-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Tulipa eilen pelattua entinen Vanhan Peuran väylä numero 17, joka on mitattu uudestaan ja muutettu par-5:sta par-4:ksi. On mielestäni Suomen vaikein par-4. Pituutta ei ole kuin vajaa 400 m, mutta tiukka dogleg, avaukselle vain vähän tilaa ja ennen greeniä pallot syövä kova bunkkeri koko väylän leveydeltä. Oikealla paha metsä ja vasemmalla vesiestettä… Pankaa vaikeammaksi…
Paltamon 12:
Back teeltä 419m ja klubi teeltä 384m. Veden ylitys sekä avauksessa ja lähestymisessä. Griini pieni ja kumpuileva.
Lue lisää: Paltamo
Itselleni yksi vaikeimmista par-4 väylistä on ehdottomasti Nordcenter / Fream väylä 4.
Väylällä ei ole mittaa keltaisilta kuin n. 290, ja aika suora väylä, eli alkuasetelmat helpohkot, mutta ekan lyönnin jälkeen vaikeudet yleensä alkavat.
Ylämäki on jyrkkä, siis jyrkkä ja griinin edessä syvä bunkkeri ja griini kaksitasoinen ja yleensä vielä pirun nopea.
Tämä on ainakin itselleni yksi niitä monstereita joissa bogiin on varsin tyytyväinen, par on jo erittäin onnistunut suoritus.
Nordcenterin väylä nro 4 ei ole vaikea, vaan täysin typerä. Täytyy myöntää, että olen usein ihmetellyt miten ko. väylä on saanut osakseen niin paljon arvostusta, arvostelun sijasta.
Tuusulan 18 suora ja kapee
Yksi vaikemmista lienee myös Keimolan C2.
Pituutta on keltasilta 374 m ja valkoisilta 387 m, mutta ongelmana ei ole pelkästään, pituus.
Eli avausta ei oikestaan voi suorittaa driverilla ja piennemmällä mailalla suoritetun avauksen parhaalla pudotuspaikalla on vaikea rinne.
Käytännössä toiseen lyöntii jää matkaa vielä noin 170 m. Lähes optimaalisen avauksen jälkeenkin matkaa jää kuitenkin vielä yli 150 m ja greenin oikealla puolella on rotko, johon pallo menee auttamatta, jos luönnissä on hieman liikaa drowta. Oikealla on metsä.
Kyllä tuolla väylällä on monesti tuhottu hyvä kierros.
PS. Tuo väylä pelattiin 90-alussa vielä par 5:na, mutta siitä kohden missä nyt on se avauksien pudotuspaikka oli vielä kallio, josta ei käytännössä päässyt yli.
Lue lisää: Keimola C2
Olen samaa mieltä kanssasi väylän typeryydestä.
Vastaukseni koski vain ja ainoastaan omasta mielestäni Suomen vaikeinta par-4 väylää, ja kysymyksessä ei todellakaan ole mielestäni arvostetuin tai hienoin väylä tai … . Se on vaan vaikea, ei muuta.
Olen samaa mieltä CC:n kanssa paltamon 12:sta Keltaisilta, jos draivi on kunnossa ei pitäisi ogelmia olla, mutta jos vähänkään epäonnistut draivissa pallo on lammessa.
Niinpä, jos vähänkään epäonnistut niin pallo on lammessa, mutta jos lyö tosi pitkälle, niin pallo on sittenkin lammessa.
Parin käytännössä menettää, jos ei lyö lammen yli. Itse olen aina aukaissut raudalla väylälle ja siitä sitten lampien välistä väylän takaosaan. Pitchi ja yleensä kaksi puttia, mitä nyt joskus olen selvinnyt yhdellä
näin on. hiukan yli 200m draivi saattaa riittää ensimmäisen lammen ylitykseen ja toisessa matkaa on hiukan yli 150m jos oikeen muistan. Mutta mielenkiintoinen väylä kaikessa komeudessaan =)
Nyt kun draivi alkaa olla kohdallaan voisi lähteä testaamaan saako ko. väylän 2 päälle kuten asiaan kuuluu 😉
Minunkin ääneni menee Paltamon väylälle nro. 12.
Käykää kokeilemassa jos ette usko 🙂
Vanha Peura 17 on ylivaikea. Lähes mahdotonta päästä kahdella päälle. Jos edes se koko väylän levyinen bunkkeri olisi pois….
