Ethän lyö suoraan viheriölle!!!’.
Siinä alkaa hiukan oppimani golfin periaatteet karisemaan…Doglegin vieressä sijaitsee nimittäin par 3- kenttä, jonka pelaajia kiellolla pyrittiin suojelemaan.
Turvallisuus ennen kaikkea, mutta kyllähän tuo nyt silti melko naurettava ohje golfkentällä on, ei siitä pääse mihinkään!!!
Antaisin kyllä edelleen ääneni tuolle Keimolan C2:lle, tosin edellisen kerran olen sitä pelannut 2 vuotta sitten 13 pykälää isommalla tasoituksella, joten mielikuva alkaa hämärtyä. Mutta on se varmasti vaikea vieläkin.
Ruukin 4 on paha, mutta hyvin tähdätty rautakolmonen jättää n rautakasin jäljelle, siinä pärjää kuhan lyönnit eivät aukea.
Fream 4:lla vaikeinta on sen lähestymismailan valinta, suuri korkeusero siitä puolestarinteestä griinille hankaloittaa asioita. Muuten se ei mielestäni ole mikään mahdoton.
Yleisesti seurojen pitäisi olla _todella_ tarkkana kun väylien par-lukuja muutellaan. Jos par5:sta tehdään par4 viemällä tiipaikka edemmäs (tai toisin päin), muuttuu väylän luonne aina ratkaisevasti. Joku tärkeä este jää kokonaan pois pelistä, tai siirtyy väärään paikkaan pakottaen tyhmään peliin (r7-avaus ja r3-kakkoslyönti tms hauskaa). Joskus muutoksien tuloksia katsellessa tulee mieleen ajatus ’arkkitehti kääntyisi haudassaan’.
Keimolan C2 edelleen (55 muutakin kenttää pelattuna) Perustelut (siis pariin pelaamiselle) Avaus vain 210-230m mutta kummun päälle ja 20x30m alueelle kiertäen n.170-180m pässä vasemmalla olevat puut. Tokaan lyöntiin tällöin ’vain’ 150-170m griinille joka on kapea ja ja suht lyhyt. Oikealla metsä HETI griinin vieressä ja vasemmalla 2m raffin jälkeen rotko jossa lepikkoa(rotko+lepikko alkaa jo 100m ennen griiniä) eli lyö lähestyminen vinoon niin heippa….. ja samasta syystä oikealle menneet avarit tekevät lähestymisen vieläkin vaikeammaksi ja keskelle jääneet lyhyehköt reilu 200 lyöt kakkosen vinorinteestä + matkaa jäljellä 170-190 …. Jos taasen lyöt pitkän avauksen eli yli 230m niin oikealla lepikko ja keskellä rinne ja paksu raffi . Kaikki kunnia lakiston 14:sta ja sen vaikeudelle mutta siinä ei tarvitse lyödä kun pitkälle ja suoraan ja senhän kaikki täällä palstalla kävijät osaavat 🙂
niin ja meinas unohtua C2 pelataan ylämäkeen mikä ei varmastikaan helpota väylää !
NimetönGolf Porrasalmen 9:s reikä 415 metriä keltaisilta, ja 3 väyläbunkkeria.
Pari greenibunkkeria yksi oikealla, toinen vasemalla, (älkää luottako minun muistiini).
Itse olin 3 päällä, 3 puttia..=(.
No, mutta kyllä se siitä..=)
Tänään 15 puttia ysillä, sateen takia piti lopettaa.
Ostin uuden putterin tänään aikaisemmin, vai oliko eilen, no How Cares..?
Hyvää kesää, sitä on jäljellä!
NimetönNo, Nurmijärven C2 Ei tod. ole helppo, muttei par-4:n eliittiä.
Toki on kaksi greenibunkkeria, muttei kuitenkaan niin vaikea, ettenkö minäkin pääsisi 2:lla päälle, siis keltaisilta!
Pakko poiketa aiheesta ja mainita tuosta Peltolan kentästä kun olen sen muutaman kerran kiertänyt. 4. on erikoinen kuten muutama muukin väylä Peltolassa. Mielestäni on kuitenkin kiva että kenttiä on moneen makuun. Jos ette ole käyneet niin luulen että kannattaa kokeilla. GF on kohtuullinen ja kenttä hmm… hieman erikoinen. Mm. 3. greeni (ei pysähdy pallo millään) 5. lato keskellä väylää – jollet saa yli niin tilaa ei paljoa ole. 7. hurja alamäki.
Takaa vaativa, jos 2 putin parin meinaa tehdä ainakin normaalimittoja lyöville. Klubitiiltä jopa tälläinen tuuppari painaa suoraan lammikon yli josta jää joku wedge. Tänä kesänä sen verran kuivassa kunnossa että se vasta metsä koivun vierestä lyödessä on pelissä siis takaa. Safetyn pelaaminenkin vaatii 3 hyvää lyöntiä ja oikean sijoittumisen greenillä.
Hyvä vaativa par 4 on edelleen Talin 2. joka on helppo pelata 3 lyönnillä päälle, mutta vaatii onnistuneen avauksen ja hyvän lähestymisen jos meinaa birkun. Erinomainen golf reikä.
Freamin 4. ei ole golf reikä PISTE ja HUUTOMERKKI. On sentään hieman järkevämpi kuin silloin 10 vuotta sitten.
-
JulkaisijaArtikkelit