-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ruuhikosken 12. väylä ei ole heikkohermoisten lempiväylä. Heti tiiauspaikkojen edestä griinin oikealle puolen jatkuva rotko vetää naisen lailla puoleensa vähänkin feidiin taipuvat lyönnit slaisseista puhumattakaan. Vasemmalla on kaksi vastaanottavaista bunkkeria niille, jotka suuntaavat lyöntinsä poispäin rotkosta. Jos korvien väli on kunnossa, on griini riittävän iso osuttavaksi ja palkitsee tasaisuudellaan. Pallon taakse asettuessani en arvannut, että jouduin ajattelemaan väylällä ensimmäistä kertaa myös jalkovälilläni -tai ainakin melkein. Oikeaa lyöntilinjaa arvioidessani havaitsin suoraan vastaan puhaltavan tuulen olevan poikkeuksellisen kova. ’Rauta-7 ajattelin mielessäni. Normaalisti kun löisin takatiiltä rauta-8:lla. Ehkä tähän tuuleen voisi tarjota jopa Rauta-6:sta? Päädyin lopulta seiskaan koska jätän lyöntini mieluummin griinin eteen, josta on vielä hyvä mahdollisuus pariin. Tiiasin palloni hieman normaalia taaemmaksi matalaa vastatuulilyöntiä tavoitellen. Tukeva alkuasento, rauhallinen backsvingi ja phiuu! Soketti! Pallon ’lentoa’ oli helppo seurata kun se eteni valtavin pompuin kohti edellisen väylän griiniä. Kops. Pallo osui tankoon ja putosi reiän viereen ikään kuin huutaen ’Lällällää, et saanut minua edes väärään kuppiin!’. Onneksi griinillä ei ollut vielä ketään puttaamassa, mutta harmikseni takana tuleva ryhmä oli jo lyönyt omat pallonsa griinille. Kävellessäni nöyränä kohti griiniä katseeni osui lähestyvässä ryhmässä pelaavaan tyttöön -nuoreen naiseen, joita valitettavan harvoin golfkentällä näkyy. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi reippaaseen olemukseen, mutta tytön tullessa chippietäisyydelle kävi ilmi, että hän edusti juuri sitä naistyyppiä, mistä itse eniten pidän. Lyhyet, vaaleat hiukset oli laitettu takaa kiinni ja klassisen kauniit kasvot paistoivat kilpaa griinibunkkerien hiekan kanssa. ’Anteeksi, että lainasin teidän griiniänne’, huikkasin enkä saanut katsettani irti tytöstä. ’Saamari, etkö nyt mitään parempaa keksinyt kuin tuo klubituupparien ikiklisee’, moitin hiljaa itseäni. ’Kyllä siellä aina tilaa yhdelle pallolle löytyy’, tyttö vastasi hymyillen. Tytön hymy suorastaan kutsui pelaamaan kuin joululahjaksi saadut ensimmäiset bleidini. ’Siltipä nuo vain näkyy hakeutuneen samaan paikkaan kun kurkistelevat tuolla reiän juurella’, tyttö jatkoi kun astelimme griinille. ’Sehän osaa myös pelata’, lisäsin mielessäni tytölle pisteitä. ’Mulla oli Tour Ace’, töksäytän, kun en saa muutakaan suustani ulos, enkä katsettani tytöstä. ’Niinkö, tyttö kuittaa hämmästyneenä, ’niin mullakin. Millä logolla, tyttö kysyy’. ’Öö.. sydämellä’, vastaan hieman varovammin ja tunsin kuinka pieni puna nousi kasvoilleni. ’Vittu olisi pitänyt valita pata tai risti, ajattelen, no ruutukin olisi ollut parempi, mutta että sydän. ’Siis hertta’, totean lähes samaan hengen vetoon. Tyttö purskahtaa nauruun, ’Joo sydän tai hertta se oli munkin pallo, ’eikä kumpikaan ole tietenkään merkannut palloaan?’