Tuosta Peuramaasta. Tosiaan jos se älyttömän iso greenibunkkeri täytettäisiin, niin sitten homma jo helpottuisi. Nythän ei voi kuvitella mitään rulleja vaan pallo täytyy saada ilmassa greenille. Kyllä birdien tekeminen ko. väylällä on jo todella hyvä saavutus.
Junnuajoilta jäi mieleen miesten SM-kisoista Laukaan 17. backteeltä. Napakassa sivuvastaisessa tuulessa pelikaveri taisi tehdä 15 tauluun.
Matias, millä kriteereillä määrittelet jonkun väylän typeräksi?
Peruramaa VP #17 – par väylä, ei tosin helppo mutta tasoittaa mukavasti ko. kentän anteeksi antavuutta.
Paltamossa käynyt muutama vuosi sitten, ja muistikuva silloisilta ajoilta ja pelikokemuksilta, että tarkkana joutui olemaan (pari palloa lammesta ja metsästä pitäisi löytyä – joskus parikin onnistui).
Korkeusero suhteessa rinteen jyrkkyyteen, väylältä joudut lyömään mitä todennäköisemmin ihmeellisestä asennosta ja samalla arvuuttelet mailavalinnan kanssa, tietämättä yhtään missä lippu kenties mahtaa tänään sijaita. Olen pelannut ko. kentän ehkä 4-5 kertaa suunnilleen kerran vuodessa. Tästä johtuen käsitys voisi muuttua, ainakin hieman, vähemmän negatiiviseksi, jos tulisi pelattua edes kaksi kertaa saman vuoden aikana. En kuitenkaan usko, että käsitykseni reiän olemisesta yksi huonoimmista esimerkeistä vaikeasta väylästä muuttuisi mihinkään. Näyttää siltä, ettei kyseiseen maastonkohtaan ollut muuta mahdollisuutta sijoittaa väylää, joten siinä mielessä sen olemassaolo on perusteltua.
NimetönMielestäni erittäin vaikea on myös Keimola A7, vaikka pituus vain 370m.
Lähestymislyöntiin jää usei 150-170m ja oikealla out ja vasemmalla vesi. Griini viettää voimakkaasti vasemmalle. Klubipelaajalle par on hyvä suoritus.
Bogeyväylänä ei tosin vaikea !
Paitsi, että ei se bogiväyläksikään mikään helppo, koska se greeni on aika hankala.
Nimimerkillä: kaks puttia sillä greenillä on hyvä tulos.
NimetönMuistaako kukaan tehneensä birkkua Lakesiden kympillä, Riverin kahdellatoista tai Tammerin viitosella. Noh, siis useammin kuin kerran vuodessa?
Ruuhikosken väylä 15. Pitkähkö ylämäkeen nouseva nelonen. Omasta mielestäni vaikea, toisen mielestä varmaan helppo..
tammerin 5 on vaikein ja ärsyttävin väylä jota olen koskaan pelannut.
puita keskellä väylää. 2. lyönti keskipitkällä raudalla puitten yli/läpi jos avaus ei osu tarkasti väylän oikeaan reunaan, sokkona kivikovalle griinille jonka takana puskaa josta palloa ei voi löytää. on melkein pakko jättää lähestyminen lyhyeksi jos forecaddietä ei satu olemaan paikalla.
heinäkuun tuloskeskiarvo 5.23
3 paria, 12 bogia, 6 tuplaa, 1 tripla
tasoitus 9.6.
Kyllähän Peuramaan Vanhan Peuran 17. on nykyisellään aika haastava, mutta ei se pelimiehelle ole mahdoton. Minä olen aloittelija, tasoitus vasta 24,8, ja olen kuitenkin lyönyt sen kahdesti kahdella päälle. Tavoitteenani oli tehdä sillä eagle tänä kesänä, mutta uusi reittaus ja muutos par neloseksi ehti ensin. Täytyy tyytyä yrittämään eaglea väylällä 16.
Laittaisin jonoon myös Lakiston väylä 14. Ei se muuten vaikee oo, mutta vasemmalla outti, bunkkereita oikeissa paikoissa sekä pituutta keltasilta 405m.
NimetönAnnan myös ääneni Lakiston väylälle 14. Saa olla kyllä aika pelimies, että par tuloskortista löytyy 🙂
-
JulkaisijaArtikkelit