. ’Ei’, vastaukseni lyhenevät entisestään. Tyttö kumartuu katsomaan palloja. ’Siinähän ne makaa sydämet kallellaan, kumman valitset’. Pallot tosiaan nojasivat toisiaan, palloissa olevat sydän-logot lähes koskettivat. Matkaa reikään oli vaivaiset kolme senttiä. ’Tuota jos me ei pystytä tunnistamaan niitä omiksemme, niin sääntöjen mukaan meidän pitää käydä lyömässä uudet pallot’. Voi saatana, moitin taas itseäni. Kerran miljoonassa vuodessa kohtalo saattaa näin kaksi ihmistä yhteen ja mä mietin, että onko se golfsääntöjen mukaista! Hyvä ettet mee ja kaiva sääntökirjaa repustas, toruin itseäni. Onneksi sain tukahdutettua ’Lyhyt ei uppoa’-kommenttini, ja annoin itselleni kaksi vaihtoehtoa; hyppää rotkoon tai keksi jotain järkevää sanottavaa. ’Mutta ei mulle ole väliä, vaikka me vaihdettaisiinki’, yritin jatkaa samaan hengen vetoon ’Pallot – ja puhelinnumerot’. Tyttö nousi eteeni pallot kädessään ja katsoi hymyillen suoraan silmiini. ’No hei me pelataan sääntöjen mukaan ja mä olin vasta yhden alle joten ei tää niin harmita’. Tyttö otti kynän taskustaan, kirjoitti puhelinnumeronsa toiseen Strataan ja ojensi minulle. ’Älä enää tiiaa tätä’, tyttö tokaisi ihanan piikittelevään sävyyn ja ottaa muutaman hyppyaskeleen matkallaan kohti sadan viidenkympin lätkää, mistä oli lähestymisensä lyönyt. Pelasin loput kuusi reikää kaksi alle. *** antakaa vähän palautetta tälle vartin novellille niin saatanpa kirjoittaa jatkoakin 🙂
Selkeätä regina-kamaa! Meillä on pojat täällä (kioski)kirjailija! *aplodeja*
Hienosti upotettuja kaksimielisyyksiä… ’Tyttö nousi eteeni pallot kädessään ja katsoi hymyillen suoraan silmiini’ =) Vai olenko se vain minä ja mielikuvitukseni?! 😉
Juu hyvä tarina, sopivan kilttikin jättäen lukijan mielikuvitukselle mahdollisuuden. Jään odottelemaan jatkoa / uusia tarinoita.
Falloksen Nickissähän on kirjailija-ainesta… Kirjoita toki jatko-osakin.
Olet selvästi kirjailija-ainesta. Hauska tarina jonka juoni tosin on ennalta arvattavissa – tempaa kuitenkin mukaansa. Näppärää sanailua. Erityinen plussa tapahtumapaikan kuvauksesta; vaikka en olekaa kyseistä reikää punaisia kauempaa lyönyt, tuntuu kuin olisin ollut paikan päällä.
Jeps jeps! Pointsit ehdottomasti nickille. Odotan jatkoa mielenkiinnolla. 🙂
AAH!!!
Kiva ja mukaansa tempaava novelli.. herää ainoastaan kysymys, oliko kyseessä fantasioiden sävyttämä uni vaiko tosi tilanne kentältä..?? Mielestäni aika legendaarinen sattuma, jos pallot nojasivat toisiinsa ’sydämet kallellaan’.. huh huh.. tässähän raavaammankin remonttireiskan (anti)romantiikka alkaa säkenöimään 🙂
Nimimerkki ’fallos’, oletko muuten viettänyt poikamieselämää viimeiset kuukaudet (pieni ironia nyt aina sallitaan tällaisten stoorien tiimoilta).. 🙂
Jatka vaan samaan malliin, niin täällä avataan kohta ’golfkenttien falloksen’ -kyselypalsta.. enää ei ole swingi hukassa.. vaan enemmänki apua tarvitaan sosiaaliisiin pulmatilanteisiin kentällä 🙂
Kiitos palautteesta. Oli tällä nimikin: Väärällä viheriöllä.
Aika yllättävää, että miehiä kiinnostaa romantiikka, jopa siinä määrin, että uskaltautuvat kommentoimaan myönteisesti. No jatkoa ei tuu ennen kuin naisten palautetta on saatu… he ovat kuitenkin pääasiallisin kohderyhmä tämän tyyppisellä kirjoittelulla 🙂
…ehkäpä golfaavat miehet ovat romanttisempia kuin muut!? ’Voitais kulta puttailla kynttilänvalossa’ 😉
Kyllähän tuo kertomus oli pahimman luokan sontaa eli fiktiota. Tässä tapauksessa jonkinlainen perheellisen päiväuni.
Totuus on monesti tarua ihmeellisempi..
Hei, jos miehet anoo jatkoa, niin minäkin.
Ja mä kun ajattelin, että tällaista vois oikeesti tapahtua… :-P.
…vau…ohoo… *** Voi Nick, upposin hetkeksi tarinan syövereihin. Pimeä talvi on tulossa ja aikaa istua netin ääressä lukemassa golfpisteen keskustelupalstaa. Tahdon lisää golftarinoitasi (vähintään kerran kuussa uusi) mailanrakennuksen ja muun kovan faktan joukkoon. Ehdottomasti lisää odotellen…
Tämä ’fallos’ onkin aina mietityttänyt…
Jatkoa odotellessa 🙂
Juu kiitos. Tännekin passas oikein mukavasti näin lauantai-iltapäivän ratoksi.
Nimetönerotiikkaa sit vähän peliin ens jaksoissa ni sebiki lukee sit 😉
Juu ei… 🙂
Toivottavasti se tytteli ei pomppinut niitä askeliaan ihan siinä greenillä, tai jos niin teki toivottavasti kyseessä ei ollut mikään tonnikeiju, saattoi muuten olla entinen greeni…
Kaikkea te poijjat keksittekin noin teoriassa, mutta mitkähän on chanssit että jotain tällaista tapahtuisi käytännössä? 😀
Mukava pieni tarina ja vielä sujuvasti kirjoitettu!
Kiitos nick, tällä oli hyvä aloittaa viikko 🙂
Nimetönjee hyvä nick 😛
ja olen samaa mieltä Mika, oli tosiaan hyvä alku viikolle… 🙂
nick fallos palsta vaan suomen golflehteen!! 😀
Nimetönse oli ihanan romanttinen tarina:) mutta pitää kuitenkin pysyä todellisuudessa ja todeta, että tämmöistä ei kovin todennäköisesti tulisi tapahtumaan golfkentällä..olen kyllä itse monesti haaveillut kolutessani metsiä kyseisestä:)
jatkat tietysti kirjoittamista! en kovin usein kommentoi täällä viesteihin, mutta nyt oli pakko avata suuni ja sanoa, että jatka poika ihmeessä! 🙂 eli lisää tekstiä tulemaan vaan!
ps. ja minä edustan siis tätä naissukupuolta:)
No et todellakaan kovin usein kommentoi. Oliskohan eka kerta?
Tällainen herkku golfareiden keskustelupalstalla! Tavallisesti puhutaan mailoista ja sen (siis draivien) pituuksista. EVVK.
nick fallos ei voi olla mies! Tällaista Regina-tekstiä ei voi kirjoittaa mies! Jatkoa please…
Tosiasiassa kenttä on kyllä kaikkea muuta kuin romanttinen paikka… ei ole kohdalle yhtään sykähdyttävää sinkkua osunut tai sitten pelaan ihan väärillä kentillä, väärään aikaan ja väärässä seurassa…
Eikö kellään muulla tullut samaa tunnetta? Kuin kuuntelisi helevetin huonoa karaoke-esitystä.
Ai… mä aattelin et toi oli camp -osastoa… Sori et mä nauroin.
Ekaks mä aattelin et ’ei hemmetti’, mut sit mä funtsin et ’ei saakeli’.
-
JulkaisijaArtikkelit